När går nästä buss till Slussen?

Ha, kaikki muistaa (no en tiiä muistaako kaikki mutta ehkä joku muistaa..) tuon klassisen lausahduksen ruotsin Linje-opintokirjoista ja se on nyt päivän teema. (Toinen lause jonka muistan ruotsintunneilta on "Tyst nu Tango!" Tango oli siis koira :D)

Eeenivei, mie kävin siis kuluttamassa muutaman vapaapäiväni ruotsinmaalla, tarkemmin sanottuna Tukholmassa. Ei, en ollu ruotsinristeilyllä(pelkästään) vaan ihan oikeet kaks yötä cityn sykkeessä. Kerron teille nyt tässä kuinka se sujui..

Kaikki lähti siitä, että kaima kyseli reissuseuraa. Kuinka ollakaan, sillä oli loma ja miula tarvittava vapaa SAMAAN AIKAAN, joten eikö se nyt ollu ihan selvä viesti kohtalolta, että reissuun vaan! 

Kateltiin mahdollisia lentoja esim Leprasta. Siis johonkin keski-Euroopan kaupunkikohteeseen. Halvalla, tietty. Sitte meitä alko vähä jännittää lentäminen, kun on sota ja joku kuitenki keksii ampua lentsikan alas siinä itärajan tuntumassa, jos ei muuta ni vahingossa.. Siinä jotenki sit päädyttiin siihen, että vois olla terveellisempää risteillä kohteeseen. 

No Viking Line muistuttelee miuta tasasin väliajoin, että nyt on kuule vaikka mitä jännää risteilymeininkiä tarjolla, ni miehän sit tartuin siihen! Piti heti kärkeen valita käytänkö tähän nyt S-boonuskorttia vai varaanko reissun Viking line-jäsenyydelläni, molempia en voi saada. Niin paljon ku mie boonuksista tykkäänki, niin totesin että reissu tuli vielä viikkarikortilla halvemmaks, joten päädyin siihen. Miulahan oli kertyny "venesaldoakin" jo edellisiltä reissuilta 119 kpl. Arvatkaa paljonko sillä ois saanu alennusta, jos ois halunnu käyttää ihan kaikki veneet tähän? 

...Kyyllä, melkei kolme euroa! :D Jätin ne veneet kuitenki vielä kasvamaan korkoa..

Noh, koska tää ei ollu mikää suosituin matkustusaika, niin hyttejä sai suht halvalla. Pistin vielä muutaman euron lisää ja otin meille ikkunallisen cabinin! Tätä ei o tapahtunu jälkeen lapsuusvuosien, jolloin se oli ihan selviö. Ikkunallinen hytti siis. (Sit joku poistui keskuudestamme/suvustamme/jotain, eikä saatu enää ilmaisristeilyitä ja oli lama ja kaikkee ja jouduttii maksaa ite reissumme=hytit oli autokannen alla. Siis sielä, missä voi alkaa laivan upotessa rauhassa juomaa tax freestä ostettuja viinoja, koska sieltä ei o mitää toivoa päästä enää pois. Onneks laiva ei koskaa uponnu :)

Noni, no siis lähettii synkästä Helsingistä (mite se kaupunki tuntuuki kerta kerralta jotenki aina tuskasemman tuhnusemmalta?!) ja herättii aamulla aurinkoisessa Tukholmassa:

En ees muistanu kuinka kivaa on aamulla heräillä ja katella ulkopuolella virtaavaa Tukholman saaristoa :)

Näppärät matkaajat heitti rinkat selkään (tosin kaimalla oli reppu, aika paljon pienempi ku miula. Mie olin pakannu liikaa tavaraa, koska näytän ihmisperseeltä 24/7, töihin eikä kauppaan tartte ikinä pukeutua, joten en pääse koskaa käyttämää miu korviksia tai t-paitoja. Otin ne about kaikki mukaan, koska pääsin nyt reissuun!) ja lähti tallaamaan kohti hotellia. Kaikki Tukholman reissaajat tietää, että se vanha kaupunki on ihan siinä kävelymatkan päässä viikkarin terminaalista, joten sinne oli suunta ihan ekana aamukahville.

Matkalla silmiin osui tää:

Tuollanen pieni kaappi, minikirjasto, johon voi jättää kirjan ja siitä voi ottaa vaihtaria. Aina ku käveltii siitä ohi, tarkistettii tilanne :D Välillä sielä oli kirjoja, välillä ei, joten vaihtuvuutta oli! 

Eka haaste oli löytää gluteiinitonta syömistä. Opin hyvin nopeesti, että se lausutaan sanan alkukirjaimia painottamalla GLUteinfri, ei suinkaan gluteiiiiiiinfri, kuten minä sivistymätön wannabe suomenruotsalainen sitä yritin sönkätä. Ekan kahvilan neitonen ei ymmärtäny miuta yhtään mutta hän näyttikin vähän siltä ku mie ekan työpäivän jälkee tältä reissulta palatessani, eli se metrinen jöijäri paistoi kyllä siinä otsalla ihan esteettömästi. Hänellä oli ehkä pieniä kommunikaatiovaikeuksia koko maailman kanssa. Eikä kello ollu vielä hädintuskin 11 aamulla..

En antanu tän asian masentaa, vaan jatkoin tiiviisti ruotsinopiskeluani koko reissun ajan. Hotellin respassa meni jo paljon paremmin. Täti kysyi ollaanko myö suomesta ja tultu tänne Viking linella. Ehkä se näki sen meiän varaustiedoista, arvas sen siitä että kyseinen scandikki oli viikkarin yhteistyöhotla tai sitte se vaa kuuli miu upeesta aksentista että oon suomesta :D Ymmärsin kyllä mitä se miule kerto, joten otin siitä vähä lisäpisteitä itselleni ja tulevalle ruotsalaisuudelleni.

Noh, majoittumaan. Hotellilla oli näköalahissi, joka alkuun vähä hirvitti..

Eka päivä vietettiin Södermalmilla, koska oltii saatu vihiä, että se on paikallinen Kallio. Pesunkestävät hipsterit Jenni&Jenni hakeutuivat siis omiensa joukkoon. Siinä missä Kallion kaupunginosa on epämääräistä betonilähiötä, Södermalmilla paistoi aurinko ja ihmiset oli jotenki tosi muodikkaita. Ja viini oli hyvää :D Tsekattii paikalliset second hand-liikkeet vaan todetaksemme, että sieltä sai ihan saman hintasta tavaraa, kun oikeestaki kaupasta, mutta vaan käytettynä. Meiän hipsteriys koki pienen kolauksen mutta ei tietenkää tunnustettu sitä ääneen vaa keskityttiin sen sijaan viinibaarin happy hour-tarjontaan.

Löydettiin ihana kauppakeskus, jonka vessatki oli hienommin sisustettu ku meiän koti ikinä!

Seuraava päivä oli pyhitetty museoille. Ostettii sellaset käy-niin-paljon-kuin-ehdit-museokortit ja alettiin suorittaa. Alotettiin jännimmästä, eli Vasa-laivasta ja se oli kyllä ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvonen. Tuntu ihan ku oltais pompattu suoraan Pirates of the Caribbeanin lavasteisiin!

Tää kohde on näkemisen arvoinen ihan kaikille ikään, sukupuoleen, kokoon, uskonnolliseen vakaumukseen tai poliittiseen suuntautumiseen katsomatta. Mieletöntä ajatella että tuo paatti on seilannu vesillä ja uponnu 1600-luvulla. Sitte se on nostettu 1960-luvulla ylös ja sielä sitä voi nyt käydä ihmettelemässä. 

Sitte oli vähä perinteisempää(?) homo(?)taidetta:

Viikinkimuseo, joka oli pienenpieni pettymys. Kaikki siitä kertovat kuvat oli otettu Vikings-sarjasta ja se sai sen tietty vaikuttamaan jotenki mystiseltä. Lasten kanssa matkailevalle joo varmasti oikein mukava kohde, varsinkin kun museon sisällä oli sellanen kummitusjunan tyylinen laite, jonka kyydissä pääs kokemaan yhden viikingin tarinan. Jos on aikaa ja on ostanu museokorttipäivälipun, ihan joo pistäytymisen arvoinen mesta. 

Museopäivän parasta antia oli kyllä spirit museum, jossa esiteltiin esim ruottalaisen ginin valmistusta. Otettiin tietty myös maistelulautanen, joka ei uponnu ei-gininystävään :D (Tosi harmi, mie jouduin juomaa 2/3 ginistä..)

(ei, en osaa enää rajata näitä kuvia tässä blogialustassa. En tiiä kyllä oonko koskaan osannukkaan?)

Museossa pysty myös kokemaa krapulan :D (huom: kuvattava ei kärsi kuvaushetkellä mistään alkoholin aiheuttamista haitoista, eikä häntä vahingoitettu kuvausten eikä matkan aikana.)

Illalla hakeuduttiin sieluttomaan Vapiaanoon syömään, kun mistään ei meinannu saada GLUteinitonta safkaa. Sielä ei taas tarjoilijan kanssa ymmärretty toisiamme på svenska niinku ollenkaan, joten hän kertoi meille enkuksi että pitää mennä pöytään istumaan, skannata koodi älypuhelimella, tehdä tilaus netissä ja sitte tarjoilija tuo sen pöytään. Oon semisti huolissani, että tarjoilijoille ei o kohta enää oikeita töitä..

Sellasta oli Tukholmassa, entäs laivaivalla sitte..

No, syy miks laivalle mennään, on buffetti ja vapaa viinihana. Ei sitä kannata kieltää. Eli vinkki teille, jotka ette o ikinä laivalla käyny, kyllä, buffetti kannattaa varata ja tosiaan mieluusti jo maissa, jolloin siitä saa vähän alennustaki. Yleensä ruoka on ollu hyvää, varsinki viikkarilla. Nyt oli vaan sellanen pieni ongelma, että lämmin ruoka ei ollu mikään noutopöytämalli, vaan valmiit annokset, joissa oli vaihtoehtona possuparka tai onneton kala.

 Valmiina. Annoksina. Mikä hemmetin noutopöytä se on!? En ees kysyny oisko niillä ollu jotai kasvisvaihtoehtoa (jota siis varmastikki ois saanu, jos ois uskaltanu kysyä) mutta en halunnu ottaa riskiä että sieltä ois tullu joku sienimössö, jossa on suolakurkkua ja quornia. Sit se ois vaan ollu pakko syyä, koska oon "tilannu" sen ja sit ei ois jääny nii paljo tilaa jälkkärille! Ja ei, siinä ei ollu tarjolla enkkulakuja, enkä siis päässy kaivelee sieltä niitä aniskarkkeja. (Muutenhan ne on iha hirveitä, yök!) Mutta oli juustoja, tosin yks niistä oli pierusavun makusta mutta pari muuta oli ihan jees. Ja sit oli kinuskikastiketta. Ja viiniä.

Kuvat siitä kun buffettiin on saavuttu.. Lautasella voitte havaita cesar-salaatin, jota oli vielä saatavilla. Lisäksi lautasen reunalla komeilee se pierusavujuusto, jonka makumaailmasta en siis vielä tässä vaiheessa tienny tuon taivaallista. Pakotin kaiman sitten syömää sen, ettei jäis jälelle, koska afrikan lapset.

Sielä saa istua 2 tuntia, joten yö oli jo langennu siinä kohtaa, kun päästiin jälkkäreihin..

