Juhannustarina

Haha, lupasin vissii kertoo teille juhannuksesta? Noh, eihän siitä o vielä kuukauttakaan, joten hyvin ehtinee.

Syy miks tää postaus o jääny on se, että yritin ettii kuvaa Pasi Norpasta ja Harri Hylkeestä. Ne ois tavallaa kuulunu oleellisena osana tähän hommaan, koska tän juhannustarinan päähenkilö on Seppo Nooppa. (kuvassa)

Miula on ihan selkee mielikuva, että käytiin laivalla miu hullun perheen kanssa (kolmessa polvessa, huom!) ja koska mie maksoin reissun, ni otettii hieno Siljan laiva, oikee ikkunahyteillä! No siis tää liittyy asiaan siks, että tosiaan Siljalla seikkailee Harri Hylje. Ja sen ilkee ja vähä häiriintyny sivupersoona Pasi Norppa. Riippuu keneltä kysyy. Lapset meinas saaha raivarit joka kerta ku puhuttelin Harria Pasina.. Mutta, siis, missä miu kuvat tästä reissuta on?? Oon IHAN varma että se oli jälkeen vuoden 2019, josta asti miula on siis ollu älypuhelin ja sielä kaikki kuvat. Ei vaan löytyny kuvia, ei.. Oisin siis vaan halunnu tässä heti alkuun esitellä sekä Pasin että Harrin, koska oon melko varma että ne on sukua Sepolle. Seppo Noopalle. (toisessakin kuvassa.)

Seppo Nooppa kertoo:

"Ei ollut myrskyinen eikä synkkä yö, ihan tavallinen kesäilta. Istuttiin siinä terassilla ja katseltiin merelle. Tai järvelle. Tai siis pienelle lammikolle. Sitä on kuulkaa maailman meriltä pitkä matka tänne Kymenlaakson perukoille, jossa ei ole sen enempää merta kuin järveäkään mutta on tuossa tuollainen pieni lampi. Vesikin kuulema ihan puhdasta. Itse en enää moisiin lammikoihin mene, tyydyn istuksimaan takan reunuksella ja tälläisenä kesäpäivänä myös terassilla mutta pidän veden äänestä. Ja sammakoiden kurnutuksesta. Vaikka eipä sitä vielä kovin kuulunut, vaikka niitä olikin satoja ja taas satoja. Mistä lie kuoriutuivat, siellä rantavedessä köllivät päällekäin sisarustensa kanssa. On se luonto ihmeellinen. Hyttysiä ei sen sijaan juurikaan ollut mutta mäkäräisiä, noita pieniä paskiaisia. Sen kerran kun tänne eksyy matkalaisia, jalat paukamilla saavat täältä poistua. 

Matkalaiset. Olivat huolissaan onko täällä mökkiä lainkaan. Ha, kuka nyt huijaisi mökkipaikkakunnaksi Kouvolan. Jos joku väittää että Kouvolassa on mökki, niin kyllä se silloin on niin, että Kouvolassa on mökki. Ja on täällä vettäkin, uskokaa tai älkää!

Kun minä olin nuori ja seilasin maailman merillä, oli vesi suolaista, illat pimeitä, vedet myrskyisiä, eivätkä kaikki selvinneet satamaan. Tai satamasta. Kaikki ne tarinat joita voisin kertoa mutta kerron ne sille, ken tulee tänne kuuntelemaan. Tarinoissa lienee Kouvola-lisä mutta jos sinulla ei ole muutakaan elämää, eikä mielikuvitusta, niin tämä lienee ihan oiva tapa viettää kesäpäivää. Tai iltaa. Omat juomat mukaan!"

Seppo eksyy aiheesta. Lienee jo vähän seniili, mokoma norppa. Mutta yllättäen hän jatkaakin tarinaansa: 

"Tämä juhannus painuu mieleeni leppoisana. Minut tuotiin tuvasta tähän terassille haistelemaan meri-ilmaa. Vanhana merikarhuna tunnen meren tuoksun, vaikka olen suomen kuivimmassa kaupungissa, se on kuulkaa merinorpan lahja se. Tupaan tuli väkeä. Noidiksikin mainittuja. Tekivät saunavastoja, joihin joku laittoi kukkiakin. Sitten katsoivat korttejaan, niistä näkivät asioita. Joku söi vaahtokarkkeja raakana, toinen paistettuna. Ei niillä kiire tuntunut olevan, istuivat laiturilla tuntikausia jutustellen, vanhoja muistellen ja uusista tuulista haaveillen. Kukaan ei hukkunut hyiseen järveen, vaikka vähän viinipäissään uimaan menivätkin. Univeloissaan menivät aikaisin nukkumaan, vaikka kesäilta olisi houkuttanut valvomaan. Olisin tuota porukkaa tuossa pidempääkin katsellut. Sunnuntaina lukitsivat minut takaisin takanreunukselle ja sulkivat oven mennessään. Hiljaisuus laskeutui mutta jonkinlainen tunnelma leijaili mökissä vielä kauan tuon noitaporukan mentyä. Toivottavasti tavataan vielä ja saan kertoa erään tarinan, jota en ole kellekkän koskaan paljastanut.."

Terveisin Seppo Nooppa, merien kauhu. Ja järvien. Ja lammikoiden.