Sitä on ilmassa. Tiiättekö kuulkaas, että mie oon viimesen vuorokauden aikana luopunu kesästä, kahesta työpaikasta ja meiän perheen rakkaasta jäsenestä eli vanhuksesta.
Kesä katos jossai siinä välissä, ku elokuu muuttu syyskuuks. Siis ihan yhessä yössä tuli syksy. En jaksa nyt kovin murehtia sitä, ku tässä o vähä muutaki. Työpaikoista siis luovuin miu pohjosen vakkaripaikasta ja nykyisestä duunistani ja hyppään kohti ihan hemmetin tuntematonta. Taas.
Ei ketää miu tuntemattomat sekoilut tässä kiinnosta kuitenkaa ja tää postaus oli enivei suunnattu miu hienosti palvelleelle pösö-vanhukselle, joten tässäpä tämä.
Rauhallista romuttamoaikaa rakas auto. Pösö, syntyi 2001 siirtyi osaksi autojen kiertokulkua 31.8. 2020. Taulu näytti kilometrejä karvan päälle 250 000. Kaipaamaan jäivät juniori Caligula sekä viimeiset omistajat J&K.
Jos jotain pitää tässä sanoo mei yhteisestä ajasta, niin..
..Tulit keskelle yhtä miu elämän kaaosta. Etittii miule autoa. Muutaman autokaupan jälkeen loistit rivissä kuin keltainen paholainen keskellä harmaata automerta. Siitä alkoi yhteinen taival. Ensimmäiset hetket palvelit Kuvolan synkissä maisemissa. Sen jälkeen käytiin läpi muutot sieltä takas sivistykseen, sitte Jyväskylään, Kuopioon, Savonlinnaan, Hämeenlinnaan ja lopulta Tornioon. Ajelin eräänä kirpeenä maaliskuun päivänä kohti pohjoista. Matkaseurana kuulu vaan radio Nova ja sen iänikuisen raining menit mutta siinä se matka taittu.
Paljon koettiin, ikinä ei pahoilla mielin matkoilta palattu. Lopulta siirryit miun käsistä Wolverinen huomaan. Tulitte toimeen paremmin ku hyvin. Tässä lähdön hetkellä ei ole oikeen sanoja mutta laitan tähän sen, mitä seniorin viimeinen omistaja halusi siitä sanoa:
"Seniorin piti tulla käyttöön maksimissaan vuodeks. "Heti kun hajoo niin roskiin." Mut eihän se mihkään hajonnukkuaan, vaan keski kuin vanha sotaratsu konsanaan. Elo Torniossa olis ollu paljon ankeampaa ilman Senioria. Ei olis asemakierto Ylitorniolle niin vaan onnistunukkaan eikä virka-aikatyöt. Muuttokamojakin täyteen ahdettuna se jakso vielä tänä vuonna Vantaalle kahteen kertaan. Seniori oli työkone, hupiajeltava ja ystävä. Luotettava, vaikka pikkuklenkkaa silloin tällöin pitikin fiksailla. Mut kalliiksi ei tullut koskaan. Erinomaisesti palvellut mutta nyt vahti on päättynyt. Ainakin enimmäkseen Seniori jatkaa elämäänsä vielä kierrätettävinä varaosina. Jatkossa moikkaan kaikkia Pösöjä. Se saattaa olla Seniori."
Että siinä teille, jotka tuhahdatte ensimmäisenä jotai ranskalaisista autoista.. Sitäpaitsi tiedoksenne, että se on niiiiiin väsynyttä läppää!
Tällästä luopumisen tuskaa täällä tänään. Hoh hoijaa vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti