Niin saaki ja koska miula on tässä nyt monen kuukauden kokemus tästä alasta, niin voin kertoo pikkusen millanen on eräänlainen päivystyshoitsun työpäivä. Ehkä se avaa vähän sitä, mikä hitto siellä aina kestää. Tai en tiiä avaako mutta ainaki pääsen kertomaa vähä näkökulmaa kulissien takana. Tarinassa kuvatut henkilöt eivät ole todellisia, eivätkä esiin tulevat potilaskertomukset ole millään tavalla suoraan kenenkään kanta.fi:stä napattuja mutta jotain todellisuuspohjaa tässä tekstissä saattanee olla..
Tulen iltavuoroon töihin ja heti hikisten hissinovien auettua näen aulan täynnä ihmisiä. Kahdella on tippateline vieressä ja ilmeisesti antibiootti tippuu suoraan suoneen. Tarkkailusta kuuluu jonkun kirkasäänistä kiljumista, sellaista, josta jokainen oopperanjohtaja näkee märkiä päiväunia. Otan kollegalta raportin aamun potilaista. Ykköspaikan Mirkku on tullut tänne toista viikkoa johtuneiden rintakiputuntemusten takia. Mirkku odottaa labravastauksia. Sydänfilmi oli siisti ja peruselintoiminnotkin kunnossa mutta silti Mirkku painaa vartin välein soittokellon punaista nappulaa ja kertoo kuinka kipu on sietämätöntä ja vielä pitäisi sitä morffiinia saada.
Kolmospaikalla Markku-Anneli vetää viimeisiä henkosiaan. Hänet on tuotu tänne Perä-hörölän terkkarista, koska omaiset olivat sitä mieltä että kyllä se ensimmäisen maailmansodan kauhut nähnyt veteraani tästäkin kuumeesta vielä nousee, eihän hän nyt voi vielä sata ja jotain vuotiaana kuollakkaan, eihän? Markku-Annelin elintoiminnot ovat kolmen ruiskupumpun ja yhden happimaskin tuottamien aineiden varassa. Odotetaan josko omaiset tulisivat vielä käymään, koska lääkäri oli jo määrännyt, että laitetaan kaikki hanat kiinni ihan näillä hetkillä.
Vitospaikalla on Erkki "Eki" Teräsmies, jonka lonkka on murtunut viidestä kohtaa mutta siitä huolimatta hän on lähdössä kalastusaluksensa kanssa seilaamaan maailman merille. Kipeä lonkka tuntuu olevan vain pieni hidaste, kun Eki pönkii pystyyn sängystä ja yrittää värvätä ohi kävelevää laitoshuoltajaa aluksensa miehistöön. Hoitajat ovat jo keskustelleet lääkärin kanssa pitäisikö Ekiä vähän rauhoitella tai jopa hieman sitoa kiinni mutta toistaiseksi on päätetty, että yritetään vaan valvoa ettei mies pääse tippumaan sängystä. Ekin hoitaja käy kolmen minuutin välein työntämässä tämän raajoja takaisin sängyn laitojen välistä ja rauhoittelee siinä samalla, että kyllä tämä tästä. Eki ei paljon rauhoitteluista perusta, vaan yrittää lyödä "kuritonta matruusia."
Ylipaikalla on JannicaMarieJohan, joka on polttanut liikaa pilveä ja päätynyt psykoosiin. Tajuan heti, että JMJ:hän se täällä kiljuu kirkkaalla sopraanollaan, haukkuen kaikkia hoitajia joko huoriksi tai homoiksi. Hänelle on annettu sitomisluvat, koska ensihoitokin on saanut jahdata itsensä alasti riisunutta JannicaMarieJohania pitkin rappukäytävää poliisien kanssa. Potilas kiljuu omien oikeuksiensa puolesta ja seuraavassa hetkessä juttelee sujuvan asiallisesti vuoropuhelua itse Saatanan kanssa.
"Tohon kolmospaikalle on tulossa joku vatsakipuinen kolmen minuutin päästä." Aamuhoitaja huikkaa vielä ovelta ja kerää tavaransa. Iltavuoro alkaa käynnistellä koneita, jotka tuntuvat olevan tänää normaaliakin hitaampia. Ykköspaikan Mirkun kello kilkattaa jo toista minuuttia. Hoitaja käy kuittaamassa hälytyksen ja lupaa selvittää Mirkun lääkitysasiat heti kun saa koneensa auki. Minuutin päästä kello soi uudelleen ja Mirkku haluaa vain varmistella, ettei häntä ole vahingossa unohdettu.
Kolmospaikan uusi potilas saapuu. Hän näyttää jo ensi silmäyksellä todella kivuliaalta. Toinen hoitaja lähtee hakemaan potilasvaatteita, toinen alkaa etsiä suonta kylmänhikisestä käsivarresta, jotta potilaalle saataisiin lääkettä mahdollisimman nopeasti. Ensihoito pahoittelee, ettei ole tässä tehtävässä onnistunut. Viidennellä yrittämässä suoniyhteys onnistuu. Asiaa ei helpota Mirkun aikaansaama kutsukellon kilkatus, eikä naapuripaikan psykoosikeskustelu Saatanan kanssa.
Labrahoitaja ajaa kolmospaikan sängyn viereen kärryineen ja alkaa kaivella suonta, jota ei olisi vielä puhkottu niin täyteen reikiä, etteikö siitä voisi saada muutamaa putkea verta. Potilas kieriskelee tuskaisena ja lääkäri yrittää saada häneltä jonkinlaista esitietoa vaivoista. Pyydetään paikalla toinenkin lääkäri, joku jolla on toisen alan erikoisosaamista. Siinä sitten tehdään päätöstä miten tuo ihmisraunio saataisiin rauhoittumaan. Hoitaja menee hakemaan lääkettä ja yrittää ohi mennessään saada Eki Teräsmiehen suostuteltua takaisin makuulle. Eki on kovasti taas menossa, istuu sängyssä ja huutelee laivapoikaa luokseen.
Puhelin soi, hoitaja vastaa. "Täällä olisi Markku-Annelin omaisia, voivatko tulla käymään." Hoitaja vilkaisee kolmospaikan suuntaan, jossa tippapussin neste alkaa uhkaavasti vedellä viimeisiä sisältöjään samaa tahtia potilaan elintoimintojen kanssa. Kohta laite alkaa piipata. "Juu, laita tänne vaan." Omaiset saapuvat ja lääkäri ohjaa heidät sivummalle keskustelemaan aiheesta, olisiko Markku-Annelin nyt vaan aika päästä pois. Päätetään sammuttaa laitteet ja omaiset saavat hyvästellä sotaveteraanin kohti viimeistä matkaa. Jopa ylipaikan potilas on hiljentynyt hetkeksi, ehkä tämä näki enkelin tulevan hakemaan Markku-Annelia rajan taa?
Kolmospaikan vatsakipu hellittää ja lääkäri laittaa määräykset viedä potilas kuvaukseen. Hoitaja lähtee ajelemaan sängyllä hiljaa makaavaa hahmoa läpi päivystyksen. Matkalla käytävän varrella istuva mies pysäyttää hänet ja vaatii saada tietää koska hän voisi nähdä lääkärin, kun on odottanut tässä kovalla penkillä istuen jo ainakin tunnin. Nälkäkin on, hän on syönyt viimeksi kaksi tuntia sitten! Ihme touhua. Hoitaja hymyilee miehelle ja sanoo, ettei valitettavasti osaa sanoa lääkärin aikatauluista. Hän jatkaa potilaan kärräämistä ja kuulee korvissaan miehen puhisevan kuinka hänen on sitten varmaan vaan paras lähteä kotiin ja kirjoittaa palautetta mokomasta toiminnasta.
Markku-Anneli on mennyt menojaan ja omaiset haluavat vielä puhua lääkärin kanssa. Tohtori on juuri puhelimessa ensihoitajan kanssa, joka konsultoi kentältä hoito-ohjeita. Puhelun lopetettuaan soi toinen lankaluuri, jossa viereisen tarkkailun hoitaja pyytää lääkäriä käymään pikaisesti, koska siellä makaavan nilkkansa murtaneen moottoripyöräilijän vointi on heikentynyt. Lääkäri tapaa omaiset pikaisesti, ottaa osaa suruun ja kiirehtii muualle. Hoitaja yrittää lohduttaa veteraanin sukulaisia yhdellä kädellä, viedä peittoa ylipaikan potilaalle toisella ja rintakehästä materialisoituneella kolmannella kädellä hän työntää hellästi mutta päättäväisesti Eki Teräsmiehen takaisin sänkyynsä. Onneksi kollega saapuu jo kolmospaikan potilaan kanssa kuvista, sillä ykköspaikan Mirkun kutsu kilkattaa taas koko päivystyksen tiloissa kutsuvasti kuin vellikello konsanaan.
Ylipaikka siirtyy jatkohoitoon psykiatriselle osastolle mutta tilalle tulee heti uusi mielenterveytensä kanssa nyrjähtänyt henkilö. Hän on kuitenkin rauhallinen, eikä vaadi oikeastaan muuta kuin jonkun muutamaksi tunniksi viereensä kuuntelemaan huoliaan ja tikkaamaan pari ranteeseen viillettyä haavaa. Kolmospaikan vainaja on jo harmaa. Kaapu päälle ja lakana pään yli. Hän ei vaadi enää mitään mutta ehkä joku voisi tulla tuonkin tuosta hakemaan, että saataisiin paikka tyhjäksi. Soitetaan kyyti kun ehditään. Yksi hoitaja on käyttänyt parikymmentä minuuttia työajastaan todistelemalla omaiselle, että päivystyksestä ei ehditä soittaa tunnin välein ja kertomaan tilannetietoja potilaista. Ehkä omaiset voisivat soittaa potilaalle itselleen? Haluatte jutella hoitavan lääkärin kanssa mummon jalkasilsan hoidosta? No tottahan toki, hänhän onkin tässä vieressä, odotappa annan lääkärille..
Tekstaripalautteista voidaan sitten lukea, kuinka on jouduttu odottamaan monta tuntia, ei saatu ruokaa, penkit oli kovia, vierellä istui sairaita ihmisiä ja mikä pahinta, seinille oli liimattu julisteita, joista "Minä niin mieleni pahoitin."
Miksi kukaan tekee tätä työtä varsinkin korona-aikaan? Monissa muissa maissa hoitsuja muistettiin pikkuisella rahabonuksella, ihan vaan koska olivat kai jotenki ansainneet sen. Meilläkin on monta yritystä muistettu pikku bonuksilla, ihan vaan koska tarttevat uudet nettisivut. Mutta hei, onhan hoitsujen kunniaksi (ilmeisesti?)soiteltu Darudea ihmisten pihoilla? Enskerralla vaikka Viikatetta, kiitos.
Kuva: Lanssaria haukotuttaa
Tässä vielä miu iha ite ottama piristyskuva sen ylipaikkalaisen ystävästä. Hän ei ole Saatana, vaan Raparperikuningas. Toisille meistä hän on todellinen :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti