"Tämä on kuitenkin minun kaupunkini.."

Tän postauksen nimeks piti tulla iha jotai muuta mutta tuo biisi alko soia miu päässä ku tässä päivänä eräänä kävin valokuvailee vanhan kanavan laidalla. Otetaanko ne kuvat eka tähä?

  

Haha, ompa paskoja kuvia! Harmittaa että en jaksanu pysähtyä tähä ku poljin täysillä mei iskän pyörällä kohti terapeutin kotia ja lähibaaria. Se oli siis illalla, kun ilta-aurinko paisto puiden lomasta ja sorsamafia hengaili poikain kanssa kanavalla. Harmillisesti siinä oli just hyvä alamäki, siis ei sellanen alamäkialamäki vaan sellanen suora, joka viettää alaspäin, vaikka sen ei pitäs kartan mukaan olla mahollista. En sit raaskinu pysähtyä, ku pyörä kulki ja tukka hulmus tuulessa. Olin rebel, enkä käyttäny kypärää, koska miula ei ollu sellasta. Tai ois kaapista löytyny vanha ratsastuskypärä mutta sen lippa oli nii vinossa, että ehä se ois ollu millää tavalla turvallinen! Verestelin vanhoja muistoja, siis ajoilta kun poljin tota reittiä iha hitoksee paljon(sillo kun en kulkenu kanavan yli, siis sellasen superkapeen sulkuportin yli, joka oli ehkä vähä semikielletty kulkupaikka mutta se oikas NIIN paljon! Lapsena jokainen kilometri lasketaan..) Jos jollekki o epäselvää, ni terapeutti on miu lapsuudenystävä, jonka kanssa oon kasvanu aikuiseks. Tai siis ehkä kasvan vielä joskus. Se asuu taas niillä samoilla huudeilla, itseasiassa samassa talossa, jossa tehtii lapsena kaikkee sellasta mitä nyt ala-asteikäset teki yheskytluvulla. 

Palatakseni tähän kanava-aiheeseen, niin mie jaksan kyllä joka kerta pikkusen pysähtyä ihailemaan tätä maisemaa huolimatta siitä millä välineellä oon liikkeellä. Tässä on jotai rauhottavaa. Jonai päivänä sieltä tulee varmaa Putput-sotapaatti mutta just nyt sielä ei tartte pelätä muuta ku pikkusen Mustolalaisten mummojen ruokintaan ehdollistamaa sorsamafiaa. 

Ja kaupunki on tosiaan Lappeenranta eli Lepra. Ehkä tääkään ei ollu kaikille ihan selvää? Jos et o vielä nähny kesäistä tai iha vaikka syksyistäkään vanhaa kanavaa, niin MENE NYT HYVÄ IHMINEN ÄKKIÄ KATTOMAAN!

Näistä nostalgioista siis tämän postauksen otsikko. Se taitaa olla Zen cafen piisi piisinen. Laulaisin, jos osaisin. Jos mie jonku supertaidon haluisin, ni se ois kyllä laulaminen. Ehkä. Tai tyhmien ihmisten sietäminen. Vaikee valinta. 

Noni, no siis mie menin käymää Leprassa vähä latautumassa. Miula oli kolmen ihmisen kanssa hieman erityylistä terapiaistuntoa. Ekana iltana ajelin iskän mersulla Joutsenoon. Mersu on kiva auto, kiihtyy nopeemmi ku Zenin hermorakenne lauantaiyönä työpaikalla ja kulkee tasasesti ku tankkeri panaman kanavassa. Sillä oli hyvä hurauttaa naapurikuntaan, varsinki ku teillä ei tätä nykyä näy juurikaan autoja, joissa on pitkä rekkari. Vaikka lasissa olevan kuohujuoman kaverina oli omppumehua eikä valkkaria ja saunaseurana oli siiderin sijasta radiopuhelin, jonka välityksellä kuulee mitä yläkerran makkarissa tapahtuu, siis jos tapahtuu, niin siitä huolimatta tunnelma pihasaunassa oli sama ku aina ennenki. Ja ylipäätään tässä osotteessa. Ihanaa ruokaa ja jälkkäriä, kirppistelyä, nostalgiaa, huolien huokailua ja naurua. Ihanaa, että kaikki asiat ei muutu, vaikka perhesuhteet muuttuuki 😊

Illasta sain vielä kunniatehtävän olla Pastorin lähiomaisena. Sen muu perhe kulkee pikkusen reippaampaa tahtia mutta mustin meno oli miulekki just sopivaa. 

Ei, tää musti ei o samanlainen poseeraaja ku (tätä nykyä munaton) edesmenneen kummikoirani veli Martti. 

Seuraava päivä toi tullessaan uutta jännää. Mersu vietiin kotiin ja alle otettiin Audi. Se on se sama Audi, jonka takakonttiin mahtuu mahdollinen ruumis. Siis jos joudun joskus sellasta piilottelemaan. Mut ei siitä sen enempää. 

Tässä kuva-arvoitus, missä Audi on parkissa?

Audin ratissa oli siis terapeutti ja se johdatti meiät uhrikiven luo. Tai siis kivien luo. Mie olin navigoimassa. Meni tosi putkeen! Onneks terapeutti osaa ajaa Taipalsaarelle ja sieltä Zenoon. Siis ilman karttaa. Tiesittekö, että etelä-Karjalassa on aika paljon kaikenlaisia pyhiä paikkoja? Myö käytii tsekkaa niistä kaks. Tässä havainnekuvat matkalta toisen kiven luo. Arvatkaa kumpaa reittiä myö käytettiin..

 

Kyllä, nää oli molemmat uhri- eli ns. kuppikiviä. Niissä on sananmukaisesti pieniä kuppeja, joihin on uhrattu, mitä nyt sit onkaan uhrattu. Meillä oli vähä köyhät uhrilahjat ni käytettii luonnon antimia, eli pyhää pullovettä ja lähipihlajan marjoja. Annoin miu heilurin myös istua vähän aikaa siinä kivellä. Hauskinta oli tässäkin ehkä matka. Molemmat noista on aika lähellä asutusta ja varsinki toinen tais olla kyllä vähä siinä rajoilla, että liikuttiinko jo vähä jokaisenoikeuksien huonommalla puolella. Mutta, koska tultiin sinne asti, ni oli pakko päästä uhraamaan. Oli sen arvosta. En voi valitettavasti kertoa aiheesta enempää, koska en halua olla edistämässä kenenkään kotirauhan rikkoutumista, enkä varsinkaan haluu että kiven energia jotenki himmenee, jos kaikki alkaa vaa mennä sinne käpälöimään niitä. 

Tässä reissussa oli huikee lopputulema, nimittäin piknikki saimaan rantakallioilla. Kielekkeellä suorastaan. Tässä maisemaa. Huomatkaa horisontissa näkyy THE silta. Kyllä, mikäli on Sorjoset hallussa niin sielä ne ajeli. Ja kuten tämä kuva kivasti paljastaa, vaikka sarjassa kai annettiin ymmärtää että ne ajaa sen yli poliisilaitokselle tai keskustaan tai muute vaan sivistykseen, niin tämä kuva todistaa, että kyllä sen molemmin puolin on ihan vaan metsää ja Saimaata. Lake Saimaata. Ei toki huono sekään. 

 

 

Kaikkien muiden ihanien ominaisuuksien lisäks miu terapeutti tekee maailman parasta kinder-piirakkaa. Sitä oli kolme palaa per syöjä! Lisäks juustopiirakkaa, vähä niinku että pitää olla suolastaki. Kyllä, olin hyvä ihminen ja söin suolaset eka, ennenku siirryin kinderiin. Tiiättekö siinä ku istuttii kallion reunalla, kateltii tyynen Saimaan pintaa, muisteltii vanhoja (miks mie nykysi vaa muistelen vanhoja?? Oonko tulossa vanhaks?! Ehkä pitäs hankkia uudempia ystäviä, ei tollasia yli 30 vuotta elämässä mukana olleita, ni vois puhuu vaikka ilmastonmuutoksesta tai politiikasta tai.. emmietiiä mistä normaalit ihmiset keskustelee??) niin pienen hetken murheet kyllä unohtu 😊

Noni, tässä vielä muutama kuva liittyen tähän. Ekan kuvan nimi on "Kato, paskaa!" "Se on sieni." Ja tuo toinen, niin tosiaan harmittaa että oon nykysi nii kömpelö enkä uskaltanu kiivetä jyrkää kallionreunaa lähemmäs että oisin saanu paremman kuvan, mutta ehkä saat sitä suurennettua? Siinä on siis jotain, mitä harva on nähny.. Eli rantaluukku. Siis vedessä oleva pieni luukku, josta järven alla asuva kansa kulkee kotiin! En o koskaa enne nähny moista, vaikka oon noilla kallioilla ennenki käyny. Ehkä ne on vasta muuttanu sinne? Tarttee tulla joskus uusiks kattomaan, josko niitä näkyis :) 

 

AINI, sielä kallioilla on myös vesikansan jättämiä salamerkkejä. Tää taitaa olla niitten kompassi. Ainaki terapeutin aifouni ilmasen ohjelman mukaan tuo oli itä-länsisuunta. Jännää, tuo voi olla vanhempi ku kuppikivet!

Ostin hetki sitten tarot-puodista heilurin. Kyllä, oon just nii hullu. Tietäsitte vaan 😂Ongelma on vaa ollu, että en o saanu ladattua sitä miu taajuuksille. Se on mustaa onyxia, joka on ilmeisen voimakas matsku. Noh, koska vesi on miu elementti ja Saimaa miun kotivesistö, niin kävin kastamassa sen Saimaan vedessä. Sen nimeks tuli Cruella. Ja kyllä, nyt myö ollaa väleissä. Tahotko kysyä heilurilta? Ota yhteyttä, me kyllä autetaan!

Tähä loppuun vielä pari kuvaa miu lapsuudenkodin pihamaalta. Miula oli ilo tavata komisario Kimalainen. Hän oli perheineen työstämässä jotai talviteloilleasettumisriittiä mei terassin alla. Kova meno oli, en ehtiny häntä sen kummemmin jututtaa. Mutta siis aion ehkä tässä jossaikohtaa kirjottaa novellin, jonka nimi on Puotikadun pulsumurhat. Niitä tutkii komisario Kimalainen..

 

Viimesen päivän aamu meni mukavasti luomuomenahillokkeessa kahlaten. Ei, en edelleenkään saanu ajaa traktoria mutta käytin kaikkia muita välineitä! Edellisenä iltana ajoin ruohonleikkuria, seki on omalla tavallaan iha äijäilyä. Ja terapeuttista, niin kauan ku ei tartte ajaa omenahillossa tai puiden alla. Ne raapii. Miula on myös rakkula peukalon juuressa. Laitoin siihe bätmän-laastarin. Helpotti. 

Kyllä Leprassa on ihmisen hyvä olla. Nii se vaan on.

Tulipa paljon kuvia. Meinasin laittaa tähän lopuks vielä ihka ekan munakuvan, jonka oon ikinä saanu mutta jätän sen nyt teiän mielikuvituksen varaan. Ei siks, että munakuvissa nyt varsinaisesti ois mitään pahaa mutta ku tää oli sellanen palliton munakuva ja lisäks sitä ei o varmistettu kuvauksen kohteelta, niin jätetään laittamatta.. Mainittakoon, että pallitonta hahmoa on hieman satutettu ennen kuvausta ja hänet on määrätty kahden viikon remmilenkkeilyyn.. Kaikkea sitä. 

 

Kalle Kipsikäsi ja muita tosielämän kauhutarinoita

Kyllä, olin taas lapsenvahtina. Koko illan. Kattelin siinä ku muut alotteli viinillä ja lähti sit citylle humppailee. Mie join kahvia ja läksin eka alaikäsen lapsen synttäreille kahen pygmin kanssa, joiden lähiomainen mie olin yhen illan ajan ja sit vein ne samat hobitit vielä Prison islandiin.

Jep, alotetaanko ihan alusta? Kyllä, miuta pyydettiin lapsenvahdiksi, koska näiden tyyppien vanhemmat oli jossai sukutapaamisessa ja ykköslapsivahti, eli lähi-isoäiti oli jossai sukutapaamisessa (Virtanen oli sen aikaa Olavinpuistossa. Siitä oli yhessä yössä tullu puistonvartijan lähin fani.) ja sit niitten kakkos ja kolmoslapsenvahti oli.. arvatkaapa missä.. NO JOSSAI SUKUTAPAAMISESSA! Tässä oli siis oikeesti vaan kaks erillistä tapaamista mutta koska monet näistä lapsenvahdeista on sukua keskenään, ni luonnollisesti ne oli myös samoissa reiveissä.

(Yrittäkää pysyä mukana, myönnän, sekavaa settiä. Mutta, toisaalta, sellasta se on.)

Eli, mie, vaihtoehto numero neljä(sataakuuskytkolme, kun naapurin Pirjoltakin on jo kysytty) Jenni-täti! No mutta Jenni-tätihän tulee avuks, ku bätmän suviyössä! (Siitä kohta lisää, käsitellää nää lähimenneisyyden asiat tässä eka.)

Eli, mitä tapahtuu, kun Jenni-täti, se cool-seko-munakarva-jotain-täti tulee vahtii lapsia? No toki ekana liimataan käteen tiimitatskat. Tässä todistusaineisto:

Huomatkaa, että Jenni-täti pakottaa someriippuvaiset alaikäset tekemään jotai muuta ku tuijoittamaa aifounia. Tässä meillä oli menossa Uuno-peli. Sit kun kielsin niiltä puhelimet automatkalla, kuuntelin n.6 kilometriä piisiä Hämähämähäkki, sanoilla: 

"Hämähämähäkki, kiipes katolle, avas kattoluukun ja kusi matolle.." (Jatkoon liitty jotenki munakarva mutta en nyt muista iha tarkkaa mite se meni, ni en nyt laita sitä tähä. Jätän mielikuvituksen varaan.) Lisäks sana "kakka" mainittiin n.35 kertaa. Tunnissa. Ja piereskeltiin autossa. 😂 Kyllä, joskus on hyvä viettää aikaa omanhenkisessä seurassaan!

No mutta, synttäreille siis. Sieltä miula ei o todistusaineistoa mutta kyllä myö sielä oltii. Sit pakkasin Hobitit niitten perhemobiiliin, jossa oli just sen verran bensaa että päästii Tikkurilasta Jumboon ja takas. (Niitten äiti on tarkanmarkan mies, siis vaikka onki nainen, ja se oli ajottanu tankkaamisen maanantaille tai tiistaille, kun on kuulema halvempaa. Nää tapahtumat tapahtu siis lauantaina.)

Prison Island. En muista oonko kirjottanu tästä sillo joskus satavuotta sitte, ku käytii lauman kanssa tuola. No, nyt ei ollu laumaa tukena, oli kaks alaikästä rääpälettä. Jah, kuten mei tiimin nimestä voi päätellä, toisella oli vieläpä kipsi kädessä.. (kyllä, annoin sille kasipuol pistettä siitä, että se onnistu murtamaan kätensä pudotessaan puusta. Jos murtaa molemmat jalat saa kympin!)

No siis hei, tän Prison Islannin suuri paljastus ja high light on tässä. Siinä o mei tiimin menestys. Voin kertoo, että jopa tuo penska jolla oli toine räpylä pois pelistä, oli näppärämpi suorittaa tehtäviä ku mitä mie. Etkö tiedä mikä mesta on Prison Island? Harmi, oispa joku paikka mistä sen vois tarkistaa.. 😒

Tästä pääsemme seuraavaan kuvaan, jonka nimi on "Lapsen suusta kuulet totuuden"

Toine niistä rääpäleistä täytti just pari viikkoa sitte 10. (Toinen on jo!) Sit se siinä harmitteli, että nyt on se tilanne, että hän on liian vanha tuohon leikkipaikkaan. (Toki se tsuumaili siinä samalla poikia, jotka oli selvästi yli 10 vee ja silti menivät tuonne. Vaikka se oli selvästi kielletty kyltillä. Kerroin siinä sit Sakelle myös näitä elämän tosiasioita, mite pojat kehittyy vähä hitaammi ja vaikka heillä lukis passissa että he ovat vaikka 12-vuotiaita, niin henkisesti ne sopi tonne leikkipaikkaan vielä ihan hyvin. Se lapsi tulee tietty vielä oppimaa tän faktan muutenki elämässä mutta tää oli tällänen ennakkovarotus..) Samalla mie vähä yritin luoda pientä ikäkriisiä toteemalla, että "Mieti nyt Sakke, sie et tuu enää ikinä olemaan alle 10." Vastaus oli, että "Nii, mutta mie tuun vielä aika pitkään olemaan alle 40!" 

Jep. 

Siinä kaikki mitä mie haluun siitä lauantaista kertoa.

Tähän väliin aion laittaa teille ihan muuten vaan pari kuvaa Tallinnasta. 

 

Näillä ei o muuta tarkotusta ku muistutella menneestä kesästä ja fiilistellä sitä, mitä kaikkee muutakin ku pelkkää halpaa viinaa ja Viru-hotellia Tallinnalla onkaan tarjota!

Sit, vielä yks kesäkuva. Siinä o miu kesäkukka. Miule väitettiin, ettei orvokit muka o monivuotisia. No, myönnettäköön, että kyllä se oli viime kesänä vähä runsaslukusempi mutta siinä se kuitenki kukki. KOKO KESÄN! 💓

Tässä parhaat palat Lepran maankuulusta(?) hiekkalinnasta.

Miusta tuntuu että en ehkä tehny kesäLeprapostausta? Noh, enivei, se on hauskaa miten sitä hiekkalinnaa, joka siis oli joskus ihan hieno(!) markkinoidaan jollai superupeella mainoskuvalla ja totuus on vähintäänki.. mielenkiintonen. Aiotaa ehkä T:n kanssa mennä sinne ens kesänä näyttämää mite tehhää hieno hiekkalinna!

Sit suru-uutinen. Kuvassa näkyvä Lasse-lepakko syntyi, eli, tuli moikkaamaan ja kuoli pois. Kaipaamaan jäivät Jenni-täti ja Jenni-tädin terapeutti, joka teki kaikkensa pikku Lassen pelastamiseksi. Lasse oli kuitenkin lähtökohtaisesti jo ilmeisesti liian rääpäle selviytyäkseen. Rauha hänen sielulleen, oli hienoa tuntea hänet.

Noni, no nyt mentii synkkiin vesiin, niin otetaan tähän loppuu pieni loppukevennys. Eli, tadaa, paskat kirppislöydöt! Tai ei nää sillee o paskoja mutta.. mielenkiintosia.

Ekanakin, täytyy sanoa, että onni on äiti, joka on opettanu mitä vaatteiden materiaalit on ja mitä kannattaa vältellä. Tässäkin oisin saattanu mennä harhaan ja kuvitella ostavani silkkipaidan, joka on siis oikeesti luonnonkuidun sijasta ihan vaan aitoa muovia 😄

 

Ja sitten on nää, ystäväni kalenteripyyhkeet. Oon onnistunu hankkimaan itelleni oman syntymävuoteni pyyhkeen ja lisäks pari ihan hienoa, lähinnä 70-luvulta olevaa pyyhettä. Sillon värit oli vielä kunniassaan. Nää on iha hyviä pyyhkeitä ja kyllä niistä voi melkei vaikka 5e pyytää mutta että kymppi ja saatesanoilla Wintage(huomaa kaksoisvee) keittöpyyhe niin.. Ja parastahan tässä on että tää oli vuodelta -98. Toki jos sen on vieny kirpparille joku 2000-luvulla syntyny, niin hänellehän se on varsinaista vintagea, että eipä sillä. Ehkä mie en vaan tajuu ja oon liian vanha ja väsyny. 

                                                    

Hej, tähän loppuun syyskallo. Se tulee ehkä miu vuosikalenterin syyskuun kuvaks. Että sori vaan kaikki joiden joulupaketista löytyy tänä vuonna taas kallokalenteri, pilasin just teiän syyskuun jännityksen. Mutta sellasta se on. Elämä.

Yritän olla nyt vähä aktiivisempi tän kirjottelun kanssa. Lähen huomenna Lepraan ja kerron sittä miltä etelä-Karjalalainen uhrikivi näyttää. Nii, ja siis kohtahan mie oon työtön, että sit voin ensinnäki pitää miu taidenäyttelyn ja kirjotella tänne vaikka joka päivä!

Juuh..

"Meni lapsi biojätteen mukana.."

..Ja muita vantaalaisia sananlaskuja. Niinku esim se, että "Paiskoo vessanpöntön kantta iha ku se ois miule jotai velkaa." Mei naapuritki muutti kuulema pois siks, että ne ei enää kestäny miu pöntön kannen paiskomista. K meinas mennä sosialisoimaa niitten pihahyllyn, koska ne oli jättäny sen ulos. Yksin. Ne pois muuttaneet naapurit siis. Ne tuli toki illalla hakemaan sen, että hyvä että ei pöllitty. En sit tiiä mitä myö oltas sillä tehty mutta jopa tollanen minimalistihahmo innostuu näköjään tavarasta, jos se on ilmasta :D

Jep. Tossa alotuskappaleessa oli vielä vähemmän järkeä ku miu teksteissä yleensä. Olin päivän metsässä, oli tosi Zen-fiilis. Nyt laitan ruokaa ja se fiilis on tipotiessään. Iha vaa jos joku sielä ruudun takana ei tienny, ni mie vihaan ruoanlaittoa. Vaihtasin mielummi vaikka kakkavaippoja tai pesisin vessan joka päivä, jos sillä vois välttää sen ettei IKINÄ tartteis tehä mitää keittiöpuuhaa. 

Amen. 

Tässä havainnekuva, kun tein siis kasvispihvejä. Yllättäen miu into loppu nopeesti ja lopusta tuli vaan tollanen puolen pannun kokonen möhkäle. Kyllä, ei jatkoon. 

Niih..

Kylläpä miula on taas kestäny päivitellä tänne miu sähköiseen päiväkirjaan kaikkia tapahtumia. Mistäkö se johtuu? No ehkä siitä että miule ei o kuukauteen tapahtunu mitään. Ainakaa mitään jännää. Tai sillee on joo tapahtunu, että selvis, että jään lokakuun alusta työttömäks ensihoitajaks. Se on sillee jännä homma, koska en o ollu moisessa tilanteessa koskaan enne. Nii paljo kun oonki työpaikkaa aina vaihtanu, niin se on ollu aina omasta alotteesta, ei IKINÄ niin, että miu määräaikaispalveluksia ei vaan enää tarvita. No, kai se pitää tääki kokee ainaki kerra elämässä. 

Miula on onneks kuitenki vaihtoehtoja. Yks on alkaa elää keikkatöillä. Se on tällä hetkellä miu plan A. Plan B on lähtee takas pohjoseen töihi. Plan C on jäähä kotiin makaamaan ja plan D on lähtee pelastamaan kilpikonnia jonnekki lämpimään. En o iha satavarmana vielä päättäny mitä tekis mutta olemme jännän äärellä! Tuun raportoimaan heti lokakuun eka päivä, että miltä miu tulevaisuus näyttää. 

Tästä aiheesta on muuten tehty sarjakuva. Se tuli miule somessa, eli sosiaalisessa meediassa vastaan yks päivä. Uskoo enteisiin ken uskoo (yks päivä töihin ajellessa radiosta tuli myös koko ajan jotai kuolemaan liittyvää ja kuinka ollakkaan, siinä työvuorossa potsku kuoli..)

Sarjis Fok It

Ei niin pahaa ettei hyvääki, eli miusta voi oikeesti nyt tulla vapaa taiteilija! Aion pitää taidenäyttelyn heti kun saan vielä parit työt kehystettyä. (Yritän olla liikaa alkoholisoitumatta kuitenkaan..) 

Tässä vähä esimakua: 

 

Tästä vasemmanpuoleisesta voi äkkiseltään päätellä, että oon piirtäny sitä töissä. Eli miula on töissä liikaa aikaa. Eli ihan oikeessa on pomot, ei miule o tarvetta enää. No, taiteilijoitahan tarttee aina, eikö!

Huomasin taas just että en näköjää rajannu noita kuvia. Ja ei, tällä paskaohjelmalla ei edelleenkään sitä pysty tekee. Menkööt.

Olin tosiaa tässä tänää C:n kanssa sienestämässä. Ite en siis syö sieniä, koska niistä menee (maha)sekasi mutta pidän kovastikovastipaljon sienimetsäilystä. Täällä Lahdessa o sillee kiva, ku täällä on huomioitu myös ihmisvihaajat:

Ei, meitä ei itseasiassa tainnu tulla kukaa vastaan mutta nähtii parin vihollisen ajokit tien laitaan pysäköitynä. Ja sit parkkiksella tuli joku siihe just, ku käveltii sienisaaliin kanssa Paavon luo. Toivottavasti se oli vaan joku kaupunkilainen, joka ei o kiinnostunu metsän antimista.. 

Sithän mie oon puhunu ennenki aiheesta, miten ufot kaappaa ihmisiä. Esim Motonet-mies oli viety keskeltä jalkakäytävää ja tämän alemman kuvan ottanut siskoni kerto, että metsästä löyty myös turvaistuin! Tästä päätellen kaiken ikäset kelpaa, ufot ei valikoi. Myös maaniset marjastajat käy. Tää on sillee helpotus, että tästä universumista löytyy myös joku ylempi voima, joka uskaltaa haastaa maaniset marjastajat. Kuvan nimi: Vain ämpäri jäi. Kuvaaja: SKP

Värivalokuva, ifounilla suoraan diginä Eiolluasiaa-blogiin. 

Ei hätää, metsässä on myös mukavaa. Tässä miu iigeehenkin jakama kuva: 

Kuvatekstinä oli ote Hectorin Nostalgiaa 2-biisistä. Se on hieno biisi, kannattaa kuunnella. Hector on nero. Ainaki miu mittakaavassa. 

