Kaikkee ihanaa

Nih, että kaikkee ihanaa vaan tähän ankeeseen kevääseen. Yks päivä alko tossa jo pakka laukeemaan, ku tuntuu että ei tästä elämästä tuu hevon helvettiä. Mut koska oon järjen ja tolkun nainen, vedin henkee, itkin vähä (en sillee räkä poskella, vaan sillee hillitysti) ja päätin, että kyllä tää saatana sentään tästä taas! Tätä päätöstä autto kummasti, ku sain siskoni tänne just viikonloppuna kylään. Juotii vähä liikaa alkoholia ja parannettii maailmaa. Helpotti. Ei, en laita siitä kuvatodisteita..

Nyt miula on iha rauhallinen olo. Hain just taas kerran kesätöitä. Miusta on sillee iha hienoo, että haen edelleen kesätöitä 41-vuotiaana 😁 Alennuin niin alas, että hain niitä jo sellaseltaki alueelta, mihi en ikinä maailmassa ois aatellu että haluisin päätyä mutta ajat on kovat. (+ että sielä o pari sataa parempi palkka ku muualla 😂) En aio tässä mainita aluetta, koska jos vaikka pääsenki sinne ja alan tehä sielä uraa ja joku miu kollega vaikka joskus lukee tätä, ni se suuttuu. (Työ mussukat tiiätte kyllä..) 

Päivän aihe siis on kuiteki, että "kaikkee ihanaa." Tilannehan on siis se, että meillä täällä tässä ihmis-lapsi-hiihtäjä- ja ratsastajavihamielisessä kaupungissa jossa asun, niin täällä on yks uskisten pitämä, tosi iso sekatavarakauppa. En periaatteessa asioi sielä, koska en periaatteessa haluu kannattaa ihmissortoa. MUTTA, jos sattumoisin käy niin, että siu kaveri päättää tilata just siihe sortoliikkeeseen jotai, vaikka nyt kuvittellisesti villalankoja, ja se liike sattuu olee just siu autohuoltopaikan vieressä, että ku viet Paavon hoivattavaks ja siinä ootellessa käyt sielä uskiskaupassa hakee ne langat, ni samalla tulee käytyy tsekkailees niitten valintaa noi muutenki. 

Ekana ohi kävellessä miu silmii osu nää:

 

Kyllä, tällä ohjelmalla ei edelleenkää saa muokattua kuvia, tai siis käännettyä. Mut ideasta saanee kiinni. Jos ei saa, ni kokeile kääntää puhelin ympäri, josko se auttais. 

Siis moonbootsit. Oon salaa haaveillu näistä jo vuosia, nyt haaveilen näistä jo iha avoimesti 😀 Nää on nii härskit, että ne on jo hienot. Nuo vihreet tai mustat ois vielä nii miu värisetki. Harmi vaan, että oon työtön, enkä voi nyt panostaa tollasia jättisummia kenkiin. (eikä sillä ettäkö nyt tartteisinkaa mitää kenkiä..) Mutta kokeilin niitä silti jalkaan (tosta rumasta valkosesta oli miu koko just tarjolla, siks se nyt on tossa. Älkää nyt hyvät ihmiset kuvitelko että mie ostasin jotku VALKOSET kengät 😄) Kyllä, ne on inhottavan kivan tuntuset jalassa! Alan kohta puolivakavasti harkita ounlifänssiä tai jotai muuta vastaavaa rahakasta hommaa. Vai paljonkohan oikeesta munuaisesta sais? 😄 

No, se siitä. Sit sielä oli tietty miu lapsuuden sankarit edustettuina..

Siinä ois KOKO PERHE! En kestä! Vietin siinä hyllyllä monta minuuttia miettien yhtäkään syytä miks voisin ostaa koko barbababa-perheen meille. En keksiny yhtää. Silti tää asia jäi vähä vaivaamaan..

No, sit kauniiksi lopuksi syy miks mie AINA päädyn perumaan päätökseni olla ostamatta mitää ko kaupasta: 

 

Kyllä. Sielä on äärettömät määrät maaleja, tusseja, pensseleitä.. Voisin viettää tuolla osastolla kolme tuntia iha helposti! 

Noh, kuten sanottu, iha kuivin jaloin en selvinny tuolta reissulta, mut en kyllä ostanu ku muutaman uuen tussin ja sit vähä jotai muutaki tarpeellista pikku tavaraa.. Mut puolustuksena todettakoon, että mie tarviin niitä miu taiteessa. 

Josta sain loistavan aasinsillan aiheeseen taidenäyttely. Miu alter ego aikoo kuulema pitää taidenäyttelyn Helsinkiläisessä pubissa kesä-heinäkuussa. Tästä tulee tarkemmin tietoa mutta kesäkuun alusta 6 viikkoa eteenpäi Emilia Honkamäen tussitaidetta voi käydä lunastamassa itselleen baarista nimeltä BK Bottega, Unioninkadulla. Eli siis iha sielä turistiytimessä käytännössä! 

Noh, siitä ehkä sit tarkemmi vielä.. Emilia pohtii vielä sitä, että pitäiskö sen perustaa oma iigee-tili vai tunkee samaan onefortheskull´n kanssa.. Mitä mieltä työ ootte?

💥

 

Joulua ja joulupanta, kuinka se tehtiin?

Nii se on kuulkaas taas joulut juhlittu ja vuodet vaihdettu, eikä mikää oikee tunnu edelleenkään miltään. Siis sillee erityisesti miltään, että ois noi niinku uus vuosi ja uudet ihmeet tai jotai. Miula on uudelle vuodelle vaan kaks toivetta, ekanaki ois tosi kiva, että miu ei tänä vuonna tartteis jännittää kuoleeko joku miu perheenjäsen syöpään ja toiseks, ois tositosi mahtavaa, että miu työkuviot järjestyis. Siis ees vähä. Että ois noi niinku ees hetken aikaa pari vuoroa, tai vaikka iha viikkoaki, töitä tiedossa. Mainittakoon, että yritin alottaa uuden uran myös klinikkaeläinhoitajana, koska uudenvuoden skumppapäissään kaks alalla olevaa hahmoa vakuutti miut siitä, että kyllä siihen eläinten lopettamiseen tottuu. No, onneks ei tullu siitä urasta mitään. 

No siis hei, mennäänkö siihen jouluun, kun on nää uudenvuoden höpötykset saatu pois alta.

Parasta tässä työttömyydessä on se, että voi valita olla menemättä jouluna töihin. Ei meillä siis toki mikää rento jalat-ylös-pöydälle-suklaarasia-viereen-joulumeno tokikaan ollu mut saimpa olla vapaalla! Maisemahan meillä oli mahtava Olavinpuistossa:

Kuva ei ole lavastettu, se on tosiotos, kun oltii siskon kanssa matkalla naapurista kotiinpäin mutta jäätiin vähä kuvailemaan maisemaa ja mietittii, että jos tossa ois joku lähipubi ni oltais poikettu siihe. (tätä ei puhuttu ääneen mutta tiiän että se oli kummallaki mielessä..) Harmi että ollaa nii landella, että ei täällä o ees lähipubeja. No, onneks kotona oli viiniä.

Tässä, otin itsestäni vahinkoselfien. Kuvan nimi on "Hetki ennenku puhelin tippuu tikapuilta lumihankeen." Tää on paras selfie jonka oon itestäni ikinä ottanu. Menee helposti top 3seen myös ylipäätään kaikista otoksista, joita miusta on otettu. 

Jouluun kuuluu toki myös kuusen haku lähipellolta, joka on siis kyllä melkei käytännössä meiän maita, raja nyt saattaa olla sillee semisti häilyvä.. Lisäks jouluun kuuluu kinkku. Ite en o moisesta välittäny about sen jälkee ku työnsin suun täytee kinkkua ja sit näin nurkassa pölysen joulupallon. Tuli yökötys. Tästä on yli 30 vuotta aikaa mutta jälleen tää trauma tuli miu mielee, ku ripustin niitä samoja punasia palloja kuuseen aattoaamuna.. Mutta siis on meiän perheessä yks, joka iskän lisäks arvostaa kuollutta possuparkaa:

 

Kuulin keskellä aamuyötä käydyn napakan keskustelun Lunan ja sen omistajan välillä aiheesta onko joulukinkku kissojen ruokaa vai ei.. 

Perhana.

Lunan ja sen oudon lähiomaisperhekompleksin lisäks meiän jouluun on tullu uus jäsen, Juice. 

Juice esiinty ekan kerran somessa miu joulukalenterissa, joskus joulukuun alussa. Eli mene kaivamaan se postaus, jos tahdot tietää Juicen tarinan. Tämän postauksen lopussa näette myös Juicen, tai siis mikä meno sillä oli loppuillasta.. Voitte sitte vertailla näitä kahta kuvaa ja miettiä mikä on muuttunu.. 

Enivei, nyt mennään siihen kaikkien odottamaan "Näin tehtiin voittopanta"- postaukseen. Paitsi että en tiiä voiko sanoo voittopanta, jos meille tuli siskon kanssa tasapeli? Saatii vieläpä määräajan umpeuduttua vielä yhet äänet kumpikin, eli edes se ei ois auttanu vaikka ihmiset ois äänestäny ajoissa. Harmillista. Päädyttii tänä vuonna siihen, että se on "part of the fun" kun ihmiset ei osaa lukee sääntöjä tai osaa äänestää. Mietittii kaikki maholliset keinot saaha mahollisimman paljon ääniä ja itseasiassa tänä vuonna saatiinki aika paljon :D Kisa oli tiukka. Myös himmee jarru suoritti tasavarmasti ja saiki paljon kannatusta. Meille tuli silti kuitenki tasapeli. En kyllä yhtää iha aikuisten oikeesti tiiä miks, koska oliha miu kantaaottava panta nyt aika kauhee noihi kahtee muuhu verrattuna.. 😳

Tässä se nyt sit on:

Huomioikaa, että siinä on kiteytetty nykymaailman kaikki köyhyysleikkaukset, eli Otavassa on vaan viis tähteä ja eläkeläisporo, joka on siis paljon halvempi, on kutsuttu töihin. (Ihan niinku miu joulukorteissaki..)

Haluutko tehä vaikka ensjouluks samanlaisen? No, tarttet vaan:

    

-Pannan (aahahaa, eikai!) Vinkki vitonen, että jos edellisvuonna käytit korvaläppiä, eikä siuta jostai syystä diskattu kisasta, älä kokeile sitä toiste, vaan osta ihan oikee panta. Ite oon jostai syystä hävittäny aiemmat pantapannat, joten hankin halloween- alesta tälläsen hienon pohjan. 

-Askartelusavea, Tää on tosi terapeuttista käpälöitävää massaa nii pitkään, kunnes jättää kannen auki ja se kuivuu. Ja ei, se ei siitä nouse vedellä tai sadetanssilla sen enempää ku ne jämähtäneen gäg-limatkaan, joita lapsuudessa oli. 

-Pikkuruisia joulupaketteja. Ostin nää kaupasta. Miu sisko teki ite rusinarasiasta. Oon huolissani, että häviin sille kohta jossai suuressa askartelukisassa. No, sitte katon aina Juicea ja muistan, että kyllä ne vähä vähemmänki askarteluorientoituneet saa joskus onnistuakki..

-mummi-vainaan piparimuotin. Tällänen löytyy sen hylätystä talosta. Jos siula ei o mummivainaan kämppää josta ettiä matskuja, varmaan mikä tai kenen tahansa hylätty mummola käy. Hätätapauksessa osta muotti vaikka kierrätyskeskuksesta. Älä ensisijaisesti kuitenkaan kontista, koska sielä on jostai syystä paljo kalliimpaa!?

-nippusiteitä. Näitä kannattaa aina olla kotona. Ostin omat, koska myös K käyttää niitä kaikkeen ja se on aika tarkka, että niitä on aina tarpeeks, joten jouduin siis hankkii nää iha tätä varte..

Sitte tarttet vaa kaikkee luonnonmateriaalia, liimapyssyn (kyllä, se on aika kiva, vaikka ei nii hyvi liimaakkaa esim noita tähtösiä suoraan tuohon nippusiteeseen.. ja sit ois hyvä olla myös hiuslakkapullon jämät. Mieluusti joku hyvä haju, ei kannata olla sellasta retropurkkia, jossa on sellasen leijonaharjasen naisen kuva. Se haisee iha hyönteismyrkylle. Aini ja pahvia. Ja tähtiä. Siis tähtitarroja. Ja tussi, jolla se petteri punakuono piirretään tohon yötaivaalle. 

 

  

Siitä sit vaan liität kaikki matskut yheks sekasorroks nii pitkälle ku pantaa riittää. Se hiuslakka liittyy tähän tietty silleen, että ne sammalet ja oksanpätkät, jotka oot keränny metsälenkillä tienvarresta (joo, sammalta tai jäkälää ei kai sais kerätä ilman maanomistajan lupaa mutta koska mie oon melkei itekki maanomistaja,annoin itelleni luvan) ja pitäny niitä takapihalla ensilumen tuloon, sulamiseen ja lopulta jäätymiseen asti, niin kun tuot ne matskut sisään, ni ne saattaa alkaa karista. Ennenku se tapahtuu, suihkuta reilusti, siis ihan nii paljo ku pullossa on lakkaa jälellä, suoraan siihen jäkälään ja liimaa se sit kohilleen, äläkä HYVÄ IHMINEN EDES HENGITÄ siihen suuntaan ennen jouluaattoa. 

Tuo tuon sekatavarakauppakuvan alareunassa, tai siis pöydän reunassa näkyvä keltanen pääkallo ei liity tähän mutta se liittyy jouluun sillee että se on miu kummituslapsen eka pääkallo. Oon nii ylpee että se sai sellasen jo alle yks vuotiaana. Oon hyvä kummitustäti!

Nii, siis sitte tosiaan vaan liimaat kaikki matskut, myös ne kynttilänjalkakoristeet, joita löyty jostai nurkasta, joita en näköjää tossa aiemmi maininnu, niin sillä supersotkevalla liimapyssyllä pakoilleen. Viime vuoden pannasta kaapatut valot vielä viime hetkellä mukaan ja katos vaan, ku tuli hieno!

Tässä tota koko joukon pannat vielä. Huomatkaa, että muokkasin tätä kuvaa IHAN ITE paint-työkalulla. Ei kyllä varmaa arvais! Älkää vaan odottako postausta aiheesta miten paint toimii, sillä siitä miula ei o aavistustakaan..

Muiden kilpailijoiden pannat oli nimeltään

Himmee jarru, keskellä: Tonttujen jouluyö

Skidi: oikeella ja vasemmalla: Joulun henki

ja mie: Petteri the skeleton

Ja tosiaan tiukalla tasapelillä mie ja skidi voittajiks ja Himmee jarru ansaittu kakkossija. Ensvuonna pitää keksiä mite saahaa ratkaseva ääni, mikäli menee taas tasan, sillä eihän tasapelissä o mitää järkee. Eikä hauskaa. 

Tässä vielä Juicen loppuillan menot. Jostai syystä se aiheutti paljon hilpeyttä ja sehän se on tärkeintä! Eli, jääkää hyvälle mielelle tyypit ja ihanaa alkavaa vuotta!