En tiiä mikä tuo neliö tuossa on. Se ilmesty siihen, eikä edes miu atk-orientoitunu puoliso saanu sitä siitä pois. Oonko muute koskaa sanonu, että vihaan tietokoneita, tietotekniikkaa, ylipäätään tekniikkaa ja älylaitteita? No nyt sanon. Saatana. Noni, asiaan.
Kyllä, kuulkaa näin se o nähtävä. Korona kurittaa maailmaa ja vaikka reippaimmat matkailijat lähteeki Kreikkaan ja Latviaan, ei Rohkeat ja Estottomat (entinen rumat ja epäsosiaaliset)group ota moisia riskejä. Sitäpaitsi kotimaan matkailuhan on nyt tosi in. Mitä nyt Turussa oli sitä koronaa havaittu mutta on sitä täällä tuppukylässäki että ihan sama. Maskit kassiin ja menoks!
Tässä eka perustietoja tästä retkestä:
Matkaajat:
Matkustaja 1:
yövuoroista just kotiutunu väsyny hoitaja, jolla unta takana pari tuntia. Ei vastuualueita noi muute mutta täysin vahdittava.
Matkustaja 2:
Perheenäiti, kolme huollettavaa. Täyttäny jääkaapin lähtiessä, pitää puhelinta käsillä mahdollisten hätätapausten varalle. (Ja niitähän tuli!) Täysjärkinen ja vastuuntuntoinen.
Matkaeväät:
Matkustusväline:
Pösö, ei perhemalli mutta riitti R&ES-groupille vallan mainiosti.
Ei muuta ku navigaattorin neula kohti Turkua ja matka alkoi! Eka pysähdyspaikka oli jossai metsän keskellä, Muurlan outlet. Jo pelkästään sana outlet saa ajatukset laukkaamaan johonki ihania supertarjouksia pursuavaan myymälään ja kyllä tuo vähä sellanen oliki. Siellä oli mm hienoja Muumi-kynttilöitä, joita hypistelin innoissani. Tulin kuitenki siihe tulokseen, että koristekynttilät on kyllä iha viho viimesiä. Tavallaan käyttöesine, jota ei sit voi kuitenkaa käyttää. Pitäkööt kynttilänsä, mie ostan tänä vuonna miu Muumiharrastajaystäville vaikka suklaata joululahjaks..
No siinä kahvit sitte, hyvää itseleivottua tavaraa oli, joo. Mitä nyt joku kokkikoulun käyny kokeilunhaluinen kesätyttö oli työntäny kroisantin väliin brie-juustoa, hilloa ja.. PAPRIKAA? Mitäh?
Kuva tilanteesta, jossa paprika amputoidaan kroisantin välistä. Kaikki sujui hyvin ja rauhallisesti tilanteen vakavuudesta huolimatta.
Hotelli Centro löytyi helposti ja vaikka vähä pitiki miettiä että saiko sen sisäpihalle oikeesti ajaa muulla ku lasten leikkiautolla, niin kyllä sieltä parkkipaikka löytyi. Tässä kohtaa varoituksen sana, jos pelkään superahtaita parkkitiloja tai omistat yhtään pikkupösöä isomman auton, niin suosittelen saapumaan junalla tähän hotelliin..
Ei muuta ku menoks!
Meinattii mennä Turun linnaan mutta koska sinne ois pitäny kävellä jotai 4km ja oli kuuma päivä, hyydyttii ihan kesken kaiken. Onneks Apteekkimuseo sattu mukavasti kohdalle enne ekaa mielenkiintosta terassia, niin saatiin pakolliset kulttuurit suoritettua. Tiskin takana istuva, ei ihan niin kovin innokas asikaspalveluhenkilö anto meille kosketusnäyttökynät ja sano, että sinne vaan. Ei mitää turhia opastuksia talosta tai sen historiasta, kyllä ne siellä lukee!
No, apteekkimuseo osoittautui itseasiassa ihan mielenkiintoseks pikku mestaks!
Varsinki tää apteekkarin muumioitunu muksu, joka tuijottaa ikkunasta ja odottaa prinssiä saapuvaksi. Tässä oli jotai creepyä..
No siitä sitte asiaan:
Aurinko paisto ja oli tosi lepposaa. Perheenäidin kaa matkatessa yleensä on. Meillä menee nii mukavasti yksiin kaikki tärkeimmät asiat, eli kuinka paljon kulttuuria tarttee yhelle reissulle, koska syödään ja koska juodaan :D Ainoot huolenaiheet tälle päivälle olivat, että tuleeko Sakke naamalle tai tonikki hanasta. Molemmat huolenaiheet oli turhia, sillä Sakke pysyi koko matkan ruodussa:
...ja tonikki oli kyllä ihan aitoa:
(Tarkkasilmäsimmät näkee ekalla vilkasulla, että kuvassa ei ole enää gin´n tonic vaan Hugo mutta teille ei niin alkoholisoituneille tää menee varmaa iha läpi..)
Tässä vielä yhen baarin seinästä napattu Turkulainen elämänviisaus:
Palailtiin siinä sitte hotlalle ja innokas respantäti mallia "respas eka, respas vika" vastaanotti meidät takas kyliltä. Aamulla sama tätikkä toivotti hyvät huomenet.. heräs epäilys, että käykö se kotona nukkumassa ollenkaa? Näkikö kukaan sitä samaa tätiä? Oliko se joku tän hotlan haamu?
Noh, herätys tapahtu kilkattavaan aifounin perusääneen siinä vähä seiskan jälkee. Kotoa kyseltiin mitä lapsi laittaa kouluun päälle ja pitääkö sille pakata kurahousut matkaan. Perheenäiti selvitti asiaa kotopuoleen samalla ku mie koitin saaha keskivaikeasta järkytyksestä toipuvaa hermostoani rauhoittumaan todistelemalla, että johan tässä oli aikakin herätä.
Aamupalaa ja sitte kohti tän reissun päätavoitetta, eli Seilin saarta. Ei varattu mitää paikkoja etukäteen, tietenkää, ja matkalla mietittii, että mitä jos sinne paattiin ei tuu tarpeeks matkustajia, että jos se ei vaikka seilaa ollenkaa? Ku saavuttii oikeen kulkupelin eteen ja asetuttiin jonoon n.4:n ihmisen taakse, havaittiin jättimäinen turistibussi, joka peruutteli siinä vieressä. Samalla hetkellä heräs huoli toiseen suuntaan, että mitä jos eläkeläiset vieki koko tän botskin 90 ja jotai paikkasen kapasiteetin?! Onneks ei, vaan mukava mies myi skidille liput sillä aikaa ku mie varasin meille kansipaikat. Joku setämies kävi himoitsemassa skidiä varten pitämääni paikkaa mutta sanoin ystävällisesti, että sori, tää paraatipaikka seat is taken.
n.puoltoista tuntia, hitoksee monta toinen toistaan hienompaa saaristolinnaa, pikkusaarta, Suomen joutsenta, aallokkoa ja kalastaja-alusta myöhemmin saavuttiin kohteeseen:
Tää on siis se meiän vene, jonka nimee en nyt just muista..
Seili, tulee ruotsinkielisestä muinaissanasta joka ei tarkoita suinkaan sielua, vaan hyljettä. Eli hylkeiden saari. Myös käsite "olla seilissä" tulee tältä saarelta, koska siellä oli aika viriiliä viinanpolttelua aikanaan :D
En tiiä mitä teille tulee mieleen tosta saaresta mutta miuta henk.koht.kiinnosti eniten sinne roudatut Lepraa sairastaneet hahmot, jotka ei päässy koskaan sieltä pois. Leprahan ei o sinällään hävinny maailmasta mihinkään mutta koska se on bakteerin aiheuttama sairaus, sitä voidaan tänä päivänä hoitaa tehokkaasti antibiooteilla. Suurin osa nykyihmisistä on sitäpaitsi immuuneja sille. Ja ei, tauti itsessään ei aiheuta raajojen tippumista mutta koska keho taistelee bakteeria vastaan, tulee siinä sivussa sitte kudostuhoa, joka voi lopulta johtaa siihen, että vaikka sormi irtoo. Tauti eteni hitaasti mutta 1500-luvulla se johti kuitenki
varmaan kuolemaan.
varmaan kuolemaan.
Taru kertoo, että lepraan sairastuneet lähetettiin saarelle mukanaan pelkästään kasa lautoja, joista pysty sitte rakentaa oman arkkunsa. Tästä ei ole mitään todisteita mutta meiän oppaan mukaan saari oli tuolloin kyllä melko puuton, että omien arkkulautojen roudaaminen mantereelta ois voinu olla iha järkeväki ratkasu.
Leprasta tai siihen kuolleista ei tuolla kauniilla saarelle o enää mitää muuta muistoa ku tämä puinen risti muistolaattoineen:
Ja kirkko, jossa oli erillinen eristetty osa Lepralaisille:
..ja tietty alttarimaalauksissa hymyilevä leijona..
Se, mistä Seilin saari myös muistetaan, on ihan 1960-luvulle asti toimineesta "hullujenhuoneesta". Eli tänne lähetettiin sellasia yksilöitä, jotka ei jostain syystä soveltunu aikanaan herraa pelkäävän, normaaliin kansan joukkoon, vaan heidät piti saada eristyksiin. Ihan hieno kämppä niillä "hulluilla" oli:
Seilin parantola ei ollu ilmeisesti mikään pahamaineinen mesta, vaan lähinnä sellanen säilytyspaikka. Täällä ei kai tehty mitää pahoja ihmiskokeita, eikä ylipäätään yritetty kauheesti parantaa ketään, pidettiin vaan hullut ja hysteeriset, sekä kevytkenkäiset naiset poissa herraskansan silmistä :D
Kaunis paikka, ehdottomasti käymisen arvonen! Kovin monet sinne saarelle syystä tai toisesta joutuneet eivät sieltä koskaan palanneet takaisin mutta Skidi tässä oottaa paattia saapuvaksi ja omakin askel käy kevyenä kohti satamaa ja Turun kaupungin vilskettä :)
No, sitä fiilistä lukuunottamatta Mathildedal on pistäytymisen arvoinen pikku yhteisö. On alpakkakauppaa, kirppistä, taidekauppaa ja ekologisia tiskiharjoja myyvä puoti. Kauniina kesäpäivänä terassilla Happy Joe-varjojen katveessa istuu ihana polttariporukka(?) kukkaseppeleet päässä ja verkahattuinen amissi seuraa tilannetta sivummalta..
Sieltä löytyy ihania kahviloita, suklaapuoti ja salainen puutarha, jossa tee maistuu kitkerältä jäätyään pannuun liian pitkäksi aikaa.
Tässä vielä näkymää tuppukyläläisestä auringonlaskusta. Että kyllä vaan täällä meillä Suomessakin on kaikkee näkemisen ja kokemisen arvosta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti