Noni tyypit, tässä tulee kertomus siitä ku käytii Pikku-H:n kaa tekee lasihelmiä :D
Kaikki alko siitä, että miu sisko kysy miulta haluunko mielummi joululahjaks jonku itsehemmottelulahjakortin vai jotai käsityötä. (Se on ihanasti omaksunu tän aineettoman lahjan antamisen ilon!) No sekunnin murto-osan pohdittuani päädyin siihen, että niin kivoja ku jotku hemmotteluhoidot onki, niin teen mielummi omin kätösin jotain, ku makaan jonku lääpittävänä.
Koitti jouluaatto. En muista yhtää oliks tää lahjakortti pakattu kivasti hämäävään pakettiin, kuten Bon Jovin keikkaliput eräänä jouluna mutta kyllähän mie joka tapauksessa tiesin, ettei paketista paljastu koiranpentua tai itsetehtyä hilloa, vaan joku hieno elämyslahja.
Lamppuhelmikurssi Niina Halosen galleriassa.
Ööö, mikä on "lamppuhelmi?"
Voitte googlata ihan ite. Kuvahaulla löytyy vaikka mitä hienoa :D
Yritin alkuun kohteliaasti maanitella lahjan antajaa mukaani kurssille mutta helpotuksekseni tämä oli kuitenkin sitä mieltä, että "Ota vaan joku enemmä käsityöorietoitunu ystävä matkaan." Lupasi tulla sitte hätävarana, jos en saa ketään :D
Onneks asun taas (vielä hetken)samassa paikassa sellasen hahmon kanssa, jonka vierellä oon opetellu erikoismaalauksen saloja. Tänään otin tämän menninkäisen matkaani ja mentii opettelee lasinkäsittelyä..
Tässä miun ja Pikku-H:n taidonnäytteitä eräältä tuuliselta maaliskuun päivältä:
Eka vaikein osuus, eli piti valkata värit. Vaihtoehtoja oli puolmiljoonaa. Alotettiin sellasesta helpoimmasta tekniikasta, jossa valkattiin pääväri ja siihen sitten tollasta lasimurskaa pinnalle. Tää on idioottivarma tekniikka saada eri värejä sen helmen pinnalle.
Sitte vaa tulet piippuun ja lasia sulattamaan!
Niina näytti ensin tietysti ite, miten tää homma tapahtuu. Pelonsekaisella kunnioituksella tuijotettiin miten tottuneissa otteissa lasi ja tuo tähtisadetikun näkönen pötkö, jonka ympärille se helmi muodostuu, pyörivät palavan liekin lämmössä. "Tästä tälleen vaa sulatellaan ja sitten ku se alkaa valua, pyöritätte tähän tikun ympärille.." Jotenkin tässä piti vielä huomioida että miten, milloin ja millä hehkunasteella se muotoutuva lasipallero siinä vuoroin lämpenee, vuoroin jäähtyy.
Olin ihan varma, ettei tästä tuu yhtään mitään. Tässä miun tuotoksia kuitenki:
Värit ei pääse näissä kuvissa nyt ehkä ihan oikeuksiinsa mutta pääasia onki näyttää, että sain kuin sainkin jotain aikaan!
Kahen tunnin aika tuntui ehkä loppuvan ihan semisti kesken, vaikka siinä hartiat jumittaen, omassa pienessä kuplassa violetit suojalasit päässä kyyristellen, olikin ihan tervettä herätä jälleen todellisuuteen Niinan sanoessa että vielä kerkee yhen helmen tekemään ennenku aika on täynnä.
Kenelle tää sopii? Melkein tekis mieli sanoo, että ihan kaikille, koska ei tää loppujen lopuks ollu niin super vaikeeta mitä alkuun tuntu. (Kurssin aikana olin kuitenki moneen kertaan iloinen siitä, että otin matkaani nimenomaan H:n enkä esimerkiksi rakasta siskoani..) Toisaalta, ehkä on ihan hyvä omata jonkinlaista pienenpientä sorminäppäryyttä, ripaus hermoja ja sitte kaupan päälle vielä armoa itseään kohtaan siinä asiassa, että ei tätä voi kerrasta oppia. Muistutuksena vielä yks elämänohje, jonka viisas (käsityötaitoinen!)äitini on kerran todennut: Käsityön jälki saa näkyä. Ja sehän näissä näkyy. Hyvällä tavalla siis! :)
Näillä eväillä! Menkää kokeilee, jos ikinä tulee mahdollisuus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti