Tapahtui Tukholmassa

En nyt aio mennä tässä sen syvemmälle aiheeseen "Jennin masokistiluonne", vaan yritän valaista miu verisuoni poksahtaa päästäni-stressiarkea ihan vaan yleisesti täällä suurkaupungissa. 

Tukholmassa, vaikka onki isompi ku Helsinki, on silti sama ongelma: ne on liian isoja ollakseen mukavia ja liian pieniä ollakseen mukavia 😄

Esimerkkinä vaikka Tornio on mukava pikkusity, tai Lepra tietysti mutta toisaalta esim Lyon on sellanen tarpeeks iso kaupunki, jossa voi olla oma itsensä ja hukkua massaan ilman että näyttää siltä että haluis vaan erottua joukosta (mustat kontiot jalassa talvipakkasella ja liian kevyt,puolestavälistä kroppaa superkireelle kiristetty, second händ shopista ostettu takki päällä). Ei tässäkohtaa en aio antaa periks ja taipua siihen että mie oon vaan se outo vaan oon vakaasti sitä mieltä että tässä asiassa oon oikeessa. 

Enivei, tästä semisuurkaupunkiin asettumisesta siis..

Ruotsihan on suomea tositosi paljon edellä about kaikessa. Siis kaikessa muussa paitsi ensihoidossa. En o vielä ees kunnolla alottanu duuneja ja nyt jo ahistaa seuraavat asiat(pahoittelut ammattikielestä ja tylsistä lyhenteistä):

-En osaa kieltä, enkä ymmärrä hittojakaan ku joku puhuu paikalliseen virveen eli rakeliin. 

-Vammapotilaan tukeminen=kuljetus rankalaudalla ja vilteistä taitellaan vähän tukea niskalle. (ei o siis kaulureita tai tyhjäreitä, lantiovöistä puhumattakaan) Kanyylin voi laittaa matkalla mutta ringeriä ei laiteta tippumaan, koska ei haluta laimentaa viimesiä veripisaroita jota sielä kropassa virtaa. (Tää on siis iha ymmärrettävää, näin suomessakin toimitaan, siis että ei hulluna nesteytetä vammapotilasta mutta kyllä se neste hiljalleen laitetaan tippumaan. Jännittää vaan nähä kui helposti se kanyyli menee tukkoon..)

-Deffa löytyy, mutta sillä otetaan ainoastaan ekg ja ehkä joskus jopa verenpaineet. Jos tarvitaan joku laite, jolla mahdollinen kammiovärinä saahaa käännettyä, se on sitte erikseen.. tästä hommasta tulee siis sinällää helppoa, ku täällä ei selvästi tartte miettiä mitää ulkoisia tahdistuksia tai kammiotakyn kääntämistä kentällä. Kyytii vaa ja sairaalaan.

-RR tarkottaa regelbund radialis, ei suinkaan verenpainetta. Myös ISBAR oli jotenki muunneltu totuus totutusta. Lyhenteitä on ylipäätään enemmä ku Saimaan amkn ensihoitajaopiskelijan taskuoppaan välissä olevissa muistilapuissa IKINÄ!

 

 

-Täällä o kymmene eri sairaalaa ja miule on edelleen epäselvää saako se potilas valita hoitopaikkansa vai ei. 

-x-kulttuuria ei ole. Kuulin tästä juttua jo enne lähtöä mutta nyt se on siis iha konkretisoitunu. Jos hyvävointinen teini on oksentanu yöllä, kyllä, hänet viedään sairaalaan, ambulanssilla 🙄

 

Mut hei, hienot vaatteet meillä! Huomaa myös työnantajani tarjoaman asuinkommuunin imuri, joka näkyy kuvan yläreunassa.

 

 

Tässä o nyt kaks päivää ajeltu erivärisillä Renault Clioilla pitkin Tukholmaa vuoden 2017 karttakirjat käsissä ja etitty sairaaloita. Voin vakuuttavasti kertoa, että en o yhtää sen viisaampi reittien suhteen nyt, ku mitä olin sunnuntai-iltana. Yllättikö tää ketään? Aivan..

Sellasia tuntemuksia ekojen viikkojen ajalta. Että jos sanotaan, että joku pudotetaan syvään päähän ja katotaan oppiiko se uimaan, ni tässä on nyt sellanen hetki, ku miut o heitetty aluksesta suoraan jäiseen Norjanmereen pelkät speedot jalassa, jääkarhu jahtaa maalla ja mursu vedessä ja sit katotaan jaksaako se hoitaja uida 100km takas rantaan toistellen matkalla ruotsin epäsäännöllisiä verbejä. 

Toisaalta, aina kun ahdistaa niin luen uutisista mite kivasti suomen hallitus kohtelee hoitajia miu kotimaassa, niin alkaahan ne verbitki sieltä löytyä eikä se jääkarhukaan nyt oikeesti ollu ees nii nälkäne. Ja mikä parasta, mursuki oli menny Kymenlaaksoon kuolemaan! 😆

No hei, ettei menis iha vaa paskanjauhamiseks tääki, ni laitan tähä vähä vinkkejä mitä muuta täällä voi tehä ku ajella ambulanssilla!

Jäikö psykankurssit käymättä lukiossa tai jäikö koko lukio käymättä? Paradox-museossa voi kokea kaikkia niitä 'tuijota täplää kolme minuuttia ja katso sitten seinää, näet sielä jeesuksen' -juttuja. Sopii kaiken ikäsille. Muista varata paikka etukäteen! Onko hinta-laatusuhde sitte ihan kohillaan, en tiiä, mutta jos oot(te) esim ihanasti perheen kanssa ruotsinlaivoilla (täällä päi se on suomenlaivoilla) ja pitää keksiä joku mesta johon koko perhe voi ahtautua, niin tää on sellanen. Kyllä, google mapsin kanssa sinne(kin) on perhanan vaikee löytää mutta jos löytää Sergelin torin, niin siitä reunalta vaan Avicii-museon ohi menevää kävelykatua ja sitte sellasista lasiovista sisään kauppakeskuksen aulalta näyttävään tilaan ja siitä portaat alas.

  

  

 

  

Sit täältä löytyy tällänen arkeologinen museo. Se on heti siinä jossai jonku turistialueen reunalla, sillan yli ja siitä alas. Saatto olla jossai kuninkaanlinnan lähistöllä. Ehkä. Enivei, löytynee kartoista. Tässä on sellanen kiva puoli, että se on ilmanen. Tää ei o iha nii hieno ku se mitä Turussa on, mutta ihan jees. Oli sielä jonku hahmon luuranko näytillä, joka erityisesti kiinnosti.

 

 

Sit sielä djurgården-södermalm-slussen-skanssen-mitänäitänyton, museoalueella on ABBA-museo. Tätä voin myös suositella ihan kaikille, jotka ei nyt ihan suoranaisesti vihaa kyseistä bändiä. Sielä pääsee näkemään, tekemään ja kokeilemaan, jotenki sellanen hyvän mielen mesta :) Myös tänne kannattaa varata aika ja ostaa lippu etukäteen!

Tekisikö mielesi erittäin hyvää, lähes yhtä hyvää meksikolaista kun aikanaan Oulun coyocanista sai? No sitte kannattaa suunnata mestaan nimeltä Chelas. Laittasin tähä jonku kuvankaappauksen googlesta jos a) osaisin b) en ois K:n koneella. Mutta tuolla hakusanalla löytyy! Ja kyllä, kannattaa varata pöytä.

 

Vähän vielä tällästä yleistä kiva tietää-tietoa..

 

Eli:

 Kaikkeen ja kaikkialle tarttee ladata joku appi. Siis ihan kaikkeen. Varsinki parkkeeraukseen on joka nurkalla omansa. 

 

Ruotsissaki väärinkäytetään alkoholia:

 

 

Täällä on tosiaan uniseks-vessat joka paikassa. Ei siinä muuten mitään, pienemmät jonot, kun on enemmän kusipaikkoja eikä tartte aina oottaa kun se Martta-Annikki vaihtaa ekaa kertaa sitä tamppooniaan sielä kopissa mutta siitä seuraa se, että joutuu kävelemään kusisella lattialla. Siis kun jostai syystä puolet ihmisistä ei vaan osu sinne pönttöön? Kumpi sitte on pahempi tai parempi..

 

  

Ja tässä kauniiksi lopuksi, viimeisimmät Jennin tunnelmat aiheesta "voisinko vaan olla normaali ja kasvaa aikuiseksi, ostaa talon ja asettua aloilleni."

Aamen. En tiiä mitä se on på svenska. Pysykää tutkalla.



 

Voishan sitä joskus..

 ..koittaa vaikka elää niinku normaalit ihmiset, eikö? 

Se on kuulkaa mussukat sellanen tilanne, että pukkaa niin kovaa stressiä päälle, että en o oikeestaa ees stressaantunu :D Tiiättekö sen tunteen ku tietää, että jos nyt antaa sille tunteelle vallan, joka siinä on just tulossa, niin sitä ei saa enää hallintaan. Noi niinku vaikka pelko, kun oot alle 150 senttisen ipanan kanssa jossai ihan liian hurjassa huvipuistolaitteessa ja kaarteessa ite niitä turvalaiteita vasten painuessa mietit mitä jos se pentu nyt lentää siitä turvakaaren välistä taivaan tuuliin sillä välin, ku sen äiti on toisen ipanansa kanssa ostamassa hattaraa? Että jos siinä antaa pelolle periks, niin saa kyllä käyä vaihtamassa kalsarit saman tien.. (Pentua ei tietenkään pelottanu, sillä ei o itsesuojeluvaistoa ollenkaan. Ite yritin teeskennellä iloa ja riemua ja vau olipa mahtavaa-tunnetta, mutta vasta sen jälkee ku olin käyny vessassa tarkistamassa tartteeko lähtee Lindexille kalsariostoksille..)

Nyt on sellanen jännäkakka-tunne just päällä. Mietin koska oon viimeeks saattanu itteni tälläseen tilanteeseen, niin tulee kyllä muutama hetki mieleen, jolloin pelotti enemmän ku nyt. Niitä on kolme:

-Olin häissä kaasona ja sielä kirkon takahuoneessa seisoessa mietin että mitä jos mie nyt vaa ryssin tän homman. En ollu päässy harjottelemaan (koska lahjattomat harjottelee ja olin sattumoisin tuolloin töissä..) joten menin ihan vaa kylmiltään tilanteeseen. Onneks oli toinenki kaaso, jonka vastuulla oli esim raamatunlauseiden luku paperista. Ois varmaa syttyny pyhä kirja tulee siinä kohtaa jos miu ous pitäny sitä tulkita!

-Olin vastasyntyneiden teholla harkassa. Onneks sielä ei ollu yhtää hätätilalasta miun aikana mutta sielä oli niitä tositosi pieniä keskosia, joita jouduin syöttämään pullosta. Miut jätettii myös yksin sen kilon painosen ipanan kanssa. Pelotti. Ehkä eniten näistä kaikista tilanteista.

-Kolmas, mutta ei ehkä vähiten pelottava hetki, kun jäin kaksin siskon lasten kanssa, kun ne oli REILUSTI alle kouluikäsiä. Siis ainakaan toine ei ehkä kauheesti ees osannu puhua? Niitten äiti meni kauppaan, no siis vaan lähikauppaan mutta kävellen, eli se oli pois melkei puol tuntia ja mie viihdytin pygmejä pihalla. Elämäni pisimmät puolituntiset siinä sitte. 

Nyt on sitte taas tää tilanne päällä. Mie oon nopeesti laskettuna olla töissä ainaki.. 27 eri työpaikassa (eiks niitä tosiaa o sen enempää? Tuoho o laskettu kaikki kesätyöpaikatki?) joten voi jo varovasti arvioiden sanoo, että en o ekaa kertaa uudessa duunissa ja SILTI miula on päivittäi sellanen tunne että päässä tykyttävä aneurysma puhkee hetkenä minä hyvänsä! 

Ne ketkä esim ensihoidosta mitään ymmärtää tietää, että joka paikassa on omat hoito-ohjeet, toimintatavat, rutiinit, autot,lääkkeet, kuka menee mihinki sairaalaan, ketä konsultoidaan ja millo, kuka tulee lisäavuks ku paska osuu tuulettimeen, eri laitteet ja välineet. Jos tämän kaiken opettelu aina uudessa duunipaikassa ei itsessään tunnu tarpeeks haastavalta, voi kaiken aina tehä ruotsiks!

En o enää iha varma onko pelkästään se vakipaikka ja vihreet työvaatteet kaiken tän stressin arvosta? Ehkä onki..

 Jeij på mig vaan!