Päivitettyjä Juhannustaikoja

Ah, Juhannus, tuo ihana keskikesän juhla, jota penskana juhlittiin juhannuskilpailuiden tiimellyksessä Kuolimon rannalla sijaitsevan mökin turvassa. Aina oli lämmin ja kaikki oli kännissä mutta hauskaa oli! Tehtii serkkujen kanssa tietty myös juhannustaikoja! Hirveen moniin taikoihin vaan liittyy kukkien poimiminen ja siinä joutu vähä soveltamaan, kun mökki sijaitsi sellasella varpukangasmetsikökköalueella, että ei sielä paljo niittyjä ollu. Että ihan jos mietitte, niin miusta kyllä puolukanvarvut ja kanervat voi laskee siihen "seitsemän kukan kukkakimppuun", jos ei just satu parempia kasveja löytymään siihen hätään. Järvi sentäs oli vieressä ja siihen heiteltiin kiviä ja ootettiin, että tulevan sulhasen kuva ilmaantui heijastukseen. Jos en nyt ihan väärin muista, niin aika paljon sieltä tais paistaa ihan oma pärstä..Onko se sitte jonkinlainen narsismin merkki vai eikö taika vaan toiminu, ken tietää :D

Tosiaan meiän taikoja oli sillo se kukkien kerääminen tyynyn alle ja kiven heittäminen järveen. Keskiyöllä(?) tietty.

Jos näitä taikoja nyt vähä päivittäis tähän 2000-luvulle, niin ne menis kai jotenki näin:

"Kerää seitsemän kukkaa tyynyn alle ja unessa näet tulevan puolisosi." 

Ensinnäkin kuka sitä enää tietää mitä kukkia uskaltaa kerätä, kun joka toinen on joku vieraslaji, jonka hallussapidosta voi saada päiväsakkoja tai vankeutta. Ja ne punkit! Kuka haluaa mennä edes mihinkään hikiselle kedolle keräämään rehuja, kun sieltä saa borrelioosin, aivokuumeen, narkolepsian ja lorvikatarrin. Sitäpaitsi ihmiset on tänä päivänä niin allergisia, että jos nukkuu kimpullinen kukkasia tyynyn alla, näkee seuraavaksi kaksi tuskastunutta ensihoitajaa pistämässä siuhun adrenaliinia, koska sait niin pahan anafylaktisen reaktion. Että kivavaan.

"Kuuntele käen kukkumista juhannusyönä. Niin monta kertaa kun kuulet sen kukkuvan, niin monta vuotta vielä siihen, kun menet naimisiin. Jos kukkumista ei kuulu, ovat häät jo tämän vuoden puolella."

Mitä jos sillä käellä on puheripuli ja se haluu keskustella naapuritontin käen kanssa päivänpolttavia? Pitääkö oikeesti laskee IHAN jokainen ääni? Mitä jos on niin vieraantunu luonnosta, että laskee vahingossa harakan raakumisenki? Siitähän tulee ihan hirveeeesti lisävuosia! Ja mikä vielä pahempi, mitä jos käki ei kuku(tai ei vaan tunnista sitä..)ja häät ois muka jo tänä vuonna, niin eihän se nyt niin voi mennä! Kirkko pitäis varata monta vuotta etukäteen, että saa just sen haluamansa. Ja hääpaikka! Ja puku, tottakai! Entäs pitopalvelu, morsiuslapset, huomenlahjat, koristeet, kukkakimppu, hääkarkit, polttarit, kaasot, häämatka, piilopullo..?? Ainiin, ja pitäiskö se sulhanenki jo olla katottuna??

"Tulevan puolisonsa voi nähdä juhannusyönä kaivoon katsomalla. (Tästä eri variaatioita, yleensä näissä pitää olla lisäksi alasti ja jossain päin Suomea myös kiertää sitä kaivoa johonkin suuntaan muutaman kerran.)"

Mitä jos viettää kaupunkijuhannusta ja ainut vähääkään veteen liittyvä elementti on terassin pöydällä oleva puoliksi juotu vissypullo, jonka pöytäseurueen ainoa raskaana oleva ihminen jätti siihen lähtiessään nukkumaan? Entä jos on pihalla kaivo, mutta se on kakkakaivo? Onko sillä sitte väliä, vai näkyykö sielä kakkakaivossa joku vuorenpeikko tulevana puolisona? (Terapeutti totes, että kunhan ei ole hobitti, niin ei ole niin justiinsa. Miu mielenterveys on ihanan leppoisan ihmisen käsissä :D)

"Kun juhannusyönä hyppii tai kierii ruispellossa, alastomana tietysti, tulee tuleva sulho vastaan jossain vaiheessa."

Ihan varmana tulee joku paikalle, jos juoksentelet jonkun pellossa ja vieläpä alasti. Tulija saattaa olla maanomistaja, poliisi tai viaton ohikulkija, joka kuvaa temmellyksesi juutuubiin. Lisäksi saat sakot ja paljaaseen persaukseesi tarttuu punkki.

Tämän takia rakkaat lukijani, Tinder aikanaa keksittiin!

Muistetaan tästä ihanasta juhlapyhästä kaksi asiaa:

1. Tää on alunperin pakanallinen, muinaisuskontoihin liittyvä keskikesän ja valon juhla, eikä mikään Johannes Kastajan synttäripäivä.

2. Käyttäkää hyvät ihmiset pelastusliivejä.

Ihanaa juhannusta kaikille, muistakaa tehdä taikoja!

Kun perheeseen tulee ensimmäinen älypuhelin

Niinku vaikka meiän perheeseen. Kylläh, nyt se on sitte tapahtunu.. Että ihan vaa jos mietitte, että mikä universumissa on ollu jotenki eri tavalla viime lauantaista lähtien ni se oli miu siirtymisriitti kivikaudelta 2000-luvulle.

Haluutteko eka tietää mite tää tapahtu? Mentii miu siskon=perheenäiti, kaa ison ostoskeskuksen alakerrassa sijaitsevaan kivijalkaliikkeeseen, eli DNA-kauppaan. Miula oli koko aamun sellanen pala kurkussa. Tiiätte tunteen, kun on esim menossa johonki kivuliaaseen toimenpiteeseen tai viimeiselle ehtoolliselle tms, ni sitä on jo heti aamusta sellanen outo ja tyhjä olo. Mentii siinä sitte sisään(se ei joutunu kovin pahasti tuuppimaan miuta, vaikka yritinki vielä ovella keksiä jonku tekosyyn, tyyliin "muistin just, että hella jäi päälle, oota, käyn sammuttamassa sen..) ja otettii vuoronumero. Kysyin mukavalta mieheltä, että onko sillä hyvät hermot, aion olla hankala asiakas. Sillä oli päänsärkyä. No hyvä, sillä niin oli miullaki.

Miule annettiin vaihtoehdot miu budjetin rajoissa. Merkit oli Samsung ja Samsung ja sit tietty vielä yks halpis-Samsung. Yritin tsuumailla Nokialaisia päin mutta mukava mies ei oikee osannu sanoo niistä mitään. Ostin Samsungin. Sen nimeks tuli heti ensihetkestä "Kitisevä Kakkiainen" eli "KK". Laitteista tulee jotenki sielukkaampia, ku niille antaa nimen!

Nyt oon jo täysoppinu somettaja. Käytän sujuvasti Watsappia, Instagramia ja puhelimen kameraa. Tänää kuuntelin muumikirjaa yle-areenalta. Siinä o vaa tylsä, kun ne o n.10min pätkissä ja aina joutuu pysähtymää pyörän kanssa, kaivamaan (tiiliskiven kokoisen)KK:n kassista, avaamaa sen, ettimää sen areenan ja laittamaa aina uuden jakson. Ehkä kuuntelen vielä joskus virallisia äänikirjoja.

Noniinmutta se mitä miu piti teille nyt kertoo, niin koska oon ite nyt jo aika kokenu älypuhelinkäyttäjä, niin haluan jakaa tässä pari vinkkiä teille, jotka harkitsette sen ekan laitteen hankkimista. Siitä on paljon iloa ja riemua, parhaassa tapauksessa jopa pariksi vuodeksi, joten harkitse tarkkaan ostopäätöstä.

1. Älä osta ensimmäistä kohdalle osuvaa laitetta, vaan vertaile puhelimen ominaisuuksia, mitkä vastaavat parhaiten sitä, mitä juuri sinä laitteeltasi kaipaat. Toiset ovat aktiivisempia käyttäjiä ja tarvitsevat enemmän sport tracker-ominaisuuksia ja voihyvin-sovelluksia, toiset taas viihtyvät kotisohvalla luurin kanssa tyynylinnakkeessa makoillen ja sarjoja seuraillen, joten heille netflix-käyttöliittymäpuhelin on parempi. Aktiivisen henkilön kannattaa myös panostaa kunnollisiin varusteisiin, joilla suojata puhelin. Se voi tuntua alkuun turhalta mutta maksaa itsensä takaisin, kun keskellä hevonpersettä puhelimesi tippuu Saimaaseen mutta säästyy kunnollisen suojakuoren ansiosta ja guuglemaps kertoo sinulle vielä tien takaisin sivistykseen. Mieti myös tuleeko puhelin näyttely- vai käyttökäyttöön. Tarvitseeko sillä pystyä soittamaan, vai riittääkö että naapuri tulee kateelliseksi?

2. Ota mukaan kaupoille joku kokenut älypuhelinkäyttäjä. Tämä varmistaa sen, että ymmärrät kameroiden pikseleistä, nettiliittymien gigatavuista, muistitilan riittävyysäärettömyyssuureista. Lisäksi hän ylipäätään opettaa sinua käyttämään puhelinta siinä kohtaa, kun astut ulos kaupasta ja mukavan miehen-taika raukeaa jättäen sinut pärjäämään omillasi.

3. Älä menetä hermojasi, älä edes siinä vaiheessa, kun tukihenkilösi on ladannut innoissaan puhelimesi täyteen kaikkia "ihan vaan perussovelluksia" kuten pirkan parhaat reseptit, mitä presidenttiparin koira puuhaa juuri nyt-livekamera, tunnista geeniperimäsi aamuvirtsan väristä, ufo- ja jumalahavainnot, 15 eri teeveesovellusta ja pari blogia ja kaikki nämä alkavat kilkattaa ilmoittaakseen, että "jonna94" on kommentoinut Lennun meininkiä ja "irmainkeri" lisäsi juuri uuden kaalilaatikkoreseptin. ALA TOTTUA VAAN, se on sitä nykypäivää!

4. Esittele uusi puhelin puolisollesi varovaisesti. Pidä se alkuun täysin hiljennettynä(sieltä jostain löytyy älä häiritse-toiminto. Muuten ihan huippu mutta sitten se ei myöskään soi. Siis jos olet niin vanhanaikainen, että kommunikoit soittamalla.)ja lisää kilkatusten ja blig-äänien määrää vähitellen. Näin hän tottuu ajatukseen, että universumi on siirtynyt asteen verran raiteiltaan mutta muutos tulee kuitenkin lempeässä tahdissa, eikä aiheuta liikaa ahdistusta. On parempi kuitenkin olla jättämättä heitä kahdestaan samaan(liian pieneen)tilaan liian pitkäksi aikaa. Ainakin aluksi. Tarkkaile puolisosi reaktiota, tunnistat hälyytysmerkit kyllä. Älä kuitenkaan yritä markkinoida hänellekin uutta puhelinta, edetkää askel kerrallaan.

5. Muista, että langattomuus on historiaa. Kaukana ovat ne ajat, kun pystyit lähtemään huolettomasti kotoasi viikonlopun viettoon ilman akkulaturia. Ikiaikaisia ovat hetket, kun viikon etelänlomalla et tarvinnut laturia. Nyt saman jännityksen tunteen akun kestävyydestä saat yhdestä 24h työvuorosta, johon sisältyy tunti pyöräilyä suuntaansa, joiden aikana kuuntelet joko spotifaita tai muumiäänikirjaa. Uusissa malleissa akku kestää tämän verran kyllä. Ainakin kesähelteillä. (Testasin just.)

6. Siinä missä entinen puhelimesi matkusti kätevästi housuntaskussa, nykyinen tarvitsee vyölaukun. Siihen on vain totuttava. Tai huomioitava tämä asia jo DNA-kaupassa, eikä vasta siinä kohtaa kun on lähdössä ensimmäistä kertaa pyörällä kauppaan ja tajuaa, että "Eihän tämä tiiliskivi mahdu mihinkään."

7. Tärkein ohje on tietysti, että: Älä missään nimessä näytä pelkoasi laitteelle! Varsinkin heti alussa. Se haistaa kaikenlaisen epävarmuuden hetipaikalla ja alkaa käyttää avuttomuuttasi hyväkseen. Jos et osaa käyttää uutta luuriasi, pidä se suljettuna kunnes saat yhteyden tottuneeseen älypuhelinkäsittelijään. Näin vahinkoa ei pääse syntymään ja alatte pikkuhiljaa päästä oikeanlaisiin johtajuussuhteisiin. Muista, että sinä olet pomo ja puhelimen tulee totella tilanteessa kuin tilanteessa!

Näillä vinkeillä kohti reipasta some-aikaa! :D

p.s. seuratkaa miuta instassa: onefortheskull :D