Paimion parantola

Ha, mikä sen mukavampi tapa viettää kylmenevää elokuun päivää, kun lähteä kavereiden kanssa Paimion parantolaan kattomaan miltä se Alvar Aallon kädenjälki näyttää keskellä Paimiota. 

Jos joku sielä nyt kuvittelee, että tämä paikka tai tämä postaus sisältäis jotain jänniä kummitustarinoita tai synkkiä ihmiskohtalaloita niin ei, skippaa yli vaan. Tässä on pelkkää kulttuuria!

Paimion parantolassa on siis aikanaa hoidettu tubipotilaita. Niitä olikin aika paljon vuosisadan vaihteen jälkeen, jolloin tautiin ei oikeen ollu muuta parannuskeinoa kun mäntymetsäisen ilman haistelu ja lepäily. 

Paimion parantolassa oli otettu kaikki tällänen huomioon. Vaikka tän retken päätarkotus oliki nyt vaan ihastella Aallon muotokieltä, pistää tässä väkisinkin silmään kuinka nykyisin kaikenlaisten kriisien päällä taistelevan terveydenhuollon alle on aikanaan kuulunu tälläsiä parantoloita, joissa on kaikki mietitty ja suunniteltu viimesen päälle ja ihmiset on voinu makoilla täällä valtion laskuun parhaimmillaan (tai pahimmillaan) jopa vuosia! Ei tänä päivänä.. se on kotia vaan, koska paikkoja ei ole.. Noh, ehkä se onki se ongelma, kun on kehitelty liikaaki parannuskeinoja, eikä sitä luonnollista poistumaa o ihan samalla tavalla ku joskus 30-luvulla..

Noni, no nyt siihen muotoiluun sitte :D

En tiiä oliks tää kello jotenki vanha mutta hieno se on. 

Värimaailma jatkuu ruokasalin katossa.. 

Salin ja muidenki paikkojen lattialinoleum on uusittu aikojen saatossa mutta alkuperäistä kunnioittaen. Ruokasalin tuolit on kuitenki edelleen samat, joissa tuberkuloosin turmelevat ihmisraukat istu syömässä (viimeistä)ateriaansa..

Joka paikassa oli isoja ikkunoita ja avaria käytäviä. Luonnonvalon uskottiin myös auttavan potilaita tervehtymään, eikä se oletus varmaan kovin kaukana olekaan todellisuudesta.

Täällä parvekkeella sitä maattiin muutama tunti päivässä, myös talvisin makuupusseissa, nauttimassa raikasta ilmaa. Ja tääki oli siis ihan suunniteltu yksityiskohta!

Kuinkahan moni hyppäs tästä seitsemännen kerroksen parveketasanteelta.. Ei tullu puheeks, enkä uskaltanu kysyä oppaalta. Se vaikutti enemmänkin arkkitehdiltä, ku kummitustarinahakuiselta haamunmetsästäjältä.

Potilashuonekäytäviin ei päässy. Mitä niissä lienee nyt? 

Potilashuoneet oli sisustettu ja seinien sävyt oli mietitty niin, että ne oli samaan aikaan rauhoittavia ja parantavia..

Myös valaistus oli ajateltu täyttämään tarpeita mutta kuitenkin niin, että se heijastui seinästä, ei silleen että se paistais kylmästi suoraan silmiin.

Äänetön lavuaari. Siis ettei häiritse huonetoveria turhalla veden lorinalla..

Tänä päivänä satsataan hygieniaan ja siihen, että sairaalat ois mahdollisimman epämukavia paikkoja olla. Lastenosastolla saattaa olla karhun kuva seinällä ja muutama muumipeikkotarra ovenkarmissa, sekä vanhoja Nakke Nakuttaja-lehtiä pinossa sivupöydällä. 

No, eihän noita voi verrata, kun tää oli siis aikanaan parantola, ei varsinaisesti mikään sairaala. Harmi että niitten ruumishuone oli romahtanu, sielä oisin halunnu vierailla..

 

Reissuvinkki

Pitäskö alkaa pitää sellasta matkablogia? Siis että siinä ois aina kaikkia reissu- ja matkavinkkejä. Noi niinku pelkästään. Jättäis kaiken hölmöilyn ja maanisten marjastajien kiusaamisen.. AAHAHAA, no en kai! 

Mutta hei, tässä tulee silti matkavinkki. Jos joskus on päivä aikaa, eikä tiiä mitä tekis, kannattaa suunntata saaristoon nauttimaan meri-ilmasta ja sen tarjoamista erikoisista nähtävyyksistä. 

(Ei ole maksettu mainos, sillä en edelleenkään, kaikkien näiden vuosien jälkeen, saa rahaa mistään täällä mainostamastani. Varmaa johtuu siitä, että ne tuotteiden omistajat ei edes tiiä tälläsen blogin olemassaolosta? Pitäs kai alkaa jotai mainostamaan itsekkin itseään. Ehkä? Kanske? )

Mutta se matkavinkki. Eli tältä sivustolta: 

 https://rosala.johku.com/fi_FI/risteily-bengtskarin-majakalle-rosalan-viikinkikeskukseen

matkaa vaan varaamaan! Ei, tämä ei ole selvästikään ainoa yrittäjä joka näitä matkoja tarjoaa, sillä meitä seuras toinenki paatti ja niillä tuntu olevan ihan samanlainen aikataulu kun meillä. Voin vaan omasta kokemuksesta kertoa, että kaikki sujui hyvin, joten siinä mielessä suosittelen tätä ko.retkeä tämän firman kautta. 

Sivustolla sanotaan, että paikalla kannattaa olla n.10min ennen aluksen lähtöä. Oma huomio on, että kannattaa olla ihan vaikka reilumminki ajoissa paikalla, sillä näin varmistat itsellesi hyvän istumapaikan laivan kannelta! (Arvatenkaan myö ei oltu iha nii ajoissa..)

Tää on mukava päiväretki, saa olla merellä ja näkee kaunista saaristoa. (Tosin kotimatkalla mie otin suosiolla sisäpenkkipaikan ja torkuin yövuorounivelkojani pois :D)

Mitä reissu sitte sisältää? No, eka etappi Rosalan saaren Viikinkikeskus. Joo, kuulostaa tosi jännittävältä ja hetken sitä luulee, että saarella, jonka läpi viikinkien reitti on siis iha oikeesti kulkenu, ois jotai aitoa viikinkimeininkiä.. No, jos ei nyt ihan aitoa (muutamaa vitriinissä näkyvää ruosteista naulaa ja solkea lukuunottamatta) niin ainakin hyvin simuloitua meininkiä :D 

Paikka viehättänee kenties ainakin perheen pieninpiä, sillä lähes kaikkeen saa koskea ja kokeilla. Pieni opasvideo kertoo viikinkien ajasta, noususta ja tuhosta ja siitä, miten heidän mukaansa maailma ja ihmiset sai alkunsa. Tää eka kuva liittyy siihen vahvasti. Siinä on maailman ekat ihmiset, jotka selvis Ragnarökistä kökkimällä puun sisällä ja siitä se sitte lähti. 

Tähän retkeen kuulu myös lounas. Itse kalastetuista kaloista tehtyä kalasoppaa ja talon leipää. Lisätunnelmaa lounashetkeen toi se, että se tarjoiltiin päälikön majassa, vähän hämyisessä tunnelmassa.

Tässä se maja ulkoapäin, kirkkaassa auringon paisteessa.

Ruoka sinällään ei nostattanu kovasti makuhermoja, tai siis ainakaan kalakeitosta tehty vegeversio. Saaristolaisleipääkin tais olla aika niukasti tarjolla, sillä kaikista kipoista se oli loppu. Tyydyin siis kuivaa vaaleeseen känttyyn. (Kyllä, oisin voinu kysyä henkilökunnalta, ei, en uskaltanu.)

No, kyllä sillä nälkä lähti. Jälkkäriks laihaa kahvia, ei herkkuja sen kanssa. 

Viikinkikylä on rakennettu pihapiiriin niin, että sielä on vähä kaikenlaista viikinkiaikaan liittyvää nähtävää.

Näi jälkikäteen tuli mieleen, että ehkä itse saari ois ollu enemmän näkemisen arvonen ku mitä tuo viikinkikylä mutta tulipa käytyä! Ja tosiaan lasten kanssa varmaan ihan mielenkiintonen mesta. 

Rosalan satamakin oli viehättävä:

Siitä sitte porukka takas paattiin ja vajaa tunnin puksuttelu Bengtskärin majakalle. 

Mielenkiintonen kohde, toki sielä oli JOKU MUUKIN, joten pikkusen joutu näkemään myös ihmisiä. Tosin villi veikkaus, että tää ei nyt ollu edes pahin ruuhka..

Jos tän majakan historia kiinnostaa, niin siitä löytynee iha hitokseen juttua paljon järkevimmistäki matkablogeista, joten lue sieltä, ole hyvä.

Majakan sisällä on parikin kahvilaa:

..ja toki niitä kierreportaita pääsee kiipeemään ihan ylös asti. Korkeanpaikan kammoista minää hieman hirvitti mutta pitihän se kiivetä..

Näkymää ylhäältä:

Bengtskäriin liittyy myös taistelu, josta kerrotaan majakassa olevassa näyttelyssä. Siitäki voi varmana lukee vaikka mistä, joten ei, en leikkaaliimaa tähän mitää hikipedian artikkelia..

Kyllä, tällänen reissu! Kannattaa suorittaa, jos ei o muutakaan tekemistä!

Ha, eikö ollukki asiallinen postaus!