Rakkauden asialla

Haha, työasioita taas! Mutta tälläkertaa ihan uutta uudistusideaa. Tunnustettakoon heti, että tää ei valitettavasti ihan alunperin ollu varsinaisesti miun idea mutta sain luvan kirjata tän loistoajatuksen tähän blogiin, jossa se on tuleva suuren lukijakunnan tietoon. Eli jos joku nyt saa tästä alkusysäyksen toteuttaa tämä hanke, niin hyvä! (Vaikka sitten niillä kuuluisilla verorahoilla..)

No, ekana sellanen pieni tietoisku teille, jotka olette siinä onnellisessa asemassa, että ette tiedä ensihoidosta tuon taivaallista. Eli asiakas soittaa hätäkeskukseen, joka tekee tilanteesta jonkinlaisen arvion ja laittaa sinne sitten tarvittavaa apua. Jos tämä onneton kansalainen tarvitsee ambulanssihenkilökunnan tietotaitoa, keikka tulee luonnollisesti meille. Kiireellisyys jakautuu neljään luokkaan A-B-C-D, riippuen siitä mitä taikasanoja asiakas osaa häke-päivystäjälle kertoa. Puristava rintakipu, ei koskaan vastaavaa aikaisemmin, ei herää, ei hengitä, ei pysty, ei kykene.. varma "aarnekeikka". Jos potilas kertoo vaivan jatkuneen jo talvisodan alkulaukauksista asti, eikä se ole nyt kummemmaksi mennyt, niin sitten tämä on todennäköisemmin laatua "dave". Ja muut sitten siitä väliltä. Kun potilas on tutkittu, seuraa joko kuljetus tai ns. x-koodi:

X-0 Tekninen este

X-1 Kuollut

X-2 Terveydentila määritetty, ohjattu poliisin suojaan

X-3 Pyydetty kohteeseen muuta apua

X-4 Muu kuljetus

X-5 Ei tarvetta, terveydentila määritetty

X-6 Potilas kieltäytyi

X-7 Potilasta ei löydy

X-8 Potilas hoidettu kohteessa

X-9 Tehtävä peruutettu

Tässä noin äkkiseltään perusperiaatteet. Jos siis työskennellään "normiambulanssissa." Se, mistä tänään lounaspöydässä hyvinsujuneen tehdasonnettomuusharjoituksen jälkeen visioitiin, on tadaa: 

Rakkauden yksikkö, jonka kutsutunnus on ML069. Tässä siis ML=Meri Lappi mutta yhtä hyvi tuossa voisi alueesta riippuen olla vaikka VS=Varsinais-Suomi, EK=Etelä-Karjala, IU=Itä-Uusimaa.. mitä näitä nyt on. Mitä se sitten käytännössä tarkottais? No, otetaan tähän sellanen kuvitteellinen haastattelu jonku viikkolehden sivulta. Se menis jotenki näin:

Pienen ja suurenkin ihmisen tilanne voi joskus kärjistyä niin pitkälle, että on pakko tilata paikalle rakkauden yksikkö. Sen tietävän ensiHoitajat, Senja Sensuelli ja Kalle IsoK. He ovat molemmat pitkän linjan ammattilaisia ja ovatkin nähneet ja kokeneet urallaan jos jonkinlaista hätää. Ensimmäisenä he haluavat korjata yleistä harhaa, johon monet ihmiset kompastuvat puhuessaan heistä ja heidän kollegoistaan. He haluavat painottaa olevansa nimenomaan ensiHoitajia. Eivät siis sairaanhoitajia, ambulanssikuskeja, eivätkä varsinkaan sairaankuljettajia. He tekevät nimittäin juuri sitä, hoitavat potilaan ja antavat akuutin ensiavun kiperässä tilanteessa. Näitä tilanteita tulee päivittin. Kun omat avut, kädet, elämänkumppani tai luottonaapuri ovat jo todenneet tilanteen toivottomaksi, soitettaan paikalle lemmenyksikkö 069.

Kuinka Senjan ja Kallen tyypillinen työvuoro sitten menee? Tätä lähdimme selvittämään asema kuusysille. Aamujumpan ja lämmitelyn jälkeen seuraa auton tarkastus. Katsotaan, että auto on sellaisessa kunnossa, että sinne kehtaa ottaa potilaan kyytiin. Kalle toteaa rauhallisesti. Auto on ulkokuoreltaan normaalin pakettiauton mallinen mutta siihen yhtäläisyydet loppuvatkin. Normaalien punaisten ristien ja muiden ambulansseihin yhdistettävien symbolien sijaan kyljessä komeilee iso, vaaleanpunainen sydän. Sama symboli löytyy myös brodeerattuna hoitajien työasun hihaan. Joku on joskus luullut tätä opiskelijahaalareihin kuuluvaksi merkiksi mutta kyllä tämä on ihan vakavasti otettava ammattitunnus! Toteaa Senja Sensuelli käheällä, tupakan ja vähintään kymmenen vuotta vanhan Laphroaigin muokkaamalla äänellään. Auton ikkunat on tummennettu, renkaissa on erityisvalmisteiset jousitukset ja taustapeilissä roikkuu Bahaman hajuinen wunderbaum. (Älkää kysykö miltä Bahaman hajuinen tuoksukuusi haisee mutta miusta se kuulosti siltä, että se sopii tähä? Hih.) Autossa on "peti", jossa sen iänkaiken kuppaisen "vihreän nostolakanan" (jotka on aina häveyksissä) tilalta komeilee uhanalaisen jääkarhun talja. On meillä normaalejakin karhuntaljoja ja muutama tiikerinkin selkänahka mutta ne taitaa olla nyt jossain kemiallisessa käsittelyssä. Tai sitte taksikuskit on taas pölliny niitä. Tarttee varmaan vilkasta vähä sillä silmällä, jos ne taas tuo mummoja tuohon viereiseen terkkariin. Selja pohtii. 

Kalle nousee kevyesti kireistä nahkahousuistaan huolimatta auton takatilaan ja alkaa availla kaappeja. Noissa meidän perusautoissahan täällä on erilaista haavanhoitotarviketta, lääkkeitä, peittoja ja sen sellasta. Tää meidän yksikkö on vähän eritavalla varustettu. Normiautoissa on esimerkiksi vaan sellasia normaaleja perjantaipipoja (pään ympärille sidetaitoksen kanssa tuleva "verkkopipo", jos siis on vaikka haava päässä. Tietoisku niille, jotka ei tiiä mikä on perjantaipipo) mutta meiltähän löytyy siis joka makuun erilaisia pipoja ja asusteita. On poliisihattuja, pelleasuja, erilaisia muita naamiotarvikkeita, sit tietysti supersankarimaskeja.. Kalle alkaa esitellä innoissaan kaapeista löytyviä tarvikkeitaan ja Senjan on pakko pysäyttää tämän puhetulva asiallisemmalla asialla. Meillä ei ole täällä suun kautta otettavia lääkkeitä muuta kun tälläisiä pieniä, sinisiä pillereitä verenpainetta parantamaa mutta sitten kirkkaita nesteitä löytyy muutamiakin eri merkkejä. Näitä saa antaa oman harkinnan mukaan ilman konsultaatiota ja hyvä niin. Toisinaan hoitolinjoista pitää kuitenkin soittaa korkeamman tason ammattilaiselle. Kevyemmissä tapauksissa voidaan konsultoida nuorta mutta hieman ankeaa lähikunnan seksuaaliterapeuttia (sitä jolla on sellanen tätikampaus! Kallen huomautus.) tosihädässä soitetaan Ron Jeremylle. 

Lääke- ja nestetarkastuksen lisäksi varmistetaan että laatikoista löytyvät tarvittavat määrät erilaisia suristimia ja päristimiä ja että niiden patterit ovat vielä voimissaan. Varaparistot otetaan joka keikalle mukaan. Olisihan se noloa, jos patteri loppuisi kesken hoidon! 

Peruskeikat kyllä pärjätään näillä mutta toisinaan tarvitsee sitten pyytää kohteeseen lisäapua. Meillä toimii vaativan hoidon tiimi, joilla on sitten omat erityislaitteensa. Niillä saa huonotuulisemmankin asiakkaan paremmalle mielelle. Vaativan tiimin laitteissa on lisäksi usein myös niin paljon vilkkuvia valoja, erilaisia ulokkeita ja jopa glitteriä, että niiden käyttö vaatii kuitenkin erityiskoulutusta.

Keikka napsahtaa ja pääsemme seuraamaan toimitusta. Auto lipuu tyynen rauhallisesti tallista ulos. Kiire ei ole, sillä viestin mukaan potilas on ollut puutteessa jo niin pitkään, että kohteeseen ehtii kyllä hieman kesäpäivästä nautiskellenkin. Tyypillinen aarneluokan tehtävä tällä yksiköllä on nuori sinkkumies, joka on juuri katkaissut molemmat kätensä esimerkiksi lasketteluonnettomuudessa. 

Molemmat hoitajat laittavat aurinkolasit silmilleen tunnelman luomiseksi. Auton kaijuttimista alkaa soida Barry White ja can´t get enough of your love, baby. Päät kääntyvät kadulla ja ihmiset tuijottavat, siihen on hoitajien puolelta totuttu. Nuori poika vilkuttaa innoissaan kuullessaan Barryn biisin soivan ja diskovalojen välkkyvän auton katolla. Hän haluaa myös isona ensihoitajaksi! 

Keikka hoituu varmalla kädellä, eikä lisäapua tälläkertaa tarvita. Aina kaikki ei mene näin helposti. Hoitajat, varsinkin naispuoliset kuulevat usein vähätteleviä kommentteja kuten: "Noin pieniä tyttöjä, ette työ kyllä saa sitä ylös. Minä olen koko päivän yrittäny, eikä se nouse." Tai "Ai ne lähetti sieltä kaks tyttöä, minä kyllä sanoin sinne hätäkeskukseen, että raavaita miehiä pitää olla, ei tästä muuten selvitä." Nämä kommentit saavat adrenaliini- ja kyrvähtämiskäyrän nousemaan uusiin svääreihin ja silloin sitä panee oikein parastaan ihan sata lasissa, sanoo Selja puhisten. Ja totuushan on, että hoitajiaan ei voi valita, vaikka ihmiset niin luulevatkin. Soittakoot sitten niihin nollaseiska alkuisiin numeroihin, jos jotain tiettyä tahtoo! Mokomat. 

Myös muunlaista häiriökäyttäytymistä on toisinaan havaittavissa. Ihmiset kuvittelevat pääsevänsä helpommalla ja halvemmalla, kun tilaavat tämän verovaroin kustannetun yksikön kotiinsa. Ei sitten tartte lähteä sinne "Punaiseen lyhtyyn" tai "DTM:n" istuskelemaan koko illaksi tai pahimmillaan koko yöksi ja silti saattaa olla, että kotiin joutuu palaamaan pettyneenä. Soitto vain ja palvelun saa näppärästi tilattua kotiin yhtä helposti kuin pitsan krapula-aamuna. Myös omaiset voivat olla joskus hankalia. He joko soittavat 069:n haluttomalle puolisolleen, joka ei oikeasti ole hoidon, vaan hermoloman tarpeessa tai sitten eivät anna tämän itse kertoa tilanteestaan. Välillä on helpointa ohjata häsläävä omainen toiseen huoneeseen hoidon ajaksi.

Toisaalta uusavuttomuus kukoistaa. Teinit ovat epätietoisia mitenpäin se kortsu nyt rullaattinkaan, oliko sen värillä väliä ja voiko ensipanosta todellakin tulla raskaaksi? Kalle ja Selja laittavat tasaisin väliajoin Vilma-viestiä läheisen yläasteen terveystiedon opettajalle, että tälläinen ei voi jatkua. 

Kaiken kaikkiaan suurin osa potilaista on tyytyväisiä saamaansa hoitoon. Tekstiviestipalstalla eri-ikäiset ihmiset ylistävät yksikkö kuusysin antamaa, helpottavaa ensihoitoa ja sekös hoitajien mieltä lämmittää. Tyypillinen kuljetuskoodi tällä yksiköllä onkin X-8. (Sinä onnellinen, joka et edelleenkään työskentele ensihoidossa, palaappa takaisin tarkistamaan mitä se äks kasi taas tarkoittikaan..)

Tästä työstä saa niin paljon tyydytystä, että kyllä sitä jaksaa pidemmänkin vuoron! Huudahtavat Selja Sensuelli(kuvassa) ja Kalle IsoK yhteen ääneen haastattelun päätteksi.

Ei muuta ku rauhaa ja rakkautta ja tästä ihana idea toteutettavaksi jollekin :)