..muuta ku töitä siis. Tukholmassa meinaan.
Rakas blogi, päivä 56, olen viettämässä vapaapäivää suomessa. Tai vapaata viikkoa oikeestaan.. Aattelin alkuun että 75% työaika o iha huijausta, että ei anna luonto periks alkaa moiseen. Oon aina tehny töitä kirjaimellisesti sata lasissa. Eräässä työpaikassa tein töitä kuukauden putkeen ilman yhtään vapaapäivää. No, se ei ollu kyllä millään tavalla hyvä idea mutta nuorena sitä jakso.. Nyt miula on tunne että varsinki tää kahen maan välillä seikkailu ottaa veronsa ja vajaa työaika on oikeesti iha mahtava keksintö!
Oonko sopeutunu uuteen työmaahani? Asteikolla 0-10 kuinka todennäköisesti suosittelisit kokemusta muille suomalaisille, joiden ruotsinkielentaito on sama kuin itselläsi, eli mallia puolivahva C? Hmm.. -1? (Kohta miu suositus saattaa päästä jo +-0:aan, siis huomioikaa että asteikko on tosiaan nollasta kymppiin)
Positiivisina puolina tässä mainitsen toki, että saan ite päättää työaikani, eli esim yövuoroja ei ole pakko tehä ollenkaan, JIPII ja hallelujaa ja aamen ja vaikka mitä! Lisäksi.. no hitto, oli miula joku toinenki asia kyllä mutta en nyt just muista mikä se oli :D Enivei. Stressinsietotaso on noussu taas pari (sataa) pykälää, ei kuitenkaan vielä niin paljon, että jaksaisin olla selvinpäin Viking Linen lautalla kännäävien suomimatkustajien joukossa yhtään enempää kun mitä pakolliset tax freessä pyöriminen ja ruokailu laivan (umpisurkeassa) buffetissa vaatii. Vinkki vitonen Tukholmaan reittimatkaaville, apgreidaa hyttisi sellaiseen, jossa on tv. Sielä näkyy niin suomen ku ruotsinki kanavia ja sitä voi näppärästi viettää kaikki 10/12h matkan kestosta hytissä makoillen ja ylen laatuviihdettä katsellen.
Ha, kuten sanottu, miusta on tullu lähiviikkoina Tukholman turismitarjonnan supertietäjä. Edellisessä postauksessa oonki maininnu jo parista museosta ja tässä vähän lisää mielenkiintoista vinkkiä.. (Postaus sisältää myös ihan muuten vaan tähän valikoimiani kuvia.)
Lelu- ja sarjakuvamuseo. Paikka itsessään on jo näkemisen arvoinen, koska se omaa jännittävän historian. Eivät tuossakaan bunkkerissa aikanaan työskennelleet sotilaat varmaan arvanneet että joitakin vuosikymmeniä myöhemmin sielä ois näinkin hilpee tunnelma :D Ehdottomasti käymisen arvonen paikka ihan kaiken ikäsille!
Paljon kaikkee yksityiskohtasta nähtävää, uutta ja vanhaa..
ihanan tarkasti rakennettuja nukkekoteja..
oikeesti.. 😲 Lieko jonku hullua huumoria vai ihanko tosissaan mutta pidän!
Mitä kaikkee tääki nukke on nähny.. ehkä juuri siksi sillä on noi kauhistunu ilme?
..kaksinaamaisuus on ollut tunnettu ominaisuus lasten leikeissä jo vuosisadan alusta asti..
Kyllä, hän istuu pöntöllä. Ei, missään ei kerrottu miks tälläsiä nukkeja on aikanaan valmistettu! Eihän tuolla pysty leikkimään mitään muuta ku kakkaleikkejä?
Kalasteleva jääkarhu, piknikillä oleva panda..
..piippua poltteleva isoisä (smoking grand pa).. Iha normaalia?
No itseasiassa oli sielä aika creepy meno..
Äh, kyllä sinne kannattaa lasten kanssa mennä. Sielä saa kokeilla ja tehä ja koskea, eikä ne o vielä nähny yhtää kauhuelokuvaa jossa nukke hyökkää jonku kimppuun :D Suosittelen siis lelumuseota kaikille!
Toinen näkemisen ja kokemisen arvonen kohde on tietysti Gröna Lund. Se on siis se huvipuisto. (Djurgården on se saari jolla se sijaitsee. Junibacken on paikallinen legoland tai muumimaailma, eli siinä missä legot on tanskasta, muumin suomesta, niin Junibackenissa voi tavata ruotsalaisia lastenkirjojen sankareita. Ja Skanssen o se ulkoilmamuseo, jossa on vanhoja taloja ja elukoita. Tämä siis vaan selvennyksenä, ku nuo kaikki menee aina ilosesti sekasi. Iteltäni ainaki.)
Eli, Gröna Lund, paikallinen Linnanmäki. Se on tuntunu olevan auki koko syksyn ja nyt kun kekri koputtelee ovelle, niin sielä on perinteiset kauhuviikot menossa. Mie yritin houkutella kaikkia ihmisiä mukaani mutta jostain syystä en saanu ketää innostumaan syksyisen huvipuistoilun ja kauhun yhdistelmästä. Vaikka oon tositosi huono tekemään mitään itekseni, tässä kohtaa mielenkiinto vei kuitenkin voiton ja sinnehä mie suunnistin eräänä tuhnuisena sunnuntaina.
Sielä sai kyllä nauraa ja kirkua iha sydämensä kyllyydestä ja voin kertoa, kun mielessä oli pyöriny jo hetken aikaa ajatus että katoan pohjoiselta pallonpuoliskolta, liftaan meksikoon ja liityn paikalliseen huumekartelliin sillä ajatuksella, että siinä saa rahaa paljo vähemmällä stressillä ku mitä ensihoitajana Tukholmassa, niin tämä huvipuistoelämys sai kyllä mielen jälleen vahvasti plussalle!
Noni. Sielä nyt kaikki kotiruutujen eessä miettii millasta se työ mahtaa olla suurkaupungin sykkeessä.. Tässä näkymää miun kotiaseman (jolla en kyllä juurikaan ole töissä) vierestä:
Tässä näkymää miun asuinpaikan takapihalta..
ei, kuvaa ei ole manipuloitu, joki on oikeesti vihree.. Haluun uskoo että se on keijujen pissaa :D
metsän siimeksessä..
Miu uusimmat tunnelmat:
Harvinainen näky ambulanssin ikkunasta: Kotihallin ovet!
Onko Tukholma jo niin nähty? (On!) Mitäpä jos suuntaisitkin Uppsalaan? Sinne pääsee Tukholmasta junalla tai vaikka omalla autolla, kuten myö asia suoritettii.
Miula ei ollu mitää tietoa Uppsalasta, ainoastaan mielikuvia vanhasta kaupungista (mieti vaikka Porvoota tai Raumaa..), puisten talojen muodostamista kujista tai kivikaduista. Ekana vastaan tuli kyltti vanha Uppsala. Jes, sinne, sehän myö tietty halutaan nähä!
Näky oli siis tämä:
Kyllä, vanha on. Suorastaan kivikautinen. Paikalla oli lisäksi kirkko:
..ja joku semisti kuppanen museo, jossa oli näytillä kumpareilta löytyneitä keihäänkärkiä.
Tässäkohtaa kahvihammasta kolotteli jo, joten päätettiin poiketa kahville. Mukava puutalo houkutteli ulkonäöllään ja ovessa mainostettiin oikeen belgialaisia vohveleitakin! Tiskille päästyä arvoin kyllä vielä Daim-kakun ja vohvelin välillä mutta koska samaa kakkua saa prismankin pakastealtaasta, päädyin vohveliin.
JÄLLEEN, en tiiä miks miula oli ajatus, että nää vohvelit jotenki paistettais paikan päällä? Toki, jos listalla lukee "Belgialainen vohveli" pitäishän sitä tajuta, että vohveli on tosiaan paistettu belgiassa (joitain kuukausia sitten. Ja että sitäkin saa prismasta, valmisherkkuosastolta..)
Uppsalan keskustaan oli vanhasta osasta jokunen kilometri. Se taittui mukavasti hybridiauton kyydillä. (Varmaan sinne jotku julkisetki kulkee?) Uusi osa Uppsalasta ei tarjonnu kyllä äkkinäkemältä mitään sen kummempaa, kun mitä esim oma kotikaupunkini Villmanstrand tarjoaa. Leprasta on tosin helpompi löytää parkkipaikkaa..
Päätä ite haluutko mennä käymään mutta tee se ainaki kesäaikaan..
Heräsikö kysymyksiä? Vastaan mieluusti mieltäsi askarruttaviin aiheisiin! Blogi on ja pysyy, vaikka en sitä aina pysty niin usein päivittämään. Syynä tähän että en ole raahannut tietokonetta mukaan reissuilleni ja kitisevällä kakkiaisella jo ihan vaan tekstiviestin kirjoittaminen on verrattavissa juhlaillallisen valmistukseen vaatimustasoltaan, tuskaltaan ja onnistumisprosentiltaan. Eli, paskaa.
Ollaan kuulolla! Kohtaha se o taas joulukalenterikin tulossa! Ha!
