Ihmisen aika. Kuolla siis. Tai vaan tulla vanhaks.
Miu tekis iha hirveesti mieli kirjottaa johonki iltapäivälehden kohupalstalle pieni vastine tähän hoitolaitoskohuun. Viimesimmäks herätti huvitusta se, miten on revitty isot otsikot aiheesta "Vessapaperin rullan vaihtaminen maksaa 15 euroa."
En tietty tiiä mite noissa hoitolaitoksissa tuo hinnoittelu oikeesti menee, mutta jos nyt ihan kohua herättääkseni vertaan sitä hevosmaailmaan. On hevostalli, jossa on omistajien mussukoita täyshoidossa. Omistajat käy kerran päivässä tunnin verran ratsastamassa ja muuten hevonen on sen tallinpitäjän ja tallimestarin vastuulla. Tallissa on 15 ratsua, joilla jokaisella on oma päiväohjelma, loimitusohjelma, ruokailuohjelma, tarhailuohjelma ja olemassaolo-ohjelma. Omistaja näkee tosiaan sitä ratsuaan sen tunnin tai kaks päivässä mutta osaa silti vaatia mussukalleen täyttä palvelua.
"Tänään polle tartteis ne pinkit suojat tarhaan, kun on täysikuu."
"Meidän Misty haluaa tänään syödä tuosta vasemmanpuoleisesta heinäpaalista, kun tuossa toisessa on vähän liikaa tuota keltaista kortta joukossa."
"Mun tytön poni haluaa maanantaina sinisen loimen tarhaan ja jos lämpötila laskee kaksi astetta, niin sitten pitäs käydä vaihtamassa se punanen loimi."
"Ratsu-Reima haluaa juoda kädenlämpöistä vettä kolme kertaa päivässä kädestä pitäen juotettuna."
Kyllä! Kaikki tämä onnistuu, tottakai. Koska työntekijällähän ei ole mitään muuta tekemistä, kuin hypätä omistajien kaikkien oikkujen perässä ja kuunnella sitte haukut, jos joku asia jää tekemättä. Tän takia viisaat tallinpitäjät on määritelly kuukausittaiseen perusmaksuun kuuluvat toimenpiteet ja jokaisesta erillisestä hommasta menee joku pieni maksu. Tällä vältetään kivasti kaikki turha hössötys (ne pinkit suojat tiistaisin ja loimen vaihtelut kesken päivän) mutta tarjotaan kuitenki mahdollisuus saada palvelua, rahaa vastaan. Totuus on, että se tallityöntekijä on kuitenki se, joka viettää eniten aikaa sen rakkaan Pollen, Mistyn ja Ratsu-Reiman kanssa. Se työntekijä tietää miten se mussukka käyttäytyy aamuruokinnan aikaan, miten se kulkee tarhaan, miten se kulkee sieltä pois, paleltaako sitä ja vaikuttaako se karsinassa nuokkuessaan normaalilta, ylienergiseltä vai sairaalta. Omistaja näkee sitä vaan sen tunnin just ennen ratsastusta. Silti omistaja ei usko, jos tallityöntekijä kertoo huomioistaan. (Huomioi, että tämä nyt tosi kärjistetysti kuvattuna!)
Villisti sovellan tätä samaa asiaa nyt tähän hoitokotikohuun ja vessapaperin vaihtamiseen ja muuhun omaisten kauhisteluun. Välillä saa lukea, että "Muistisairas omaiseni oli sidottuna tuoliin." ja sitte taas kohta että: "Omaiseni oli kaatunut ja satuttanut itseään." Okei, ketään ei saa sitoa tuoliin, totta, ei kiva. Annetaan sen mummelin vaan lähteä vapaasti liikenteeseen, kun kukaan ei ehdi vahtia, se kaatuu, satuttaa itsensä ja taas itketään iltalehteen. Tai ei nosteta sitä ollenkaan istumaan pyörätuoliin tänään -> "Omaiseni makaa vain sängyssä."
"On se nyt kumma, kun mummon vaipat oli taas märät ja sillä oli sama paita päällä kun eilen! Mummo haluis kattoo telkusta onnenpyörää mutta taas oli väärä kanava päällä!" *tässä välissä menee kolme kuukautta, kun ei sitä ehi joka päivä käymään mummon luona..* "Mummolla oli mustelma, onko se kaatunu, eikä meille ole ilmoitettu??" *Soitto iltapäivälehteen.* Mummo kuolee ja kuinka ollakkaan, löytyy kaukainen sukulainen, joka ihan tarkkaan muistaa, että mummolla oli kultasormus, jonka hän oli luvannut juuri minulle, missä se on? Onko hoitokoti hävittänyt sen johonkin?? Mitäh??
(Mainittakoon, että hevostalli-hoitokoti vertaus ontuu toki siinä mielessä, että sitä hevosta yleensä käydään kattomassa säännölllisesti.. Poikkeuksia suuntaan ja toiseen toki on.)
Miule tuli ajatus, ihan utopistinen, joo mutta tänne kehtaan sen kirjottaa.. Mitä jos ne OMAISET kävis joskus kattomassa sitä muistisairasta ihmistä siellä hoitokodissa ihan vaan seuraa pitääkseen?? Menisivät joskus ruoka-aikaan tai iltapalan aikaan, ottaisivat lusikan kauniiseen käteen ja syöttäisivät sen mummon samalla tavalla, kun se mummo on joskus aikanaan syöttänyt lapsiaan ja lapsenlapsiaan.. Ruokailun päätteeksi voisi auttaa hänet vielä vessareissulle tai vaikka pyörätuolilla pikku kävelylle lähirantaan sorsia ruokkimaan. Joskus voitaisiin lukea yhdessä vielä päivän lehti. Mummon mielenkiinto olisi pari tuntia jossain muualla, eikä hän soittelisi hoitajien kutsukelloa seuraa saadakseen. Hoitajat ehtisivät hoitaa niitä mummoja, joilla ei omaisia ole ja heillä voisi olla joskus aikaa tehdä joku asia kunnolla. He saattaisivat ohi mennessään vaikka vaihtaa sen vessapaperirullan jonkun toisen huoneessa, ihan ilmaiseksi??
En tiiä, kaukaa haettua, tiedän. Omaisethan nimenomaan maksavat palvelusta, että se muistisairas sukulainen saadaan (pois nurkista)hoitokotiin. Ja mitä sillä rahalla saa? Mummo makaa märissä vaipoissa ja "hoitajat vaan juoruavat kansliassa ja näpyttelevät tietokoneitaan". Kyllä. Hyi hoitajat, teillä on parantamisen varaa. Ihan hyvin ne omat ruokatauot voisi käyttää siinä asiakkaiden kanssa saman pöydän äärellä istuessa ja tartteeko sitä kirjaamistakaan nyt työajalla tehdä, ihan hyvin sitä voisi käyttää omaa vapaa-aikaansa sen puoli tuntia työpäivän jälkeen ja kirjata kaiken koneelle. Tarhan täti ymmärtää kyllä, jos haette oman lapsenne vähän myöhässä ja omaan harrastejumpparyhmäänkin ehtii vielä vartti tunnin alkamisen jälkeen. Ei voi olla niin justiinsa!
Ollaan myö hoitoalan ihmiset tylsiä tyyppejä, oli kyse sitten jonkun hevosesta tai omaisesta.. Pahoittelut, yritetään tsempata!
Aamen.
Miu tekis iha hirveesti mieli kirjottaa johonki iltapäivälehden kohupalstalle pieni vastine tähän hoitolaitoskohuun. Viimesimmäks herätti huvitusta se, miten on revitty isot otsikot aiheesta "Vessapaperin rullan vaihtaminen maksaa 15 euroa."
En tietty tiiä mite noissa hoitolaitoksissa tuo hinnoittelu oikeesti menee, mutta jos nyt ihan kohua herättääkseni vertaan sitä hevosmaailmaan. On hevostalli, jossa on omistajien mussukoita täyshoidossa. Omistajat käy kerran päivässä tunnin verran ratsastamassa ja muuten hevonen on sen tallinpitäjän ja tallimestarin vastuulla. Tallissa on 15 ratsua, joilla jokaisella on oma päiväohjelma, loimitusohjelma, ruokailuohjelma, tarhailuohjelma ja olemassaolo-ohjelma. Omistaja näkee tosiaan sitä ratsuaan sen tunnin tai kaks päivässä mutta osaa silti vaatia mussukalleen täyttä palvelua.
"Tänään polle tartteis ne pinkit suojat tarhaan, kun on täysikuu."
"Meidän Misty haluaa tänään syödä tuosta vasemmanpuoleisesta heinäpaalista, kun tuossa toisessa on vähän liikaa tuota keltaista kortta joukossa."
"Mun tytön poni haluaa maanantaina sinisen loimen tarhaan ja jos lämpötila laskee kaksi astetta, niin sitten pitäs käydä vaihtamassa se punanen loimi."
"Ratsu-Reima haluaa juoda kädenlämpöistä vettä kolme kertaa päivässä kädestä pitäen juotettuna."
Kyllä! Kaikki tämä onnistuu, tottakai. Koska työntekijällähän ei ole mitään muuta tekemistä, kuin hypätä omistajien kaikkien oikkujen perässä ja kuunnella sitte haukut, jos joku asia jää tekemättä. Tän takia viisaat tallinpitäjät on määritelly kuukausittaiseen perusmaksuun kuuluvat toimenpiteet ja jokaisesta erillisestä hommasta menee joku pieni maksu. Tällä vältetään kivasti kaikki turha hössötys (ne pinkit suojat tiistaisin ja loimen vaihtelut kesken päivän) mutta tarjotaan kuitenki mahdollisuus saada palvelua, rahaa vastaan. Totuus on, että se tallityöntekijä on kuitenki se, joka viettää eniten aikaa sen rakkaan Pollen, Mistyn ja Ratsu-Reiman kanssa. Se työntekijä tietää miten se mussukka käyttäytyy aamuruokinnan aikaan, miten se kulkee tarhaan, miten se kulkee sieltä pois, paleltaako sitä ja vaikuttaako se karsinassa nuokkuessaan normaalilta, ylienergiseltä vai sairaalta. Omistaja näkee sitä vaan sen tunnin just ennen ratsastusta. Silti omistaja ei usko, jos tallityöntekijä kertoo huomioistaan. (Huomioi, että tämä nyt tosi kärjistetysti kuvattuna!)
Villisti sovellan tätä samaa asiaa nyt tähän hoitokotikohuun ja vessapaperin vaihtamiseen ja muuhun omaisten kauhisteluun. Välillä saa lukea, että "Muistisairas omaiseni oli sidottuna tuoliin." ja sitte taas kohta että: "Omaiseni oli kaatunut ja satuttanut itseään." Okei, ketään ei saa sitoa tuoliin, totta, ei kiva. Annetaan sen mummelin vaan lähteä vapaasti liikenteeseen, kun kukaan ei ehdi vahtia, se kaatuu, satuttaa itsensä ja taas itketään iltalehteen. Tai ei nosteta sitä ollenkaan istumaan pyörätuoliin tänään -> "Omaiseni makaa vain sängyssä."
"On se nyt kumma, kun mummon vaipat oli taas märät ja sillä oli sama paita päällä kun eilen! Mummo haluis kattoo telkusta onnenpyörää mutta taas oli väärä kanava päällä!" *tässä välissä menee kolme kuukautta, kun ei sitä ehi joka päivä käymään mummon luona..* "Mummolla oli mustelma, onko se kaatunu, eikä meille ole ilmoitettu??" *Soitto iltapäivälehteen.* Mummo kuolee ja kuinka ollakkaan, löytyy kaukainen sukulainen, joka ihan tarkkaan muistaa, että mummolla oli kultasormus, jonka hän oli luvannut juuri minulle, missä se on? Onko hoitokoti hävittänyt sen johonkin?? Mitäh??
(Mainittakoon, että hevostalli-hoitokoti vertaus ontuu toki siinä mielessä, että sitä hevosta yleensä käydään kattomassa säännölllisesti.. Poikkeuksia suuntaan ja toiseen toki on.)
Miule tuli ajatus, ihan utopistinen, joo mutta tänne kehtaan sen kirjottaa.. Mitä jos ne OMAISET kävis joskus kattomassa sitä muistisairasta ihmistä siellä hoitokodissa ihan vaan seuraa pitääkseen?? Menisivät joskus ruoka-aikaan tai iltapalan aikaan, ottaisivat lusikan kauniiseen käteen ja syöttäisivät sen mummon samalla tavalla, kun se mummo on joskus aikanaan syöttänyt lapsiaan ja lapsenlapsiaan.. Ruokailun päätteeksi voisi auttaa hänet vielä vessareissulle tai vaikka pyörätuolilla pikku kävelylle lähirantaan sorsia ruokkimaan. Joskus voitaisiin lukea yhdessä vielä päivän lehti. Mummon mielenkiinto olisi pari tuntia jossain muualla, eikä hän soittelisi hoitajien kutsukelloa seuraa saadakseen. Hoitajat ehtisivät hoitaa niitä mummoja, joilla ei omaisia ole ja heillä voisi olla joskus aikaa tehdä joku asia kunnolla. He saattaisivat ohi mennessään vaikka vaihtaa sen vessapaperirullan jonkun toisen huoneessa, ihan ilmaiseksi??
En tiiä, kaukaa haettua, tiedän. Omaisethan nimenomaan maksavat palvelusta, että se muistisairas sukulainen saadaan (pois nurkista)hoitokotiin. Ja mitä sillä rahalla saa? Mummo makaa märissä vaipoissa ja "hoitajat vaan juoruavat kansliassa ja näpyttelevät tietokoneitaan". Kyllä. Hyi hoitajat, teillä on parantamisen varaa. Ihan hyvin ne omat ruokatauot voisi käyttää siinä asiakkaiden kanssa saman pöydän äärellä istuessa ja tartteeko sitä kirjaamistakaan nyt työajalla tehdä, ihan hyvin sitä voisi käyttää omaa vapaa-aikaansa sen puoli tuntia työpäivän jälkeen ja kirjata kaiken koneelle. Tarhan täti ymmärtää kyllä, jos haette oman lapsenne vähän myöhässä ja omaan harrastejumpparyhmäänkin ehtii vielä vartti tunnin alkamisen jälkeen. Ei voi olla niin justiinsa!
Ollaan myö hoitoalan ihmiset tylsiä tyyppejä, oli kyse sitten jonkun hevosesta tai omaisesta.. Pahoittelut, yritetään tsempata!
Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti