Juhannustarina osa 12

 Kauko Mutaoja vaikutti hieman hermostuneelta. Hän oli kerinyt pitkähkön, hoikan ruumiinsa ikäänkuin henkiselle rullalle, aivankuin yrittäisi näyttää kokoaan pienemmältä. Hän haroi harvaa partaansa ja pälyili tummilla silmillään ympäristöä. Nemo Kossukassila sen sijaan katseli rantaviivaa kiinnostuneena, yrittäen havaita toiseen ulottuvuuteen vievän portaalin tai edes jonkinlaisen pienen vihjeen siitä, missä tämä sijaitsi. Ooga kaivoi laukustaan jauhelihapaketin ja käveli rantaan. Hän heitti veteen kourallisen lihaa ja kutsui äitiään. Hetken kuluttua veden pinta alkoi väreillä ja ensimmäisenä he näkivät hennon käden, joka kurotti kohti pinnalla kelluvia lihasuikaleita. Sitten vedenneito nousi Villimiehen vesistöstä, tunki jauhelihan suuhunsa nopealla kädenheilautuksella ja ui sulavalla liikkeellä lähemmäs rannalla seisovia hahmoja. 
    “Onko sitä lisää?” Vedenneito kysyi ja pyyhki suupieliään. Ooga ojensi tälle koko paketin ja he katselivat kun liha hävisi nopeasti parempiin suihin. Viimeisen palasen neito heitti olkansa yli. “Pakko antaa Signellekin vähän, sekin on kyllästynyt elämään pelkillä hyönteisillä.” Ennenkuin Nemo ehti kysyä kuka tämä “Signe” oli, hän näki teelautasen kokoisen hämähäkin uivan kohti lumpeenlehdelle laskeutunutta jauhelihamönttiä. Hämähäkki päästi pienen, korahtavan äänen ja ahmi lihapalan suuhunsa. Saliver oli varma että kuuli vielä pienen röyhtäyksen ennenkuin Signe jatkoi matkaansa ja ui rannalla olevan kasvuston kätköihin. Oogakin seurasi hämyn menoa ja totesi: “Katsos vain, Signe on muuttanut tänne! Ja kasvanutkin aika lailla!” 
    “Hei, hei, kuuletko? Ooga ja Saliver, auttakaa!” He kääntyivät hätäisen äänen suuntaan ja näkivät, että Nemo yritti virvoitella rannan hiekalle lyyhistynyttä Kaukoa. “En tiedä mitä tapahtui, Kauko vain pyörtyi tähän äkisti.” “Hmm, se taitaa pelätä hämähäkkejä ihan tosissaan.” Ooga totesi ja käveli Kaukon luo. Hän käänsi Kaukon päätä niin, ettei tämä joutunut hengittämään rannan pölyistä hiekkaa. “Kyllä se siitä toipuu, annetaan sille hetki aikaa.” Saliverkin totesi ja he palasivat äitinsä luo, joka seurasi kiinnostuneena rannan tapahtumia rantavedestä. 
    “Joo, Signe on käynyt pariin otteeseen rinnakkaistodellisuudessa ja oppi siellä syömään oikeaa lihaa, se saa ne kasvamaan suuremmiksi kuin täällä. Lähtökohtaisesti ne eivät kuitenkaan käy ihmisten kimppuun.” Vedenneito totesi ja hymyili salaperäisesti. “Oletan, että teille on selvitetty rinnakkaistodellisuuden käsite?” Hän jatkoi ja katsoi jäljelle jäänyttä kolmikkoa jotka nyökkäilivät innokkaana ja odottivat kuulevansa lisää.

    “Eri todellisuuksilla on eri portaalit ja ne aukeavat eri aikoihin. Tämä meidän tuntemamme todellisuus ja sen rinnalla elävä elämä yhdistyvät tällä rannalla, tuon ison kiven alla.” Neito sanoi ja osoitti kauemmas veden selälle. He näkivät suuren kiven, jonka pintaan kevyet laineet löivät. Ooga muisti, että he olivat joskus hyppineet tuon kiven päältä veteen. 
    “Portaali on auki tiettyinä ajanjaksoina ja tuolloin kuka vaan pääsee kulkemaan siitä läpi. Kuitenkin vain yksi ihminen kerrallaan. Tänä vuonna se tapahtuu keskikesän aikaan, eli juhannuksena. Nemo onkin ehkä huomannut, että tämä vuosi on kuitenkin erityinen..” Neito jätti lauseen roikkumaan ilmaan ja Nemo hymyili leveästi. Totta! Karttoja tutkiessani havaitsin, että Villiplaneetta muodostaa erikoisen yhteyden muiden planeettojen kanssa ja se tarkoittaa että..