“Portaali aukeaa!” Ooga ja Saliver huudahtivat yhteen ääneen ja Nemo nyökkäsi näyttäen tyytyväiseltä, kuin opettaja tähtioppilaansa tiedettyä vastauksen vaikeaan kysymykseen. “Juuri näin.” Ja kun näitä karttoja tässä selaa hieman taaksepäin historiassa nii.. odottakaas.”
Nemo Kossukassila käänteli sivuja eestaas. Kansion välistä hyppäsi pieni kääpiö, jonka housut roikkuivat lähes polvissa. Se näytti Kassilalle keskisormea ja jatkoi sitten loikkimistaan huoneen nurkkaan, jossa katosi tonttuoven kautta..jonnekin. Varmaan toiseen todellisuuteen, jos tämä kerran oli toisen ulottuvuuden tutkijan kotitalo.
Nemo ei tuntunut huomaavan kääpiötä, vaan jatkoi sivujen selaamista kunnes löysi etsimänsä. “Tässä on kuva siitä kahdeksankymmentäluvun lopulla kadonneen pojan tapauksen kartasta ja tämä on seitsemänkymmentäluvun alusta ja tämä jostain milleniumin vaihtumisen ajoista. Katsokaa, nämä ovat kaikki samanlaisia. Planeetat ovat samassa asennossa. Lisäksi kun tutkii säätä juuri katoamispäivinä, voidaan havaita, että itäpohjoisen viima oli tuonut hämyistä hyhmää edellisenä yönä, se on varmasti ollut viimeinen ratkaiseva tekijä portaalin avaamisessa. Tänä vuonna portaali tulee olemaan avoinna..”
“Juhannusaattona.” Saliver täydensi Nemon lauseen hihkaisten innokkaana ja tämä nyökkäsi jälleen tyytyväisenä.
“Minulla on ollut epäilykseni portaalin sijainnista jo jonkin aikaa, päädyin siihen kun tutkin planeettojen liikkeiden muodostamat koordinaatit suhteessa vallitsevaan säähän ja paikallisten aaltojen liikkeseen. Teidän äitinne on meidän viimeinen puuttuva palanen, hän tietää varmasti enemmän. Mentäisiinkö jututtamaan häntä?” Nemo kysyi ja Saliver ja Ooga nyökkäilivät. “Pyydetään Kauko Mutaojakin mukaan, tämähän oli alunperin hänen tapauksensa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti