Kesää, lomaa, kesälomaa, aurinkoa ja kaikkee muuta asiaankuulumatonta

Nii että siis miula o eka kesäloma, tai siis ylipäätään loma, kahteen vuoteen. Kyllä, voin sanoa että olin jo aika tosipaljo sen tarpeessa. Vika työvuoro oli sellasta tervanjuotia, että aloin jo fantasioida hetkestä, ku oon jäämässä huomenna eläkkeelle ja voin vaa sanoa ihmisille suoraan mitä ajattelen. Kyllä, oon vähä väsyny. Nyt mie istun yksin kotona, juon lonkeroa ja katon allsång på skanssenia. Ruotsissa kaikki on vaa nii paljo paremmi. Ne on nii kauniita ja ilosia ja onnellisia ja sielä o hoitajillaki nii paljo paremmat palkat. Ehkä mie vielä joskus taas muutan sinne. No, mut täällä ollaan ja näillä mennään ja lomille lompsis ja mitänäitänyton. 

Tän postauksen idea on että tässä ei o ideaa. Oisin toivonu että oisin pienessä tuiskeessa, ni tästä ois voinu tulla hauskempi, jos ei muuta ni kirjotusvirheiden osalta. Tiiättekö ku kirjottaa jollekki suomea, joka selvästi käyttää guugle transleitöriä vastauksissaan (miks en vaa kirjottanu enkkua, en tiiä..) ja laitat sille että "En ase Helsingissä." Ja huomaat tän vasta aika paljo myöhemmi. Ja sitte vaa mietit mitä se mahtaa ajatella, ku se laittaa ton käännösohjelmaan.. Noh, oisimpa vaan päässy sillä eroon tästä kirjekaverista mutta eih.. Ja siis en ollu sillo ees promilleissa, kitisevällä kakkiaisella vaan on nii hemmetin vaikee kirjottaa.

Mutta hei siis, asiaan! Asiaan jota ei ollu. Taaskaan. Mut miula on paljo kaikkia pikkujuttuja joita haluun jakaa teille tuntemattomat lukijani. Ehkä teistä joku on löytäny tänne miu huikeen taiteellisen ig-profiilin kautta? Tai iha sama mutta yks miu uskollisimmista lukijoista on miu terapeutti, joten alotan tässä ekalla kuvalla lahjasta, jonka vaan terapeutti on keksiny antaa. Synttärilahjaks siis. (Oikee harmittaa että mie ostin sille vaa jonku sieluttoman muumimukin..)

Persemaski. Siis oikeesti. Mie en o vielä testannu tätä mutta aion tehä sen pian. Se kai jotai kiinteyttää ja sileyttää perseen ihoa. En tiiä pitäskö laittaa tää vaikka enne rannalle menoa tai jotai? Tosin sit ei ehkä o järkee mennä sinne miu pääkallouimashortseissa, koska eihän niistä näy perse. No, täytyy pohtia tätä asiaa mutta enisvei, AIVAN HUIKEE LAHJA! 💣

Toinen ihana lahja oli tämä: 

Frankenstein-palapeli. Miu siskolle tällänen perus parisataa palaa ja järkevä kuva ois sellanen puolentunnin rutistus mutta miula meni tossa parisen päivää. Oon aina ihmetelly miks joku haluis tiiättekö kehystää jonku palapelin tauluks mutta tässäkohtaa voisin vakavasti harkita asiaa!

Se synttäreistä. Sitte aiheeseen kesä. Tässä eka kesäkuva. Pikkukallo tuns ittensä jotenki hölmöks ku asettelin sille seppelettä päähän. (typerä seppele kuulema. Eikä meinannu ees millää kestää sen kaljulla päälaella, piti vähä soveltaa..)  Kiltisti se siinä lahtelaisen hiekkatien varressa kuitenki poseeras kaikkine seppeleineen, ku mie kuvailin kesäkuvia. Jotenki jäi kyllä fiilis että hän ei tuota kovin mielellään tehny. En tiiä mikä päivä se kyllästyy olemaa miu mallina.. Oisin löytäny Tuusulan kirpparilta muuten Bärtilille puolison, hän oli I-H-A-N-A mutta vähän turhan tyyris. Tavallaan harmittaa että en sitä vaa kuitenki ostanu häntä meille. (En o kertonu Bärtilille tästä.)

Kyllä, ärsyttää tuo heinä tuossa sen naamassa. Ammattikuvaaja ois havainnu tänki ajoissa mutta havaitsinko mie? Noooot.. No, siinä se nyt vaan on. 

Sit miu kesään kuuluu lapsia. Oikeesti mie en o mikää lapsi-ihminen mutta kun käyn aina välillä kysymässä meediolta elämänohjeita ja juttelemassa kuolleille, niin ensinnäkin saan joka kerta seuraani yhen tietyn ihmisen (joka on tosi ihanaa, kiitos siitä!) ja lisäks miule aina, siis ihan aina, kerrotaan, että miu ympärillä on paljon lapsia. Se on tosi hassua 😂 (ja ei, miula ei ole omia lapsia. Ne on vaa jotai henkisiä lapsia, jotka miu ympärillä hengaa, en kyllä yhtää ymmärrä miks..)

Miula on nyt öö.. kolme(?) kummilasta ja yks kummituslapsi. Siis miehän en kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön, (jos tartten jotai henkistä ohjausta juttelen tosiaan mielummi meediolle ku Jeesukselle) mutta silti haluun tavallaa kutsua itteäni kummiksi. Oon ollu erinäisissä kastajaisissa mutta yleensä niissä on ollu pappi. Ja kun pappi tulee paikalle, vedetään tiukka raja niiden välille jotka maksaa kiltisti kirkollisveronsa ja ketkä ei.

 Saa sitä samassa tilassa olla mutta ei samassa kerhossa siunaamassa, eikä samassa valokuvassa. Siinä mielessä sellaset ei-papilliset tilaisuudet on paljon rennompia. Ei tartte lapsiparankaan itkeä, ku joku heittää pyhää hanavettä suoraan kaljuun päälakeen, eikä ootella loputtomien saarnojen päättymistä. Lisäks juhlaväkeä itkettää vähän vähemmän, kun ei lauleta suojelusenkeliä eikä ystävä sä lapsien-piisiä. Mie sain tässä päivänä eräänä taas uuden kunniatehtävän ja sen myötä miu ekan todistuksen siitä, että miut on valittu hoitamaan tärkeitä elämän kasvatusasioita yhen pienen ihmisen vanhempien rinnalle. Kuten sanottu, pakanat ei yleensä saa mitää todistuksia aiheesta mutta nytpä sellasen sain!

En kestä kui hieno todistus!! 😭

Kauheet paineet. Toki miule sanottiin, että miu tehtävä on opettaa niitä elämän perusasioita sitte ja harras toive oli, että ei otettais ekaa pääkallotatuointia vielä iha yksvuotis synttärilahjana. 😂 Tavallaa oon alkanu kasvaa tähä lapsiasiaan, ne voi olla ihan hyviä tyyppejä. Mainittakoon, että en itkeny yhtään vaikka olin valvonu tyyliin koko yön ja olin iha sellasessa superherkässä mielentilassa. Itkin vähä jonku biisin takia, ku ajelin Lepraan mutta en onneks tuola juhlissa. Kerranki. Hyvä minä. 

Nonni, se lapsista. 

Loma. Kesäloma. Jos oisin yhtää enemmä some-orientoitunu, oisin niin hehkuttanu tätä asiaa sielä. Oisin ottanu sellasen varpaat hiekassa-lomakuvan, sit lisäks jonku ihanan selfien, mansikka-kukkakimppu-kesäyötaivas-kuvat lisänä. Harmi että miu tylsä elämä ei varsinaisesti kiinnosta ketään, joten en ottanu niitä kuvia. Enkä harrasta selfieitä. Paitsi joskus siskon kanssa humalassa, ku ollaa tungettu samaan vessakoppiin. En tiiä miks harrastetaa vessaselfieitä? Kai seki jotai meistä kertoo..

Siispä laitan tähä nyt tällästä ekan lomapäivän toimintakuvausta. 

Kuka tietää Pekka Halosen? Hän oli taidemaalari jotai sata vuotta sitte. Tässä menovinkki, jos liikut Tuusulassa:

 

Pekka Halosen kämppä Tuusulanjärven rannalla. Myös ympärillä oleva puutarha kuuluu pääsylipun hintaan. Museokortilla pääsee tutustumaan mestaan ja kyllä, se on auki myös maanantaisin, vaikka useat museot, kioskit, kahvilat, kirpparit, ravintolat.. eivät olekaan. Maanantai on oikeesti aika paska päivä alottaa loma mutta onneks Pekan kotitalon ovet oli auki! Ei varsinaisesti ootettu miu museoasioihin erikoistuneen ystävän kanssa mitään ihmeitä tältä mestalta mutta yllätyttiin silti tosi ilosesti! Nähtiin mahollisesti jopa Pekka ite käppäilemässä talonsa tiluksilla variksen hahmossa 😃

En nyt aio tässä sen enempää avata paikkaa, jää sitte teillekki rakkaat lukijani jotain ihmeteltävää. Se on toki kyllä pakko sanoa, että jos jossai voi aistia mieletöntä menneen ajan (taiteilija)energiaa, ni se on tuolla! Käykää ihmeessä! (Ei, en saa mainosrahaa tästä, mutta jos sielä jossain joku Pekan sukulainen tätä lukee, niin voin olla avoin yhteistyösopimuksille!)

Seuraava aihe. (Jaksakaa vielä hetki!) Miu Apostolinmiekka on tullu hulluks. Tai siis ne kaikki kolme tai neljä tai kohta kuus.. Tää mokoma runkkari ei o tehnyt kukan kukkaa tai jälkeläistä kaikkina niinä vuosina, ku se on miula ollu ja NYT se ei muuta teekkään.. Että jos joku haluu tätä planeetalta hävinnyttä (en kyllä ymmärrä mite se on mahollista tolla lisääntymistahdilla) kasvia, niin otappa koodia, täältä löytyy. (Ja ei, mie en tosiaan o mikää viherkasviasiantuntija..)

Otetaan tähän väliin taas yks kesäkuva. Tää oli tarkotus julkasta instagramissa mutta en voi sieläkä koko aja jotai julkasta. Mut täällä voin, koska kukaa ei lue tätä kuitenkaa. Paitsi terapeutti. Se kuva on tässä:

Alla olevan kuva nimi on "Kesäkukka". Se on oikeesti miu ainut kesäkukka. Miu perhettä nauratti tää asia mutta miusta tuo on hieno. Se on viimevuoden orvokkiperheen ainut jäljellä oleva jäsen.

Tässä Väkivalta-Virtasen taidonnäyte. Kuvan nimi on: "Mitä tässä muka vois sattua?"

Sauna. Juhannussauna. Miu juhannuspostaus oli ehkä vähä räkä poskella tehty, kyllä, otan siitä täyden vastuun.. Tässä nyt sit lohdutuksena kuva mei juhannussaunasta:

Heij näihin ihaniin kuviin ja tunnelmiin! Mie lähen kohta käymää Tallinnassa miu lauman jäsenten kanssa. Kerron teille sit mitä sinne kuuluu! 

Yritän olla sit enemmän asiallinen, kuten hyvän bloginpitäjän kuuluuki. (Aaahahaa...! Kyllä, siirryin jo giniin. Ei, en aio olla jatkossakaan yhtään asiallisempi.) 

J 💀

Juhannustarina

Haha, lupasin vissii kertoo teille juhannuksesta? Noh, eihän siitä o vielä kuukauttakaan, joten hyvin ehtinee.

Syy miks tää postaus o jääny on se, että yritin ettii kuvaa Pasi Norpasta ja Harri Hylkeestä. Ne ois tavallaa kuulunu oleellisena osana tähän hommaan, koska tän juhannustarinan päähenkilö on Seppo Nooppa. (kuvassa)

Miula on ihan selkee mielikuva, että käytiin laivalla miu hullun perheen kanssa (kolmessa polvessa, huom!) ja koska mie maksoin reissun, ni otettii hieno Siljan laiva, oikee ikkunahyteillä! No siis tää liittyy asiaan siks, että tosiaan Siljalla seikkailee Harri Hylje. Ja sen ilkee ja vähä häiriintyny sivupersoona Pasi Norppa. Riippuu keneltä kysyy. Lapset meinas saaha raivarit joka kerta ku puhuttelin Harria Pasina.. Mutta, siis, missä miu kuvat tästä reissuta on?? Oon IHAN varma että se oli jälkeen vuoden 2019, josta asti miula on siis ollu älypuhelin ja sielä kaikki kuvat. Ei vaan löytyny kuvia, ei.. Oisin siis vaan halunnu tässä heti alkuun esitellä sekä Pasin että Harrin, koska oon melko varma että ne on sukua Sepolle. Seppo Noopalle. (toisessakin kuvassa.)

Seppo Nooppa kertoo:

"Ei ollut myrskyinen eikä synkkä yö, ihan tavallinen kesäilta. Istuttiin siinä terassilla ja katseltiin merelle. Tai järvelle. Tai siis pienelle lammikolle. Sitä on kuulkaa maailman meriltä pitkä matka tänne Kymenlaakson perukoille, jossa ei ole sen enempää merta kuin järveäkään mutta on tuossa tuollainen pieni lampi. Vesikin kuulema ihan puhdasta. Itse en enää moisiin lammikoihin mene, tyydyn istuksimaan takan reunuksella ja tälläisenä kesäpäivänä myös terassilla mutta pidän veden äänestä. Ja sammakoiden kurnutuksesta. Vaikka eipä sitä vielä kovin kuulunut, vaikka niitä olikin satoja ja taas satoja. Mistä lie kuoriutuivat, siellä rantavedessä köllivät päällekäin sisarustensa kanssa. On se luonto ihmeellinen. Hyttysiä ei sen sijaan juurikaan ollut mutta mäkäräisiä, noita pieniä paskiaisia. Sen kerran kun tänne eksyy matkalaisia, jalat paukamilla saavat täältä poistua. 

Matkalaiset. Olivat huolissaan onko täällä mökkiä lainkaan. Ha, kuka nyt huijaisi mökkipaikkakunnaksi Kouvolan. Jos joku väittää että Kouvolassa on mökki, niin kyllä se silloin on niin, että Kouvolassa on mökki. Ja on täällä vettäkin, uskokaa tai älkää!

Kun minä olin nuori ja seilasin maailman merillä, oli vesi suolaista, illat pimeitä, vedet myrskyisiä, eivätkä kaikki selvinneet satamaan. Tai satamasta. Kaikki ne tarinat joita voisin kertoa mutta kerron ne sille, ken tulee tänne kuuntelemaan. Tarinoissa lienee Kouvola-lisä mutta jos sinulla ei ole muutakaan elämää, eikä mielikuvitusta, niin tämä lienee ihan oiva tapa viettää kesäpäivää. Tai iltaa. Omat juomat mukaan!"

Seppo eksyy aiheesta. Lienee jo vähän seniili, mokoma norppa. Mutta yllättäen hän jatkaakin tarinaansa: 

"Tämä juhannus painuu mieleeni leppoisana. Minut tuotiin tuvasta tähän terassille haistelemaan meri-ilmaa. Vanhana merikarhuna tunnen meren tuoksun, vaikka olen suomen kuivimmassa kaupungissa, se on kuulkaa merinorpan lahja se. Tupaan tuli väkeä. Noidiksikin mainittuja. Tekivät saunavastoja, joihin joku laittoi kukkiakin. Sitten katsoivat korttejaan, niistä näkivät asioita. Joku söi vaahtokarkkeja raakana, toinen paistettuna. Ei niillä kiire tuntunut olevan, istuivat laiturilla tuntikausia jutustellen, vanhoja muistellen ja uusista tuulista haaveillen. Kukaan ei hukkunut hyiseen järveen, vaikka vähän viinipäissään uimaan menivätkin. Univeloissaan menivät aikaisin nukkumaan, vaikka kesäilta olisi houkuttanut valvomaan. Olisin tuota porukkaa tuossa pidempääkin katsellut. Sunnuntaina lukitsivat minut takaisin takanreunukselle ja sulkivat oven mennessään. Hiljaisuus laskeutui mutta jonkinlainen tunnelma leijaili mökissä vielä kauan tuon noitaporukan mentyä. Toivottavasti tavataan vielä ja saan kertoa erään tarinan, jota en ole kellekkän koskaan paljastanut.."

Terveisin Seppo Nooppa, merien kauhu. Ja järvien. Ja lammikoiden.