Ha, kaikki muistaa (no en tiiä muistaako kaikki mutta ehkä joku muistaa..) tuon klassisen lausahduksen ruotsin Linje-opintokirjoista ja se on nyt päivän teema. (Toinen lause jonka muistan ruotsintunneilta on "Tyst nu Tango!" Tango oli siis koira :D)
Eeenivei, mie kävin siis kuluttamassa muutaman vapaapäiväni ruotsinmaalla, tarkemmin sanottuna Tukholmassa. Ei, en ollu ruotsinristeilyllä(pelkästään) vaan ihan oikeet kaks yötä cityn sykkeessä. Kerron teille nyt tässä kuinka se sujui..
Kaikki lähti siitä, että kaima kyseli reissuseuraa. Kuinka ollakaan, sillä oli loma ja miula tarvittava vapaa SAMAAN AIKAAN, joten eikö se nyt ollu ihan selvä viesti kohtalolta, että reissuun vaan!
Kateltiin mahdollisia lentoja esim Leprasta. Siis johonkin keski-Euroopan kaupunkikohteeseen. Halvalla, tietty. Sitte meitä alko vähä jännittää lentäminen, kun on sota ja joku kuitenki keksii ampua lentsikan alas siinä itärajan tuntumassa, jos ei muuta ni vahingossa.. Siinä jotenki sit päädyttiin siihen, että vois olla terveellisempää risteillä kohteeseen.
No Viking Line muistuttelee miuta tasasin väliajoin, että nyt on kuule vaikka mitä jännää risteilymeininkiä tarjolla, ni miehän sit tartuin siihen! Piti heti kärkeen valita käytänkö tähän nyt S-boonuskorttia vai varaanko reissun Viking line-jäsenyydelläni, molempia en voi saada. Niin paljon ku mie boonuksista tykkäänki, niin totesin että reissu tuli vielä viikkarikortilla halvemmaks, joten päädyin siihen. Miulahan oli kertyny "venesaldoakin" jo edellisiltä reissuilta 119 kpl. Arvatkaa paljonko sillä ois saanu alennusta, jos ois halunnu käyttää ihan kaikki veneet tähän?
...Kyyllä, melkei kolme euroa! :D Jätin ne veneet kuitenki vielä kasvamaan korkoa..
Noh, koska tää ei ollu mikää suosituin matkustusaika, niin hyttejä sai suht halvalla. Pistin vielä muutaman euron lisää ja otin meille ikkunallisen cabinin! Tätä ei o tapahtunu jälkeen lapsuusvuosien, jolloin se oli ihan selviö. Ikkunallinen hytti siis. (Sit joku poistui keskuudestamme/suvustamme/jotain, eikä saatu enää ilmaisristeilyitä ja oli lama ja kaikkee ja jouduttii maksaa ite reissumme=hytit oli autokannen alla. Siis sielä, missä voi alkaa laivan upotessa rauhassa juomaa tax freestä ostettuja viinoja, koska sieltä ei o mitää toivoa päästä enää pois. Onneks laiva ei koskaa uponnu :)
Noni, no siis lähettii synkästä Helsingistä (mite se kaupunki tuntuuki kerta kerralta jotenki aina tuskasemman tuhnusemmalta?!) ja herättii aamulla aurinkoisessa Tukholmassa:
En ees muistanu kuinka kivaa on aamulla heräillä ja katella ulkopuolella virtaavaa Tukholman saaristoa :)
Näppärät matkaajat heitti rinkat selkään (tosin kaimalla oli reppu, aika paljon pienempi ku miula. Mie olin pakannu liikaa tavaraa, koska näytän ihmisperseeltä 24/7, töihin eikä kauppaan tartte ikinä pukeutua, joten en pääse koskaa käyttämää miu korviksia tai t-paitoja. Otin ne about kaikki mukaan, koska pääsin nyt reissuun!) ja lähti tallaamaan kohti hotellia. Kaikki Tukholman reissaajat tietää, että se vanha kaupunki on ihan siinä kävelymatkan päässä viikkarin terminaalista, joten sinne oli suunta ihan ekana aamukahville.
Matkalla silmiin osui tää:
Tuollanen pieni kaappi, minikirjasto, johon voi jättää kirjan ja siitä voi ottaa vaihtaria. Aina ku käveltii siitä ohi, tarkistettii tilanne :D Välillä sielä oli kirjoja, välillä ei, joten vaihtuvuutta oli!
Eka haaste oli löytää gluteiinitonta syömistä. Opin hyvin nopeesti, että se lausutaan sanan alkukirjaimia painottamalla GLUteinfri, ei suinkaan gluteiiiiiiinfri, kuten minä sivistymätön wannabe suomenruotsalainen sitä yritin sönkätä. Ekan kahvilan neitonen ei ymmärtäny miuta yhtään mutta hän näyttikin vähän siltä ku mie ekan työpäivän jälkee tältä reissulta palatessani, eli se metrinen jöijäri paistoi kyllä siinä otsalla ihan esteettömästi. Hänellä oli ehkä pieniä kommunikaatiovaikeuksia koko maailman kanssa. Eikä kello ollu vielä hädintuskin 11 aamulla..
En antanu tän asian masentaa, vaan jatkoin tiiviisti ruotsinopiskeluani koko reissun ajan. Hotellin respassa meni jo paljon paremmin. Täti kysyi ollaanko myö suomesta ja tultu tänne Viking linella. Ehkä se näki sen meiän varaustiedoista, arvas sen siitä että kyseinen scandikki oli viikkarin yhteistyöhotla tai sitte se vaa kuuli miu upeesta aksentista että oon suomesta :D Ymmärsin kyllä mitä se miule kerto, joten otin siitä vähä lisäpisteitä itselleni ja tulevalle ruotsalaisuudelleni.
Noh, majoittumaan. Hotellilla oli näköalahissi, joka alkuun vähä hirvitti..
Eka päivä vietettiin Södermalmilla, koska oltii saatu vihiä, että se on paikallinen Kallio. Pesunkestävät hipsterit Jenni&Jenni hakeutuivat siis omiensa joukkoon. Siinä missä Kallion kaupunginosa on epämääräistä betonilähiötä, Södermalmilla paistoi aurinko ja ihmiset oli jotenki tosi muodikkaita. Ja viini oli hyvää :D Tsekattii paikalliset second hand-liikkeet vaan todetaksemme, että sieltä sai ihan saman hintasta tavaraa, kun oikeestaki kaupasta, mutta vaan käytettynä. Meiän hipsteriys koki pienen kolauksen mutta ei tietenkää tunnustettu sitä ääneen vaa keskityttiin sen sijaan viinibaarin happy hour-tarjontaan.
Löydettiin ihana kauppakeskus, jonka vessatki oli hienommin sisustettu ku meiän koti ikinä!
Seuraava päivä oli pyhitetty museoille. Ostettii sellaset käy-niin-paljon-kuin-ehdit-museokortit ja alettiin suorittaa. Alotettiin jännimmästä, eli Vasa-laivasta ja se oli kyllä ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvonen. Tuntu ihan ku oltais pompattu suoraan Pirates of the Caribbeanin lavasteisiin!
Tää kohde on näkemisen arvoinen ihan kaikille ikään, sukupuoleen, kokoon, uskonnolliseen vakaumukseen tai poliittiseen suuntautumiseen katsomatta. Mieletöntä ajatella että tuo paatti on seilannu vesillä ja uponnu 1600-luvulla. Sitte se on nostettu 1960-luvulla ylös ja sielä sitä voi nyt käydä ihmettelemässä.
Sitte oli vähä perinteisempää(?) homo(?)taidetta:
Viikinkimuseo, joka oli pienenpieni pettymys. Kaikki siitä kertovat kuvat oli otettu Vikings-sarjasta ja se sai sen tietty vaikuttamaan jotenki mystiseltä. Lasten kanssa matkailevalle joo varmasti oikein mukava kohde, varsinkin kun museon sisällä oli sellanen kummitusjunan tyylinen laite, jonka kyydissä pääs kokemaan yhden viikingin tarinan. Jos on aikaa ja on ostanu museokorttipäivälipun, ihan joo pistäytymisen arvoinen mesta.
Museopäivän parasta antia oli kyllä spirit museum, jossa esiteltiin esim ruottalaisen ginin valmistusta. Otettiin tietty myös maistelulautanen, joka ei uponnu ei-gininystävään :D (Tosi harmi, mie jouduin juomaa 2/3 ginistä..)
(ei, en osaa enää rajata näitä kuvia tässä blogialustassa. En tiiä kyllä oonko koskaan osannukkaan?)
Museossa pysty myös kokemaa krapulan :D (huom: kuvattava ei kärsi kuvaushetkellä mistään alkoholin aiheuttamista haitoista, eikä häntä vahingoitettu kuvausten eikä matkan aikana.)