Sittehän meillä onkin enää jäljellä laivan iltaohjelma.. Voi niitä aikoja, kun laivaisäntämme Rolf seisoi mikki kourassa keskellä tanssilattiaa, yllään ylisuuri valkoinen laivastoasu ja lipevä hymy. Sielä hän kertoi ensin suomeksi ja sitten sujuvalla suomenruotsilla, kuinka seuraavana esiintyy laivan tanssiryhmä sumbasamba! No, tää oli vähä niinku muisto siitä, valoshow magic ligth super dance show, suoraan Bulgariasta (en tiiä oliks ne Bulgariasta vai esim Puolasta?) Ja ei, Rolf ei seisonu tanssilattialla ja puhunu mikkiin, joko tanssiryhmän kuulutti sisään joku baarimikko, koska budjetti tiukoilla ja kaikki joutuu tekee kaikkee, tai sitte se tuli vaan suorana nauhotuksena jostain. Niin tai näin, laivan hämystä tunnelmaa, askelten hiljaista sointia kokolattiamatoilla kulkiessa, perstuntumaa, kun istuu yökerhon jättituoleissa tai eläkeläisten ikuista riemua hiljaisena maanantai-iltana, sitä ei kukaan voi viedä pois ei lapsuuden muistoista, eikä nykypäivästä :)

Pitkäperjantai oli pitkä, koska miula meinas olla vähä paha olo. Siis meinas. Hinauduttiin rantaan synkän Helsingin satamassa ja jouduttii näyttää koronapassit. Vannon, että yritin vaikka mistä selvittää onko tässä matkustaessa jotai koronatoimenpiteitä vielä, enkä mistään löytäny. Sitä hiljaa ääneen mutisten supisin ja näppärä virkailija, jolla ei siis ollu krapulaa, totes, että kyllä se sielä AIKA monessa paikassa lukee, ihan jo reissua varatessa, että kotiinpäin tullessa pitää näyttää passia. Siis koronapassia. Ajokortti sentää kelpas henkkareiks, kun en jaksanu kaivaa rinkan pohjalle hautautunutta passiani. Siis sitä matkustuspassia. 

Yritin vielä neuvoa venäläisellä tädille ruotsiks miten se pääsee Kamppiin. Yllättäen yleensä niin luotettava HSL:n sovellus ei keksiny tähän mitään kulkuvälinettä välille Viking linen terminaali-Kamppi. Ehdotin sille taksia mutta maksaa kuulema liikaa. Yritin ehdottaa sille lähintä näkemääni ratikkaa, sillä epäilin että se menee ainaki vähä sinne päin. Hän pohti että hänen pitänee mennä tien toiselle puolelle. Mie mietin mikähän päätepysäkki on på svenska, en keksiny. Lopulta täti kiitti ja luovutti. Mie puhuin eniten ruotsia koko matkan aikana Helsingin satamassa.

Käytii sitte pitsalla ja lopulta nappasin (helvetin kalliin)vr:n junan kotia kohti. Oon reissannu nyt vuoden verran väliä HKI-Salo ja noin joka kerta junasta joko puuttuu vaunuja, se on vaihdettu täysin toiseen junaan tai sitte ufot on kaapannu sen ja välin joutuu kulkemaan potkulaudalla, joka maksaa extraa. Tällästä miule ei ollu vielä sattunu mutta ompahan sekin koettu.. 

Arvatenkin miun paikka oli nro 8..

 Rankka reissu, ei voi muuta sanoa. Pian uusiks! :D
 

Anteeksi, onko teillä hetki aikaa puhua hoitajien palkoista?

Noni möttöset, nyt miula onki iha oikeeta asiaa :D Jos joku ei o vielä kuullu, ni hoitajat alotti lakon tänä aamuna. Oltiin pitkään sitä mieltä, että eihän tää nyt meitä ensihoitajia koske, koska myö mitää saaha lakkoilla. No, tavallaan koskee joo mutta ammattiliitto on luvannu suojelutyöhön hoitajia ja tää tarkottaa käytännössä sitä, että kyllä kaikki ambulanssit on ajossa ihan normaalisti. Päivystyksiä on kiinni, joten ne paikat mitkä vielä on auki, ruuhkautuu entisestään mutta se on sitte toinen tarina se..

On hoitajilla sen verran sitä kutsumusta taustalla, että ketään ei jätetä kuolemaan. Kuitenkin monessa paikassa ollaan huolissaan siitä, että ei saada tarpeeksi hoitajia tän lakon takia ja ihmishenkiä vaarantuu:

Jännä juttu :D

Monessa mediassa saa nähdä, että sari sairaanhoitajan peruspalkka ois keskimäärin yli 3000e/kk. En tiiä missä tälläsiä rahoja jaellaan? Oon ollu aika monessa eri yksikössä töissä ja kaikissa peruspalkka jää kyllä aika monta satasta ton alle. Eräässä edellisessä duunipaikassani peruspalkkani oli itseasiassa vain karvaa yli 2000e, ihan vaan rakkaudesta lajiin. Kyllä tällä palkalla elää, kunhan tekee yhden ylityövuoron/lista, valvoo öitä, työskentelee viikonloppuja ja juhannus- ja jouluaattoja sen sijaan, että viettäisi aikaa perheensä kanssa syöden ja mökillä rentoutuen..

En ota kantaa tässä nyt siihen, että mikä olis sopiva korvaus hoitotyöstä. Ymmärrän kaikkien huolen siitä, että jos nyt annetaan hoitajille rahaa, kohta pitää antaa kaikille rahaa ja siitäkös se riemu repee. Ei ole helppoa ei. Seuraan kuitenkin mielenkiinnolla tässä ympärillä vellovaa keskustelua. 

Parasta antia on lukea iltapäivälehtien kommenttipalstoja :D Tää on niin huippua! Leikin tässä nyt, että nää ois asiakaspalautteita ja mie vastaisin näille ihmisille ihan ilman, että joutuisin tästä mihinkään vastuuseen:

Palaute: Mikä tässä on pielessä, kun väkilukuun suhteutettuna meillä on todella paljon hoitajia? Toinen mitä tässä mietin, että kuinka niitä hoitajia tulee lisää jos palkkaa nostetaan. Luulis jäävän entistä vähemmän rahaa uusien palkkaamiseen, jos vanhoille annetaan enemmän. Kouluihin on tunkua ja hoitajia saadaan lisää lisäämällä koulutuspaikkoja.

Vastaus: No sitä en tiedä miten nuo väkiluku/hoitajajakaumat muualla menee, mutta esim monissa maissa perhe hoitaa paljon enemmän ikääntyneitä perheenjäseniään, eikä heitä työnnetä vuodeosastoille säilytykseen. Kouluihin ei ole ollut tunkua enää hetkeen ja voin kertoa, että se materiaali mitä sieltä valmistuu, jos edes valmistuu, ei todellakaan ole aina sitä, ketä haluaisit sinua hoitamaan jos satut sairastumaan. Mietippä sitä!

Palaute: Ymmärrän, että hoitoalalla jaksaminen on viety äärimmilleen ja hoitajat ovat väsyneitä. Mutta miten se väsymisen tulee paikatuksi rahalla? Kun saa tilipussiin rahaa sekö poistaa väsymyksen?

Eikö ennemminkin pitäisi puuttua työn rasittavuuteen ja työssä jaksamiseen?

 

Vastaus: Jos tietäisit saavasi vaikka miljoonan, etkö ehkä jaksaisikin hieman raskaampiakin päiviä? No, vitsivitsi, eihän sitä nyt rahallakaan jaksamista loputtomiin saavuteta mutta kyllä kunnon palkka motivoi jaksamaan. Lisäksi se tuo alaa houkuttelevammaksi, jolloin saadaan uusia, hyviä hoitajia ja työtaakka jakaantuu tasaisemmin. Lisäksi kunnon palkka alkujaan poistaa tarpeen tehdä ylitöitä ja kas vain, kun se jaksaminen siitä lisääntyy, kun saa pitää vapaat vapaina ihan hyvällä omatunnolla! Ei tarvitse tapella pyhävuoroista, vaan voi senkin ajan olla vaikka rentoutumassa perheen kanssa. Ihanaa!

Palaute: Hoitoalalle tulleet ovat tietäneet alalle hakeutuessaan alan yleisen palkkatason. Se ei ole romahtanut viime vuosina. Alan järjestön mukaan palkkakuoppa on ollut vuosikymmeniä. Kirjoitettiin myös, että sairaanhoitaja 3,5 vuoden koulutuksen jälkeen saa huonoa palkkaa. On olemassa maisteriopinnot vaativia ammatteja, joissa palkka on vielä huonompi. Meillä on mahdollisuus valita myös ammatti mihin hakeudumme/ryhdymme. Miksi hakeutua alalle, jos omasta mielestä palkka on lähtökohtaisesti liian pieni?

Vastaus: Kyllä, aina on joku joka saa huonompaa palkkaa mutta nyt puhutaan hoitajista ja hoitoalan palkoista. Tuskin kovinkaan moni hakeutuu hoitoalalle rahan takia, kutsumusammattihan tämä on! Se mitä monikaan kouluun hakiessaan ei tiedä, on se mitä tämä hoitotyö oikeasti pahimmillaan on. Jatkuva kiire, tunne ettei asioita ehdi tekemään kunnolla, kaikki on tehty vähän sinne päin ja vasemmalla kädellä, illalla kotiin mennessä mieleen hiipivät kolmospaikan mummo, joka ei koskaan saanut sitä lupaamaasi mehukeittoa, vitosverhon takana maannut esko, jonka kipua ei saatu hallintaan ajoissa, ne oksentevat juopot, jotka lopulta sammuivat yhteistuumin vessaan ja yrittivät lyödä vartijaa, tunne siitä, että saat noron, vaikka kuinka käytit suojavarusteita ja pesit käsiäsi.. Tätä tilannetta olisi helpottanut jo tositosi paljon se, että sinulla olisi ollut apunasi ylimääräinen käsipari jakamassa hommaa ja vastuuta.. Jos hoitoalalla ehtisi tehdä asiat hyvin ja toteuttaa sitä hoitoviettiään, kyllä tässä olisi varmasti tunne, että tästä maksetaan tarpeeksi. Mutta totuus on jotain ihan muuta..

Palaute: Sairaanhoitajien keskipalkka on yli 3300€/kk. Uusien vaatimusten jälkeen se noisisi noin tonnilla..

Vastaus: Kyllä, näihin keskipalkkoihin ja vielä vähän yli, päästään kun tehdään yöt, illat, viikonloput, pyhäpäivät ja ylityövuorot. Jos tähän summaan pääsisi pelkällä 8-16 päivätyöllä ja asianmukaisilla kahvi- ja ruokatauoilla ja vieläpä niin, että asiat ehdittäisiin tehdä kunnolla, kun olisi tarpeeksi henkilökuntaa,  niin eihän tässä kukaan mistään valittaisikaan!

Palaute: Ei muutakuin alanvaihtoa vaan, niin pääsee istumaan valvomoon jalat pöydällä ja pitkille vapaille. Olisi kiva kuulla mistä tämäkin "Sari Sairaanhoitaja" leikkaisi korotuksiin tarvittavat rahat.

Vastaus: Alanvaihtoahan tässä onkin moni jo suorittaut! Älä sitten valita, kun saat hoitajan tai lääkärin, joka ei puhu kunnolla suomea/jolla ei ole aikaa kuunnella sinun valituksiasi/joka ei tutki kunnolla/lähetä suoraan magneettikuviin/ei päästä sinua viikoksi vuodeoastolle lepäämään.. Hyvät hoitajat lähtevät muualle mutta ihmiset eivät lopeta sairastumista.. Se, mistä rahat otetaan, onkin toinen tarina. Kaikenlaiseen ilmastopolitiikkaan, eduskuntatalon täysremonttiin, yritystukiin, ulkomaanavustuksiin jne löytyy rahaa, enkä sano että ne olisivat yhtään sen huonompia rahoituskohteita, kysymys kuuluu vaan että mihin se olemassa oleva raha käytetään.. Varmaa on vain, että kohta ei ole enää hoitajia, ei varsinkaan niitä päteviä, jos jotain myönnytyksiä ei tehdä. Valitse itse, katseletko mielummin täysrempattua julkista rakennusta vai otatko vastaan hyvää ja pätevää hoitoa, kun olet sairastunut. Valintoja, valintoja..

Palaute: tässä pitkä teksti kaikkea.. Akuutit vaikeat loukkaantumiset, sairastumiset, kuka ja mikä takaa hoidon ja hengissä pysymisen kansalaisille, pistää aprikoimaan.

Vastaus: Kyllä ne akuutit asiat hoidetaan. Meillä hoitajilla kun ei ole mahdollisuutta heittää kokonaan hanskoja tiskiin ja jättää ihmisiä kuolemaan!

Palaute: ..Sairaaloiden käytävillä näkyy valtaosalla olevan hyvinkin kiireetöntä työelämää. Mahtaa olla niin, että muutamat kantaa taakan.

Vastaus: Tätä kuulee usein, että hoitajat vaan istuvat koneella, kävelevät rauhassa käytävillä, pahinta: NAURAVAT kollegan kanssa! Missä kiire? Loisiko se SINULLE turvallisemman ja tehokkaamman tunteen, jos hoitajat juoksisivat käytävillä, hosuisivat ja karjuisivat toisilleen?? Kiire ei aina näy ulospäin, se on sitä ammattitaitoa (jota ei kohta enää ole tarjolla..)

Palaute: Jos totta puhutaan hoitajien työ ei ole erityisen vaativaa ja palkkakin on hyvä moniin muihin töihin verrattuna. Ei tarvitse kantaa yrittäjän riskiä tms.

Vastaus: Oma henkilökohtainen suosikkini, Hoitajien työ ei ole erityisen vaativaa. (Yleensä tässä mainitaan vielä, kuinka lääkäri tekee päätökset ja hoitaja vaan toteuttaa..) Rintakipuinen potilas, jonka sydänfilmissä on selkeitä muutoksia, annan (helvetin kalliin) liuotuslääkkeen suoneen, tunnistan elottomuuden, elvytän, autan synnytyksessä, tunnistan henkeäuhkaavan tilanteen ja konsultoin lääkäriä, joka ei pääse paikalle, vaan hoidan tilanteen jossain hevon kuusessa työparini kanssa.. Lasken tiputusnopeuden infuusiolääkkeisiin ja seuraan potilaan tilannetta matkalla sairaalaan.. Kyllä sanoisin, että pienenpieni vastuu painaa hartioillani. Tehohoitajan silmien edessä menee vielä enemmän laitteita, ruiskupumppuja, letkuja, putkia.. Entäs syöpäpotilaiden sytostaattitiputukset? Munuaispotilaita hoitavat, dialyysikoneen käyttäjät? Leikkaussalihoitajat, anestesiaa valvovat hoitajat? KYLLÄ SIELÄ VASTUU PAINAA, usko pois. Ainut ero on siinä, että tässä on kyse ihmishengistä, eikä rahasta.. 

Aamen, kiitos kun sain avautua :D