Se oli sellanen joulu

Sitä suunniteltiin kuukausi, ellei vähä enemmänki ja nyt se on juhlittu. Mitään epätavallista ei tapahtunu. Vanhemmat oli toistensa kimpussa, lapset oli älylaitteiden kimpussa, mie olin viinihanan kimpussa.. :D

 

Tässäkohtaa vielä kiitos, jos jaksoit lukea miu joulukalenterin. Se ei tokikaan yltäny ihan parhaimpaansa, koska miule tuli yllättäen(!) vähän kiire sen kanssa. Kaikki siihen liittyvät epäkohdat ovat omia mokiani, yhtää poroa ei oikeesti vahingoitettu tekstiä kehitellessä, eikä miun terapeutti o menettäny joulun henkeään, vaikka siitä saatto sellasen käsityksen saahakki. 

 

Meillä oli aika rauhallinen joulu. Lähtökohtasesti päätin olla menemättä mihinkään, eli siis poistumatta Olavinpuiston kartanosta mutta päätin sit kuitenki käyä tapaamassa sellasia ihmisiä, jotka tulee aina tapaamaan miuta, huolimatta siitä et missä hevonkuusentakamailla mie asun :D Kiitos, ootte mahtavia!

 

Tässä ei nyt siitä sen enempää, mut perinteiset kaks kuvaa laitan kuitenkin kuvaamaan meiän joulua:

 

 

 

Kyllä, siinä on Juice, joulun henki. Sillä on uus nenä! Alemmassa kuvassa meiän perinteine joulupantakisakuva. Mie olin siis julistautunu varmaks voittajaks mutta, ei niin yllättäen, himmee jarru tuli TAAS takavasemmalta ja voitti ihan kasuaalisti koko kisan. Toki yhellä äänellä vaan mutta silti. En voi ymmärtää mite nii moni koki hassunhauskana sen, että joulupukit on kännissä sekoilemassa!!? (Ok, olin yksi heistä, pakko myöntää että kaikessa yksinkertaisuudessaan olihan tuo taas aivan mahtava. Huomioi myös kellonaika, eli pukkien duuniyö on just loppunu ja vapaa alkanu :D) Miu siskon panta ei sit iha sillee päässy oikeuksiinsa, koska se oli jo alkanu vähä maatua enne kisaa. Tavallaan harmi, koska se ois voinu olla hyvänä päivänä kova vastus. 

 

No, onneks tää on kuitenki leikkimielinen kisa (ainaki tavallaan). Oli puhe jo jostai kiertopalkinnosta mut toistaseks tyydyttii vaan hommaamaan voittajalle lahjat. Mie tein iha ite superhienon pääkallomagneetin, jossa o nii paska pito että se hädin tuskin kestää jääkaapin ovessa :D Mut siis testasin, että kyllä se kestää, jos ei vaa hengitä sinnepäi tai avaa kaapin ovea!

Aini, miu piti mainita muute sen verran miu hienoista lahjoista vielä, että tää tuli niiiin tarpeeseen:

 

 

 

 Täydellinen, toimii ku suomen terveydenhuolto juhannusattona, pitää kahvin kuumana nii hyvi, että vielä töihinki tullessa kieli palaa, jos huolimattomasti juo :D Ja jos mietitte, että mistä tollasia mukeja saa, ni just tollasia ei saa mistään. Se on henk.koht.tuunattu miule 💗 Lisäks sain hienot peppi pitkätossu-sukat. Tänä aamuna ku vedin ne ekaa kertaa jalkaan ni huomasin, että niissä peppi pitelee käsissään pyssyjä. Kävin just lääkärissä ja miu piti ottaa sielä sukat pois. Oli NIIIIIIN lähellä, että en esitelly sille miu mukavalle tohtorille miu hienoja uusia sukkia :D Nyt vähä harmittaa että en tehny sitä, ku meillä oli kuitenki muute tosi hyvä ja rento tapaaminen. 

 

 Noh, tapsan tanssit jäi tänä vuonna väliin, koska olin sopinu työvuoron. Siihe asti onnistuin välttelee töitä mut sit oli kyllä jo pakko mennä vähä tienaamaa.. Miula oli kyllä viposta työvuorosta enne joulua pien ihmistrauma ni teki ekanaki iha hyvää olla vaan 4päivää kotona juomassa punkkua ja sit hyvin levänneenä palata työarkeen. Tätä asiaa tuki lyhyt, 12h vuoro ja hyvä työpari. 

 

Kotiinpaluu tapahtu äitin Gulliksen kyydissä. Apukuskina karvanaama, joka oli Lahen kohilla vähä huolissaan että joutuuko se ite ajamaan kotiin meiltä, ku äitimuori tuli käymää pikavisiitillä miu luona. Ihmislapset ei ees huomannu et auto pysähty hetkeks, koska niillä oli vielä puhelimissa akkua. Tai varmaa ne huomas sit ku auto lähti taas liikkeelle, koska ajotuntuma muuttu sellasesta laiskan aasin löntystyksestä g-voimia uhmaavaan rakettietenemiseen... 

 

 

Vuodenvaihde meni kotona, en saanu ees toivomaani työvuoroa siihen. 1.1. pakattii sitte kaikki eräjormataidot reppuun ja lähettii viettää C:n synttäreitä laavulle. Se on se sama metsä jossa kaikki helsinkiläiset hengaa mutta näköjää aikanen uudenvuodenpäivä ja -15c pakkasta karsi porukkaa sen verran, että saatii auto hyvin parkkiin :D

 

Mie oon vakavasti harkinnu että hommaisin jotku eräjormavarusteet, siis tiiättekö jotku järkevät metsäilykengät, toppahousut ja toppatakin mut en o saanu vielä aikaseks. En o nii aikuinen kuitenkaa. Siskon ikivanha laskettelutakki ja pieruverkkarit, sekä paljasjalkakengät ajaa ihan saman asian. Sitäpaitsi, kuten sanottu, merkkiuskovaiset "fjälluhesalaiset" ei ollu vielä liikkeellä. Paitsi toki typötyhjällä laavulla oli perheenisä ja kaks pentua. Se isi kuulema nauro meiän jutuille mut mie en tätä asiaa havainnu, koska lähtökohtasesti perheenisät ei kiinnosta miuta. 

 

Tässä kuvatodiste. 

Läksin tuon metsäilyn jälkee siskolle saunaa ja sieltä aamulla töihi. Vaihdoin lennosta miu 12h työvuoron 24seen mutta koska oon alkanu matkustaa kevyesti, olin jättäny miu työlakanat työkassista pois. Pyysin sit lakanoita lainaks (koska minähän en missään talon tarjoamissa ramin kuolinlakanoissa nuku!) niin sain nää:

Ei tarvi kuulema palauttaa :D Tää on nii parasta, nyt miula o yhet halloween-teemaiset lakana, yhet goodbye kittyt (jotka on vakinaistuneet miu kemin lakanoiks, siis ihan siviililakanoiks) ja vielä yhet turtlesit :D Voisin siis ottaa vielä ehkä jopa kolmannen keikkatyön ja miula o nyt sinnekki omat lakanat. Miusta nää on hienot, en ymmärrä miks näiden lakanoiden kohta 13-v omistaja halus luopuu näistä 😂

Jep. No mutta, nyt miula alkaa olee jo semi kiire junaan. Lähen tässä jännittämää kui pitkälle vr miuta kuljettaa tänään. Toivottavasti oon aamu 8 mennessä kemissä, ku sillo miu pitäis seisoo jo lanssihallin reunalla, varpaat viivalla valmiina seuraavaan 6 viikon työkoitokseen. Kemissä on näköjää myös aika tosi kylmä. Pitänee kaivaa pitkät kalsarit vielä kaapista. 

 

Tässä vielä loppuun havainnekuva siitä, miks tykkään kemistä. Sielä osataan kuntosaleillaki ottaa huomioon kuntoilijat: 

 

 

                                        

Toki miula meni sieläki yks päivä hermo, ku lapset tulee viettämää liikuntatuntejaan sinne, ne juoksee ja parveilee ku papukaijat ruumiin ympärillä. Yks tekee ja muut somettaa. Mut aion laittaa palautetta. Sillee nimettömänä palauteboksiin, ei missään nimessä omalla nimellä tai naamalla, eikä varsinkaan suoraan niille koululaisille..

 

 

Hei, ihanaa alkanutta vuotta kaikille! Tää oli tällänen hätätilapostaus, ihan vaan että täällä ollaan ja kirjotellaan muutaki ku joulukalenteria :D (Miula on mielessä tarina, missä Ooga ja Saliver lähtee pelastaa niitten äitiä viemäristä.. Katotaa tuleeko se joskus esille. Ehkä sitte ku mie kuolen ja miu muistiinpanot löytyy jostai. Apua, toivottavasti ei!)

 

Pysykää tutkalla ja olkaa varovaisia!

 

 

 

Joulukalenteri 24.12

 "Joulu on taas, joulu on taas.." Yuleradio soitti ikivihreää joulukappaletta, jonka tahdissa kotitonttu ja saunatonttu tanssivat kuusen juurella sillä aikaa, kun Lari Kaari oli saunassa. Saliver ja Ooga olivat vieneet pihatontuille ruokaa samalla kun olivat käyneet sytyttämässä ulkotulet. He olivat yrittäneet sitä ennen onkia äitiään vessanpöntön kautta mutta olivat lopulta luopuneet yrittämisestä. Äiti ei ollut tarttunut syöttiin, joten he antoivat tämän olla. Kun Lari Kaari ei nähnyt, he heittivät hieman kalaa ja luumuhilloa pönttöön ja vetivät sen varovasti. (Juuri niin heidän äitinsä oli pönttöön joutunut, imu oli vienyt tämän mennessään. Siksi tuo vessa oli käyttökiellossa.) 

Uhvon jäljet oli lähes kokonaan siivottu. Olavinpuiston kartanossa ei oltu niin tarkkoja nurkkien imuroinnin kanssa ja takahuoneen maton altakin saattoi löytää vielä hieman neonväristä karvaa. Muuten uhvon vierailu oli enää muisto vain. Paitsi että uhvo oli jättänyt taikakalun! Saliver tajusi tämän ja kaivoi sen Lari Kaarin takin taskusta. "Kokeillaan irrottaa pönttö ja kaivaa äiti ulos! Tämähän ei ole mikä tahansa jakoavain, tämä on taika-amuletti." Hän heilutteli työkalua sormissaan ja Ooga suojasi jo vaistomaisesti silmiään. Yleensä tämänasteinen heiluttelu päättyi aina siihen, että esine lensi jonnekkin.

"Joo, kokeillaan mutta odotetaan Lari Kaaria. Minusta tuntuu, että amuletti tarvitsee kaikkia meitä toimiakseen." Odotellessaan Ooga kävi vilkaisemassa kuusen alla olevaan koriin, jossa nukkui pieni orava. Koska heidän perheessään oli nyt tavallaan yhden jäsenen mentävä aukko, Ooga ja Saliver olivat miettineet päänsä puhki kuka voisi muuttaa heille täyttämään läskin jäniksen jättämää paikkaa. Oravakaksikko oli tarjonnut heille naapurin orvoksi jäänyttä Lisko-nimistä oravanpoikasta. Siinä se nyt torkkui viattoman oloisena syötyään suuren määrän pähkinäsuklaata ja pari puraisua tuolinjalasta. Lari Kaari saisi kohta lahjansa. Sitä ennen he kuitenkin avaisivat viemärin ja yrittäisivät vielä kerran saada äitinsä ylös. Ehkä nyt oli jo aika ja olihan heillä kalaakin joulupöydässä.

Saliverin, Oogan, Kiskon, Viskin, Jepan, Lari Kaarin, oravien, Raparperikuninkaan, uhvon ja kaikkien muidenkin miun mielikuvitusolentojen puolesta hyvää joulunaikaa sinne ❤️ 

Katselkaahan yötaivaalle, se kirkkaimmin loistava valo voi olla yhtä hyvin satelliitti, planeetta, pohjantähti tai pieni uhvo, joka lähettää terveisensä ja kiitoksensa ystävällisille maan asukeille. 

Tämä tarina ei ole tosi. Siinä mahdollisesti esiintyvät löyhät yhteneväisyydet todellisiin henkilöihin ovat TÄYSIN sattumaa.. :D Kohta palataan uusiin postauksiin ja johonkin järkevämpiin aiheisiin. (kuten aina..)

Ihanaa joulua just siule 💖

Joulukalenteri 23.12

 "Olipas se.." Ooga ei löytänyt sanoja. He seisoivat vielä pitkään keskellä peltoa ja katselivat siihen suuntaan, mihin alus oli kadonnut. Tokihan heillä oli hyvät ohjeet mutta oli tämä silti ensimmäinen kerta kun he olivat korjanneet uhvoaluksen. He voisivat lisätä tämänkin heidän listalleen: "Mitä kaikkea team Saliver ja Ooga pystyisivät hoitamaan." Kumpikin mietti tietämättään samaa asiaa: Pitäisikö heidän yrittää saada ongittua heidän äitinsä ylös viemäristä joulun viettoon? Nyt kun Aave Aikamielikin tuntui leijuvan vielä Olavinpuiston reunamilla, ehkä se voisi auttaa heitä. 

"Pitäisikö meidän.." Ooga aloitti ja Saliver vastasi: "Pitäisi. Äiti tulisi varmasti mielellään viettämään joulua. Pyydetään että Lari Kaari hakee kaupasta vähän kalaa, josko äiti on tottunut syömään sitä." Samalla hetkellä Oogan puhelin soi. "No se on Napsu Mastokadunpätkä täältä omituisten otusten terapialinjalta hei. Olisin tässä vaan varmistellut, että teillä on sielä kaikki hyvin?" Ooga kääntyi Saliveriin päin ja muodosti huulillaan terapeutin nimen. Sitten hän palasi jälleen kuuntelemaan mitä linjalla jutusteltiin. "Meille on tullut tännepäin hieman huolipuheluita nuoren poron huoltajilta. Poro oli mahdollisesti nähty teidän katolla. Sanoin tietysti, ettei se ollut millään mahdollista, eiväthän porot nyt katolla viettele aikaansa mutta ajattelin nyt kuitenkin varmistella. Ja mites se pikku-uhvo?" Ooga selitti tilanteen Mastokadunpätkälle mutta kaunisteli hieman sitä, että nuori poro oli joutunut jumiin katolle. Sehän oli kuitenkin lähtenyt matkaan ihan reippaan oloisena ja Jepa oli luvannut pitää siitä huolta. 

"Niin, niin." Kuului linjalta ja sitten Ooga tajusi, että terapeutti puuhasi samaan aikaan jotain muutakin. "Anteeksi, pitää tässä samalla hoitaa yhtä henkilökohtaista asiaa. Minulla on joulun henki kateissa ja pitää tässä koittaa saada sitä vangituksi, mokomakin lipevä pirulainen.." "Minulla taitaa olla juuri hyvä ratkaisu sinulle, pidähän vastaanotin auki, kohta joulumieli löytää sinunkin luoksesi." Ooga sanoi ja lopetti puhelun. Sitten hän kääntyi katselemaan kevyessä yötuulessa heiluvien kuusien latvoihin ja sanoi hiljaa kuiskaten: "Aave Aikamieli, jos olet vielä täällä, niin Napsu Mastokadunpätkä voisi tarvita hieman joulumieltä osakseen."

Joulukalenteri 22.12

 Saliver loikkasi yhdellä isolla hypyllä aluksen ovelle ja katsoi hölmistyneenä paikkaa, jossa säkit olivat juuri eilen olleet täynnä tonttupölyä. Nyt ne olivat lähes tyhjiä. Molemmat. "Voi eih!" Ooga henkäisi ja nosti kämmenet suunsa eteen ettei tulisi sanoneeksi rumia sanoja. Niitä ei tällä tontilla sanottu, ei vaikka mikä hätä olisi. "Niitä oli kaksi säkkiä. Jepahan sanoi tuoneensa vähän ylimääräistäkin." Saliver sanoi ja nosti tyhjän säkin maasta. Samalla hän huomasi maassa jälkiä. Tarkemmin sanottuna maahan painuneita jäniksen jälkiä. "Katso tätä!" Saliver osoitti maahan. Myös Viski ja Kisko tulivat viereen ihmettelemään. "Se on tainnut jänö käydä hakemassa hatsit." Viski nauroi niin että parrasta putoili eilisen päivän piparinmuruja. Kiskokin hihitteli mielessään ajatus tonttupölyä nautiskelleesta pihajäniksestä. Lopulta hekin vakavoituivat, sillä tämä ei ollut nyt naurun asia. 

Onneksi Ooga oli käytännön olento ja hän oli tuonut uhvoaluksen korjauksesta kertovan kirjan mukanaan, ihan siltä varalta että lähdön hetkellä olisi jonkinlainen ongelma. Hän heitti vaaleanpunaiset lapasensa hankeen ja selasi vimmatusti kirjasta oikeaa kohtaa. Lopulta hän löysi luvun: "Mitä tehdä, jos pihapiirin eläin on syönyt kaiken tonttupölyn." "Ha, tämähän on hyvin yksinkertaista." Mitä pidemmälle Ooga ohjetta luki, sen enemmän hänen hymynsä leveni. "Kuulkaas, se ei ole mikään maailmanloppu. Tähän on helppo ratkaisu. Meidän pitää vain.. laittaa jänis uhvon matkaan." "Okei.." Saliver tuijotti sisarustaan ensin hölmistyneenä mutta nyökkäsi sitten. "Selvä homma. Enää pitää löytää se lurjus jostain." Viski puuttui nyt puheeseen: "Katsokaat tätä." Hän otti taskustaan pienen rasia, ravisteli siihen parrastaan piparinmuruja ja alkoi heilutella sitä. Ei mennyt kuin pieni hetkenkorahdus, kun jänis tuli esiin kuusen takaa. Sen silmät harittivat ja loikka ei kulkenut senkään vertaa mitä yleensä mutta kuulo sillä tuntui toimivan. Keksinmurujen rapina oli saanut sen havahtumaan tonttupöllystään. 

Viski meni uhvoaluksen ovelle, avasi sen varovasti ja heitti rasian muruineen aluksen lattialle. Pikku-uhvo katseli hieman hämmästyneenä tontun toimia. Se seisoi jo ohjauspöytänsä ääressä ja paineli nappuloita keskittyneenä. Viski heilautti kättään anteeksipyytävästi, tönäisi kevyesti aluksen ovenraossa kökkivää läskiä jänistä pepulle niin, että tämä tömähti sisäpuolelle. Sitten hän hymyili uhvolle, joka katsoi iloisena uutta ystäväänsä. "Saanko minä, saanko minä!" Saliver tuli myös ovelle ja laittoi sormensa oven nappulalle. "Haluan painaa." Viski väistyi ovelta ja antoi Saliverin painaa oven sulkunappulaa. Tämän jälkeen Aave Aikamieli puhalsi jäisen henkäyksen aluksen ylle. Se tuoksui joululta, pipareilta, kuuselta, tuoreelta tortulta, jouluruoalta, hyvältä mieleltä, suklaalta ja yhteislauluilta. Kuului pieni rasahdus, ilmoille leijui joulun tuoksujen lisäksi palaneen banaanin kevyt käry. Viimeisenä näkynä Ooga, Saliver, Kisko ja Viski näkivät aluksen ikkunaan heijastuneen läskin jäniksen hämmästyneen katseen. Sitten alus oli poissa. 

Joulukalenteri 21.12

 Viki "Viski" Vaahtoparta, Kisko Tuiskutukka, maailmaa pelastava tehokaksikko Ooga ja Saliver(joilla on tosielämässä ihan omat vastaavat hahmonsa, ehkä tapaat heidät joskus.. Tosielämän hahmojen äiti ei tosin asu viemärissä, vaan pitää perhe-elämää yllä aivan täyttä häkää. Se ei nyt kuitenkaan ole tämän tarinan pointti.) ja pieni, neonvärinen uhvolapsi seisoivat autotallin takana alkavan metsän reunalla. Ilta oli hämärtynyt jo aikaa sitten, koska oli talvi ja silloin kuuluikin olla pimeää. Oli myös hiljaista. Jollain lailla myös metsän asukit kunnioittivat lähestyvää keskitalven juhlamaa, jonka virallinen juhlintapäivä, tai siis ilta, olisi juuri tänään. Tänään, kun yö oli pisimmillään ja keskitalven tulet tanssisivat taivaalla. Saliver ja Ooga tiesivät, että uhvo pitäisi saada matkaan tänä yönä ja siihen tarvittiin enää muutama.. no, ainesosa. 

He olivat hakenee Lari Kaarin keittiöstä banaanimurskaa. Siihen oli mennyt tämän viimeinen banaani ja Saliver oli hieman huolissaan tulisiko siitä sanomista. Toisaalta hedelmävatiin oli jäänyt vielä kivikovia appelsiineja, joista puistonvartija myös tykkäsi (jostain kummallisesta syystä) mutustella, joten ehkä tämä ei pahastuisi. Sitäpaitsi olisihan heidän kaikkien yhteinen pyrkimyksensä saada pikku-uhvo matkaan. 

Ooga kampasi vielä kerran uhvon turkin sileäksi. Hän olisi halunnut itselleen samanlaisen, neonväreissä hehkuvan karvan mutta hän ei oikeastaan halunnut muuttaa avaruuteen. Maassa eläville hahmoilla ei moista turkkia saisi kasvatettua, ei sitten millään. Onneksi uhvon karvanlähtö oli helpottanut huomattavasti alkujärkytyksen jälkeen. Sen selässä oli silti vielä muutamia kaljuja kohtia, joita Ooga kampasi piiloon. 

Saliver laami banaanimurskaa aluksen pohjaan. Se pienentäisi kitkaa lähdön hetkellä ja estäisi sen, ettei alus syttyisi tuleen keskellä peltoa. He eivät tienneet miksi tähän tarkoitukseen ei kävisi joku muu aine mutta koska kirjassa sanottiin että käytä banaanimurskaa, niin se siitä. "Kaikki on valmista!" Hän hihkaisi. 

Samalla pimeyden keskellä alkoi tuntua sanoisimmeko aavemaista taian tuntua. Aave Aikamieli oli paikalla. Kaikki olennot tunsivat sen hieman eri tavoin. Joku kuuli kulkusten kilinää, joku toinen haistoi kuusenhavujen tuoksun ja Ooga ja Saliver tunsivat joulupiparin lämpöisen henkäyksen. Aave Aikamieli oli todella tuonut joulun tunnun pihamaalle ja se tuntui hyvältä. 

"Heippa pikku uhvo." Saliver halasi uhvoa ja Ooga tuli myös taputtamaan tätä pikku olentoa. "Turvallista matkaa, älä unohda meitä." "En, en ikinä unohda teitä hassuja maan asukkeja. Minä laitan teille terveiset heti kun pääsen matkaan." Uhvo sanoi ja heilutteli sarviaan. Sitten se taapersi aluksensa ovelle, joka aukeni vaivattomasti. Kaikki valot paloivat ja aluksesta lähti pieni, hyrisevä ääni. Samalla sekunnilla Ooga tajusi jotain: "Tonttupöly! Missä se on!" Vain tyhjät säkit näkyivät aluksen ovenpielessä. 

Joulukalenteri 20.12

 "Minun on aika sanoa heipat." Jepa Hurjamieli totesi ja katsoi katolle, jossa poroparka seisoi samassa asennossa kuin vajaa vuoronkierto sitten, kun oli siihen jämähtänyt. Saliver epäili, että Jepa oli aiheuttanut porolle ikuisen trauman, eikä se haluaisi enää koskaan lähteä lennolle, mutta porojen kanssa paljon puuhannut Jepa vain naureskeli. Hän lupasi päästää poron vähän revittelemään, kun he pääsisivät revontuliroudille. Sitten Jepa nosti takkinsa taskusta pienen rasian ja antoi sen Oogalle: "Tässä, ota sinä nämä soihturiipiset. Tai se tuhka, joka niistä on jäljellä. Laita se keväällä kasvimaalle, tiedät varmaan. Meidän muorilassa käytetään tätä niksiä ja voi tontut kuinka hulvattomia tarinoita varsinkin nuoret tulppaanit kertovat. Voisin antaa esimerkkivitsin mutta jätän se sinulle seuraavaan kevääseen." Jepa iski Oogalle silmää ja hyppäsi reen kyytiin. Poro ruopaisi, nosti turpansa kohti taivasta ja hetkessä he olivat poissa. 

"Jepa on kyllä melkoinen maailmanmatkaaja." Saliver totesi pudistellen päätään. "Niin on" Ooga mutisi ja pyöritteli rasiaa käsissään. Hän odotti jo innolla tulevaa kevättä ja tuhkasta kasvavia tulppaaneja. Nyt olisi kuitenkin aika tehdä viimeiset valmistelut. Huomenna oli talvipäivänseisaus, ikivanha talven juhla yule. Silloin kaikki taikavoimat olisivat liikkeellä ja niitä totta totisesti tarvittiin, jotta uhvo saataisiin ajoissa takaisin kotiin. 

Kun Saliver ja Ooga olivat menneet sisälle, he eivät katsoneet taakseen. Sillä jos he olisivat sen tehneet he olisivat kenties havainneet läskin jäniksen, joka hyppi kohti uhvoalusta. Sen nenä oli havainnut makean tonttupölyn tuoksun, joka tuli aluksen ovelle jätetyistä säkeistä.. 

Joulukalenteri 19.12

 "Tässä." Uhvo, joka oli katsellut kipinöitä haltioituneena, tuntui heräävän horroksestaan ja tarjosi Lari Kaarille jakoavainta. Tai siis onnenamuletin virkaa toimittavaa jakoavainta. Puistonvartija otti sen vastaan ja käänteli käsissään. "Hetkinen, mistä sinä olet tämän onnenamuletin saanut?" Hän kysyi ja tuijotti uhvoa ihmeissään. Tämä kääntyi puolestaan katsomaan Oogaa ja Saliveria, jotka kertoivat lyhyesti uhvon vierailusta Tullen luona. 

"Jaa, no se selittääkin. Tämä onnenamuletti katosi vuosisatoja sitten. Se saattaa olla jopa ensimmäinen ikinä kehitelty jakoavain. Sen on määrä tuoda onnea kantajalleen ja kun työ niin sanotusti tehty, sen kantaja tietää tämän ja osaa antaa sen eteenpäin. On hyvin tärkeää, ettei kukaan pidä amulettia pidempään kun on tarvis ja tunnistaa, kun joku sitä enemmän tarvitseva osuu kohdalle. Kokeillaas josko tällä saataisiin mutterit tottelemaan.." Ooga ja Saliver tuijottivat toisiaan. He muistelivat joskus kuulleensa amuletista mutta eivät todellakaan olleet uskoneet, että höperön Tulle-näädän höpinät onnea tuottavasta amuletista olisivat totta. Kumpikin mietti mielessään, että alkaisivat tästedes ottaa näädän jutut enemmän tosissaan. Ainakin hetkellisesti.

Mutteri kääntyi nätisti pientä kitinää pitäen mutta ilman yhtäkään kipinää. Lari Kaari kokeili vielä (vauhtiin päästyään) kaikki muutkin mutterit ja ruuvit joita sai näköpiiriinsä. Sitten hän viimeisteli joulunauhan kiinnityksen pienellä määrällä liimaa ja nyökkäsi tyytyväisenä. "Eiköhän tällä lennetä ainakin ulos ilmakehästä. Sen jälkeen avaruuden isännät auttakoot uhvoa, jos jotain tulee." 

"Aika kutsua Aave Aikamieli." Ooga sanoi hiljaisella äänellä ja Saliver nyökkäsi. "Mennään autotalliin Kiskon ja Viskin luo. Jotenkin aaveen kohtaaminen yhdessä tuntuu turvallisemmalta, vaikka kyse onkin vain joulun hengestä. Tällä tontilla joulu ei ole aina ihan itsestäänselvyys ja aaveen suhaaminen tänne voi luoda ympärille vähän.. noh, aavemaista tunnelmaa."

Joulukalenteri 18.12

 "Joo, kuulkaas, ei sellaista ole olemassakaan, kun kimaltelevaa tiivistettä." Lari Kaari sanoi ensitöikseen noustessaan myrsymaasturin, jota harmaaksi paholaiseksikin kutsuttiin, kyydistä pihatiellä. "Tässä olisi tälläistä joulunauhaa ja sitten liimatykki. Myyjä oli sitä mieltä, että näillä asia pitäisi hoitua." 

"Jaa." Saliver vastasi ja Ooga avasi uhvoaluksen korjaamiseen tarkoitetun kirjan sen luvun kohdalta, jossa alaotsikkona luki: Toimi näin, jos lähiliiteristä ei löydy kimaltelevaa tiivistettä. "..jos tiivistettä ei ole saatavilla..jaadajaada.. tanssi polkkaa.. ei, kun tämä koskee jos on kesä ja helle, mites talvella sitten.. hmm, noniin, eli: Jos lähiliiterin valikoimissa ei ole kimaltelevaa tiivistettä, asian voi hoitaa myös liimaamalla joulunauhaa, mieluiten punaista, aluksen sisäpuolella olevaan ohjaimiston reunaan. Parhaiten asia hoituu liimatykillä. Kuuliimaa ei saa käyttää tähän tarkoitukseen, sillä se voi sekoittaa uhvon mielen. Kuuliima on tarkoitettu vain ulkoiseen käyttöön." 

"Noniin, sitä se myyjäkin sanoi." Lari Kaari totesi ja kaivoi kassista ostamansa tavarat. Tässä on punaista ja vihreää nauhaa. Jos aluksen korjaamiseen kerran tarvittiin punaista, niin laitetaan tämä vihreä sitten joulukuusen ympärille. Odottakaas ipana, laitan kengät jalkaan niin mennääs katsomaan sitä alusta." 

Saliver, Ooga, uhvo, Jepa ja läski jänis kävelivät Lari Kaarin perässä kohti pellolla nököttävää uhvoalusta. "Näinköhän tämä tästä nousee ennen kevättä." Lari Kaari jupisi itsekseen ja koputteli aluksen kylkiä saadan aikaan kumean kopinan. Uhvo pyöritteli onnenamulettia käpälissään ja näytti jälleen hieman huolestuneelta mutta ei sanonut mitään. "Hmm..tuota voisi tietysti vähän lämmittää ja tuonne voisi laittaa vähän öljyä.." Vanhana autoteknikkona Olavinpuiston puistonvartija osasi tietysti korjata aluksen, siitä ei ollut epäilystäkään. Hän avasi oven tottuneesti ja astui sisään. Saliver ja Ooga katselivat kun tämä liimasi varmoin ottein punaisen joulunauhan aluksen komentopöydän ympärille. Kun työ oli valmis, pöytään alkoi syttyä valoja. Yksitellen, valo kerrallaan. Pikkuhiljaa koko alus tuntui heräävän eloon. Jostain alkoi kuulua vaimeaa musiikkia, joka kuulosti hieman alakoululaisten viuluharjoituksilta. Uhvo hymyili ja hyppi paikoillaan. "Isi, isi." Se hoki ja hymyili. "Kyllä, kohta pääset isin luokse." Ooga sanoi ja silitti uhvon turkkia. Se oli nyt niin kovin pehmeä, koska hän oli suihkuttanut siihen myös hieman hoitoainetta. 

"Katsokaas, täällähän on pari ruuvia ja mutteria löysällä. Ei tällä voi lähteä ennenkuin saadaan ne kiristettyä." Lari Kaari totesi ja rapsutti nysällä kynnellään pöydän alapuolella näkyviä ruuvinkantoja. "Saliver, käyppä hakemassa jakoavain ja ruuvimeisseli." Tämä juoksi nopeasti harmaan paholaisen talliin ja toi mukanaan pyydetyt työkalut. Lari otti ne vastaan ja yritti saada mutteria kääntymään. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, tai siis tapahtui, mutteri alkoi iskeä kipinää ja kaikki joutuivat ottamaan askeleen taaksepäin. "Hui!"

Joulukalenteri 17.12

 "Noniin, aikamoinen kurkkupurkki, totta tosiaan." Saliver tokaisi heidän poistuttuaan aluksesta. Se näytti päällisin puolin olevan kunnossa. Pienillä hienosäädöillä se saataisiin varmasti toimintaan. Kenties uhvo antaisi hänen painaa joitain nappuloita lähdön hetkellä.

"Jätä se tonttupöly tähän aluksen nurkille." Ooga sanoi ja jatkoi: "En usko että meidän kannattaa viedä purkkia sisälle. Lari Kaari voi olla hieman allerginen sille. Sitähän tarvitaan kuitenkin vasta viimeisenä. Tai siis toiseksi viimeisenä. Ihan lopullinen tarvike on joulun taika, jota meidän pitää vielä saada hankittua! Mennään nyt nukkumaan vielä pariksi tunniksi. Herätetään sitten uhvo ja Lari Kaari ja tehdään alukseen viimeiset korjaukset. Sitten vaan pyydetään Aave Aikamieli paikalle heippa vaan, uhvo."

Ooga ja Saliver majoittivat Jepa Hurjamielen ruokakomeroon. Kukaan ei huomannut kysyä mihin katolla tönöttävä poro olisi halunnut mennä yöksi mutta koska lentävät porot nyt olivat joka tapauksessa satuolentoja, ei sitä varmasti haitannut kökkiä katolla vielä muutaman tunnin ajan. Jepa ohjastaisi sen heti aamulla, tai viimeistään illan hämärissä, takaisin kotia kohti. 

Jepa Hurjamieli nukkui kuorsaten vielä puolenkellonajan kiertämän aikoihin, kun muut talon asukit, kotitonttua myöden, olivat jo syöneet aamupalan ja istuivat pöydän ääressä. Saliver oli selittänyt tilanteen Lari Kaarille, joka oli raapinut päätään ja yrittänyt muistella, että löytyisikö autotallista kimaltelevaa tiivistettä, varsinkaan niin paljon, kun sitä yhden uhvoaluksen korjaamiseen tarvittaisiin. Hän lupasi käydä tarkistamassa ja tarvittaessa mennä ostamaan sitä läheisestä liiteristä. Ooga harjasi uhvon turkkia tämän nauttiessa pitkistä harjanvedoista hiljaa hymisten. Se oli nyt paljon paremmassa kunnossa, varmasti Tullelta saatu taikakalu, jota se piteli yhä käpälissään, oli auttanut asiaa. (Oli ihmeellistä kuinka paljon perus ystävällisyys ja usko taikakalun voimaan, saattoivat helpottaa karvaisen uhvolapsen pahaa mieltä.) Vaara ei ollut kuitenkaan ohitse. 

Lari Kaari oli ottanut mukaansa hieman omenahilloa, jonka vei mennessään läskille jänikselle. Hän tajusi vasta nyt, että se ei ollutkaan nukkunut yötään sisällä. (Hän ei siltikään ollut ihmetellyt uhvon läsnäoloa ja Ooga ja Saliver alkoivat uskoa, ettei tämä ehkä nähnyt koko uhvoa.) Olipa outoa, miten nopeasti sitä kuitenkin tottui jonkun karvaisen, yksinkertaisen olennon läsnäoloon, vaikka ei siitä niin välittänytkään. Saliver ei ottanut kantaa asiaan mutta hän tuli ajatelleeksi pitäisikö heidän repiä laudat eteisen vessan oven edestä ja heittää pönttöön hieman omenahilloa. Ehkä heidän äitinsäkin ilahtuisi! (Lue vuoden 2023 joulukalenteri, jos tahdot tietää enemmän)

Joulukalenteri 16.12

 "No nyt on menopeliä kerrakseen." Jepa Hurjamieli kierteli alusta haltioituneena. "Vaihtaisikohan uhvo tämän tuohon nuoreen poroon. Sitä on kyllä vähän vaikea ohjata mutta jos selviää tälläisen vekottimen puikoissa, niin tuo harmaa peto tottelee varmasti helposti. Rekikin on juuri huollettu ja vaikka sillä onkin aika paljon kilometrejä takana, se kulkee kuin rasvattu tähti." Jepa jutusteli ja otti sitten kiinni ovenkahvasta. "Saahan tänne katsoa sisälle?" Vastausta odottamatta hän avasi oven ja astui sisälle alukseen. Ooga ja Saliver vilkaisivat toisiaan hieman huolestuneena mutta menivät sitten perässä. Olihan heidän toki nähtävä aluksen vauriot myös sisältä. Uhvoaluksen korjauskirjassa oli oma lukunsa sille, miten sisätilat toimivat. He eivät olleet edes vilkaisseet sitä tarkemmin. Toivottavasti kaikki olisi kunnossa.

Kaikkien hämmästykseksi aluksen sisätilat näyttivät hieman koululuokalta. Keskellä alusta oli puinen penkki, joka muistutti pulpettia. Seinillä roikkui pahvisille tauluille piirrettyjä kuvia, joissa näkyi jonkinlaisia epämääräisiä eläimen näköisiä olentoja. "Katso, täällä on kuva avaruuspöttösistä." Saliver osoitti yhtä taulua. "Ja täällä näkyy.. öh, tuo näyttää ihan.. Kiskolta? Ja eikös tuo ole..." "Viski" "On!" Saliver ja Ooga katsoivat taulua tarkemmin ja hyvin hämmentyneinä. Jepakin tuli ihmettelemään tilannetta ja tajusi sitten: "Niin, tottakai. Uhvoaluksen tauluthan kertovat jatkuvaa tietoa ympäröivästä maailmasta. Näissä tauluissa.." hän viittoi kaikkia samalla seinällä näkyviä kuvia, "On tietoa siitä, mitä kaikkea tämä pikku uhvo on matkallaan kohdannut. Ei hätää, nämä kaikki välkkyvät vihreänä, se tarkoittaa että te olette ystävällistä, ei vaarallista mallia. Vaaralliset viholliset välkkyvät punaisena ja saavat niskaansa uhvon räkää. Se syövyttää suurissa määrin, tiesittehän se sen?" Jepa jutusteli leppoisaan sävyyn ja kaksikko nyökytteli. Toisella seinällä näkyi kuva itse uhvosta. Se leijui jonkinlaisen kuplan sisällä ja pudotteli karvaa. Ooga arvioi, että se oli menetteänyt noin puolet karvapeitteestään. Ehkä tämä oli jonkinlainen mittari siitä, kuinka paljon heillä olisi vielä aikaa..

"Kaikki näyttäisi olevan siistiä täällä sisäpuolella." Saliver sanoi ja tuijotti vielä ohjauspöytää, jonka valot vilkkuivat himmeinä. Hänen olisi tehnyt mieli koskea johonkin, mihin tahansa nappulaan, vain nähdäkseen mitä tapahtui. Hän muisti painaneensa pienenä leluautonsa heittoistuinnappulasta Oogan istuessa etupenkillä. Oogan reidessä oli edelleen pieni arpi muistona siitä, kun tämä oli lentänyt istuimeltaan kiviaitaa päin jalat edellä. (Onneksi jalat, eikä pää edellä!). Se oli opettanut Saliverille tervettä pelokkuutta tuntemattomia nappuloita kohtaan. Niimpä hän tyytyi vain ihailemaan uhvon ohjauslaitteita. Ne näyttivät hieman kehittyneen play stationin ohjaimilta.