Ehkä ootte nähny leffan tai lukenu kirjan nimeltä Nainen junassa. (Se oli tässä nyt ainaki hetki sitte jossai mainoksessa, eli tuli vissii telkusta?) No, tää tän päivänen on nyt iha oikee tositarina, perustuu allekirjoittaneen omiin kokemuksiin, eikä tästä o ainaka vielä tehty leffaa mutta olen avoin kaikille diileille!
Eli,tapahtui eräänä lauantai-iltapäivänä, kun olin viettänässä elämätöntä elämääni tuppukylässä, koska, jos mahollista, miula oli sitäki ankeempi viikonvaihde tulossa, enkä keksiny muutakaa tekemistä. No oli miula agendalla yks sairaalavierailu ja tapasin kummilasta ja sen lähivanhempaa että ei se nyt iha turha reissu ollu 😊 Tää ei nyt siis kyllä taaskaa liittyny asiaan mitenkään,kunhan avasin miu synkkää syksyn tunnelmaa..
Asiaan. Olin siis lähdössä kotia kohti ja arvoin kulkuvälinettä. Koska en innostu autoilusta, käytän julkisia aina ku mahollista. Tällä kertaa kulkuvälineeksi valikoitui VR. Koska mie pystyn suunnittelee miu elämää etukäteen just yhtä pitkälle ku keskivaikeesta adhd:stä kärsivä itikka, ni en tosiaa mitää junalippuja ostele etukäteen. Tästä seuraa se, että junassa on vaan käytäväpaikkoja tarjolla siinä kohtaa, ku oon päättäny millä junalla matkustan. Ylihintainen rautatieyhtiö on kuitenki keksiny mukavan tavan lisärahastaa ihmisiä ja kehitelly tälläsen 'ravintolavaunun yläkerran' jossa voi pienellä viiden euron lisämaksulla lunastaa itselleen yksikköpenkin. Ne on siis vähä normipenkkiä isompia istuimia, jotka kääntyy ja joiden edessä on pöytätilaa ja ikkuna. Tässä havainnollistava kuva aiheesta:
Siinä näkyy pöytä ja miu kassi, joka liittyy vahvasti päivän aiheeseen, johon ollaan koko ajan pääsemässä 😄
Päätin siis olla rahakas aikuinen ja lunastin itselleni tollasen yksikköpaikan muutoin jo kovasti täydessä junassa. Mietin jo mielessäni mukavaa, rauhaisaa matkaa ikkunasta ulos katsellen, musiikkia kuunnellen, rauhassa. Ei meluavia lapsia tai porukassa mölyäviä teinejä..
Istuin paikalleni ja.. viereen ilmestyy setämies. Noh, ei se mitään paitsi että.. tunnen kyljessäni kuinka setämies tuijottaa mustaa takkiani ihan sillee suoran avoimesti. Liekkilippis(oikeesti!!) on painettu syvälle päähän ja mansikka-vadelma-esanssin makuinen halpisomenasiideritölkki laskeutuu toisesta kädestä pöydälle samalla kun kulunut musta kangaskassi tippuu lattialle. Setämies istahtaa viereiseen penkkiin(jonka oisin myös voinu lunastaa vaivaiseen kymmenen euron lisähintaan!)kuin hyvän tuttavansa upottavaan nahkasohvaan konsanaan. Tuijotus jatkuu. En käännä päätäni,vaan katson kiinnostuneena mitä tikkurilan ratapihalla tapahtuu. Onko tuolla ihka oikea tavarajuna!? Vau,mihin lie menossa!
Menee puolitoista sekuntia,kun setämies aloittaa keskustelun: "Mikä on sun lempibändi?" Hmm, tätä en osannut odottaa! Käännyn katsomaan liekkilippismiestä ja käyn mielessäni kamppailua vastatako totuudenmukaisesti vai vetääkö tähän jokin odottamaton vastaus tyylillä anni-janni-henni-anni-jossu and the bänd. "Beatles" vastaan hetken kuluttua ja keskityn jälleen ratapihan tapahtumiin. Juna nytkähtää liikkeelle ja heitän ilmaan äänettömän toiveen, että konnari tulisi mahdollisimman pian ja toteaisi, että setämiehen lippu ei oikeuta istumaan kyseisellä valtaistuimella.
"Aijaa, mä tykkään Hurriganesista.. jaadajaada.. mulla on kämppä Helsingissä..jaadajaada..jos meinaan nukahtaa, niin herätä mut Salossa.."
Jostain kumman syystä suustani lipsahtaa: "Joo, jään itekki Salossa pois."
Siitähän setämies suorastaan intoutuu!
"Aijaa, mulla on kämppä myös Salossa..jaadajaada..jotain miu tyylistä..jaadajaada.. missä sä oot töissä? Missäpäin Saloa asut?"
"En tunne Saloa, en osaa sanoa mikä kaupunginosa se on missä asun ja toivon, ettei koskaan törmätä miu työpaikalla."
"Aijaa,höhöhöhaha. Ai semmosta työtä teet, hehe. Mä oon 52 vuotta, mitä sä oot, jotai 30?"
"Joo,jotai sellasta."
"Onks se susta iso ikäero?"
(Ikäero? Siis meiän välillä vai? Ettäkö.. mitäh?? Ei, en vaivaudu vetämään tähän nyt mitään päätelmiä..)
Tuijotus jatkuu..
"Höhö,ha, joo. ..jaadajaada, taas jotai miu tyylistä ja hurriganesista.."
Missä helvetissä se konnari nyt on? Voisko se kerranki tulla enne matkan puoliväliä ja huomauttaa setämiestä sekä teinisiiderin nautiskelusta että maskittomuudesta!? Setämies jatkaa juttuaan ja tuijotustaan, vaikka oon siirtyny jo nykypäivän päätoiminnan pariin, eli selaan aivottomana puhelinta. Konnaria ei näy.
Katselen vaivihkaa ympärilleni,josko pieni paikan vaihto ois mahdollista mutta sitten tapahtuu se kaunein, setämies toteaa lähtevänsä ravintolavaunuun ja lupautuu tarjoomaan kaljat,jos lähden seuraksi. Kieltäydyn kohteliaasti ja tadaa, setämies on poissa! Vain halpis teinisidu jää pöydälle muistuttamaan tästä oudosta kohtaamisesta. 😮
Asemalle päästyäni pakenen vaunun toiseen päähän odottamaan, että liekkilippis katoaa portaikkoon. Sitten juoksen autolle ja lukitsen ovet. Uskon jonkun mopoauton näköisen kulkupelin seuraavan pösöäni mutta se jatkaa onneksi matkaa taloni ohitse.
Joukkoliikennematkustuksen riemuja! 😔
Ja tässä mie vaan taas junassa istun! Onneks viereinen paikka on vapaa ja seiraavassaki istuu joku korkeakoulun käyny nainen maski kasvoilla ja käsidesipullo pöydällä..
