Ystävänpäivää

 Se on taas se aika vuodesta, kun juhlitaan ystävyyttä. Muualla maailmassa, tai en tiiä onko kaikkialla mutta ainaki jossai, ehkä jenkeissä, tää on siis enemmänki joku rakastavaisten päivä. No, täällä kylmässä pohjoisessa hevonkuusenperällä se on kääntyny ystävien päiväks ja sehän vaan sopii. Miule siis, en tiiä sopiiko kaikille. Vähä niinku kellojen siirto, seki on monelle vaikeeta. Miule lähtökohtasesti sopii kaikki mutta jos siuta ahistaa, niin ei muuta ku kansalaisalotetta tekemään! Tai ainaha voi kirjottaa uudelle pressalle, ehkä hän ottaa kantaa pitäskö tänää juhlia ystäviä vai rakastavaisia.

Ha, no siis, suunnittelin eka jotai somepäivitystä aiheesta mutta koska miu somet, eli feispuukki ja insta on nykysi täynnä pelkkiä mainoksia, niin panostan nyt tähän blogipohjaan. Mitä mie haluisin sanoo miu ystävistä? Mietin kaikkee höpölöpöä kunnes keksin, että jos miu pitäs laatia niistä myyti-ilmotus, niin miten se menis? Oon joskus menneisyydessä leikkisästi myynykki ainaki osaa miu ystävistä sekä miu perhettä. Tässä on nyt sellanen pikku homma, että ihan kaikkia ystäviä en aio tähän myyntihommaan laittaa, joten jos nyt tätä luet, etkä tunnista itseäsi listalta, se ei tarkoita ettäkö en laskis siuta miu ystäväks. 

                                       

             (ylempi kuva SKP, alemmassa mie rahapulassa myymässä miu ystäviä)

                                                

No, tää menis näin:

MYYDÄÄN sekalainen joukko ystäviä. Vain tosiostajille, helpon humppaseuran havittelijat ja yksinäisten iltojen kertaluontoiseen seurantarpeeseen ystävää etsivät älkää vaivautuko. (Ostajan taustat tarkistetaan, somesisällöt mulkoillaan, koti ja autotalli ja pihamaa kartoitetaan tarkkaan!)

Kaikki ystävät on terveystarkastettu, suurin osa vieläpä melko hiljattain, koska edustavat melkolailla samaa vuosikertaa. Jokaisen tarkemmat terveystiedot löytynevät paikallisen sairaalan tiedoista, joihin kellään ei ole pääsyä. Ei edes henkilöllä itsellään. Joten ehkä jätetään tämä näkökontrollissa tehdyn tarkistuksen varaan, ostajan omalle vastuulle. Pahoja mielenterveydellisiä häiriöitä ei kenelläkään kuitenkaan ole. Paitsi ehkä on. Mutta ei ystävyyttä haittaavia kuitenkaan, osa näistä mt-häiriöistä saattaa olla jopa eduksi.

Ikää en tässä myöskään halua määritellä, sillä sehän on vain numero. Henkinen ikä on erikseen, eikä sitä pysty edes numerolla osoittamaan.

Tarkempi kuvaus myytävistä tuotteista:

"Lauma": Käsittää usemman ystävän, jotka tulevat tiiviinä porukkana. HUOM, ei myydä erikseen! Jos et ole valmis ostamaan kaikkia, niin tutustuthan muihin, yksittäisiin vaihtoehtoihin. 

Tässä porukassa on kaikki, mitä ystäviltä voit toivoa. Todistettavasti löytyy osaamista esim eri kielistä, mukaanlukien mm kahvikupillisen tilaaminen sloveniaksi ja muinaisnorja (myöhäisenä lauantai-iltana). 

Voit luottaa, että tästä joukosta löytyy "Se Joku", joka pitää tukkaa kun ateria, joka meni ykkösellä alas, tulee nyt kakkosella ylös, joku joka leipoo suklaakeksejä, keittää iltateet, entisöi siun arvorakennuksen seinät, liftaa siun kanssa poliisiauton kyytiin keskellä yötä vieraassa maassa, hoitaa lemmikit, ymmärtää politiikkaa ja outojakin lastentauteja, uskaltaa sanoa nolojakin asioita ääneen, näyttää esimerkkiä, kuinka muiden mielipiteistä ei kannata välittää, lähtee reissuseuraksi, baariseuraksi, lenkkiseuraksi, istumaan juhannusillan lämmittämälle kalliolle vähintään yhtä lämpimän viinipullon kanssa-seuraksi, mönkii läpi Ranskanmaan hemmetinmoisen kassimäärän kanssa(ei, tässä ei ollu kyllä mitää järkeä! 😂) ja on tarvittaessa mukana myös uhrimenoissa, joissa (tyhjiin syöty)herneenpalko jätetään kallionkoloon lahjana esi-isille. (kyylllä!)

Tässä ainutlaatuinen mahis myös saada ympärillesi sellanen porukka, jonka kanssa voi yhtä luontevasti jutella niin ruumiin toiminnoista tai toimimattomuudesta, Jeesuksen olemassaolosta tai olemattomuudesta, voit kertoo siu eilisestä vessareissusta, gynekäynnistä, meedion luona tapahtuneesta valaistumisesta kun toissaviikkoisesta ravintolasuosituksestakin. Tässä seurassa ei tuomita. (Tämä kaikki siis jos onnistut saamaan puheenvuoron..) Voit myös olla hyvässä tuiskeessa tai kenties kieltäytyä kokonaan juomasta muuta kuin keijujen kukkasista valutettua luomuhunajamehua ja tämä kaikki on tässä porukassa ihan ok. 

"Lauma" on kokenut kaikenlaisia elämän mullistuksia yhdessä ja erikseen ja silti tämä yksikkö pysyy. Tästä syystä ei eroteta omiin koteihinsa, vaan toimitetaan yhtenä pakettina. 

                                    

Mitäs muuta miula ois myynnissä? Katotaas..

KS: Järjen ääni, ei pelkää puhua vaikeistakaan asioista niiden oikeilla nimillä. Ei kaunistele totuutta oli kyse sitten maanantaipäivän ankeudesta, alkoholin aiheuttamasta mielipahasta tai siitä miten päin helvettiä minä onnistun istumaan koulusatulassa jonkun konin kyydissä, jonka kanssa meillä ei askelmerkit osu yksiin. Totuus sattuu mutta niin sen kuuluukin 😁 Jos haluat siis tiellesi vain vaaleanpunaista pumpulia, ohita tämä hahmo. 

Muutoin tämä ystävä on takuutuote jo ihan hemmetin monen vuoden takaa. Tietää asioita, aivan samalla tavalla kun luonaan asuva pieni Spartalainen. Suorittaa kaiken asiaankuuluvalla tomeruudella, ikiluotettava peruskallio. Kuuntelee järkyttymättä ilot ja surut, niin siviili-työ-hevos-kun ihan muuten vaan elämässä. Lisäksi tarjoaa huippuhauskaa hiihtoseuraa, jossa hiihto ei ole niinkään pääasiassa, vaan reilu, lämmin minttukaakao kolmensadan metrin tarpomisen jälkeen ja mikä hienointa, tekee maailman parasta fetapastaa!

Kaima: Tämän ystävän kanssa selviää niin anatomian tunneista, hoitotieteen aiheuttamasta henkisestä ripulimyrskystä kuin elvytyksen harjoittelustakin. Tietää siis yhtä sun toista ihmisen hengen pelastamisesta vaikka kokeekin tällä hetkellä päässeensä normaaleihin töihin. On todistetusti kuitenkin niin tarkka ja ammattitaitoinen, että uskallan luvata että saadessasi sairaskohtauksen, SINÄ haluat "Kaiman" paikalle 184 kertaa mielummin kuin vaikka suuren sairaalan ylilääkärin. 

Hän on hillittömän helposti suostuteltavissa niin humpalle, skumpalle, jumpalle kuin ulkomaillekin. EI hermostu pienistä, hoitaa ihmisten lisäksi koirat ja hevosetkin ja lisäksi jotain jännää ja salaista agenttihommaa. Paljon käyttövuosia jäljellä! Mahtilöytö!

Terapeutti: Tämä ystävä on ensiesitelty jo joitakin postauksia sitten mutta tässä nyt virallinen myyti-ilmoitus. Terapeutti on se, kenet haluat paikalle jos auto hajoaa, talo räjähtää, koira oksentaa, kakka osuu tuulettimeen tai leviää alakertaan, tekee mieli itkeä, nauraa, karjua tai muuten vaan puhua tunti putkeen ilman mitään järjellistä sanottavaa. Samaa peruskallioainesta kuin ylempänäkin mainitut.

Terapeutti kuuntelee kaiken, ei koskaan järkyty, tuomitse tai hermostu. Omaa inhottavan siistin kodin ja senverran terveelliset elämäntavat, että ei paras ratkaisu ystäväksi, jos etsit pelkkää humppaseuraa. Ei ole kunnolla oppinut alkoholin nautintoja, joten kulkee lähinnä kahvin voimalla. On kuitenkin helposti suostuteltavissa suorittamaan muita pieniä elämän nautintoja, kuten pitsalle, donitsille tai munkille lähteminen. 

On myös palkittu juuri mm.kuukauden työntekijä ja paras kakansiivooja-palkinnoilla!

Tämä ystävä on se, jolle voi soittaa keskellä yötä ja pyytää apua ruumiin hävittämisessä. Ainut mitä terapeutti haluaa tietää, on se, että mahtuuko se kroppa miun auton takakonttiin vai tuleeko hän hakemaan.. 💓

 Pikku-H: Kulkenut tällä hassunhauskalla nimellä jo kohta 20 vuotta. Ei ole muuttunut siinä ajassa fyysisesti eikä henkisesti mihinkään. Fyysikot ovat kiinnostuneet miten on mahdollista, että tämä pieni ihminen on immuuni vanhenemiselle? Tästä siis mielenkiintoinen tutkimuskohde, jos aihepiiri kiinnostaa! Syy voi löytyä siitä, että ei pysy paikoillaan, vaihtaa työpaikkaa ja asuinmaata ennenkuin ehtii kissaa sanoa. Innostunut myös kaukomatkailusta. Supervaikea tavoittaa puhelimitse mutta saattaa vastapainoksi lähettää 12 wa-viestiä putkeen. Tämän hahmon kanssa voi AINA jatkaa siitä mihin on jääty, ei väliä kauanko aikaa on välissä kulunut.

SKP: Huom! Tämän hahmon koko historia tiedossa!  Alkuvuosista ei niin tarkkaa muistikuvaa, koska olin itekki sillo iha hobittiasteella mutta muistasin varmasti, jos olis jotain tärkeetä kerrottavaa. (En kyllä ehkä silti tunnustais sellasta, että jos sillä ois vaikka lapsena ollu tapana purra ihmisiä.. tätä ei ole kuitenkaan enää aikuisena harrastanu!)

Tämä hahmo ei sovi heikkohermoisille, sillä vaikka luonne onkin kovasti tasoittunut jälkeen murrosiän, saattaa kaksosten spontaanius välillä leimahtaa liekkiin. Tästä perheenäiti, joka lähtee ennemmin skumpalle kuin jumpalle, (huom, ei kestä terävää alkoholia! Testattu, tämä erityisen tärkeää ottaa huomioon!) pystyy taikomaan megaluokan aamupalan muutamassa minuutissa vaikka jääkaapissa ei ole mitään, kasvattaa lapset, kukat ja aviomiehen silmää räpäyttämättä. Hoitaa kodin vakuutusasiat, autokatsastuksen, lasten hammaslääkärit ja puolustaa perheenjäseniään leijonaemon raivolla. Myös lapsuudenperheensä! Ei pelkää sanoa ääneen outojakaan asioita, vaikka vastaakin ajoittain viesteihin mielessään. Erityisesti ajatustenlukutaitoiset, huom!

Vuosihuollettu säännöllisesti! Kuvan mulkosilmämöttönen liittynee aiheeseen..

                                           

Kiinnostuitko? Älä vaan ota rohkeasti yhteyttä, sillä EIKAI NÄÄ NYT OIKEESTI OLE MYYTÄVÄNÄ! 😁 Aprillia ja haha. 

En ikipäivänä luopuis kenestäkään näistä, en mistään hinnasta 💓💀Enkä myöskään teistä ihanat tyypit, joita en tässä nyt erikseen maininnu. Ite tiedätte että ootte myös tärkeitä.

                                      

                    Iki ihanaa ystävänpäivää kaikille! 

Ite tein ja tällänen siitä tuli!

Miu o nii kovin vaikeeta löytää mitää oikeenlaista sisustustavaraa, niin jouduin sit suorittaa tän asian iha ite. Tässä poikkeuksellisesti heti kärkeen valmis lopputulos nähtäväks niille, jotka ei jaksa lukee koko postausta. Täällä ei ole muuta nähtävää, joten voitte jatkaa iltapäivälehtien ja instan selaamista. Te muut voitte jatkaa pidemmälle nähdäksenne miten tähän lopputulokseen on päädytty :D

 Niin että terkkuja vaan savityötunnilta! Se on kyllä jotenki nii legendaarisen lepposta käyä tuola tunneilla. Siis kansalaisopiston tunneilla. Oon käyny yhessä toisessaki kaupungissa savitöissä ja sielä oli jotenki kireempi meininki.. Tai ehkä en jotenki ollu samalla levelillä sen opettajan kanssa. Toisin sitte kun taas maalaustunneilla, sielä oli ihana opettaja, ihanat kanssamaalarit ja aina sellanen hyvänmielen (mummo)meno! Sitä samaa tuntuu olevan tuola nykyisellä savityöryhmälläki. Kaikki ihastelee kilpaa toisten töitä ja kyselee, että millä lasitteella ja savella ja tekniikalla ja vatever nää on tehty. Mie saan onneks yleisesti olla aika rauhassa, koska en osallistu juurikaan mihinkään yhteiseen ihasteluun, koska oon nykyisi nii ihmisvihamielinen. Väännän vaa kaikessa rauhassa omia ruukkuja, tonttuovia ja kummituksiani. 

No, enisvei, mie bongasin siis netistä, varmaan Pinterestistä sellasen hienon kallon, jonka silmistä kasvaa kukkia. Päätin tietysti, että siinä miu seuraavalle savitunnille tehtävä. Että ois noi niinku jotai muuta ku aina pelkkiä ruukkua. Näin vielä mielessäni mite turaan siihen ruukun reunaan sellasen luurankokäden ja miten se nyt on ihan superhelppo tehä, parit pyöräytykset vaan ja sormet on siinä..

No, arvatenkin ku miu taidoista on kyse, ni ei se aina nii helppoo ole.. Lisäks tuo kallon tekeminen meni jotenkuten näin:

-Etsi mahdollisimman hieno kuva netistä ja luule, että pystyt ite tekemään samanlaisen parin juutuubivideon avustuksella.

-Osta ilmapalloja(myöhästy tän takia pikkusen tunnilta, koska ehä niitä palloja nii vaa mistää osteta..) ja kuvittele että saat sen kallon kasattua sen pallon päälle ilman että se räjähtää.

-Tee myös suklaalevyn käärepaperista paperitollo, ihan vaan varalta, että sen ympärille on mukavampi koota sitä savea. (Älä välitä sisäisestä äänestä joka ihmettelee, että mite saat sen supertiiviin, 13 kerrosta maalarinteippiä sisältävän fazerin sinis-käärepaperipallon ulos sieltä kallosta, varsinkin kun se kutistuu kuivuessaan..) 

-Konsultoi opettajaa, että miten se kallo kannattais tehä. (huom, en yleensä ikinä kommunikoi opettajan kanssa, jos ei o ihan äärimmäinen pakko!)

-Tee lopulta kuitenkin omalla tyylilläs, ilman tolloja, palloja ja varsinkin älä missään nimessä kuuntele mitä savityönopettaja antoi ohjeeks ja vinkiks.

Ja, tadaa, kallo valmistuu!

                                            

Ja kyllä tiedän että se on anatomisesti ihan jonku alkuihmisen kallo mutta ei sitä tuolta mullan joukosta nii huomaa :D Tärkeintä oli nuo silmärei´ät! Tein siihen vielä alaleuan erikseen, koska se ois vaatinu aikaa ja tupakkaa turata se kiinnittyneenä tuohon emäkalloon, eikä miula ollu aikaa, enkä polta. Että näin.

Sitte tarvitaan ruukku. Koska halusin jatkaa tätä luista aihepiiriäni, niin tein tuohon ruukun reunaan tollasen luurankokäden. Tosiaa ajattelin, että se o iha sellanen viiden minsan homma, nou panic mutta yllättävän paljon on nimittäi ihmisräpylän luustossa kaikkee yksityiskohtaa, jos rupee siis iha oikee mallin mukaan tekemään! Jälleen kerran, pikkusen saatoin oikoa mutta mullan allehan suurin osa tuosta jää..

                              

En tokikaan malttanu enää ootella, että kallokin saapuis lasituspoltosta, joten nappasin sen mukaa samalla reissulla kun tuon ruukunki. Miula on siis tää savi vaan kerran viikossa ja koska työt haittaa miu taideharrastusta(nykysin ei onneks iha nii paljon ku vielä syksyllä) niin en iha aina pääse paikalle. 

No, siis, kallo oli nyt ihan luonnontilassa, joten se vaati pikkusen pintakäsittelyä.. Pohjalle joku perus akryyliaskartelumaali: 

 

Muistin taas tässä miks en käytä akryylimaaleja.. ne kuivuu SEKUNNEISSA! Öljymaali antaa sentää aikaa monta  päivää 😁 (Muistin just, että tässä blogiohjelmassahan on nää hymiöt!) 

Koska miula ei o vieläkää omaa askartelutilaa, suoritin tätä asiaa keittiötasolla. Olin kuitenki sen verra valveutunu, että laitoin toho pohjalle vähä suojausta, tässä tapauksessa vanhan tehy-lehden. Sinä Tehyn kansikuvamies, jos tätä joskus luet(on iha mahollista, kun nyt kerran terveydenhuoltoalalla molemmat ollaan!)niin tää ei o mitää henkilökohtasta! Meille ei vaan tuu sanomalehtiä ja ne mitä onnistutaa pöllimään prisman eteisestä, menee mei biojäteastian pohjalle.

Jes, eli kallo on maalattu valkoseks, sit sitä piti enää vaan vähä koristella. Siihen tarkotukseen käytin mustaa ja ruskeeta pigmettiä, sekä valkosta öljymaalia. Sain kuin sainki miu maalausnestepurkin auki. En o saanu sitä avattua n.kahteen vuoteen ja TÄNÄÄN se päätti aueta! Ehkä se luki miu ajatuksia, jotka meni jotenki sillee että: Tää lähtee nyt roskii, koska korkki ei aukee." (Siinä on siis sellanen turvakorkki, jota pitää painaa ja kääntää. Aina ku pyyän jotakuta auttamaan sen kanssa, eka kommentti on: Tää on sellanen korkki mitä pitää painaa ja kääntää.." NO EI KAI!?)

Apua, mite mie aina eksyn raitelta ja sit tähä tulee iha hulluna kaikkee turhaa tekstiä!? Nyt mie tiivistän tän lopun muutamaan kuvaan:

Eli tarvitaan enää kukkia:

 Nää on miu hulluks tulleesta koristenokkosesta. Suunnittelin alkuun tähän juorua, siis sellasta kukkaa kun juoru, mutta juorun emäntä oliki JUST karsinu sen kaikki ulokkeet, eikä sillä ollu antaa miule yhtään poikasta. Piti siis ite kasvattaa omat.

Sitte vaan multaa pohjalle, kukat läpi kallon silmistä ja alaleuka paikoilleen. (Sen jälkeen kun liimasin sen kasaan, koska se luonnollisesti meni keskeltä poikki..)

 

Pitäsköhän oikee julkasta tää kuva sosiaalisessa mediassa.. 😏

Seuraava postaus käsittelee ehkä aihetta "memorybox" Se on enkuks, koska jotenki se kuulostaa paremmalta ku "muistolaatikko". Se kuulostaa iha joltai vainaja-asialta eikä miu memorybox sisällä tosiaa mitää kuolemajuttuja, vaan päinvastoin kaikkia muistoja elämän varrelta! Kaivelin sitä yks päivä ja sieltähä löyty vaikka mitä..!! 

Jeij, palataan. (En jaksa enää korjata tätä tekstiä isommaks, tää blogialusta on kyllä aika paska..)