Niin että terkkuja vaan savityötunnilta! Se on kyllä jotenki nii legendaarisen lepposta käyä tuola tunneilla. Siis kansalaisopiston tunneilla. Oon käyny yhessä toisessaki kaupungissa savitöissä ja sielä oli jotenki kireempi meininki.. Tai ehkä en jotenki ollu samalla levelillä sen opettajan kanssa. Toisin sitte kun taas maalaustunneilla, sielä oli ihana opettaja, ihanat kanssamaalarit ja aina sellanen hyvänmielen (mummo)meno! Sitä samaa tuntuu olevan tuola nykyisellä savityöryhmälläki. Kaikki ihastelee kilpaa toisten töitä ja kyselee, että millä lasitteella ja savella ja tekniikalla ja vatever nää on tehty. Mie saan onneks yleisesti olla aika rauhassa, koska en osallistu juurikaan mihinkään yhteiseen ihasteluun, koska oon nykyisi nii ihmisvihamielinen. Väännän vaa kaikessa rauhassa omia ruukkuja, tonttuovia ja kummituksiani.
No, enisvei, mie bongasin siis netistä, varmaan Pinterestistä sellasen hienon kallon, jonka silmistä kasvaa kukkia. Päätin tietysti, että siinä miu seuraavalle savitunnille tehtävä. Että ois noi niinku jotai muuta ku aina pelkkiä ruukkua. Näin vielä mielessäni mite turaan siihen ruukun reunaan sellasen luurankokäden ja miten se nyt on ihan superhelppo tehä, parit pyöräytykset vaan ja sormet on siinä..
No, arvatenkin ku miu taidoista on kyse, ni ei se aina nii helppoo ole.. Lisäks tuo kallon tekeminen meni jotenkuten näin:
-Etsi mahdollisimman hieno kuva netistä ja luule, että pystyt ite tekemään samanlaisen parin juutuubivideon avustuksella.
-Osta ilmapalloja(myöhästy tän takia pikkusen tunnilta, koska ehä niitä palloja nii vaa mistää osteta..) ja kuvittele että saat sen kallon kasattua sen pallon päälle ilman että se räjähtää.
-Tee myös suklaalevyn käärepaperista paperitollo, ihan vaan varalta, että sen ympärille on mukavampi koota sitä savea. (Älä välitä sisäisestä äänestä joka ihmettelee, että mite saat sen supertiiviin, 13 kerrosta maalarinteippiä sisältävän fazerin sinis-käärepaperipallon ulos sieltä kallosta, varsinkin kun se kutistuu kuivuessaan..)
-Konsultoi opettajaa, että miten se kallo kannattais tehä. (huom, en yleensä ikinä kommunikoi opettajan kanssa, jos ei o ihan äärimmäinen pakko!)
-Tee lopulta kuitenkin omalla tyylilläs, ilman tolloja, palloja ja varsinkin älä missään nimessä kuuntele mitä savityönopettaja antoi ohjeeks ja vinkiks.
Ja, tadaa, kallo valmistuu!
Ja kyllä tiedän että se on anatomisesti ihan jonku alkuihmisen kallo mutta ei sitä tuolta mullan joukosta nii huomaa :D Tärkeintä oli nuo silmärei´ät! Tein siihen vielä alaleuan erikseen, koska se ois vaatinu aikaa ja tupakkaa turata se kiinnittyneenä tuohon emäkalloon, eikä miula ollu aikaa, enkä polta. Että näin.
Sitte tarvitaan ruukku. Koska halusin jatkaa tätä luista aihepiiriäni, niin tein tuohon ruukun reunaan tollasen luurankokäden. Tosiaa ajattelin, että se o iha sellanen viiden minsan homma, nou panic mutta yllättävän paljon on nimittäi ihmisräpylän luustossa kaikkee yksityiskohtaa, jos rupee siis iha oikee mallin mukaan tekemään! Jälleen kerran, pikkusen saatoin oikoa mutta mullan allehan suurin osa tuosta jää..
En tokikaan malttanu enää ootella, että kallokin saapuis lasituspoltosta, joten nappasin sen mukaa samalla reissulla kun tuon ruukunki. Miula on siis tää savi vaan kerran viikossa ja koska työt haittaa miu taideharrastusta(nykysin ei onneks iha nii paljon ku vielä syksyllä) niin en iha aina pääse paikalle.
No, siis, kallo oli nyt ihan luonnontilassa, joten se vaati pikkusen pintakäsittelyä.. Pohjalle joku perus akryyliaskartelumaali:
Muistin taas tässä miks en käytä akryylimaaleja.. ne kuivuu SEKUNNEISSA! Öljymaali antaa sentää aikaa monta päivää 😁 (Muistin just, että tässä blogiohjelmassahan on nää hymiöt!)
Koska miula ei o vieläkää omaa askartelutilaa, suoritin tätä asiaa keittiötasolla. Olin kuitenki sen verra valveutunu, että laitoin toho pohjalle vähä suojausta, tässä tapauksessa vanhan tehy-lehden. Sinä Tehyn kansikuvamies, jos tätä joskus luet(on iha mahollista, kun nyt kerran terveydenhuoltoalalla molemmat ollaan!)niin tää ei o mitää henkilökohtasta! Meille ei vaan tuu sanomalehtiä ja ne mitä onnistutaa pöllimään prisman eteisestä, menee mei biojäteastian pohjalle.
Jes, eli kallo on maalattu valkoseks, sit sitä piti enää vaan vähä koristella. Siihen tarkotukseen käytin mustaa ja ruskeeta pigmettiä, sekä valkosta öljymaalia. Sain kuin sainki miu maalausnestepurkin auki. En o saanu sitä avattua n.kahteen vuoteen ja TÄNÄÄN se päätti aueta! Ehkä se luki miu ajatuksia, jotka meni jotenki sillee että: Tää lähtee nyt roskii, koska korkki ei aukee." (Siinä on siis sellanen turvakorkki, jota pitää painaa ja kääntää. Aina ku pyyän jotakuta auttamaan sen kanssa, eka kommentti on: Tää on sellanen korkki mitä pitää painaa ja kääntää.." NO EI KAI!?)
Apua, mite mie aina eksyn raitelta ja sit tähä tulee iha hulluna kaikkee turhaa tekstiä!? Nyt mie tiivistän tän lopun muutamaan kuvaan:
Eli tarvitaan enää kukkia:
Nää on miu hulluks tulleesta koristenokkosesta. Suunnittelin alkuun tähän juorua, siis sellasta kukkaa kun juoru, mutta juorun emäntä oliki JUST karsinu sen kaikki ulokkeet, eikä sillä ollu antaa miule yhtään poikasta. Piti siis ite kasvattaa omat.
Sitte vaan multaa pohjalle, kukat läpi kallon silmistä ja alaleuka paikoilleen. (Sen jälkeen kun liimasin sen kasaan, koska se luonnollisesti meni keskeltä poikki..)
Pitäsköhän oikee julkasta tää kuva sosiaalisessa mediassa.. 😏
Seuraava postaus käsittelee ehkä aihetta "memorybox" Se on enkuks, koska jotenki se kuulostaa paremmalta ku "muistolaatikko". Se kuulostaa iha joltai vainaja-asialta eikä miu memorybox sisällä tosiaa mitää kuolemajuttuja, vaan päinvastoin kaikkia muistoja elämän varrelta! Kaivelin sitä yks päivä ja sieltähä löyty vaikka mitä..!!
Jeij, palataan. (En jaksa enää korjata tätä tekstiä isommaks, tää blogialusta on kyllä aika paska..)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti