Miu sisko

Se läksytti miuta viikonloppuna aiheesta, että se ei ollu saanu tarpeeks huomiota miu kesäpostauksissa. Ei auttanu vaikka yritin kertoo, että mei Tukholman reissusta ois tulossa vielä yks kokonainen postaus.. Eih. No, eikai siinä, korjataan asia!

Eli ootteko koskaan miettiny millanen hahmo tää R&Es groupin toinen perustajajäsen oikeen on? No mie esittelen hänet nyt teille, ni voitte ite miettiä ollaanko myö oikeesti siskoksia vai onko toisen tuonu haikara ja toisen.. harakka.

Ensinnäki, S o hahmo joka voi alottaa Toffifee-karkit toiselta laidalta, vaikka eka rivi on otettu tästä päästä. Tässä havainnekuvat:

Tässä se säätää muute vaa jotai: 

( En tiiä miks miula o tälläsiä kuvia miu puhelimessa.. Tää on hetki ennenku tein jonku superepäonnisen ig-stoorin. En koskaan tee niitä ja ihan syystä..)

Sitäpaitsi tällä nimenomaisella kuvanottohetkellä miule selvis, että se ei juurikaan välitä Toffifeesta. Siis siinä o kaikki kohillaan, on suklaata, toffeeta, pähkinää ja nougatia ja TÄÄ SANOO ETTÄ EI JUURIKAAN VÄLITÄ MOISESTA?! Se ostaa myös niitä Panda-lakuja, niitä joissa hyvä suklaa on pilattu laittamalla sitä lakritsan päälle. Tää on siis kyllä yks selvä merkki siitä että jompi kumpi meistä on adoptoitu suoraan joltai sorsapesueelta..

Tässä myös suora tilannekuva voittohetkeltä, kun mie manifestoin meille tyhmän tietovisan lohdutuspalkintovoittopalkinnon. Pahaa cavaa ja sitä toffifeeta(joka on muute varmana myös jollai lailla jonku firman, joka saa edelleen tulonsa idästä, joten eiköhän seki o kiellettyjen herkkujen listalla mutta jos nyt palkinnoks saa ni..). Toki se Cava alko maistua vähä paremmalta loppua kohti mutta ei hyvältä kuitenkaa. 

S ois halunnu kattoo vastauksen googlesta mut mie kielsin. Se oli hetken aikaa vähä harmissaan siitä mutta tyyty tähä lohdutuspalkintoon sitte ihan joo suht onnellisena..

Miu sisko on kaikkien muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäks ammattikehtaaja. Se esimerkiks kysy viikonloppuna Lepran Prisman kesäpojalta mistä löytyy ämpäreitä. Mie olin valmis jo ostamaa tylsän valkosen ämpärin, joita oli siinä tarjolla mutta kesäpoika ohjas meiät sitte takahyllylle, jossa oli enemmä värivaihtoehtoja. Ihana pinkki ämpäri sieltä sit löytyki! Mie en yleensäkään kehtaa kysyä mitään, en valittaa mistään, en sanoa ei edes puhelinmyyjille, vaan kuuntelen niitten jutun aina loppuun enneks lyön luurin korvaan. S oli kehdannu jopa haastaa sähkömyyjän väittelyyn aiheesta "Sie et voi tietää mistä kohteesta miu vihreä sähkö tulee miu kahvinkeittimeen." 😵

Hän on myös sarjassamme se, joka ottaa buffet-pöydästä jälkkärimansikoita samalla kun ottaa alkuruokaa. Siis samalle lautaselle. Olin siinä iha vieressä ja kysyin voiko noi muka tehä ni kuulema voi, jos on ammattikehtaaja. 

(Miula oli tästä mansikka-asiasta parempiki kuva, siis sellanen missä se ei ollu vielä ehtiny syyä noita mansikoitaan mutta mennää nyt tällä..)

S on se, joka pystyy myös keksimään mitä uskomattomampia (elämän)tarinoita. Siis on miutaki siunattu jonkilaisella mielikuvituksella mutta yleensä jään meiän keskinäisessä kisailussa sanattomaks.. Tässä kuvassa on kana(pala). Epäonnellinen kana. Se kuulema muni työkseen, kunnes tuotanto loppu. Siitä se joutu kortistoon ja siellä olleessaan ja töitä hakiessaan meni siihen jonoon, josta luuli pääsevänsä töihin onnellisten kanojen kotieläinpihalle mutta nyt se on tossa.. Siis tossa haarukan päässä. (Kyllä, mie vaan kysyin mitä sie löysit sieltä tarjoilupöydästä..)

Sitä ei ikinä tarvii houkutella mihinkään hölmöilyyn.. (ammattikehtaaja kysy tätiä ottamaa meistä kuvan..) Mie oon meistä tuo joka istuu tossa padassa. Kyllä, kuvaa ei o muokattu, eikä varsinkaan rajattu. Yrittäkää kestää.

 

Se kesäpäivä, kun ootetaan muuta porukkaa tulemaan mestoille, on haettu kaupasta jo kolmatta kertaa uutta juomaa, ku entiset on loppu.. 

Se on kasvattanu kolme lasta, joista kaks tuntuu kasvavan joskus iha aikuisiks asti. Ne osaa jo vaikka mitä jänniä asioita. Ne kaks nuorinta siis, siitä miehestä jonka kanssa se asuu, en o aina iha varma. My brother from another mother.

 Miu, eli Jenni-tädin tehtäväks on jääny vaan keskustella elämän perusasioista kuten anaaliseksistä. Meillä oli myös kypsä väittely aiheesta: "Onko Jenni-täti opettanu lapset sanomaan k'rpäkarva." Ja edelleen, näiden todistajien ja tämän sekalaisen seurakunnan läsnäollessa vannon että se oli MUNAkarva mitä mie niille opetin! Ei ton ikästen vielä kuulu osata mitää k...ä-sanoja!

Tässä kuvassa ne opettelee mistä sähkö tulee. Ehkä niistä tulee jonai päivänä ydinfyysikkoja eikä tubettajia, kuten tän hetkinen unelma-ammatti kuulema on..

Oon sanonu tän ennenki mutta matkaseuralaisessa on ääritärkeetä, että se jaksaa poseerata tuhat tuntia millo ruoka-aterian, millo drinkin ja täydellisen ilta-auringon kanssa. Näistä saa sitte unohtumattomia iigee-postauksia ja iki-ihania hästäggejä kuten #Vikingline #nytsitäalkoholia #mitähelvettiätääpinkkinesteoikeenon?? #jokosensaajuua #jokuonkussutohonlasiseinään #täälläonkylmä #mennäänhyttiinkusellejaehkäjonukkumaanki

 

Se on myös bongattu Puolalaisen kaupungin kaduilla juttelemassa tontuille!?

 

S on myös tosi hyvä munankäsittelijä. Lisäks se ajaa traktoria ja ruohonleikkuria siinä missä perheautoa ja Kelan-tukihakemuksiakin. Lisäks se osaa ampua oikeella aseella ja puolustaa tarvittaessa vaikka pikkusen raivollakin tärkeitä VIP-henkilöitä. Armeijan harmaiden lisäks se on bongattu myös mekossa ja.. tadaa.. BÄNDIPAIDASSA! (Huom: Kuva ei ole lavastettu! Siis mikään näistä kuvista. Tietenkään.)

 

S on nähty myös kurkistelemassa milloin missäkin.. Tän henkilön kanssa ei aina tiiä ollaanko virtuaalitodellisuudessa, fantasiamaailmassa, kylpylähotellin huoneessa, talvisodassa, merirosvolaivassa, Piru-hotellissa, taikametsässä vai iha vaa tässä tylsässä arjessa. 

  

Tähä loppuun vielä pätkä Kaija Koon laulusta:

"Jos siuta ei ois ollu, oisin keksiny siut. Ois siusta samanlainen tullut, mitään en ois muuttanut.."

Oot kun tää Möttönen. Pieni, suloinen mutta tuon ilmeen takana muhii ties mitä..

:D

Tässä oli nyt samalla meiän Tukholmareissu. Siitä voi sen verran sanoo, että sieläki kannattaa olla vähä kauemmin kun sen ruottin risteilyn verran.. 

Ehkä mie vielä joskus teen jonku järkevän postauksen..

 

Tallinna, Tallinn, Parhaat vinkit ja menomestat!

 Ha, ha, jos oot ikinä lukenu yhtää miu postausta ni osaat jo arvata, että ei täältä mitää oikeita vinkkejä irtoo! Ne on ne tripädvaisorit ja muut kaupalliset blogit, jotka on täynnä kuvia eripari tuoleista ja kesäisist kukkakimpuista. Täällä o rumia, puhelimella otettuja kuvia muiden taiteesta ja sit lisäks jotai sekoilua. 

Noh, mennään asiaan. Olin siis Tallinnassa. Kaks yötä, eli ei ollu mikää perus viinanhakureissu. Muisteltii tietysti yhtä sellastaki tässä, kuten muisteltii kaikkee muutaki outoo meiän entisistä elämistä. Tää oli nyt kuitenkin ihan vaan tyttöjen matka suuren ja saastuneen meren yli, vähä niinku sellasta Berliinin harjotusta. (Kyllä, kyllä se Berliini joku päivä vielä onnistuu ku nyt kerta tännekki päästii tällä porukalla, jolla ollaa reissattu viimeeks, mitä, 15 vuotta sitte??) 

Tää ei siis ollu R& Es groupin reissu, siitä tulee oma postauksensa. Tää oli nyt T:n ja C:n kanssa suoritettu matka, jossa mie olin vaa että "Kaikki käy, mennää minne vaan, tehhää mitä vaan, syyää ja juuaa mitä vaan.." :D Eli olin siis oma, hurmaava, pikkusen ärsyttävä ja perässä vedettävä oma itseni. 

No siis hei tyypit, oha miula muutama vinkki teille, siis että mihi kantsii mennä syömää ja hengaamaan:

Must puudel, eli kuten tuosta kuvastaki voi joku vähälahjasempikin päätellä, niin kahvilan nimi on vissii Musta puudeli. (EI pikku myy, kuten joku jostai syystä kuvitteli..😆)

Oikeinkin mukava mesta, saa syömistä ja juomista ja mikä parasta, ruoka vaikutti jokseenki aidolta, ei siis välttämättä ollu suoraan Saarioisten äitien paketista kesätyttösen mikrossa lämmittämänä. Tai jos olikin, ni hyvää oli! En nyt siis just yhtää tiiä missä hitossa tää sijaitsi, koska tosiaan en ottanu mitää vastuuta mistään tällä reissulla, mutta ei ollu kaukana siitä torilta. Joku sivukatu. Guugle kertonee, jos se ei sit just haluu kusettaa siuta. Se tekee sellasta, myös kokeneille suunnistajille! 

Tekeekö mieli hypätä aikasilmukkaan ja palata takaisin kultaiselle 20-luvulle? Jos vastasit kyllä, tai vaikka et haluiskaa just kakskytluvulle, vaan vaikka esim 60-luvulle kuten mie, niin ei hätää, nautit tästä kokemuksesta aivan varmasti! Astu siis salakapakkaan, lue säännöt, ota drinkki ja rentoudu.. 

Niin että missä tää siis sijaitsee? Noh, en nyt tässä julkisessa mediassa uskalla tietenkään mainita paikkaa mutta jos todella haluat sinne, niin keksit kyllä mistä se löytyy 😎 Ehkä se on tässä vihreessä kämpässä tai tän jännän oven takana:

 

Tai ehkä tää on sen kapakan ovikoriste? 

Koska myö löydettiin sinne, niin kyllä sinäkin 😏

Sitte muuten vaa juomista:

..ja syömistä:

Tässä jälkimmäisessä kuvassa naurattaa siis vaan tuo mustekala. Että niinku kaheksan jalkanen.. Onks lonkerot luokiteltavissa jaloiks? Noh, ehkä.

Ruokailuseuraa..

Miulta aina "vahingossa" tippuu vähä jotai leivänpalasta noille mussukoille. TIIÄN että niitä ei saa ruokkia ja TIIÄN että mei ruokavalio ei sovi niille mutta saakai sitä nyt vähä elämästä nauttia vaikka oiski varpunen. 😋 (Hyi, inhoon tota hymiötä mutta käytän sitä silti nyt tässä näin. Nih)

Tiiätte varmaan, että viron kieltä, siis varsinki viron kieltä, on aina pakko lukee äänee, jos sitä jossai on. Se o vähä niinku aina o pakko sanoo Pasila-Böle tai Tikkurila-Dikkursby. Pliis, sanokaa että jollai muullaki on tää sama, että en o ainut fiksaatioineni?! Enisvei, miu ihanat matkakumppanit, jotka on siis sarjassamme "kun joku tuntee siut liian hyvin ja haluaa silti matkustaa kanssasi.." 

Eli tässä kuvassa on tarra, joka löyty myös yhen tolpan kyljestä. Seisottii liikennevaloissa ja kaikki meistä näki tän saman mutta C parkas ääneen samalla hetkellä: "Jenni ET lue sitä äänee." Nih, yllättäen se ei ollu yhtää huolissaan ettäkö T esim lukis sen sillee, että vieressä oleva hieno rouva ois kuullu.. 😄

(Haluisin guuglata että onko tuo oikeesti viroks noi mutta se vois näyttää pahalta ku tekoäly käy läpi miu guuglaushistoriaa.. Kyllä, miu piti myös pyytää aikanaan terapeuttia guulaamaa miule kuvia lonkeroista, ihan vaan ettei guugle luule että oon kiinnostunu japanilaisesta lonkeropornosta. Ei siinä siis mitää mutta en silti taho että guugle tietää miusta liikaa..)

Tallinnahan on siis oikeesti ihana kaupunki. Meillä suomalaisilla on harmittavasti siitä aina sellanen ajatus, että "Sieltä saa halpaa viinaa, höhö." No ehkä iha kaikilla ei o se ajatus mutta usein kun Tallinnasta tulee jotai juttua on se olutkeissin verrokkihinnat pikku-Huopalahden alepasta versus superAlkosta. Mutta siis niin ihanan tunnelmallinen kun se vanha kaupunki onki, niin suuntaappa ens kerralla esim Telliskiven hipsterialueelle! Sinne pääsee vaikka ratikalla tai bussilla, siis jos onnistuu keksimään mistä se kulkuväline lähtee. Kyllä sinne käveleeki, jos on reipas eikä o vielä juonu liikaa alkoholia. 

Sieltä löytyy ruokaa, juomaa, kulttuuria ja taidetta. 

 

 

Kuten todettu, sielä missä silta, sielä lukko. Mutta, jos halua olla TOSI hipster, liimaat sen lukkos IHAN MIHIN VAAN, vaikka seinään:

 

Kyllä ei pitäis nii tästäkään provosoitua vaan alkaa itekki ostella lukkoja ja laitella niitä joka paikkaan ja sit mennä joskus kattomaa onko ne vielä sielä. Voisinki keksii jokaiselle miu alter egolle jonku ihanan rakkaustarinan! 💕

Jep, tai sitte ei. Tää o enemmä miuta: 

Tuo on siis pinssi, jonka oon jo hävittänyt. Tai en siis o iha varma missä se on just nyt.. Kai se joskus joulusiivouksen aikaa sit löytyy taskun pohjalta.. Tai kassin vuorikankaan välistä, se on kanssa suosittu paikka ettii kadonneita asioita. Ehkä miu elämä ja itsekuriki löytyy vielä joskus sieltä! Pitääki heti mennä tarkistamaan..

Otetaa vielä yks taidekuva:

Pieniä kujia.. Jos nuo seinät vaan osais kertoo tarinoita sillee että sitä pieni ihminen ymmärtäis. 

Aina voi toki jutella näköalapaikoilla lokeille:

Tässä vielä muokkaamaton kuva:

Sielä se poseeras väsymättä meille kaikille, ehkä vähä turhautuneena mutta kuitenki :D

Ja hei, kyllä se alkoholi on halvempaa Virossa, ei siitä mihinkä pääse!

Menkää ihmiset Tallinnaan yöks, tai vaikka kaheks. Ottakaa hotelli jostai vähä kauempaa ja kävelkää hiljasen, kesäöisen kaupungin läpi ja kuunnelkaa miten se hengittää. Sitä fiilistä saa kyllä vaikka Lyonissakin mutta oikeesti ei tartte mennä Tallinnaa pidemmälle!

💓

(Tuo ei o sarkastinen sydän vaan ihan aito :) 

Kiitos miu ihanat matkamussukkaseuralaiset! Pianpian Berliiniin!