Helmiä tekemässä

Noni tyypit, tässä tulee kertomus siitä ku käytii Pikku-H:n kaa tekee lasihelmiä :D

Kaikki alko siitä, että miu sisko kysy miulta haluunko mielummi joululahjaks jonku itsehemmottelulahjakortin vai jotai käsityötä. (Se on ihanasti omaksunu tän aineettoman lahjan antamisen ilon!) No sekunnin murto-osan pohdittuani päädyin siihen, että niin kivoja ku jotku hemmotteluhoidot onki, niin teen mielummi omin kätösin jotain, ku makaan jonku lääpittävänä. 

Koitti jouluaatto. En muista yhtää oliks tää lahjakortti pakattu kivasti hämäävään pakettiin, kuten Bon Jovin keikkaliput eräänä jouluna mutta kyllähän mie joka tapauksessa tiesin, ettei paketista paljastu koiranpentua tai itsetehtyä hilloa, vaan joku hieno elämyslahja.

Lamppuhelmikurssi Niina Halosen galleriassa. 

Ööö, mikä on "lamppuhelmi?" 

Voitte googlata ihan ite. Kuvahaulla löytyy vaikka mitä hienoa :D

Yritin alkuun kohteliaasti maanitella lahjan antajaa mukaani kurssille mutta helpotuksekseni tämä oli kuitenkin sitä mieltä, että "Ota vaan joku enemmä käsityöorietoitunu ystävä matkaan." Lupasi tulla sitte hätävarana, jos en saa ketään :D 

Onneks asun taas (vielä hetken)samassa paikassa sellasen hahmon kanssa, jonka vierellä oon opetellu erikoismaalauksen saloja. Tänään otin tämän menninkäisen matkaani ja mentii opettelee lasinkäsittelyä..

Tässä miun ja Pikku-H:n taidonnäytteitä eräältä tuuliselta maaliskuun päivältä:

Eka vaikein osuus, eli piti valkata värit. Vaihtoehtoja oli puolmiljoonaa. Alotettiin sellasesta helpoimmasta tekniikasta, jossa valkattiin pääväri ja siihen sitten tollasta lasimurskaa pinnalle. Tää on idioottivarma tekniikka saada eri värejä sen helmen pinnalle.

 

Sitte vaa tulet piippuun ja lasia sulattamaan!

Niina näytti ensin tietysti ite, miten tää homma tapahtuu. Pelonsekaisella kunnioituksella tuijotettiin miten tottuneissa otteissa lasi ja tuo tähtisadetikun näkönen pötkö, jonka ympärille se helmi muodostuu, pyörivät palavan liekin lämmössä. "Tästä tälleen vaa sulatellaan ja sitten ku se alkaa valua, pyöritätte tähän tikun ympärille.." Jotenkin tässä piti vielä huomioida että miten, milloin ja millä hehkunasteella se muotoutuva lasipallero siinä vuoroin lämpenee, vuoroin jäähtyy. 

Olin ihan varma, ettei tästä tuu yhtään mitään. Tässä miun tuotoksia kuitenki:

Värit ei pääse näissä kuvissa nyt ehkä ihan oikeuksiinsa mutta pääasia onki näyttää, että sain kuin sainkin jotain aikaan!

Kahen tunnin aika tuntui ehkä loppuvan ihan semisti kesken, vaikka siinä hartiat jumittaen, omassa pienessä kuplassa violetit suojalasit päässä kyyristellen, olikin ihan tervettä herätä jälleen todellisuuteen Niinan sanoessa että vielä kerkee yhen helmen tekemään ennenku aika on täynnä. 

Kenelle tää sopii? Melkein tekis mieli sanoo, että ihan kaikille, koska ei tää loppujen lopuks ollu niin super vaikeeta mitä alkuun tuntu. (Kurssin aikana olin kuitenki moneen kertaan iloinen siitä, että otin matkaani nimenomaan H:n enkä esimerkiksi rakasta siskoani..) Toisaalta, ehkä on ihan hyvä omata jonkinlaista pienenpientä sorminäppäryyttä, ripaus hermoja ja sitte kaupan päälle vielä armoa itseään kohtaan siinä asiassa, että ei tätä voi kerrasta oppia. Muistutuksena vielä yks elämänohje, jonka viisas (käsityötaitoinen!)äitini on kerran todennut: Käsityön jälki saa näkyä. Ja sehän näissä näkyy. Hyvällä tavalla siis! :)

Näillä eväillä! Menkää kokeilee, jos ikinä tulee mahdollisuus!

Ootteko koskaan aatellu..

 Kerron teille ihan lähipäivinä miten toteutin yhden miun saaman joululahjan.. Sitä ennen tällänen välispiikki, joka on nyt ihan vaan tylsästi kopsattu jonku toisen (City-lehden)nettisivuilta. Eli jänniä faktoja, joita et ehkä o tullu ajatelleeks. Varoitus, lopussa on kaks kuvaa(joista tää koko idea itseasiassa alun perin lähti mutta koska miu pitää lähtee tästä K:n kanssa alkoon shoppailee, en ehi työstää tätä tän tarkemmin, joten menin sieltä mistä aita on jo käytännössä kokonaan maassa..)joista ainakin toinen aiheuttaa miule lievää pahoinvointia, en tiiä miks :D Mutta sitä ennen on ihan hauskoja tietoiskuja..

Eli:

1. Mansikka ei ole marja, mutta banaani on

2. Avokadot ja vesimelonit ovat myös marjoja

3. Ketsuppia myytiin ennen lääkkeenä

4. Porkkanat olivat alun perin purppuranvärisiä

5. McDonald’s myy 75 hampurilaista sekunnissa, päivittäin

6. Kypsät karpalot pomppivat kuin superpallot

7. Ihmisillä ja banaaneilla on 50% sama DNA

8. Hunaja ei koskaan vanhene, 32 000-vuotias hunaja on syömäkelpoista

9. Maapähkinät eivät ole pähkinöitä, koska ne kasvavat maassa ja ovat siksi kasviksia

10. Kookos tappaa enemmän ihmisiä vuodessa kuin hait

11. Todennäköisyys, että juot lasin vettä jossa on vesimolekyyli, jonka myös dinosaurus on juonut on 100%

12. Hunaja koostuu nektarista ja mehiläisen oksennuksesta

13. Mehujään keksi 11-vuotias lapsi vuonna 1905

14. Omenat, päärynät ja luumut kuuluvat ruusukasveihin

15. Herneet ovat Brasilian suosituin pizzatäyte

16. Omenalajikkeita on yli 7500, ja kestäisi yli 20 vuotta maistaa kaikkia, jos maistaisi yhtä lajiketta päivässä

17. Pretzeleiden muoto on suunniteltu näyttämään käsivarsilta rukoilemassa

18. Juusto on maailman eniten näpistetty ruoka

19. Ensimmäinen löydetty resepti löytyi Mesopotamista ja se oli resepti oluelle

20. 1800-luvulla vangeille syötettiin hummereita, ja se nähtiin vastaavana rangaistuksena kuin jos heille olisi syötetty rottia

21. Valkosuklaa ei teknisesti ottaen ole suklaata

 Lähde: Buzzfeed, Buzzfeed/city-lehti

Tässä lupaamani kuvat, eli kuinka moni tiesi miten ananakset kasvaa? Ite opin tän hevostalli.net sivustolta, että siis ananas ei kasva puussa!

Ja sitten meillä on ihan järkeenkäypä fakta, jota en ole vaan koskaan ajatellu, vaikka pääkalloista tykkäänki.. Eli miltä leikki-ikäisen kallo näyttää? Eihän ne rautahampaat toki mistään ilmasta materialisoidu:

Ällöä? Hieman joo.

HBD to K eli kakkua kehiin

Muistatteko vielä nää riemukkaat hetket:

https://eiolluasiaa.blogspot.com/search?q=kakku

https://eiolluasiaa.blogspot.com/2018/02/moni-kakku-paalta-kaunis-osa-2.html

Voin kertoo, että tuo on sellasta hommaa, että ei siihen iha joka vuos taivu. Nyt on taas tarpeeks jauhoja lakastu keittiön lattialta ja vuodet on kuorruttanu tuskaset muistot voikreemillä, joten päätin ottaa jälleen tän haasteen käsittelyyn. K:n synttärit oli kyllä jo jokunen päivä sitten mutta se ite halus tän herkkuleivoksen vasta tällee vähä jälkikäteen. Se siis katto kalenterista millo voi taas pitää herkkupäivän. 

Tässä iha ekana pari huomiota ja vinkkiä teille, jotka ette myöskään o syntyny peukalo jauhossa:

*Kaikki leivonta aiheuttaa stressiä, ylimääräsiä kauppareissuja(jotain unohtuu aina, vaikka kuinka teet kauppalistan tai sitte sielä kaapissa ei ollukkaa sitä macadamia-jyrsijä-jauhoseosta tai silkkiruusu-uutetta, jota nyt kuitenki tarttee johonki iha peruskakkuun mutta sitä saa vaa special-leivontakaupasta. En tiiä mite meiän isoäidit on selvinny tästä kaikesta..)ja hirveen sotkun. Varmista siis, että oot ihan varma että haluut alkaa tähän turaamiseen just sillä hetkellä. Siis että siula on aikaa, rahaa, intoa ja inspiraatiota sekä tarpeeks kippoja, kuppeja, veitsiä, leivinpaperia ja tiskikone tyhjänä. 

*Munat tulee ihan oikeesti kanan perseestä ja siitä tulee joskus iha fyysinen muistutus:

                            

*Leivonnasta tulee puolet hauskempaa, jos piirrät munalle vähä luonnetta: 

                                               

                                                                  *käytä korppujauhoja:

                                                   

Sitte vaa leipomaan. Kakkuohjeita löytyy joka ikisen mirkun leivontablogista ja kaikilla heilla on oma tyylinsä ja reseptinsä. Ite konsultoin miu siskoa, joka anto parhaat vinkit. Eli kakkutaikinan pitää mennä vuokaan heti ku se on vatkattu, että siis jos teet tän yhdellä vuoalla kahdessa osassa(että tulee tarpeeks korkee kakku) sitä taikinaa ei saa jättä muhittelemaan kippoon siks aikaa ku eka satsi menee uuniin, eli se pitää vaan tehä kahessa osassa.

Tosiaan korppujauho auttaa siihen, että se kakku irtoo siitä vuoasta. Tää on ilmeisesti ihan itsestään selvä asia, sillä tätä ei mirkku kyllä mitenkää blogissaan painottanu. Onneks mie oon kotileipurin asialla ja huomautan siitä nyt tässä teille harrastelijaleipureille. Ei siis sillä että miula mitää korppujauhoja ois ollu mutta jos haluutte lähtee tässä kohtaa kolmatta kertaa kauppaan ni iha vaa tiedoks.

Tässä kuvasarja kakun valmistumisesta:

 

Kaks viimestä kuvaa on siis seuraavalta päivältä, koristeluvaiheesta. Tuossa tokavikassa kuvassa on levitetty voikreemi kakun päälle. Se miten se tapahtuu ilman että tuo kakun matsku rullaantuu sen kreemin mukaan, ni sen saatte ratkasta ihan ite. Jos teille käy niinku miule, että menee just yhtä putkee ku se kuuluisa Jeesuksen pääsiäinen, ni sitte vaa hitoksee paljo karkkia kaikkiin niihin kohtiin, mihin se kreemi ei tarttunu.

Summa summarum: EI ENÄÄ IKINÄ. Kiitos.