Kotikonnuilla

Kotikonnuillehan sitä pitää aina lähteä, kun sellanen mahis tulee. Toki täältä Salosta on ihan superpaljon nopeempi ja helpompi lähtee itään, ku mitä Torniosta, että eipä sekään oikee mikään selitys ole olla menemättä tarpeeks usein :D Enivei, tässä taas yhen viikonvaihteen tunnelmia:

Joku viisas joskus sanoi että kerran vuodessa pitäis käydä paikassa, jossa ei ole aiemmin vieraillu. Matkusta tässä sitte, ku kaikki rajat ja turistikohteet on kiinni, lentokentillä on vastassa ufoasuisia koronatestaajia tikut ojossa ja kohdemaassa joutuu reissun mittaseen karanteeniin. Ei, parempi pysyä kotimaassa edelleen. Mutta hätähän ei ole tämän näköinen, sillä täältäki löytyy mestoja, joihin en ole vielä jalallani astunu! Testasin yhtä tälläistä maaperää päivänä eräänä, tässä kuvatodiste aiheesta: 

(Jos joku ei tiedä, ni Imatra=Sumatra, sijaitsee jotain 35km Leprasta, ohi ja itäänpäin. Se on synkkä paikka, ei kuitenkaa mikään Kouvola :D)

Kyllä, VR oli kuin olikin ajoissa, aikataulu petti vaan jotai 5 minuuttia ja sehän lasketaan jo, että ollaan ajoissa :D Olipa outoa kruisata näin pitkälle tutun ja turvallisen Lepran aseman ohi! Oon menny kerran Zenoon mutta näin pitkälle, never! Hetken aikaa siinä junasta noustessa piti ihmetellä, että mihin suuntaan sitä lähdetään! Onneks miu hovikuljettaja oli parkkipaikalla odottamassa ja se soitti miule ohjeita ihan pyytämättä.. (En ois kyllä kuullu puhelinta mutta olin just ottamassa tätä kuvaa, niin oli se kitisevä kakkiainen siinä hollilla, kun tärkeä puhelu tuli.)

Kruisattii kauppaan hakee välipalaa ja siitä sitte hovikuljettajani nykyiseen kartanoon. Vahtikoira, joka oli matkassa mukana, sujahti saman tien rooliinsa talon isäntänä. Sulautuu taustaansa, kuin Jenni hippijoukkoon. 

Istuttiin K:n keittiössä, parannettii maailmaa kahvikupposen äärellä ja vaihdettiin kuulumisia. K lähti jumppatunnille ja heitti miut iskälle. Tähän kuvaan tiivistyy sellanen hyvänmielen perjantai-ilta:

Kuvitelkaa pitsan tuoksu, pöydälle avattu punaviinipullo ja radiosta soimaan "..kanssas Eeva tanssin kauas taivaan tähtitarhoihin.." Tälläsiä meiän lapsuuden viikonloput oli. Äiti oli viikon reissussa ja sitä odotettiin perjantaisin kotii. Iskä teki pitsaa ja ikivihreät hitit soi taustalla :D

Tänä päivänä sitä saa itekki vähä maistella punkkua, vaikka iskä jaksaa ihan joka kerta päivitellä sitä, kuinka hän nyt tässä isänä tarjoaa alkoholia lapsilleen, voi voi..

Tää rauha ja hiljaisuus rikkoutui tästä hetkestä noin tunnin päästä, kun pyörremyrsky nimeltä perhe Piironen hyökyi sisään ovesta. Saman tien keittiö oli täynnä älämölöä, hymyä, naurua, uusia kertomuksia ja tavaraa. Sellasta elämän ääntä :)

Seuraava päivä oli omistettu miu ihanalle terapeutille. Se tuli noutamaa miut kotoa ja vei sitylle. Eka syömää huippuhyvää omenakakkua ja sit tarinoiden pieneen suklaapuotiin, joka oli avattu Lepra-sitylle. 

"Otitsie sen kuvan jo?"

"Läikkynyt kahvikin on elämän makuista hyvässä seurassa." 

Kahvila Ihanuus, oli varsinainen ihanuus ja sen vessahuoneen seinällä vartioi tämä maaninen jänis:

..Ja sit sitä suklaata..

Iltapäivä meni lumilohikäärmettä ja lumienkeleitä turatessa:

Lohikäärme nimeltä Raivo ja se näyttää vähä krokotiililtä. Tehtii sitä yhessä penskojen kanssa, vaikka ne ei ollu ehkä läheskään yhtä innostuneita aiheesta ku mie :D Sain tästä lumitaiteilusta turvonneen ranteen, jonka diagnosoin melkein lääkärin ammattitaidollani "peukalonliikuttajalihaksen tulehdukseksi." Se oli vaan turvonnu ja kipee, kunnes keksin laittaa siihen buranageeliä ja teipata sen sellasella kinesioteipillä, joita fyssarit käyttää. Kahessa päivässä sain ranteeseeni turvotuksen lisäksi rakkuloita iholle, jotka kirvelee. Ei taida tulla miusta lääkäriä ei, mutta lumiveistäjä ehkä?

Harmi että seuraavana päivänä sato lunta ja vettä ja mummoja, niin Raivo sai jatkaa ikiuniaan jo vuorokauden päästä syntymästään. Hän elää muistoissamme ikuisesti <3

Illalla katottii kotivideoita vuodelta -88. Aiotaan pitää samalla videolla esiintyvien serkkujen kanssa katselutalkoot, mutta ei selvinpäin..

 

Tekniikan ihmelapsi testaa kuulokkeita, kuuluuko, kuuluuko?

Oletko harkinnut uusien kuulokkeiden hankkimista oman älylaitteesi jatkoksi? Kuulokkeiden viidakko on kuitenkin pitkä ja loputon ja oikeiden ja toimivien laitteiden löytäminen on kuin saisi lottovoiton kahtena lauantaina peräkkäin. Mutta, ystäväni, ei hätää, sillä minä olen täällä sitä varten että autan sinua tässä loputtomassa savotassa. Tekniikasta mitään ymmärtämätön, hyvää vauhtia tätiytymässä ja keski-ikäistymässä oleva hahmo, jolla ei ole nykyisin muuta elämää kun voivotella ihmisten uusavuttomuutta. (Onneks miule maksetaan siitä, toisin ku tästä testaushommasta.. Olen avoin diileille!) Minä olen antanut syntisi anteeksi, juonut viinisi ja testannut eri kuulokkeita puolestasi. Ota nämä tiedot ja sanat sydämeesi ja tutkiskele niitä mutta muista pitää oma järki mukana, mitä ikinä teetkin.

Asiaan.

Eli, miula on ollu testissä useita eri kuulokkeita. Tässä esittelen niistä neljä:

                                      Ensimmäisenä vanhat kunnon Sony-kuulokkeet. 

väri: possun pinkki

erityisominaisuudet: johdossa pieni nappula, josta voi vastata puheluun. Lisäksi puhelimeen kiinni tuleva tappiosa on valmiiksi 90-asteen kulmassa, joten tämän tulisi ilmeisesti vähentää johdon liitinosaan tulevaa painetta ja näin estää se ikävä tapahtuma, että musiikki kuuluu vain toisesta kuulokkeesta jonkinasteisen kosketushäiriön takia. Lisäksi mukana on johdon selvittäjä, eli tuo musta mötikkä, jonka ympärille narun voi kierittää ja se pysyy aina selvänä.

hinta: Nopealla guuglauksella näitä saa esim halpa-hallista(ei, uskikset eivät luvanneet minulle taivaspaikkaa tai seitsemää neitsyttä vaikka tässä mainostankin hieman heidän puljuaan..) alle kympillä. Prismasta varmaan boonuksien kanssa kannattavampi hankinta mutta ihan miten vaan, eivät ole kalliit. 

miten meni: Kulmaliitos ei estä kuulokkeen kosketushäiriötä, päin vastoin se tuntui tulevan jopa nopeammin kuin suoriin liitoksiin. Kuulokeosa on tositosi pieni mutta pysyy mitenkuten korvassa. Johdonselvitin toimii juuri niin hyvin kuin kuvasta näkyy. Väri on hieno ja erottuu kaiken muun roinan seasta kassin pohjalta. Toimiva peruskuuloke.

Seuraavana puhelimen kylkiäisinä tulleet kuulokkeet:

Väri: one and only musta.

erityisominaisuudet: Saapuivat kitisevä kakkiainen II:sen mukana. Tai ehkä kitisevä kakkiainen ensimmäisen? Joka tapauksessa miula oli näitä kahdet, joista toiset räjähti aika nopeesti. Lähes yhtä nopeesti ku miu eka älypuhelin, joka kesti siis miu käsittelyä vajaan puol vuotta. Enivei, näitä tuli kummassakin paketissa kaupanpäällisinä. Eivät sisällä mitään erityistä, ihan peruskauraa. 

Hinta: jotain 400- 500e välillä. Mukana tulee jättikokoinen puhelin, jonka akku ei kestä ees kahta päivää, painaa kun synti ja menee välillä jumiin. Mutta sillä voi soittaa ja päivittää instagramia. 

miten meni: Ottavat kovin herkästi kaikenlaista hankausääntä vastaan, esim mikrofonin osuessa takin kaulukseen. Ihmisäänen suhteen eivät kuitenkaan ole niin herkkiä. Eivät pysy korvissa varsinkaan jos oot just tullu suihkusta. Kumitulppapään vaihtaminen voi aluksi aiheuttaa lievän harhakuvitelman kuulokkeen istuvuuden paranemisesta mutta näin ei ole. Pienen väkivallan ja semivaikkuisen korvakäytävän salasuhteella saa luotua melko toimivat olosuhteet kuulokkeen käytölle. Tappi kestää yllättävän hyvin käsittelyä ja musa kuuluu edelleen molemmista korvista. (Toim.huom. en muista ihan tarkkaan miks nää toiset vastaavat räjähti mutta luulen että sillä oli just jotai tekemistä ton kuuluvuusongelman kanssa.. Mutta ei mennä siihen nyt tässä..) Johto on aina solmussa mutta se kuulunee asiaan. Kuulokkeen muoviosan hajotessa sen voi liimata pikaliimalla. (testattu)

testin kolmantena asiakaspalveluttomasta Gigantista joulupukilta saamallani lahjakortilla hankitut hermonraastajat:

Väri: Syntisen musta

Erityisominaisuudet: langattomat, vaativat bluetoothin toimiakseen ja toki sen laitteen jonka kanssa haluavat pariutua, jos sinä päivänä juuri sattuu huvittamaan. Joutuu lataamaan. 

hinta: karvaa alta 200e

miten meni: Näiden kanssa täytyy olla erityistarkkana kumpi on kumpaan korvaan. Eivät oikeaankaan korvaan osuessaan meinaa sielä pysyä mutta eivät varsinkaan jos työnnät L-merkinnällä olevan tapin R-puolen korvakäytävään. Tuolloin tippuvat varmasti. Spotify menee toisinaan itsekseen päälle näitä käyttäessä, miksi, tämä on itselleni vielä mysteeri. (puhelimen näyttö sanoo ettei yhtään sovellusta ole käytössä mutta sieltä se ääni vaan kuuluu. Tämä on erityisen ärsyttävää, kun esim kuuntelee podcastia, jonka on stopannut tiettyyn kohtaan, josta on hyvä jatkaa kun lähtee seuraavalla kerralla kävelemään työpaikkaa kohti. Homma menee munille, kun nauha alkaa pyöriä itsekseen kuin saatanan riivaamana.)

Suosittelen siis asentamaan tapit ensin syvälle korvaan ja vasta sitten laittamaan esim bluetoothin päälle puhelimestasi. Näin sinulle jää aikaa vaikka sammuttaa puhelin, jos suoratoistopalvelu alkaa tuottaa ohjelmaa, jota et ole vielä valmis kuulemaan. 

Nämä toimivat kosketuksella, joten korvasta putoavaa kuuloketta korjaillessasi varaudu siihen, että välillä ääni menee täysille, välillä kokonaan mutelle ja välillä puhelu katkeaa. Oma henk.koht. ennätykseni yhden puhelun aikana on 8 uutta soittoyritystä. Mutta hei, on tässä hyväkin puoli, eipä mene johto solmuun ei! Jos tähdet ovat oikeassa asennossa, korvissasi tarpeeksi vaikkua että kuuloke pysyy sisällä, etkä joudu sitä korjailemaan, bluetooth yhdistyy puhelimesi ja kuulokkeen välillä, saat äänenvoimakkuuden säädettyä ja puhelulinjan auki, niin kyllä näillä pystyy toimimaan ihan niinkuin millä tahansa kuulokkeilla. Se, kuinka paljon asteikolla 1-10 itseäni ärsyttää tähän paskaan tuhlaamani rahat, joilla olisin siis voinut ostaa ihan vaikka daim-karkkeja Gigantista.. ei mennä siihen.

Jätin viimeiseksi oman henk.koht.suosikkini. Kissakuulokkeet!

Väri: Iloisen turkoosi. Mukavana lisämausteena hienot kissakuvioinnit!

Erityisominaisuudet: Hienon ulkomuotonsa lisäksi kuulokeosa on hieman käyrä, siis ei silleen "EU kieltää käyrät kurkut"-tavalla käyrä vaan lievästi ihmisen anatomiaa mukaileva. Tämä takaa täydellisen istuvuuden korvakäytävään. Nämä kuulokkeet on hankittu ranskalaisen pikkukaupungin glitter-kaupasta aikaan, jolloin suomessa ei vielä oltu edes kuultu koko kauppaketjusta. Ovat kestäneet niin paljon aikaa ja kassin pohjalla hinkkautumista, että ei ole tosikaan. Eivät ole tästä vahingoittuneet millään tavalla. 

Hinta: ei kovinkaan montaa euroa. (Joo, nää on kyllä hankittu ihan euro-aikaan..)

miten meni: Nää löytyy aina parin vuoden välein jonku kassin pohjalta, matkalaukun sivutaskusta, meikkipussista, takin taskusta, naapurin aidanraosta.. Ovat aina käyttövalmiita ja toimivat. Johto menee solmuun nanosekunnissa siitä, kun sen on juuri selvittänyt mutta niin menee kaikissa muissakin. Jos olisin tuolloin tiennyt mitkä kultakimpaleet nää kuulokkeet on, oisin ostanu näitä loppuelämän tarpeisiin. 

                                       

Näillä vinkeillä rakkaat kanssakulkijani, jotka kuulokeviidakon pimeydessä vaellatte! Valoa ja armoa matkallenne!

Enskerralla kerron teille poliittisesti arveluttavia mielipiteitäni sarjoista, joita oon kattonu Netfliksistä. Ehkä. Tai sitten vaan valitan miu elämästä. Se on, se on..