“Mikä sielä tivolissa oli parasta?” Vedenneito kyseli kiinnostuneena Oogalta ja Saliverilta, jotka istuivat nyt äitinsä seurana Villimiehen rannalla. Keskikesän juhlapäivä oli kääntymässä iltaan mutta aurinko paistoi vielä kauniisti rantaa reunustavien puiden lomasta. Kaikialla oli rauhallista ja melko hiljaista. Signeäkään ei näkynyt mutta Ooga ja Saliver uskoivat molemmat sen metsästävän pusikoissa. Nemo Kossukassila oli luvannut livistää naapurinsa grillijuhlista ennen myöhäistä iltaa, sillä hän halusi ehdottomasti olla paikalla kun Kauko palaisi takaisin tähän todellisuuteen.
“Se pieni silinteripäinen kaalimato oli aika mahtava!” Ooga huudahti ja haukkasi palasen punaista nauhakarkkia ja imitoi madon kulkua etusormellaan saaden Saliverin nauramaan kippurassa. “Joo, se esitti hienon ohjelmanumeron, joka oli kuvattu laajakuvalinssillä ja näytettiin isolla ruudulla neljäsataakertaisena suurennoksena. Se oli taitava mato!” Saliverkin intoili aiheesta. Samalla he kertoivat muistakin tivolin hauskuuksista, jopa Aave Aikamielen esiintymisestä suurella näyttämöllä. Vedenneito nyökkäili ja kietoi laiskana heiluvaa vesiheinää pitkien sormiensa ympärille. “Eikö Kaukon pitäisi kohta jo saapua takaisin?” Ooga alkoi vaikuttaa hieman hermostuneelta. Hän pystyi pelastamaan maailman täystuholta mutta tietyissä asioissa hänen kärsivällisyytensä oli koetuksella. “Nakupelle on nauranut jo kuudennenkin kerran, eikä Kaukoa näy!”
“Rauhoitu nyt.” Saliver taputti sisarustaan päälaelle ja sai tämän roiskaisemaan vettä tuohtuneena. Taistelu olisi voinut alkaa mutta juuri samalla hetkellä vedenneito hiljensi heidät tuimalla äännähdyksellä, sellaisella, joita vain äiti-ihmiset osaavat päästää. Kumpikin hiljeni ja he katsoivat vedenneidon osoittamaan suuntaan. Vesi väreili ja hetken päästä vettä suustaan pärskivä Kauko Mutaoja pullahti pintaan kuin puinen korkki. Hän ui rivakoin liikkein Oogaa ja Saliveria kohti ja kipusi sitten rannalle kuivattelemaan.
“Ristus mikä reissu!” Hän henkäisi ensisanoikseen ja hyppi sitten vasemmalla jalallaan yrittäen saada korvaansa tukkivan veden poistumaan. Hän ei ollut huomaavinaan rannalla tuijoittavaa kaksikkoa, jotka odottivat enemmän kuin innolla tämän kertomusta. Myös Nemo Kossukassila näkyi marssivan alas rinnettä pieni vihaisennäköinen possu kintereillään.
Kullankeltainen hieno Pöpel rullasi hiljaa yläpuolella olevalle tielle. Kuljettaja pysäytti menopelin ja ulos loikkivat niin Ville Vihermaa kuin ylikorkeisiin korkokenkiin ja tiukahkoon korsettiin pukeutunut rouva, jonka kullankeltainen luomiväri suorastaan hohti ilta-auringossa. Vihermaa ja tämän seuralainen seurasivat vihreän possun menoa, eivätkä uskaltaneet laskeutua alas rantaan, vaikka Saliver vilkuttikin heille innokkaana. “Hei, tulkaa tänne, Kauko on palannut!”
Ville Vihermaa osoitti hieman inhoten possua, joka kaiveli nyt innoissaan läheistä kaninkoloa. Se etsi mahdollista ydinjätteen loppusijoituspaikkaa. Lähistöllä oleva rinnakkaistodellisuusportaali sai aikaan sen, että kaikki ympärillä olevat maankuoren lävistävän rei’ät haisivat ydinjätteeltä possun tarkkaan nenään ja siitäkös se innostui. Vaikka sikapossu näytti vihaiselta, se ei ollut kiinnostunut rannalla puuhaavista hahmoista.
“Kerro nyt kaikki! Löysitkö Iiron?” Saliver hoputti Kaukoa, joka katsoi porukkaa viekkaan näköisenä. Myös Ooga keskittyi siihen mitä Kauko seuraavaksi kertoisi. “Aikamoista tuo rinnakkaistodellisuusmatkailu, en tiedä voinko suositella kokeilemaan..” Kauko aloitti ja hymyili leveästi. “Mutta sen voin sanoa, että olipa kokemus!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti