tiistai 13. kesäkuuta 2017

Taidetta taas

Miula on ollu tässä uutta taideprojektia.. Hauskaa, ku toine oli tollanen ihana haavemaailma, toiveena keijuja ja hevosia ja vaaleenpunasta. Mikä sen inspiroivampaa! No, okei, ajattelin, että keijuja ois helppo piirrellä.. Jooei. Ne näytti koko aja iha siltä ku ne ois pikku keijupilvessä. Piti maalata niitten naamat joku seittemäntoista kertaa uusiks :D No, iha hyviä niistä lopulta tuli. (En silti laita lähikuvaa..)








Näissä hommissa on hauskaa, ku ei o mitää sääntöjä tai rajotteita. Miu psyyke tykkää siitä. Sit ku joku menee pielee, ni maalaa siihe päälle vaan perhosen tai hevosen. Kui helppoo :D

Mut sitte toiselle oli toiveena legoja. Lempivärit keltanen ja vihree lego-tyyliin ja hahmotoiveena poliisit, palomiehet yms ammatit. No jostai syystä miu taiteellinen sielu halus maalata paljonpaljon sinisiä ukkoja?  Tässäkohtaa miusta alko jo tuntua, että osaan kohta lego-ukkojen anatomian ulkoa! En laittanu lähikuvaa tosta teräsmiehestä.. Mie vannon, että mallissa, jonka sain siihe, ni siinä sillä oli kanssa tollanen tuima ilme. K nauro puolisen tuntia putkeen miu tuotokselle :D Ja tuo pikku-ukko on tuola tasan sen takia, että puotin mustan pensselin siihe ja tietty siinä oli sitte musta läiskä, jota ei saanu millää piiloon.. Sovelsin. 



Oon myös soveltanu miu osaamista ruoanlaittoon. Tein piirakan:


Siinä on pohja, jossa osa jauhoista on korvattu pellavansiemenrouheella. Koska terveellisyys on muotia. (Ja pellava auttaa siihen, että kakka tulee nopsaa. Jos siis kärsii siitä, että se jotai ujostelee. Kakka siis.) Sit on vuohenjuustoa ja sen päällä pinaattikermaseos. Lisänä paahdettuja pinjansiemeniä. En mitannu mitää aineksia, tietenkää. Joten mitää reseptiä ei o antaa. Paistoin pohjaa jonkuu aikaa, sit loput täytteet ja hiillostin sitä uunissa vielä ajan x. Lopputulos: Koostumus oli täydellinen. Siitä sai leikattua sellasia superteräväreunasia palasia. Maku: Ei maistunu miltää. Aivan normaalia. Mutta puolustuksena täytynee sanoa, että miusta se on jo aika saavutus, että tekee vuohenjuustolla ja pinjansiemenillä täytetyn piirakan, joka ei maistu miltää :D (Paitsi ehkä vähä pinaattikeitolta.)

Näin meillä. Kivavaa.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Kun aika on..

Ja tänään oli Huan Karlosin aika. Tosta noin vaan. Laitoin ne veteen, eli Huan Karlosin (kuvassa aivot pihalle levinneenä), Miso Mustaviiksen (vasemmalla) ja Liise-Lotten. Mikään ei oikeestaan poikennu normaalista. (Paitsi se, että oon viimeeks keittäny munia kun olin aupairina Ranskassa. Se oli vuonna 2006. Tää oli miu toka kerta, ever.) Olin just tullu lenkiltä, juoksutrikoot toimi erinomaisesti, eli ei se siitäkää voinu johtua. Tulin kotii, korkkasin siiderin, istuin parvekkeella, laitoin kasvonaamion, olin menossa suihkuun.. Iha normaalia. Sit aattelin keittää K:lle parit munat, kun se tulee töistä. Asettelin ne varovasti kattilaan, kiehuvaan veteen. Mikään ei enteilly tulevaa katastrofia! EI mikään! 

Laitoin kellon soimaan kymmenen minuutin päästä. En viittiny enää soittaa kellekää, että kui kaua niitä pitää keittää mutta miusta 10 minsaa kuulostaa sellaselta sopivalta ajalta? VIRHE? Oliko tämä se virhe, jonka tein, virhe joka maksoi Huan Karlosin elämän? Mene ja tiedä..







Kaipaamaan jäivät Miso Mustaviiksi ja Liise-Lotte. 

p.s. mei keittiössä haisee iha kuolleelle munalle..

Mitä jos mie oonki se epänormaali?

Ja kaikki  muut miu ympärillä on sitä normaalia. Eikä toisinpäi?



Tuli tässä mieleen, ku kävin äske kaupassa. Tai tarkemmin sanottuna kauppakeskuksessa. Piti keksiä sadepäivälle jotai muutaki tekemistä, ku askartelua ja muumiäänikirjojen kuuntelua juutuubista. (Ne on muuten ihania, suosittelen vaikka iltasaduksi!)

No, syy miks menin kauppakeskuksee oli se, että oon päättäny uudistaa miu vaatekaappia. Pistän kiertoo kaikki sellaset vaatteet, jotka ei mahu tai joita en käytä. Sain saldoks pari kulahtanutta t-paitaa, jotka aion ottaa kesälomareissulle mukaan ja jättää sitte sielä matkan varrelle :D Nomuttahei, onhan seki alku! 

No sitte miula on sellanen missio menossa, että testaan kaikki miu tissiliivit ja ne mitkä ei sovi, saa jatkaa matkaansa tissiliivien taivaaseen. Niillä on kai sama taivaspaikka, ku esim kalsareilla? No, jäljelle jäi n.3:t liivit ja niistäki about kahet on sellaset oikeesti hyvät. Tai no ehkä yhet. Päätin sitte, että nyt meen tissiliiviostoksille. Siitä tää kaikki alunperin lähti. Astuin kauppaan tai oikeestaan useampaan ja kaikissa alkaa heti kirvellä silmiä.. Syystä että.. AIVAN! Nykymuoti on aivan hirveetä! Siis ensimmäisenä sieltä loikkaa naamalle psykedeelinen sahalaita, jota näkyy kaikissa sateenkaaren väreissä ihan ku migreeniaura miu vasemmassa silmässä. Hetken luulin jo että kohta alkaa särkee päätä ennenku tajusin, että se on vaan tää nykymuoti, mikä täällä leijuu. Eli siis jos kuvittelet sen kuvion, joka "Peralla" oli salihousuissa joskus 90-luvun alussa, on nyt suurinta huutoa kaikissa rättikaupoissa. On ollu jo hetken aikaa! Juu, tiedän muoti toistaa itseään mutta onko ne iha pahimmat Peran uimahallin alasalin hajuset kuosit ollu pakko ottaa uusiotuotantoon? Kysyn vaa.. 

Nii, sain tissiliivit hankittua. Joskus mietin, että pitäisköhä niitä joskus iha kokeilla kaupassa, josko ei tulis sitte tehtyä niitä hutiostoksia ja ne ois joskus iha sopivatki? Ehkä vielä joskus teen sen.

Ostin myös sellasen kevyenkevyen urheilupaidan. Tässä o ihanat pitkät hihat ja sellaset peukalolenkit. Lähen kohta testaamaa sitä tuonne ulos. Miula on myös ystävältä adoptoidut AIDOT juoksuhousut! Jos ei nyt askel kulje, ni ei voi ainakaa varusteita syyttää! On nimittäi myös nii tiukat varusteet että varmaa pakko vetää mahaa sisää koko lenkin ajan :D

Sit, sellasta, ettäh: Kuten mainittu, ostin syksyllä uuden auton. No se mukava autokauppamies onnistu jotenki kauppaamaa miule mopon kaikilla höpöhöpö-ominaisuuksilla vaikka kerroin ystävällisesti, että en moisia tarvitse. Eli miula on siis kaikenmaailman tutkaa ja mutkaa ja hutkaa ja jutskaa(ei iha rimmaa mutta menköö!)joita en tartte/osaa käyttää/ymmärrä hyödyntää. Siinä on siis myös se ihana ominaisuus, että "Avaimet voi pitää käsilaukussa ja auton ovet aukee, ku otat kahvasta kiinni, kun siula on se avain siinä vieressä. TOSI kätevää, ei tartte kaivella avaimia kun ne on kuitenki aina sielä laukun pohjalla *he he*.." Kuulostaako näppärältä? Entäs, kun se ovi ei aina haluu aueta "vaan kahvasta vetämällä" vaikka miula ois se avain samassa kädessä? Johtuneeko pakkasesta vai hanskoista.. Entäs, kun kotiavain on siinä samassa avainnipussa ja tuut kotiin shoppailureissulta. Auton ovet on joo tosi näppärä lukita(näin kesäaikaan, ku ne menee kahvaa koskemalla lukkoon)mutta entäs kun tuut kotiovelle ruokakassin ja kaikkien muitten ostosten kanssa ja alat siinä kaivella niitä hiton avaimia sieltä käsilaukun pohjalta kaikkien tissiliivien, kuittien, kahen viinipullon, muumimuistikirjan, kynien, purkkapussin, kuivahtaneen huulikiillon ja puhelimenkuulokejohtojen välistä. ON HITON KÄTEVÄÄ, voin kertoa!


Tosiaa, jutskasin yhen toisen ystäväni kanssa(ei sen saman, jolta adoptoin juoksuhousut. Tämä huomiona, että miula on enemmän ku yks ystävä :D) ja todettii, että mitä jos myö ollaanki niitä outoja tässä maailmassa ja muut normaaleja? Yritä ymmärtää, jos koet miun olevan jotenki outo. Mie koen muusta maailmasta samoin :D

Havaitsin tän osittain myös sillo viikonloppuna, ku olin Hesassa ja tapasin tuon pinkin Dinon(kato edellinen teksti). Käytii siskon kaa humpalla. Mentii yökerhoon. Miusta miula oli just aiheeseen sopivat vaatteet: Mustat housut, megakulahtaneet Converset, joissa oli pääkallonauhat ja se conversemerkki sotkettu sillee, että siitä ei saa kunnolla selvää. (Miks sen pitää olla nii isolla niissä? Ja vielä sellanen valkonen möhkäle, iha ku joku ois liimannu jättimäisen purkan miu kengänvarteen?!). Sit t-paita, jossa oli värikkäitä zombieläimiä ja sormessa äitin ex-poikaystävän antama meripihkasormus. Iha huippua :D Ydintyyli yökerhossa oli: Väri: valkoinen. Tyyli: olematon. Helman pituus: lyhyt. Kengät: ei-sotketut converset, valkoiset.

I rest my case.

Tässä vielä teille miu normaaleille ystäville:


(Iskä: Siinä lukee: Kun yrität kertoa ystävillesi tarinaa mutta kukaan ei kuuntele.)

Ainii, paitsi en ookkaa varma onkoha miula yhtää normaalia ystävää?

Hups!