..ei tuu tylsää näillä vinkeillä! (Haha, jos luulit että tää jatkuis "niin takuulla yllätyt.." EI, ei tosiaan! :D
Enivei. Alkuun sellanen pikku juttu, kun että siis oon puhunu teille paljon maanisesta marjastajasta. Tunnustan, että miun on vuosi vuodelta koko ajan vaikeempi vastustaa maanisen marjastajan miule periyttämää geeniä. Alkuun se oli ihan harmitonta ja esiintyi käytöksessä lähinnä sillä, että teki mieli kerätä vähä marjoja. Siis tyylii vähä mukin pohjalle. Sit piti ottaa jo iha ämpäri mukaan. Seuraavana vuonna metsään piti päästä parikin kertaa syksyssä ja into laajeni sieniin, vaikka en edes tykkää niitä syödä, koska niistä menee (maha)sekasin. Nyt se on sitte tapahtunu, että äsken metsään ajaessa vilkuilin taustapeiliin ja mietin seuraako se Kia miuta miu marjapaikalle ja vaikka ei seurannukkaan, aloin silti melkei kouristaa raivosta havaittuani, että siinä parkkiksella oli pari muutaki autoa. (Huolimatta siitä, että tää mesta on sellasen pienen luontoreitin varrella, eli siinä o siis iha virallinen pysähdyspaikka..)
Eikä mitä, sielä se vihollinen oli puskassa ja kuinka ollakkaan JUST SIINÄ KOHILLA mistä olin vajaa viikko sitte löytäny pikkusen vattupuskan. Laitoin äitille viestiä miten toimin, koska miu sariinikaasutykkiki oli jääny kotii. Siis en yleensä edes ota mitää asetta metsälle mukaan, koska ei miu marjapaikoissa o tyylii ikinä näkyny ketää!!
Punoin sotasuunnitelmaa ja päätin mennä tietä pitkin vähän eteenpäi, koska olin varma, että miu vatut on joka tapauksessa menetettyjä. (Onneks mustikkaa on iha hitokseepaljon!) Keräsin siinä mustikoita kunnes päätin, että Noup, ei miuta mitää tällee vaa lannisteta! Aion mennä taistelemaan miu marjoista! Nii maaninen päämarjastaki ois tehny! (Sen ohje oli muuten tässä tilanteessa mennä matalaks puskaan ja äännellä kuin karhu. Meinasin hetken että kokeilen mutta hitto ku en o iha varma mite karhut ääntelee ja oisko ne vihollismarjastajatkaan sitä sit tienny, ni annoin olla.)
Noh, kuinka ollakkaan, sielä se miu vattupuska oli pullollaan marjaa, ei ollu kaupunkilaisille kelvannu! Sivusilmällä siinä myös tsuumasin, että nehä oli oikeesti jotai pygmiä vaan ulkoiluttamassa, vaikka niillä oliki poimuri kädessä. Huh, oikee maaninen marjastaja ei ensinnäkään lähe metsään missää kukkamekossa, eikä varsinkaan raahaa sinne ketään, joka ei pääse huvipuistossakaan kaikkiin laitteisiin. En siis sano etteikö metsään vois mennä pukeutuneena vaikka uimapukuun ja kultakala kainalossa mutta ei sillo kovin tosissaa olla puskia putsaamassa.
Eli, summa summarum, keräsin marjani ja tulin pois. Siinä oli tän jutun pohjustus. Nyt alkaa se oikee asia:
Eli, sit ku ne marjat on tuotu kotiin sieltä metsästä, ne pitää putsata. Tähän on kaikennäkösiä apuvälineitä ja tekniikoita mutta mie esittelen tässä nyt parhaan. No, okei, jos ei ihan parasta (välttämättä?!)niin ainaki hauskimman.
Tarvitset vain:
-marjoja (metsästä, ei niitä pakastemarjoja!)
