Etkö tiiä missä on Kotor? Emmiekää tienny, ollu ikinä kuullukkaan mutta jostain se pomppas kuulema miun silmiin mahdollisena R&ES groupin matkakohteena. Muitaki kohteita sillee puolivakavissaan ehdoteltiin mutta joku ton pikkupaikan hengessä sai kuitenki meiät syttymään ajatukselle, että sinne mentäis. Se sijaitsee siis Montenegrossa. Sinne ois päässy jotenki näppärästi (?) myös lentämällä suoraan sinne mutta koska päätettiin yhdistää tähän reissuun vähän retkeilyhenkeä ja lisäks aiemmalla Splitin reissulla kokematta jääny Dubrovnik, niin myö tytöthän otettiin lento Kroatiaan ja sieltä sitte paikallisbussi Kotoriin.
Mutta alotetaan taas ihan alusta.
Mie järjestin itelleni vapaata kyllä tuleville reissupäiville mutta en ottanu huomioon sitä, että pääsen illalla kasilta töistä ja aamulla pitäs olla seiskalta hki-vantaa-lentokentällä lähössä matkaan. VR:llä ois päässy kentälle asti just sopivasti, siis noi niinku aikataulujen mukaan, mutta eihän siihen voi tälläsissä asioissa luottaa! Varsinki yöjunilla pitäs olla se vähitään tunti löysää aikaa ja seki ois vähä ylipositiivista ajattelua.. Muttah, onneks, onneks, onneks täältä maakunnista ei o blokattu vielä kaikkia lentoja, joten kemi-tornion kentältä pääs kun pääskin vielä illalla kohti etelää!
Toki lisäjännitystä tähän kaikkeen toi joku lentokenttälakko, jonka takia lentoja oli peruttu ja tääki iltalento oli vähä myöhässä. Sen ei annettu kuitenkaa menoa haitata, vaan istuin kiltisti oottamassa lennon lähtöä. Matkan toinen osapuoli tuli kiltisti noukkimaan miut sen perhemobiililla kentän drop off-pisteeltä, tarjos ruokaa, suihkun ja yösijan, kuten Siltamäessä on tapana. Aamulla sitte kamat kasaan ja takas kentälle. Sellasessa hemmetin aikasessa kevätaamuhetkessä on sitä jotain. On valosaa, ilma on kirpee ja linnut laulaa. Ja mikä parasta, ihmisiä ei näy missään! :D
Sitte ku o iha hitoksee iso omakotitalolaina, ni saa sellasen hienon kortin omalta pankilta, joka avaa ovet OP-loungeen. Kentällä siis. Tässä tällänen kusinen kuva siitä. Tilannehan oli se, että kenttähenkilökunta halus tarkistaa just miu laukun turvatarkastuksessa ja sitä piti siinä ootella 20min. Nää oli kaikki pois ajasta loungessa, joten piti käyä tositosi nopee vetäsee aamukroisantit naamariin. (Parasta oli, että ne ei ees halunnu avata miu laukkua, se vaa meni sinne sivuhihnalle ja ku tuli sen vuoro tulla tarkistettavaks, se tyttö laitto sen johonki laitteeseen, katto siitä kai jonku röntgenkuvan ja totes, että hyvää matkaa..)
Finnair oli ajoissa ja kaikki suju ku tanssi. Jopa miu elektroninen boargin pass, jota en siis ikinä käytä vaan printtaan aina paperisen lipun (kyllä, se olen mie jonka takia niitä sademetsiä kaatuu..) toimi ihan nätisti. Parasta oli että mei vieressä ei istunu ketää, vaan saatii vallata kolmen penkin rivi kahestaan!
Kolmen tunnin lennon jälkeen laskeuduttiin Kroatiaan, Dubrovnikiin, josta otettiin bussi alle ja kruisattiin keskustaan. Luettii netistä, että mennessä kannattaa istua vasemmalla ja palatessa oikeella, ni näkee parhaat maisemat :D Olihan se koko matka yhtä maisemaa, totta tosiaan..
Tuo on siis Dubrovnikin vanhaa kaupunkia. Sielä on kuvattu Game of thronesia. ..ja se kyllä näky kaikessa vanhan kaupungin turistikrääsämyynnissä. Kaikki oli "virallisia GOT-kauppoja ja myyntiartikkeleita" vaikka ihan samaa tavaraa saa vaikka EMP:ltä tilattua :D Mut oha siinä toki oma viehätyksensä ostaa ne Dubrovnikista..
Meillä oli siinä muutama tunti aikaa enneks bussi lähti kohti mei varsinaista määränpäätä, joten sen sijaan että oltais menty vanhaan kaupunkiin, ajeltiin bussiasemalle, etittii lähin rafla ja mentii syömää. Ja koska kyseessä oli Rohkeat ja Estottomat group, myös juomaan. :D
Siitä sitte bussiin ja mikä hauskinta, rajanylityspaikalla saatiin leimat passiin. Koska viimeeksi ollaa saatu leimoja passiin!? Niin mahtavaa!
Aikamoista maisemareittiä mentiin se parisen tuntia ja lopulta määränpää koitti:
Pienet kapeet kujat, joiden välissä on aukeita toripaikkoja, kirkontorneja ja tuhat vuotta vanhaa historiaa.. Toki sielä oli ihmisiä, turistikauppoja ja ravintoloitakin mutta nekään ei voinu tuhota sitä ihanaa tunnelmaa, joka ton vanhan kaupungin muurien sisäpuolella vallitsi. Ja mikäpä muukaan olis ollu kirsikkana kakun päällä kun.. kissat :D
..ja kissojen saaliit, joihin lukeutu esim kahen kämmenen kokonen perhonen 😳
Lapsena äiti aina kielti koskemasta kulkukissoihin mut onneks aikuisena saa silittää kaikkee karvasta! Ja senhän mie tein :D Nojoo, paitsi tota perhosta, sitä en silittäny vaikka seki oli tositosi karvanen..
Mitä muuta Kotorissa sitte voi tehä, ku silittää kissoja ja istuu baareissa ja ravintoloissa? Noh, voi valita kaikkein helteisimmän päivän ja lähtee kiipeemään vanhoille muurin raunioille. Kipuaminen tietty maksaa, koska kuka sitä nyt haluis ilmasiks kiivetä. Lisäks portaat on vanhoja, kivetykset liukkaita ja kaikenlaiset sääntösuomeen liittyvät turvakaiteet jne on ihan ennenkuulumaton juttu.. Toki siinäkohtaa jos oot esim kivunnu kuussataaneljämiljoonaa kivirappusta huipulle, niin sielä viimesellä mäellä on sitte invaramppi. (En o varma oliks se oikeesti sitä mut haluun uskoo että sielä mäen laella on huomioitu myös liikuntarajoitteiset..) Eli kyllä pyörätuolinki käyttäjien pitää päästä viimeselle kukkulalle!
Mitää ihmeellistä näkemistähän sielä kukkulalla ei ollu, siis tyyliin jotai hienoa palatsia tms. Maisemahan toki palkitsee huipulle saapuneet ja siinä kun reidet ja pohkeet huutaa avunhuutoja, voi lohduttautua sillä miten hyvältä se kylmä rosee-viini maistuu kun (jos) pääsee joskus noita hengenvaarallisia kivirappusia takas alas. Mie, joka siis jostai syystä paljastuin tän ryhmän positiiviseks tsemppariks (?) yritin koko ajan mainostaa sitä, että jos muinaiset munkit on tänne kiivenny ni kyllä myöki! Perhana.
Toinen juttu mitä Kotorissa voi (ja kannattaa) tehä, on lähtee veneretkelle. Sielä on joka nurkassa mainos "Blue cave"- veneretkestä. "Se on Euroopan isoin luola, jossa on ihanaa sinistä vettä ja sielä voi uida." No tottahan tuo kaikki varmasti oli, tokikaan todellisuudessa se luola ei o mikää jättimäinen (kyllä sinne kolme venettä mahtu helposti kerrallaan, ei sillä. Ja vesi oli sinistä ihan niinku kaikkialla rannoilla..) ja uimaan voi joo mennä, toki se on ihan samaa merivettä ku kaikkialla, eli helvetin kylmää. :D Ei, ei menty uimaan.
Tätä luonnonmuovaamaa luolaakin jännempi paikka oli ehkä eka pysähdyskohde, eli sodan aikanen sukellusvenetunneli, johon veneet saatiin huoltoon tai muuten vaan tutkalta suojaan. Jotain James Bond-leffaakin on kuvattu sielä..
Tuolla jos missä kummittelee! 😯
Lisäks retkeen kuulu pieni stoppi pikkuisella saarella rannikon tuntumassa, jossa oli kirkko nimeltä "Our Lady of the rock"
Tässä oli joku sellanen legenda, että saari on muodostunu siitä, kun meriltä palanneet merimiehet heittivät kiven sen kunniaks, että pääsivät hengissä takas kotiin. Totta tai ei mutta tuo pieni kappeli oli ihan hieno ja saari itsessään näkemisen arvonen paikka :)
Mie oon edelleen se, joka laittaa kortteja postiin..
Meillä oli majotuspaikkana hotelli vanhan kaupungin sydämessä mutta sielä tuntu olevan aika paljon kaiken maailman apartementoksia, joten ilmeisesti sellanen kotimajotus(?) on sielä melko yleistä. Hotel D´uomo oli kyllä tosi hieno, joten sitä voin suositella mikäli joskus tuonne pieneen paratiisikaupunkiin eksyt. Huomioi kuitenkin, että se ei sovellu liikuntarajoitteisille.. (Mie olin jo siinä rajoilla kipeine polvineni ja jumiutuneine selkärankoineni.. Miu matkaseuralainen repi tästä rajattoman määrän huumoria.. :D)
Viimenen yö vietettii sitte Dubrovnikissa. Se oli myös kovin hieno mesta mutta ei päässy tunnelmaltaan edes samalle sivulle Kotorin kanssa. Eli, vinkki vitonen, jos päädyt joskus samoille huudeille, vietä mielummin aikaa Kotorissa ja käy päiväreissu Dubrovnikissa..
Tässä vähän yleistä kuvaa Dubrovnikista. Huomioi kuva THE portaista.. GOT-tietäjät tietää..
Tässä sitte vielä pari yleistä huomiota näistä kohteista:
Hintataso on melko lailla suomen hinnoissa, Kotorissa ruoka ja juoma ehkä ihan vähän halvempaa mutta ei suuresti. Dubrovnikissa hinnat jopa vähän kalliimmasta päästä..
Varaudu kävelemään portaita. Matkalaukkujen kanssa tai ilman..
Kun laitat aurinkorasvaa muista myös hiusraja ja nenänpää..
Dubrovnikissa yövyttiin Hotel Lerossa, joka on muutama kilometri vanhasta kaupungista. Tämä osoittautui itseasiassa varmasti hyväksi ratkaisuksi, koska vanha kaupunki KUHISI ihmisiä.. Bussilla pääsee portilta ovelle ja takas ja lippuja voi ostaa kioskeista, hotellilta tai vaikka bussikuskilta.
Paras aika matkustaa lienee juurikin tää kevät tai ehkä sitte ihan loppukesä? Dubrovnik oli ihan täynnä porukkaa ja Kotorissakin näky päiväreissaajat, jotka tuli isoilla risteilyaluksilla päiväks parkkiin. Illat oli rauhallisempia mutta paras turistikausihan ei vielä ollu ees alkanu..
Bussimatkailu on ihan helppo ja hyvä tapa liikkua, huomaa vaan se, että matkatavarat maksaa vielä erikseen, eli varaa vähän käteistä. Meillä se oli 2e/laukku, että ei nyt mikään mahdoton summa :D Lisäks ainaki Kotorin päässä piti maksaa vielä erillinen "laiturimaksu" niille, joilla oli liput puhelimessa. Tämäkin piti siis käydä lippukassan tädiltä hankkimassa..
Eurot käy molemmissa maissa ja suurimmassa osassa paikkoja myös korttimaksu onnistui. Oli kuitenkin joitain paikkoja, joissa oli Cash only-maksutapana, joten varaa käteistä. Myös yleiset vessat vaati yleensä euron maksun, joskin siihen hintaan sai suht siistit kusipaikat, että sen summan makseli kyllä ihan mieluusti :)
Ylipäätään ainakin Kotor ja sen kaupungin kadut oli tosi siistejä. Siellä ei ollu juurikaan roskaa, viemärit ei haissu, ihmisiä ei ollu kerjäämässä eikä ravintoloista noi niinku yleisesti hyökätty ahdistelemaan sisäänheittomielessä, jos jäit vähäks aikaa tutkimaan listaa. Tälläselle ihmisvihaajalle se oli oikein toimiva mesta.
Mikä tärkeintä, ota matkaseuraksi joku, joka lataa kaikki äpit aifouiinsa, jotta siula ois mahollisimman helppo vaan matkustaa mukana. Lisäksi varmista, että seura on ylipäätään parasta bestiä :D
Jos kaipaat pilvenpiirtäjiä, discovaloja, hipsterikaljaa, sushia, cuccia ja puccia niin mene sitte mielummi vaikka New Yorkiin. Minä, jonka juuret on kaikkien entisten elämien jäljiltä just jossain tälläsessä ikivanhassa kauppakaupungissa, vuorten ja meren välissä, miule tää matkakohde lataa akkuja sata kertaa paremmin ku jonku sieluttoman suurkaupungin vilinä.
Kotor, kerran elämässä 💓
