Kyllä, olin taas lapsenvahtina. Koko illan. Kattelin siinä ku muut alotteli viinillä ja lähti sit citylle humppailee. Mie join kahvia ja läksin eka alaikäsen lapsen synttäreille kahen pygmin kanssa, joiden lähiomainen mie olin yhen illan ajan ja sit vein ne samat hobitit vielä Prison islandiin.
Jep, alotetaanko ihan alusta? Kyllä, miuta pyydettiin lapsenvahdiksi, koska näiden tyyppien vanhemmat oli jossai sukutapaamisessa ja ykköslapsivahti, eli lähi-isoäiti oli jossai sukutapaamisessa (Virtanen oli sen aikaa Olavinpuistossa. Siitä oli yhessä yössä tullu puistonvartijan lähin fani.) ja sit niitten kakkos ja kolmoslapsenvahti oli.. arvatkaapa missä.. NO JOSSAI SUKUTAPAAMISESSA! Tässä oli siis oikeesti vaan kaks erillistä tapaamista mutta koska monet näistä lapsenvahdeista on sukua keskenään, ni luonnollisesti ne oli myös samoissa reiveissä.
(Yrittäkää pysyä mukana, myönnän, sekavaa settiä. Mutta, toisaalta, sellasta se on.)
Eli, mie, vaihtoehto numero neljä(sataakuuskytkolme, kun naapurin Pirjoltakin on jo kysytty) Jenni-täti! No mutta Jenni-tätihän tulee avuks, ku bätmän suviyössä! (Siitä kohta lisää, käsitellää nää lähimenneisyyden asiat tässä eka.)
Eli, mitä tapahtuu, kun Jenni-täti, se cool-seko-munakarva-jotain-täti tulee vahtii lapsia? No toki ekana liimataan käteen tiimitatskat. Tässä todistusaineisto:
Huomatkaa, että Jenni-täti pakottaa someriippuvaiset alaikäset tekemään jotai muuta ku tuijoittamaa aifounia. Tässä meillä oli menossa Uuno-peli. Sit kun kielsin niiltä puhelimet automatkalla, kuuntelin n.6 kilometriä piisiä Hämähämähäkki, sanoilla:
"Hämähämähäkki, kiipes katolle, avas kattoluukun ja kusi matolle.." (Jatkoon liitty jotenki munakarva mutta en nyt muista iha tarkkaa mite se meni, ni en nyt laita sitä tähä. Jätän mielikuvituksen varaan.) Lisäks sana "kakka" mainittiin n.35 kertaa. Tunnissa. Ja piereskeltiin autossa. 😂 Kyllä, joskus on hyvä viettää aikaa omanhenkisessä seurassaan!
No mutta, synttäreille siis. Sieltä miula ei o todistusaineistoa mutta kyllä myö sielä oltii. Sit pakkasin Hobitit niitten perhemobiiliin, jossa oli just sen verran bensaa että päästii Tikkurilasta Jumboon ja takas. (Niitten äiti on tarkanmarkan mies, siis vaikka onki nainen, ja se oli ajottanu tankkaamisen maanantaille tai tiistaille, kun on kuulema halvempaa. Nää tapahtumat tapahtu siis lauantaina.)
Prison Island. En muista oonko kirjottanu tästä sillo joskus satavuotta sitte, ku käytii lauman kanssa tuola. No, nyt ei ollu laumaa tukena, oli kaks alaikästä rääpälettä. Jah, kuten mei tiimin nimestä voi päätellä, toisella oli vieläpä kipsi kädessä.. (kyllä, annoin sille kasipuol pistettä siitä, että se onnistu murtamaan kätensä pudotessaan puusta. Jos murtaa molemmat jalat saa kympin!)
No siis hei, tän Prison Islannin suuri paljastus ja high light on tässä. Siinä o mei tiimin menestys. Voin kertoo, että jopa tuo penska jolla oli toine räpylä pois pelistä, oli näppärämpi suorittaa tehtäviä ku mitä mie. Etkö tiedä mikä mesta on Prison Island? Harmi, oispa joku paikka mistä sen vois tarkistaa.. 😒
Tästä pääsemme seuraavaan kuvaan, jonka nimi on "Lapsen suusta kuulet totuuden"
Toine niistä rääpäleistä täytti just pari viikkoa sitte 10. (Toinen on jo!) Sit se siinä harmitteli, että nyt on se tilanne, että hän on liian vanha tuohon leikkipaikkaan. (Toki se tsuumaili siinä samalla poikia, jotka oli selvästi yli 10 vee ja silti menivät tuonne. Vaikka se oli selvästi kielletty kyltillä. Kerroin siinä sit Sakelle myös näitä elämän tosiasioita, mite pojat kehittyy vähä hitaammi ja vaikka heillä lukis passissa että he ovat vaikka 12-vuotiaita, niin henkisesti ne sopi tonne leikkipaikkaan vielä ihan hyvin. Se lapsi tulee tietty vielä oppimaa tän faktan muutenki elämässä mutta tää oli tällänen ennakkovarotus..) Samalla mie vähä yritin luoda pientä ikäkriisiä toteemalla, että "Mieti nyt Sakke, sie et tuu enää ikinä olemaan alle 10." Vastaus oli, että "Nii, mutta mie tuun vielä aika pitkään olemaan alle 40!"
Jep.
Siinä kaikki mitä mie haluun siitä lauantaista kertoa.
Tähän väliin aion laittaa teille ihan muuten vaan pari kuvaa Tallinnasta.
Näillä ei o muuta tarkotusta ku muistutella menneestä kesästä ja fiilistellä sitä, mitä kaikkee muutakin ku pelkkää halpaa viinaa ja Viru-hotellia Tallinnalla onkaan tarjota!
Sit, vielä yks kesäkuva. Siinä o miu kesäkukka. Miule väitettiin, ettei orvokit muka o monivuotisia. No, myönnettäköön, että kyllä se oli viime kesänä vähä runsaslukusempi mutta siinä se kuitenki kukki. KOKO KESÄN! 💓
Tässä parhaat palat Lepran maankuulusta(?) hiekkalinnasta.
Miusta tuntuu että en ehkä tehny kesäLeprapostausta? Noh, enivei, se on hauskaa miten sitä hiekkalinnaa, joka siis oli joskus ihan hieno(!) markkinoidaan jollai superupeella mainoskuvalla ja totuus on vähintäänki.. mielenkiintonen. Aiotaa ehkä T:n kanssa mennä sinne ens kesänä näyttämää mite tehhää hieno hiekkalinna!
Sit suru-uutinen. Kuvassa näkyvä Lasse-lepakko syntyi, eli, tuli moikkaamaan ja kuoli pois. Kaipaamaan jäivät Jenni-täti ja Jenni-tädin terapeutti, joka teki kaikkensa pikku Lassen pelastamiseksi. Lasse oli kuitenkin lähtökohtaisesti jo ilmeisesti liian rääpäle selviytyäkseen. Rauha hänen sielulleen, oli hienoa tuntea hänet.
Noni, no nyt mentii synkkiin vesiin, niin otetaan tähän loppuu pieni loppukevennys. Eli, tadaa, paskat kirppislöydöt! Tai ei nää sillee o paskoja mutta.. mielenkiintosia.
Ekanakin, täytyy sanoa, että onni on äiti, joka on opettanu mitä vaatteiden materiaalit on ja mitä kannattaa vältellä. Tässäkin oisin saattanu mennä harhaan ja kuvitella ostavani silkkipaidan, joka on siis oikeesti luonnonkuidun sijasta ihan vaan aitoa muovia 😄
Ja sitten on nää, ystäväni kalenteripyyhkeet. Oon onnistunu hankkimaan itelleni oman syntymävuoteni pyyhkeen ja lisäks pari ihan hienoa, lähinnä 70-luvulta olevaa pyyhettä. Sillon värit oli vielä kunniassaan. Nää on iha hyviä pyyhkeitä ja kyllä niistä voi melkei vaikka 5e pyytää mutta että kymppi ja saatesanoilla Wintage(huomaa kaksoisvee) keittöpyyhe niin.. Ja parastahan tässä on että tää oli vuodelta -98. Toki jos sen on vieny kirpparille joku 2000-luvulla syntyny, niin hänellehän se on varsinaista vintagea, että eipä sillä. Ehkä mie en vaan tajuu ja oon liian vanha ja väsyny.
Hej, tähän loppuun syyskallo. Se tulee ehkä miu vuosikalenterin syyskuun kuvaks. Että sori vaan kaikki joiden joulupaketista löytyy tänä vuonna taas kallokalenteri, pilasin just teiän syyskuun jännityksen. Mutta sellasta se on. Elämä.
Yritän olla nyt vähä aktiivisempi tän kirjottelun kanssa. Lähen huomenna Lepraan ja kerron sittä miltä etelä-Karjalalainen uhrikivi näyttää. Nii, ja siis kohtahan mie oon työtön, että sit voin ensinnäki pitää miu taidenäyttelyn ja kirjotella tänne vaikka joka päivä!
Juuh..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti