Ihmiset, oikeesti nyt!!

Perhana! No, alotetaan alusta. Mie kävin tossa pikasen päiväreissun Kemissä. Miksi? No, koska meen taas kohta sinne töihin. Iha ku kotiinsa menis 💓 Täällä yhtää Kemiä etelämpänä ei vaan o tarve kokeneille(?) hoitotason ensihoitajille, joten eihän se auta ku palata häntä käpälien välissä ja karvahattu kourassa takas sinne mistä alotinki urani aika tarkkaan 11 vuotta sitte. 

SE ei nyt tässä ollu varsinaisesti päivän aihe muuten, ku että haluun nostaa sieltä pari juttua. Kemistä siis. Ekanaki, kummitushotelli Merihovi. Suosittelen yöpymään täällä, jos ikinä menee tonne pohjosen suunnille ja tarttee paikan, jossa ummistaa silmänsä. Aamupala ei valitettavasti ole kovin kummonen mutta muuten hotelli henkii mahtavaa entisajan fiilistä! Harmi ku en taaskaan muistanu ottaa esim kuvaa vessassa olevasta tuhkakupista. On se enne ollu kätevää, ku o voinu istuu aamukakalla ja samalla vetää siinä pikku körssit. Toki jotainhan sitä pitää ihmisen vessassa paskoessaan samaan aikaan puuhata ja sillo ku tuo hotla on rakennettu, ni älypuhelimet ei esiintyny varmaa vielä ees villeimmissä scifi-sarjiksissa..

Mutta tässä näkymää Merihovin aamiaissalista:

Oon melko varma että nuo lamput o jotai desingniä.. Lisäks sielä tosiaan kummittelee. Mie oon ollu tuola useamminki yötä mut ei o tainnu nähä yhtää kummitusta 😶 Mut haluun uskoo että aamulla kuulemani oven narina oli jotai yliluonnollista!

No, menkää ja kokekaa. 

Lisäks innokseni havaitsin myös, että Kemiin o tullu tällänen ihana putiikki: 

Sieltähän tarttu tietty mukaa uus pikku pääkallo :D Näette sen sit somessa joku kerta, kunhan se vähän kotiutuu..

Se siitä, tuun sit mainostelee Kemiä enemmän ku nyt taas sinne kotiudun. Eli, kaikki jotka ei miu luona sillo pohjosessa käyneet, ni nyt teille tarjoutuu uus tilaisuus! Tere tulemast vaan!

Se miks miu pitää nyt saaha avautua tässä, on aihe josta muutama ihminen saiki jo lukee aamulla silmät ristissä herätessään omasta watsapista. Kyllä, se olin mie, joka keskellä yötä lähetteli viestejä yöjunasta. Koska en saanu nukuttua, koska IHMISET SAATANA!

Tosiaan ihana valtion monopoliasemassa oleva junayhtiö on hinnotellu ittensä sillee mukavasti, että makuuvaunu pohjoseen tai sieltä pois maksaa 150e. Ja istumapaikka samaan junaan 60e (halvemmallaki saa, jos pystyy suunnittelee elämäänsä kolmea minuuttia pidemmälle tulevaisuuteen ja ostaa liput ajoissa. Mie en yleensä pysty.) Ja tosiaan koska oon tällä hetkellä köyhä ja työtön, tuo yli puolet suurempi summa tuntu nyt tosi suurelta, joten päätin säästää. Mikäs siinä, oonhan mie tottunu huonosti valvottuihin öihin..

Oon joskus ennenki matkustanu yöjunalla sillee että miula oli istumapaikka ja muistan että se oli iha perseestä. Siis siitä syystä, että eihän siinä oikeesti saa mitää nukuttua. Tää on sillee hassua, että mie nukun aina esim lentokoneessa ihan kellonajasta ja väsymystilasta riippumatta mutta annas olla jos on yöjuna ni.. Noup. 

Juna lähti Kemistä ihan vaa pari minsaa myöhässä, mikä on veeärrälle tositosi hieno saavutus, varsinki ku on talvi, lunta ja pakkasta. Ouluun asti kaikki meni kivasti. Luin kirjaa, vaunu oli hiljanen, ihmiset hyvällä tuulella, kukaan ei haissu, tuhissu, älämölöilly, kiroillu, huutanu tai puhunu puhelimeen.

Oulusta tuli eka, varttuneempien tyttösten lauma, jotka pikku skumppapäissään istuivat siihen miun eessä ja etuvasemmalla oleville neljän hahmon paikoille ja siitä se nauru, kälätys, älämölö ja kaakatus sitte alko. Vedin henkeä, koska oon toivon ja järjestyksen nainen, eikä kello ollu sillo vielä yheksääkään. Laitoin korvatulpat. Ei auttanu. Laitoin sitte vaa musat soimaa ja väänsin vähä volumeaki. Kaakatus kuulu enää tasasena mutinana ja ajoittaisina kiljahduksina. 

Lauma poistui junasta jotai puolentoista tunnin kaakatuksen jälkeen, vaan kalliin hajuveden ja pasminahuivista irronneiden kuitujen vaunussa leijuva tunnelma kieli siitä, että äske täällä oli riemu katossa. 

Seuraavaks vaunuun astuu joku venäjää tai todennäköisesti ukrainaa puhuva hahmo, joka jutteli varmaa päivän säästä tai sodasta äitinsä kanssa. Puhelimessa siis. Eikä siinä mitään mutta sillä oli se puhelin kaiuttimella ja koko vaunu kuuli iha varmana heidän pohdinnat aiheesta mitä Valentina-tädille hankitaan 50-v lahjaks. Ei se varmaa mitää salaista ollu mut oikeesti, kuulokkeet?? Junassa on niitä puhelukoppeja?? Ylipäätään en tajua miks kadulla kulkiessaki pitää kaakattaa siihen puhelimeen sillee että se kaiutin on päällä mutta että junassa? YÖjunassa?? 😲

Siinähän ei sillee ollu tarpeeks, vaan samalla havaitsin, että miu takavasemmalla istu joku hahmo, joka tuhisteli, siis nimenomaan tätä verbiä käyttääkseni, TUHISTELI ihan koko matkan. Siis sellanen ääni joka toisella hengenvedolla, kun yrittäis saaha jotai niistettyä ulos sellasesta semi tukkosesta nenästä. Sellanen kuiva tuhiseva ääni. Yritin siinä miettiä kumpi on pahempi, kuorsaus vai tuo ni en o kuulkaa iha varma! Saattavat jakaa ykkössijan..

Tässäkö oli kaikki? Ehei.. yks asema siitä, kun tätilauma oli poistunu, tuli uus lauma. Tälläkertaa jotai ulkomaalaisia. Nyt, siis nyt tulee se pieni pyyntö rakkaat kanssaihmiset: Jos tuutte jostai hevonkuusen sivuasemalta yöjunan kyytiin KESKELLÄ YÖTÄ, niin OTA HYVÄ IHMINEN HUOMIOON  ETTÄ JOKU SAATTAA YRITTÄÄ VAIKKA NUKKUA SIELÄ, vaikka se ei mikään makuuvaunu olekkaan. ÄLÄ huuda, naura äänekkäästi, rapistele kaikkia eväitä, heittele matkalaukkuja, ravaa käytävällä, kälätä seurueen muiden jäsenten kanssa kovaan ääneen käytävän toiselle puolelle, älä kuuntele sitä saakelin tiktak-videota täysillä.. IHAN OIKEESTI!! Tätä sitte parisen tuntia siinä aamun pikkutunneilla. Tää lauma hiljeni jossain Tampereen kohilla ja poistuivat junasta ennen Tiksiä. Jos oisin tienny että miula on kukaan lähiomainen hereillä siinä neljän aikaa aamulla, oisin NIIIIIIIN soittanu ja iha vaa kertonu miu ratki riemukkaasta matkasta! 

Kyllä, haluisin pelastaa tän maailman, olla lentämättä lentokoneella ja käyttämällä joukkoliikennettä mutta totean tässä julkisesti, että EI PYSTY! En syö lihaa, en osta muovivaatteita, enkä tee lapsia, joten ne olkoot miu teot tälle maapallolle. Lähen kohta Berliiniin, lentämällä ja aion ajaa ens kerralla Kemiin Paavolla. Nih.

Kiitos ja anteeks avautuminen, tässä ei ollu mitää hauskaa. Ehkä ens postauksessa on. 

 

Naku peruna ja kaikkee muutaki päätöntä päivitystä

Alotetaan heti otsikon aiheella. Tässä kohtaa varoitus, seuraava kuva sisältää vain aikuisille ja todella häiriintyneille ihmisille sopivaa materiaalia. Harmi jos ehdit nähdä tämän ja et sen takia enää ikinä halua palata tämän blogin pariin. Totta kirjoittaakseni, en tiiä miks ylipäätään oot tullu tänne, eihän kukaan enää lue blogeja, vaan selaa instastooreja ja tiktok-videoita. No, jos kuitenkin sielä olet niin KIVA! Tule jatkossakin!

Noni, eli, aihe: Naku peruna

paikka: Meiän jääkaappi

Syy: K halus testata hesarin sivuilta oppimaansa vinkkiä "näin kuorit perunat helposti."'

tulos: tässä

Kyllä, siis mie tulin töistä ja ihan vaan äkkiarvaamatta avasin jääkaapin ja sielä se oli, NAKU PERUNA! Ihan vaan keskellä kaappia, yksin aseteltuna lautasella ku joku roomalainen veistos 😮 ..tai nykytaideteos, riippuen varmaa vähä katsojan mielikuvituksesta. En tiiä oliko peruna edes löydetty vielä roomalaisten veistosten kulta-aikakaudella..

Hauskaa tässä kaikessa on (yksinäisen alastoman perunan lisäks) se, että K ei yleensä kauheesti edes vaivaudu kuorimaan sen perunoita. Siis mitään perunoita. Koska "Ei viikingitkään mitää perunoita kuorinu." Nyt se oli kai vaa niin innoissaan tästä uudesta tekniikasta, ni pitihän sitä testata. Ei toiminu kuulema IHA nii hyvi ku marttojen tiktokissa mutta sillee periaatteessa iha jees. Luulen että se kyllä tulevaisuudessaki syö perunat kuorineen mutta ompahan saanu uteliaisuutensa tyydytettyä asian tiimoilta.

Ite suosin iha vaa raakojen perunoiden kuorimista, se o kaikkein helpoin suorittaa heti siinä muttah, jokainen tyylillään.. 😆 

Sit seuraavaks haluun kertoo mitä mie oon viimeaikoina puuhastellu. Siis ihan niinku teitä nyt varsinaisesti kiinnostais mut täähän on siis miun blogi, joten voin kirjottaa tänne vaikka kokonaisen kirjan, joka kertoo kalan elvytyksestä ja jokainen saa ite päättää haluuko lukee sen. 

Hitto, sit ku miusta tulee diktaattori, ni lisään miu ensisijaisten tekojen listalle kidutusmenetelmäks sen, että kidutettu hahmo joutuu lukemaa miu kaikki vuosien varrella tekemät postaukset ja sit sille pidetään siitä tentti. Jokaisesta väärästä vastauksesta joutuu kuuntelemaan vuoroin Gimmelin parhaat hitit top 10 ja vuoroin Juha Tapion kaksi puuta non stop- levyjä kolme tuntia putkeen. 

Oho, meniköhän tää vähä julmaks. Älkää äänestäkö miuta diktaattoriks, ni maailma pelastuu. Ehkä.

Nyt siihe miu puuhailuun, eli, tadaa, kävin Leprassa! 😁

Siitä ja sen nähtävyyksistä ei nyt sillee sen enempää tähä hätään mutta sellasta halusin tässä tuoda ilmi, että kui mukava noissa pikkukaupungeissa on aina käyä, ku sielä voi tehä näin: 

Sielä joku Hesalainen nyt kouristaa aamukahvit aipädin ruudulla, että EI NÄIN!! Oikeessa reunassa pitää olla ja vältellä katsekontaktia muihin matkalaisiin! Haha, meillä maalla saa ihan rauhassa matkustaa kaverin kanssa samalla portaalla ja vaikka jutella samalla, eikä kukaan ahdistu tästä! Korkeintaan joku kuuntelee mei juttuja siinä toivossa, että sais sieltä irti jonku mehukkaan juorun 😀 Harmillisesti miu ja miun terapeutin jutut ei tällä kertaa ollu mitenkää mehukkaita. Ainakaa vielä tossa kohdassa. Illalla ku yritettii saaha sen bisnes loistamaan tekemällä ylistävä postaus kasvomaskeista, joita ei osattu käyttää oikein, ni siinäkohtaa juttujen taso oli vähä jo ala-arvosta. Aivan normaalia. Se on ihanaa ku on joku jonka seurassa voi olla iha oma itsensä ja se soittaa siule silti vielä seuraavana päivänä.. 

Myö käytii sen kaa myös Rossossa. Tässä todiste että Rossoja on vielä olemassa:

 

Sielä on vähä kuppanen lounas mutta pitsa toimii aina. Lisäks sieltä saa boonusta. Ei siitä sen enempää. 

Mutta tässä pätee vanha Karjalainen viisaus joka meni jotenki nii että "Mie voin lähtee Leprasta mutta Lepra ei koskaan lähe miusta." 💓

Seuraava juttu mistä halusin tässä avautua on kirpparilöydöt. Ehkä teen taas joku hetki uuden postauksen, siis ihan vaan asiaan perehtyneen postauksen mutta tässä nyt muutama paras otos taas aiheesta..

Tää "pussukka" on ollu ihmisvihamielisen pikkukaupungin, jota Lahdeksikin kutsutaan, kirpparilla jo aika hiton pitkään. Miu teoria on, että tän omistaja luulee saaneensa myytyä tän tuotteen tai uskoo, että joku on varastanu sen, kun se ei ollu tavaroiden mukana, kun kävi tyhjentämässä pöytäänsä. Löytö mikä löytö, jos moista "pussukkaa", jota siis myös sateenvarjon suojakuoreksi kutsutaan. Mut Ivana Helsinki-merkkiä kuitenki ja vaan kaks euroo!! Voit siis ostaa halpis sateenvarjon ja tästä siihen kuoret. Aurinkoisella kelillä voit esitellä varjoa pussukoineen ja KUKAAN ei arvaa, ettei sisältö ole aitoa Ivanaa, vaan Tokmannin ale-korihankinta.

 

Mites, onko tämä JUST se siun tuoksu, joka on kuitenki tositosi kallis, etkä raaski sitä ikinä uutena ostaa? No ei hätää, tää on Lahden reunamilla olevan toisen kirpparin antia, siitä purkin pohjahöyryt vaatimattomaan 15 euron hintaan!! Tämä tuoksu on toiminut jo isoäiti Annikin häiden aikaan kolkytluvulla ja jos se on kestänyt näihin päiviin asti niin onhan tämä jo ylihalpa wintagelöytö, toimi siis äkkiä!!

 

😲😳

Lotta hoitaa koiria-pikkukirja. Tässä on hinta mietitty kohdilleen. "Hmm..euro on vähän liian vähän tästä, laitetaan eurokakskytäsenttiä, niin saa vähän voittoakin." 

😏

 

Jarmo, Jorma, kuka näistä nyt nii tarkkana jaksaa olla. Mutta hinta on kuitenki selvä, vaikka taiteilijan nimi ei niinkään..

Mie metsästelen tällä hetkellä kehyksiä, siis kaikenlaisia hienoja kehyksiä kirppareilta. Olin vähä kiinnostunu tästä taulusta ja vitosella oisin vielä ostanukki mutta että 29e.. Myyjä voi tätäkin kaupata sanoilla "Mahtava JarmoJorman taulu nyt alle 30e!!"

🙈

Sellasta. Miula on tähä yks sana: Ihmiset.

Sit vähä kevennystä vakavien aiheiden jälkeen, eli käytii kahen miu laumanjäsenen kanssa metsäilemässä tammikuisessa vesisateessa. Teki hyvää tarpoa ylämäessä lumisessa metsässä ja sytytellä läpimärkiä puita nuotioks. Onneks miula oli mukana kaks sitkeetä eräjormaa, joita ei moiset pienet vastoinkäymiset paljon lannista. Homma hoitu siis ihan pro-meiningillä ja illalla mieli ja ruumis oli ihanasti huollettu. 

Vinkkinä teille kaikille eräjormille ja ei-niin-eräjormille, niin eväänä tälläsille retkille toimii mainiosti sellanen purkkicroisantti. Se säilyy missä vaan lämpötilassa ja on kohteessa helppo(?) kieritellä tikun ympäri ja eiku paistamaan. Muista laittaa suklaata väliin! (Huom: Nuo kaks on muuten niin ihania ihmisiä mutta niillä on joku häiriöhimo nakkeihin. Tässä tilanteessa joihinki vege-nakkeihin. Mut jos oot aa-luokan nitriittisyöjä, niin varmaan sellanen kuolleen eläimen suolista jauhettu nakkikin käy, tonne väliin siis! Jos et suklaasta välitä.) 

 Tän homman voi tehä kahdella tavalla, eli paistaa sitä rauhassa tasaisella lämmöllä tai työntää suorilta liekkeihin, polttaa päältä ja syyä enneks kanssakulkijat on saanu omaansa ees irrotettua siitä emäcroissanttilevystä. Voitte arvata kumpi tekniikka on miun..

 

Semmosta.

Koska haluan että tässä hommassa ei o mitää punaista tai ruskeeta tai sen enempää kusenkeltaistakaan lankaa, niin laitan tähän väliin kuvan Raivosta, josta onki tullu Raivotar. Tajusin sen viimeistään eile, että Raivohan onkin tyttö. Noloo..

Tässä myös kuva miu tiffanytyöstä. Tälle ei o mitää sen suurempaa selitystä, tää kuva vaan löyty miu puhelimesta ja koska se ei o varsinaisesti instagrammable (opin just tän sanan hooteenetistä!) niin se on nyt täällä.

Mie sain tänne vieraaks yhen perheenäidin. Se tuli päiväks miu luo että sen pygmi saa harjotella äidistä irtaantumista. Alotettii päivä perinteisin menoin:

Haha, tää näyttää ja kuulostaa oikeesti paljon pahemmalta kun mitä on mutta jätän tässä loput nyt mielikuvituksen varaan. Käytii myös sit lounaalla ja kahvillaki mutta koska en o vielä nii ajan hermoilla että muistaisin aina eka kuvata miu ruoat enneks syön ne, ni niistä ei o nyt kuvia. Noloo, tiedän. 

Mut oon kuitenki muistanu kuvata miu salasuklaan. Tai ainaki sen kääreen. Ja kuten kuvasta voi päätellä, se on syöty autossa, kauppareissulta palatessa. Koska en voi syyä näitä avoimesti kotona:

Miu terapeutti aina vinkkaa uusista herkuista, koska se on sellasessa duunissa että se pääsee  ekana käsiks kaikkiin sellasiin uutuuksiin! Ne yleensä rantautuu ekana tonne itärajalle ja sit pikku viiveellä tänne hevonperseenkuusenihmisvihakaupunkiin mutta yleensä miula on kuitenki aikaa oottaa. Ehkä. Tuo Fazerinapatukka oli TOSITOSI hyvää, suosittelen! Sen suutuntumaki oli tosi jees! Aion seuraavaks testata jotai geishakuulia, jotka o nyt saapunu Lepran AABEECEELLE. Ehkä ne kohta tulee tännekki. Tuun sit kertomaa miltä ne maistu. Siis jos en keksi sitä enne jotai älykkäämpää asiaa mistä kirjotella. Noh, tuskin.

Noni, no nyt laitetaan tähän kauniiksi lopuksi kuva, joka ei paljon selityksiä kaipaa. (Eipä!?)

Eli tiiättekö ku on ollu sellanen päivä, että oot just päättäny mennä uimahalliin mutta koska asut Lahdessa, ni se perhanan halli on auki miten sattuu, eikä varsinkaa just sillo ku sie tahtosit mennä höyrysaunaan maatumaan ja kuuntelemaan miesten puolelta kuuluvaa kälätystä (naiset on aina iha hiljaa mut miehet ei vaan siihen pysty.) Sit ku kaikki muuki vaan vastustaa niin on tositosi rentouttavaa, että ainakin yks asia maailmassa on hyvin ja se on se, että siu vakiparkkiruutu loistavine näkymineen prisman hallissa on vapaana.

💓

Sellasta.