Tän postauksen nimeks piti tulla iha jotai muuta mutta tuo biisi alko soia miu päässä ku tässä päivänä eräänä kävin valokuvailee vanhan kanavan laidalla. Otetaanko ne kuvat eka tähä?
Haha, ompa paskoja kuvia! Harmittaa että en jaksanu pysähtyä tähä ku poljin täysillä mei iskän pyörällä kohti terapeutin kotia ja lähibaaria. Se oli siis illalla, kun ilta-aurinko paisto puiden lomasta ja sorsamafia hengaili poikain kanssa kanavalla. Harmillisesti siinä oli just hyvä alamäki, siis ei sellanen alamäkialamäki vaan sellanen suora, joka viettää alaspäin, vaikka sen ei pitäs kartan mukaan olla mahollista. En sit raaskinu pysähtyä, ku pyörä kulki ja tukka hulmus tuulessa. Olin rebel, enkä käyttäny kypärää, koska miula ei ollu sellasta. Tai ois kaapista löytyny vanha ratsastuskypärä mutta sen lippa oli nii vinossa, että ehä se ois ollu millää tavalla turvallinen! Verestelin vanhoja muistoja, siis ajoilta kun poljin tota reittiä iha hitoksee paljon(sillo kun en kulkenu kanavan yli, siis sellasen superkapeen sulkuportin yli, joka oli ehkä vähä semikielletty kulkupaikka mutta se oikas NIIN paljon! Lapsena jokainen kilometri lasketaan..) Jos jollekki o epäselvää, ni terapeutti on miu lapsuudenystävä, jonka kanssa oon kasvanu aikuiseks. Tai siis ehkä kasvan vielä joskus. Se asuu taas niillä samoilla huudeilla, itseasiassa samassa talossa, jossa tehtii lapsena kaikkee sellasta mitä nyt ala-asteikäset teki yheskytluvulla.
Palatakseni tähän kanava-aiheeseen, niin mie jaksan kyllä joka kerta pikkusen pysähtyä ihailemaan tätä maisemaa huolimatta siitä millä välineellä oon liikkeellä. Tässä on jotai rauhottavaa. Jonai päivänä sieltä tulee varmaa Putput-sotapaatti mutta just nyt sielä ei tartte pelätä muuta ku pikkusen Mustolalaisten mummojen ruokintaan ehdollistamaa sorsamafiaa.
Ja kaupunki on tosiaan Lappeenranta eli Lepra. Ehkä tääkään ei ollu kaikille ihan selvää? Jos et o vielä nähny kesäistä tai iha vaikka syksyistäkään vanhaa kanavaa, niin MENE NYT HYVÄ IHMINEN ÄKKIÄ KATTOMAAN!
Näistä nostalgioista siis tämän postauksen otsikko. Se taitaa olla Zen cafen piisi piisinen. Laulaisin, jos osaisin. Jos mie jonku supertaidon haluisin, ni se ois kyllä laulaminen. Ehkä. Tai tyhmien ihmisten sietäminen. Vaikee valinta.
Noni, no siis mie menin käymää Leprassa vähä latautumassa. Miula oli kolmen ihmisen kanssa hieman erityylistä terapiaistuntoa. Ekana iltana ajelin iskän mersulla Joutsenoon. Mersu on kiva auto, kiihtyy nopeemmi ku Zenin hermorakenne lauantaiyönä työpaikalla ja kulkee tasasesti ku tankkeri panaman kanavassa. Sillä oli hyvä hurauttaa naapurikuntaan, varsinki ku teillä ei tätä nykyä näy juurikaan autoja, joissa on pitkä rekkari. Vaikka lasissa olevan kuohujuoman kaverina oli omppumehua eikä valkkaria ja saunaseurana oli siiderin sijasta radiopuhelin, jonka välityksellä kuulee mitä yläkerran makkarissa tapahtuu, siis jos tapahtuu, niin siitä huolimatta tunnelma pihasaunassa oli sama ku aina ennenki. Ja ylipäätään tässä osotteessa. Ihanaa ruokaa ja jälkkäriä, kirppistelyä, nostalgiaa, huolien huokailua ja naurua. Ihanaa, että kaikki asiat ei muutu, vaikka perhesuhteet muuttuuki 😊
Illasta sain vielä kunniatehtävän olla Pastorin lähiomaisena. Sen muu perhe kulkee pikkusen reippaampaa tahtia mutta mustin meno oli miulekki just sopivaa.
Ei, tää musti ei o samanlainen poseeraaja ku (tätä nykyä munaton) edesmenneen kummikoirani veli Martti.
Seuraava päivä toi tullessaan uutta jännää. Mersu vietiin kotiin ja alle otettiin Audi. Se on se sama Audi, jonka takakonttiin mahtuu mahdollinen ruumis. Siis jos joudun joskus sellasta piilottelemaan. Mut ei siitä sen enempää.
Tässä kuva-arvoitus, missä Audi on parkissa?
Audin ratissa oli siis terapeutti ja se johdatti meiät uhrikiven luo. Tai siis kivien luo. Mie olin navigoimassa. Meni tosi putkeen! Onneks terapeutti osaa ajaa Taipalsaarelle ja sieltä Zenoon. Siis ilman karttaa. Tiesittekö, että etelä-Karjalassa on aika paljon kaikenlaisia pyhiä paikkoja? Myö käytii tsekkaa niistä kaks. Tässä havainnekuvat matkalta toisen kiven luo. Arvatkaa kumpaa reittiä myö käytettiin..
Kyllä, nää oli molemmat uhri- eli ns. kuppikiviä. Niissä on sananmukaisesti pieniä kuppeja, joihin on uhrattu, mitä nyt sit onkaan uhrattu. Meillä oli vähä köyhät uhrilahjat ni käytettii luonnon antimia, eli pyhää pullovettä ja lähipihlajan marjoja. Annoin miu heilurin myös istua vähän aikaa siinä kivellä. Hauskinta oli tässäkin ehkä matka. Molemmat noista on aika lähellä asutusta ja varsinki toinen tais olla kyllä vähä siinä rajoilla, että liikuttiinko jo vähä jokaisenoikeuksien huonommalla puolella. Mutta, koska tultiin sinne asti, ni oli pakko päästä uhraamaan. Oli sen arvosta. En voi valitettavasti kertoa aiheesta enempää, koska en halua olla edistämässä kenenkään kotirauhan rikkoutumista, enkä varsinkaan haluu että kiven energia jotenki himmenee, jos kaikki alkaa vaa mennä sinne käpälöimään niitä.
Tässä reissussa oli huikee lopputulema, nimittäin piknikki saimaan rantakallioilla. Kielekkeellä suorastaan. Tässä maisemaa. Huomatkaa horisontissa näkyy THE silta. Kyllä, mikäli on Sorjoset hallussa niin sielä ne ajeli. Ja kuten tämä kuva kivasti paljastaa, vaikka sarjassa kai annettiin ymmärtää että ne ajaa sen yli poliisilaitokselle tai keskustaan tai muute vaan sivistykseen, niin tämä kuva todistaa, että kyllä sen molemmin puolin on ihan vaan metsää ja Saimaata. Lake Saimaata. Ei toki huono sekään.
Kaikkien muiden ihanien ominaisuuksien lisäks miu terapeutti tekee maailman parasta kinder-piirakkaa. Sitä oli kolme palaa per syöjä! Lisäks juustopiirakkaa, vähä niinku että pitää olla suolastaki. Kyllä, olin hyvä ihminen ja söin suolaset eka, ennenku siirryin kinderiin. Tiiättekö siinä ku istuttii kallion reunalla, kateltii tyynen Saimaan pintaa, muisteltii vanhoja (miks mie nykysi vaa muistelen vanhoja?? Oonko tulossa vanhaks?! Ehkä pitäs hankkia uudempia ystäviä, ei tollasia yli 30 vuotta elämässä mukana olleita, ni vois puhuu vaikka ilmastonmuutoksesta tai politiikasta tai.. emmietiiä mistä normaalit ihmiset keskustelee??) niin pienen hetken murheet kyllä unohtu 😊
Noni, tässä vielä muutama kuva liittyen tähän. Ekan kuvan nimi on "Kato, paskaa!" "Se on sieni." Ja tuo toinen, niin tosiaan harmittaa että oon nykysi nii kömpelö enkä uskaltanu kiivetä jyrkää kallionreunaa lähemmäs että oisin saanu paremman kuvan, mutta ehkä saat sitä suurennettua? Siinä on siis jotain, mitä harva on nähny.. Eli rantaluukku. Siis vedessä oleva pieni luukku, josta järven alla asuva kansa kulkee kotiin! En o koskaa enne nähny moista, vaikka oon noilla kallioilla ennenki käyny. Ehkä ne on vasta muuttanu sinne? Tarttee tulla joskus uusiks kattomaan, josko niitä näkyis :)
AINI, sielä kallioilla on myös vesikansan jättämiä salamerkkejä. Tää taitaa olla niitten kompassi. Ainaki terapeutin aifouni ilmasen ohjelman mukaan tuo oli itä-länsisuunta. Jännää, tuo voi olla vanhempi ku kuppikivet!
Ostin hetki sitten tarot-puodista heilurin. Kyllä, oon just nii hullu. Tietäsitte vaan 😂Ongelma on vaa ollu, että en o saanu ladattua sitä miu taajuuksille. Se on mustaa onyxia, joka on ilmeisen voimakas matsku. Noh, koska vesi on miu elementti ja Saimaa miun kotivesistö, niin kävin kastamassa sen Saimaan vedessä. Sen nimeks tuli Cruella. Ja kyllä, nyt myö ollaa väleissä. Tahotko kysyä heilurilta? Ota yhteyttä, me kyllä autetaan!
Tähä loppuun vielä pari kuvaa miu lapsuudenkodin pihamaalta. Miula oli ilo tavata komisario Kimalainen. Hän oli perheineen työstämässä jotai talviteloilleasettumisriittiä mei terassin alla. Kova meno oli, en ehtiny häntä sen kummemmin jututtaa. Mutta siis aion ehkä tässä jossaikohtaa kirjottaa novellin, jonka nimi on Puotikadun pulsumurhat. Niitä tutkii komisario Kimalainen..
Kyllä Leprassa on ihmisen hyvä olla. Nii se vaan on.
Tulipa paljon kuvia. Meinasin laittaa tähän lopuks vielä ihka ekan munakuvan, jonka oon ikinä saanu mutta jätän sen nyt teiän mielikuvituksen varaan. Ei siks, että munakuvissa nyt varsinaisesti ois mitään pahaa mutta ku tää oli sellanen palliton munakuva ja lisäks sitä ei o varmistettu kuvauksen kohteelta, niin jätetään laittamatta.. Mainittakoon, että pallitonta hahmoa on hieman satutettu ennen kuvausta ja hänet on määrätty kahden viikon remmilenkkeilyyn.. Kaikkea sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti