Ja siis tosissaan Ismo tuli taloon jo aika hemmetin monta Keminreissua sitte! Olin siis oikeesti jo puoliks unohtanu et miu piti kertoo tästä, kunnes terapeutti luki miu postauksia ja huomautti, että olin aiemmin luvannu kirjottaa aiheesta lisää. Tässä vinkki vitonen teille muillekin lukijoille, laitelkaa aiheita, minä kyllä kirjotan! Kuulema henkimaailma, tarkemmi sanottuna miu äitin täti, istuu miu mukana kirjottamassa. Kui hienoo! Että jos täällä on joskus jotai iha "ylimaailmallista" juttua, ni se voi olla tän tädin vaikutusta 😁 Ja ei, tämä ei ole vitsi. Valitettavasti. Tiiättekö ku monet ihmiset käy maksullisilla terapeuteilla? Mie oon onnekas, koska miu terapeutti ei ota euroja. Sille voi soittaa ilmasiks. Ja jos tahon jotai yleismaailmallisempaa, kysyä neuvoa joltai vieraalta ihmiseltä, meen juttelee meediolle. Ei, ei ole vitsi edelleenkään. Pitäs varmaan taas kohta mennä kuulemaan mitä mieltä henkimaailma on miu sillisalaattielämästä.
No mut hei, miula on tässä vaan vähän aikaa ja paljon asiaa, joten mennään asiaan. Tai oikeestaan mie en itestäni tiiä paljonko miula on aikaa mutta miu tietokone taas muistutteli, että windows 10 o kohta historiaa ja.. en siis tiiä mitä sit tapahtuu? 😳 Jotai pahaa varmaan, koska miu pitäis kuulema ladata.. öö.. Linux(?) tähä koneelle, jos tahon tätä vielä käyttää. En tiiä mitä tehdä, joten teen kuten aina, lykkään ikävien ja tylsien päätösten tekemistä niin pitkälle, että jotai pahaa tapahtuu.
Noni, nyt aiheeseen Ismo:
Tapahtui keväällä kerran, että menin ja vastasin epämääräseen numeroon. Siis kun puhelin soi. En yleensä ees vastaa mutta nyt vastasin. Puhelu meni jotenki näi: "KH täältä Toyota lallallalallaa:sta hei."
Jenni siihen mielessään, että perhana, tästä tuli kallis puhelu. En tiiä teistä rakkaat lukijani kuinka moni on säännöllisesti tekemisissä lipevien Toyota-kauppiasmiekkosten kanssa mutta jos oot koskaan moiseen kanssakäymiseen joutunu ni tiedät, että ne yrittää(?) saaha JUST siut tuntemaa ittes maailman tärkeimmäks asiakkaaks ja sitä lipevyyden määrää. Mie väitän kyllä aika pokkana olevani immuuni kaikenlaiselle imartelulle mutta ku puhutaan jostai uudesta ja kalliista, ni miulaki menee moraalinen raja siinä sitte.. Tässä hetkessä, tämän seurakunnan ja lukijoiden kuullen tunnustan, että ei Paavossa mitää vikaa ollu mutta aina jos voi vaihtaa vähä nuorempaan ja reippaampaan, ni valitettavasti oon iha vietävissä..
Toki esitin vaikeesti tavoteltavaa ja pyysin, et voinko miettii huomiseen. Soitin eka iskälle, joka oli iha että "Tottakai ostat uuden auton." (Siis iha tosiaa autosta on kyse, en ota vastuuta jos joku aatteli jotai muuta!!) . Seuraavaks soitin miu siskolle, sillä vaikka mie oon paperilla 2 vuotta vanhempi, hän on meistä se meta-aikuinen, järjen ääni, normaali perheenäiti, jolla on vakkarityö, omakotitalo, kaks lasta, farmariauto ja normaali mies, joten Skidi(nimi ei muutettu) on loppupeleissä se jota kuuntelen. Se oli iha että: "Et osta sitä autoo!" Mie olin iha että apua enneks lause jatku: "Siu ei o mitää järkee ostaa uutta samanlaista, ostat sen CHR:n (onks se tuo kirjainyhdistelmä? Aika lähellä ainaki).
Tässä välissä tapahtuu yksi sähköposti, yksi puhelu ja sitten tuleeki jo pyyntö allekirjottaa sähkönen paperi, joka sitoo miut taas hemmetin pitkään autovelkavankeuteen. Mut koska oon jo aikuinen, tää asia ei ahista miuta. Paljon ainakaan. Sitäpaitsi miusta on hienoo tehä tälläsiä aikuisten päätöksiä melkei iha ite. 😎
Tuli päivä, kun Ismo oli tullut tontille. Kävin noutamassa sen. En tajunnu ees hyvästellä Paavoa. Siihen se jäi parkkikselle, ku menin liikkeeseen sisään ja siitä se oli hävinny, ku kruisasin Ismolla siitä ohi. Tavallaa ihanan kliinistä, ihan ku ne ois vaan autoja, joita myydään ja ostetaan ilman että niillä ois omaa persoonaa!! ..mut tavallaa sit vähä surullista. KH lupas että Paavo saa hyvän kodin ja uskon, että hän toteutti lupauksensa. Koska miks (lipevät)autokauppiaat valehtelis tälläsissä, tärkeissä asioissa?
Jari (lausutaan Tjsari) kotiutu Ismoon ihan kivasti, varsinki ku annoin sille miu avaimenperässä roikkuneet, itse valmistaneeni lasihelmet (sen voimakiven lisäks, joka sillä jo on hallussa), joita se saa hautoa. (Jos tää asia ei kerro siule kauheesti, ni seuraavalla kerralla ku istut kyytiin ni selitän mieluusti mistä on kyse!)
Ismo, jos se ois ihminen, niin luulin alkuun sen olevan suomi 24-chatista nuoria neitosia metsästävä setämies, puoliks sellanen sugar daddy mutta ei kuitenkaa ihan niin hyvin toimeentuleva, siis ihan vaan sellanen keskijohdon tekijä, jonka yläpuolella on vielä sen verran porukkaa, ettei ismolla ois varaa kovin kummosiin käsilaukkuihin tai isoihin tisseihin. Mut luulot on kovat! Mut ehei, tajusin melko nopeesti, että Ismo onki iha vaa perusgay, joka on tullu kaapista yläasteen puolivälissä. Sellanen stereotyyppinen glitteriin pukeutuva hahmo, joka asuu punavuoressa sedän omistamassa kaksiossa, käy töissä yökerhossa baarimikkona, vapaa-aikanaan harrastaa koira- ja taidenäyttelyitä ja joka vinkuu sillee kimeesti: "ai kauheeta, älä aja noi lujaa!!" Siis sellanen mies (tiedän että tänäpäivänä ei sais suorilta ensinnäkään sanoo mies eikä varsinkaan tehä tollasia stereotypisiä oletuksia homoista mutta uskokaa tai älkää, en tarkota tällä mitään pahaa!) jonka kanssa miula ei ois kertakaikkiaan MITÄÄN yhteistä mutta jonka kanssa tässä nyt lähetään samaa matkaa taittamaan. Kirjaimellisesti.
Ismo ahdistuu kovin kaikesta, hänessä on paljon kaikkee turhaa härpäkettä ja toisaalta siitä puuttuu esim takalasin pyyhkijä. Siis mitä hittoa! Se piipittää koko ajan kaikesta turhasta mutta siinä ei o takalasin pyyhkijää!? 😲 Lisäks siinä on sama ominaisuus ku Paavossa, eli se haluu muistuttaa JOKA HEMMETIN KERTA kun sammutan auton, että "Tarkista penkit". Siis mie ymmärtäisin tän, jos se huomauttais tästä ENNEKS mie lähen ajaa, siis että "tarkista (taka)penkit mahdollisten sarjamurhaajaraiskaajien varalta" mutta ei, ku se herjaa sitä kun oon jo ajanu ajan x se hullu kirvestappaja miu takapenkille piiloutuneena. (Ei, en koskaa tajuu tarkistaa takapeilistä näkyykö sielä joku hahmo puukkoineen..) en siis keksi miks se kuvittelee että se murhaaja ois oottanu siiheks että mie pysäytän auton. Vai onks siinä sit se idea, että eikai kukaa murhaa ketää liikkuvassa autossa ja sit jos sen auton jättää vaikka aurinkoon parkkiin, ni edes murhaajaa ei saa jättää yksin kuumaan autoon. Siitä muistutus. Noh, niin kai.
Mutta, summa summarum, kiltisti se kulkee, ei vie paljon bensaa ja on musta. Mitäpä sitä ihminen autolta muuta vois toivoa :D
Jep, havaitsin tässä just että Tepa-täti(se henkimaailmaan siirtyny täti, joka istuu miu vieressä kirjottamassa. Miu työmatkoilla miu vieressä istuu muuten yks toinen henkilö mut ehkä siitä joskus enemmän sitte..) on joutunu olee nii pitkää ilman miu kirjotusprosesseja, että nyt tätä juttua sit tulee. Voisin toki tehä tässä kaks eri postausta mutta teen tähä sellasen nopeen yhteenvedon vielä aiheista, mistä miu piti oikeestaa kertoa jo monta kuukautta sitte. Mutta, selitys on edelleen se, että miula ei o tietokonetta Kemissä. Paitsi ehkä kohta on!
Noni, asia yksi: Miu seuraava taidenäyttely. Siinä missä eka oli sydänverellä ja kyynelillä kasaan raavittu, sielun syövereistä synnytetty teosten kakofonia, tästä seuraavasta tulee.. Noh, en tiiä vielä. Mutta vastoin kaikkia odotuksia, pääsette tässä vähän kurkistamaan muutamaan teokseen:
Kyllä, tuo toka kuva on muokattu miu puhelimen kuvanmuokkausohjelmalla. Se o melkei yhtä hyvä ku photoshop :D Näiden lisäks on yks toinen taulu ja sit se, jonka luomisprosessin paljastinki teille jo muutama postaus sitte. Mut siis tässä ei siis ollu sen enempää mitää pointtia kun se, että haluun tähä blogipostauksee vähä kuvia myös, koska kui tylsistyny pitää olla että haluu lukee pelkkää tekstiä. Nih.
Onni on oma blogi, jota ei tartte kirjotella sillee ku normaalit blogistit tekee, vaan sillee, että näissä jutuissa ei o mitää järkee 😂
Hei, nyt tulee paras kohta. Tai melkei paras. Lappeenranta. Kyllä, oon tehny siitä nii monta tekstiä, että ei siitä nyt ihanhirveenkauheen syvällisesti mutta tän verran on pakko mainita, että tiiättekö sen biisin, jossa lauletaan: Kaiken voi korjata, teipillä tai rakkaudella.."?
No siis totta, se piisihän kertoo Lappeenrantalaisen liikennevalotolpan tarinan. Tässä o varmaa käytetty molempia! 💓
kuva: Miu terapeutti, joka on myös alemmassa kuvassa. Mutta ei kokonaan.
Sitte sellanen vihje Lepraan, että Majurska. Jep. Jos meet sinne maanantaina ja kaikki mestat on kiinni, ni linnotuksessa sijaitseva mesta palvelee aina. Koska oon huono blogipostaaja, ehin syyä jo hyvän osan miu kakusta enneks muistin, että ruoka pitää aina kuvata ja dokumentoida enne syöntiä. Sorry, tällä rahalla, eli ilmasiks, saa tällästä tarinaa! Haha, no, toinen kuva korvatkoon ekan mokan, sekin on Majurskasta. Eli, mene käymään sielä, mikäli kahvila Luovuus o kiinni. Lepra on sitäpaitsi muutenki ihan kiva paikka. Nyt jos koskaan sielä kannattaa käydä kun sielä ei enää tai vielä, puhuta venäjää!
No siis nyt tässä ei o enää senkää vertaa järkeä mitä joskus on. Tässä miu tekstissä siis. Taitaa Tepa-tätiki olla vähä maistissa? Miula tässä ainaki painaa hemmetin monen tunnin työputki, vajaat yöunet, stressi ja ylimaailmallinen kaipuu tehä jotai elämällään, eli jätän tän nyt tähän. Ehkä poistan tän postauksen joskus tai ehkä en. Melko varmasti en. Ehkä vaan muokkaan tätä.
Loppuun pari kuvaa.
Leprasta ja Tukholmasta:
Kasper Kainomieli, aavikkorottani Kemistä:
Pikkukallo syksyisellä kuvausreissulla Lahdessa:
Jääkää hyvälle mielelle ja pysykää linjoilla 💓