Sit tässä, kauniiksi lopuksi kuva maalaismaisemasta, tai no, nii lähellä maalaismaisemaa ku täällä päijät-hämeessä nyt voi olla:

Tätä kuvaa tuijottaessa voi mennä sellaseen omanlaiseensa zen-moodiin. Miule tää oli joku sunnuntai-iltapäivä, sateen jälkeinen metsä ja vilja tuoksu tuoden mukanaan lapsuusmuistoja. Juoksu kulki, spotifaista soi "Hummanihei" (kyllä, oon viimeaikoina palannu nostalgiasoimaan myös moisia biisejä. Välillä nyrkkeillessä kuuntelen myös Sabatonia mutta nykyisin aika paljon myös Hummaniheitä :D) ja maisema oli tämä. Näillä hetkillä voi aina pikkusen ajatella että ei se maailma nyt NIIIN paska paikka sittenkä ole. 

Palataan ruutuun mussukat, kyllä mie täällä oon! 

J

 

Miu sisko

Se läksytti miuta viikonloppuna aiheesta, että se ei ollu saanu tarpeeks huomiota miu kesäpostauksissa. Ei auttanu vaikka yritin kertoo, että mei Tukholman reissusta ois tulossa vielä yks kokonainen postaus.. Eih. No, eikai siinä, korjataan asia!

Eli ootteko koskaan miettiny millanen hahmo tää R&Es groupin toinen perustajajäsen oikeen on? No mie esittelen hänet nyt teille, ni voitte ite miettiä ollaanko myö oikeesti siskoksia vai onko toisen tuonu haikara ja toisen.. harakka.

Ensinnäki, S o hahmo joka voi alottaa Toffifee-karkit toiselta laidalta, vaikka eka rivi on otettu tästä päästä. Tässä havainnekuvat:

Tässä se säätää muute vaa jotai: 

( En tiiä miks miula o tälläsiä kuvia miu puhelimessa.. Tää on hetki ennenku tein jonku superepäonnisen ig-stoorin. En koskaan tee niitä ja ihan syystä..)

Sitäpaitsi tällä nimenomaisella kuvanottohetkellä miule selvis, että se ei juurikaan välitä Toffifeesta. Siis siinä o kaikki kohillaan, on suklaata, toffeeta, pähkinää ja nougatia ja TÄÄ SANOO ETTÄ EI JUURIKAAN VÄLITÄ MOISESTA?! Se ostaa myös niitä Panda-lakuja, niitä joissa hyvä suklaa on pilattu laittamalla sitä lakritsan päälle. Tää on siis kyllä yks selvä merkki siitä että jompi kumpi meistä on adoptoitu suoraan joltai sorsapesueelta..

Tässä myös suora tilannekuva voittohetkeltä, kun mie manifestoin meille tyhmän tietovisan lohdutuspalkintovoittopalkinnon. Pahaa cavaa ja sitä toffifeeta(joka on muute varmana myös jollai lailla jonku firman, joka saa edelleen tulonsa idästä, joten eiköhän seki o kiellettyjen herkkujen listalla mutta jos nyt palkinnoks saa ni..). Toki se Cava alko maistua vähä paremmalta loppua kohti mutta ei hyvältä kuitenkaa. 

S ois halunnu kattoo vastauksen googlesta mut mie kielsin. Se oli hetken aikaa vähä harmissaan siitä mutta tyyty tähä lohdutuspalkintoon sitte ihan joo suht onnellisena..

Miu sisko on kaikkien muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäks ammattikehtaaja. Se esimerkiks kysy viikonloppuna Lepran Prisman kesäpojalta mistä löytyy ämpäreitä. Mie olin valmis jo ostamaa tylsän valkosen ämpärin, joita oli siinä tarjolla mutta kesäpoika ohjas meiät sitte takahyllylle, jossa oli enemmä värivaihtoehtoja. Ihana pinkki ämpäri sieltä sit löytyki! Mie en yleensäkään kehtaa kysyä mitään, en valittaa mistään, en sanoa ei edes puhelinmyyjille, vaan kuuntelen niitten jutun aina loppuun enneks lyön luurin korvaan. S oli kehdannu jopa haastaa sähkömyyjän väittelyyn aiheesta "Sie et voi tietää mistä kohteesta miu vihreä sähkö tulee miu kahvinkeittimeen." 😵

Hän on myös sarjassamme se, joka ottaa buffet-pöydästä jälkkärimansikoita samalla kun ottaa alkuruokaa. Siis samalle lautaselle. Olin siinä iha vieressä ja kysyin voiko noi muka tehä ni kuulema voi, jos on ammattikehtaaja. 

(Miula oli tästä mansikka-asiasta parempiki kuva, siis sellanen missä se ei ollu vielä ehtiny syyä noita mansikoitaan mutta mennää nyt tällä..)