-pari aakeetalaakeeta astiaa. (ite käytin Pentikin piirakkavuokia. Jos sellasta ei ole, luultavasti joku vaikka Marimekon tai jonku muun suomalaisen keramiikkapajan astia käy. Ehkä. En o toisaalta testannu, joten en ota vastuuta jos se ei sit onnistukkaan sillä..)
-imurin
-hiustenkuivaajan
-ämpärin (tai jonku vastaavan astian. Siitä tulee matojen hotelli. Surullisen kuuluisa sellainen.)
-pikkusen mielikuvitusta
-viiniä(ei pakollinen mutta suotavaa)
Kuvan imuri liittyy vahvasti tapaukseen
Eli ihan ekana kannattaa kaataa se saalis siihen aakeellelaakeelle astialle. Näköjää olinki käyttäny tässä osittain myös uunipeltiä, joten se toimii myös.
Vie astia(t) ulos jotai puoleks tunniks. Tässä ajassa suurin osa kaikesta mikä liikkuu (vattumatoja lukuunottamatta) ehtii ryömiä karkuun. (Paitsi jos sielä siu ämpärissä o joku vähä-älynen hämy, joka lähtee kyllä joo kivasti pois siu marjasaaliista mutta mitä tekee hän sen jälkee?? Aivan, KUTOO VERKON SIIHE ASTIAN REUNAAN! Tsiisus, piti siitäki taas keskustella että mihi sitä saa leiriytyä. Ei ne jokahyönteisen oikeudetkaan nyt iha kaikkee kata..)
Noni, tulee hauskin osuus. Eli kun ne marjat on siinä lautasella tai pellillä, ota hiustenkuivaaja ja laita se päälle. Ei siis iha täysille mutta sillee että sieltä tulee ilmaa. (Jos siula on joku viileetäki ilmaa puhaltava kuivaaja, käytä toki sitä, tässä ei tarvita varsinaisesti sitä lämpöä, vaan ilmavirtaa..) Kääntele marjoja varovasti vaikka lusikalla. Tässä siis ideana, että pienet roskat lentää pois saaliista.
Nyt joku sielä kotisohvalla, puhelin käteen kiinni kasvaneena, miettii että eikö tää vaihe siis kannattais tehä sielä pihalla?? Että ne roskat lentäis niinku sinne pihalle?
No voi, toki, mutta sit menettää yhen hauskan vaiheen, johon liittyy imuri. Eli kun keittiön kaikki koloset on täynnä sitä mustikkalehtiroskaa, (koska oot puhaltanu ne sinne sillä kuivaajalla) ota imuri, poista siitä se suutinosa ja laita päälle. Osoittele imurin päällä kaikkia nurkkia poimiaksesi lehtiroskat ja kuvittele samalla että olet hammashoitaja, joka käyttää sitä pikku suuimuria, jolla imetään ylimääräinen sylki poskien pinnoilta. NIIN PARASTA! (No, okei, on siinä seki tyydytys, että niitä kaikkia kahvinkeittimen takanurkkiaki tulee siinä samalla imuroitua..)
Siinä sivussa sitä roskaa tietty tulee ja etenkin vatuissa on niitä pieniä matoja. Ite tein pikkusen virheen siinä, että ekaks aloin nimeemään jokaisen madon jonka löysin ja sit leikin, että miu marjaämpäristä (johon niitä kokosin) tuli niitten hotelli. Laitoin sinne jopa parit vatut, joita ne voi sielä syödä, vähä niinku seisovasta pöydästä.
Tää leikki oli hauskaa siihen asti, ku tuli aika ajaa miu hotellitoiminta alas. Ei, en halua kertoa siitä sen enempää.. Mutta älkää hyvät ihmiset inhimillistäkö vattumatoja, siitä tulee paha mieli.
Noni, kiva nyt päättää tää postaus tälläseen alakuloiseen ajatukseen.. Tässä kuvassa hotelli oli kuitenkin vielä pystyssä ja madot hengissä.
Nyt kukaa ei jääny kyllä hyvälle mielelle, vaikka tarkotus oli. Anteeks. :(