S on se, joka pystyy myös keksimään mitä uskomattomampia (elämän)tarinoita. Siis on miutaki siunattu jonkilaisella mielikuvituksella mutta yleensä jään meiän keskinäisessä kisailussa sanattomaks.. Tässä kuvassa on kana(pala). Epäonnellinen kana. Se kuulema muni työkseen, kunnes tuotanto loppu. Siitä se joutu kortistoon ja siellä olleessaan ja töitä hakiessaan meni siihen jonoon, josta luuli pääsevänsä töihin onnellisten kanojen kotieläinpihalle mutta nyt se on tossa.. Siis tossa haarukan päässä. (Kyllä, mie vaan kysyin mitä sie löysit sieltä tarjoilupöydästä..)

Sitä ei ikinä tarvii houkutella mihinkään hölmöilyyn.. (ammattikehtaaja kysy tätiä ottamaa meistä kuvan..) Mie oon meistä tuo joka istuu tossa padassa. Kyllä, kuvaa ei o muokattu, eikä varsinkaan rajattu. Yrittäkää kestää.

 

Se kesäpäivä, kun ootetaan muuta porukkaa tulemaan mestoille, on haettu kaupasta jo kolmatta kertaa uutta juomaa, ku entiset on loppu.. 

Se on kasvattanu kolme lasta, joista kaks tuntuu kasvavan joskus iha aikuisiks asti. Ne osaa jo vaikka mitä jänniä asioita. Ne kaks nuorinta siis, siitä miehestä jonka kanssa se asuu, en o aina iha varma. My brother from another mother.

 Miu, eli Jenni-tädin tehtäväks on jääny vaan keskustella elämän perusasioista kuten anaaliseksistä. Meillä oli myös kypsä väittely aiheesta: "Onko Jenni-täti opettanu lapset sanomaan k'rpäkarva." Ja edelleen, näiden todistajien ja tämän sekalaisen seurakunnan läsnäollessa vannon että se oli MUNAkarva mitä mie niille opetin! Ei ton ikästen vielä kuulu osata mitää k...ä-sanoja!

Tässä kuvassa ne opettelee mistä sähkö tulee. Ehkä niistä tulee jonai päivänä ydinfyysikkoja eikä tubettajia, kuten tän hetkinen unelma-ammatti kuulema on..

Oon sanonu tän ennenki mutta matkaseuralaisessa on ääritärkeetä, että se jaksaa poseerata tuhat tuntia millo ruoka-aterian, millo drinkin ja täydellisen ilta-auringon kanssa. Näistä saa sitte unohtumattomia iigee-postauksia ja iki-ihania hästäggejä kuten #Vikingline #nytsitäalkoholia #mitähelvettiätääpinkkinesteoikeenon?? #jokosensaajuua #jokuonkussutohonlasiseinään #täälläonkylmä #mennäänhyttiinkusellejaehkäjonukkumaanki

 

Se on myös bongattu Puolalaisen kaupungin kaduilla juttelemassa tontuille!?

 

S on myös tosi hyvä munankäsittelijä. Lisäks se ajaa traktoria ja ruohonleikkuria siinä missä perheautoa ja Kelan-tukihakemuksiakin. Lisäks se osaa ampua oikeella aseella ja puolustaa tarvittaessa vaikka pikkusen raivollakin tärkeitä VIP-henkilöitä. Armeijan harmaiden lisäks se on bongattu myös mekossa ja.. tadaa.. BÄNDIPAIDASSA! (Huom: Kuva ei ole lavastettu! Siis mikään näistä kuvista. Tietenkään.)

 

S on nähty myös kurkistelemassa milloin missäkin.. Tän henkilön kanssa ei aina tiiä ollaanko virtuaalitodellisuudessa, fantasiamaailmassa, kylpylähotellin huoneessa, talvisodassa, merirosvolaivassa, Piru-hotellissa, taikametsässä vai iha vaa tässä tylsässä arjessa. 

  

Tähä loppuun vielä pätkä Kaija Koon laulusta:

"Jos siuta ei ois ollu, oisin keksiny siut. Ois siusta samanlainen tullut, mitään en ois muuttanut.."

Oot kun tää Möttönen. Pieni, suloinen mutta tuon ilmeen takana muhii ties mitä..

:D

Tässä oli nyt samalla meiän Tukholmareissu. Siitä voi sen verran sanoo, että sieläki kannattaa olla vähä kauemmin kun sen ruottin risteilyn verran.. 

Ehkä mie vielä joskus teen jonku järkevän postauksen..