Illalla hakeuduttiin sieluttomaan Vapiaanoon syömään, kun mistään ei meinannu saada GLUteinitonta safkaa. Sielä ei taas tarjoilijan kanssa ymmärretty toisiamme på svenska niinku ollenkaan, joten hän kertoi meille enkuksi että pitää mennä pöytään istumaan, skannata koodi älypuhelimella, tehdä tilaus netissä ja sitte tarjoilija tuo sen pöytään. Oon semisti huolissani, että tarjoilijoille ei o kohta enää oikeita töitä..
Sellasta oli Tukholmassa, entäs laivaivalla sitte..
No, syy miks laivalle mennään, on buffetti ja vapaa viinihana. Ei sitä kannata kieltää. Eli vinkki teille, jotka ette o ikinä laivalla käyny, kyllä, buffetti kannattaa varata ja tosiaan mieluusti jo maissa, jolloin siitä saa vähän alennustaki. Yleensä ruoka on ollu hyvää, varsinki viikkarilla. Nyt oli vaan sellanen pieni ongelma, että lämmin ruoka ei ollu mikään noutopöytämalli, vaan valmiit annokset, joissa oli vaihtoehtona possuparka tai onneton kala.
Valmiina. Annoksina. Mikä hemmetin noutopöytä se on!? En ees kysyny oisko niillä ollu jotai kasvisvaihtoehtoa (jota siis varmastikki ois saanu, jos ois uskaltanu kysyä) mutta en halunnu ottaa riskiä että sieltä ois tullu joku sienimössö, jossa on suolakurkkua ja quornia. Sit se ois vaan ollu pakko syyä, koska oon "tilannu" sen ja sit ei ois jääny nii paljo tilaa jälkkärille! Ja ei, siinä ei ollu tarjolla enkkulakuja, enkä siis päässy kaivelee sieltä niitä aniskarkkeja. (Muutenhan ne on iha hirveitä, yök!) Mutta oli juustoja, tosin yks niistä oli pierusavun makusta mutta pari muuta oli ihan jees. Ja sit oli kinuskikastiketta. Ja viiniä.
Kuvat siitä kun buffettiin on saavuttu.. Lautasella voitte havaita cesar-salaatin, jota oli vielä saatavilla. Lisäksi lautasen reunalla komeilee se pierusavujuusto, jonka makumaailmasta en siis vielä tässä vaiheessa tienny tuon taivaallista. Pakotin kaiman sitten syömää sen, ettei jäis jälelle, koska afrikan lapset.
Sielä saa istua 2 tuntia, joten yö oli jo langennu siinä kohtaa, kun päästiin jälkkäreihin..
Sittehän meillä onkin enää jäljellä laivan iltaohjelma.. Voi niitä aikoja, kun laivaisäntämme Rolf seisoi mikki kourassa keskellä tanssilattiaa, yllään ylisuuri valkoinen laivastoasu ja lipevä hymy. Sielä hän kertoi ensin suomeksi ja sitten sujuvalla suomenruotsilla, kuinka seuraavana esiintyy laivan tanssiryhmä sumbasamba! No, tää oli vähä niinku muisto siitä, valoshow magic ligth super dance show, suoraan Bulgariasta (en tiiä oliks ne Bulgariasta vai esim Puolasta?) Ja ei, Rolf ei seisonu tanssilattialla ja puhunu mikkiin, joko tanssiryhmän kuulutti sisään joku baarimikko, koska budjetti tiukoilla ja kaikki joutuu tekee kaikkee, tai sitte se tuli vaan suorana nauhotuksena jostain. Niin tai näin, laivan hämystä tunnelmaa, askelten hiljaista sointia kokolattiamatoilla kulkiessa, perstuntumaa, kun istuu yökerhon jättituoleissa tai eläkeläisten ikuista riemua hiljaisena maanantai-iltana, sitä ei kukaan voi viedä pois ei lapsuuden muistoista, eikä nykypäivästä :)
Pitkäperjantai oli pitkä, koska miula meinas olla vähä paha olo. Siis meinas. Hinauduttiin rantaan synkän Helsingin satamassa ja jouduttii näyttää koronapassit. Vannon, että yritin vaikka mistä selvittää onko tässä matkustaessa jotai koronatoimenpiteitä vielä, enkä mistään löytäny. Sitä hiljaa ääneen mutisten supisin ja näppärä virkailija, jolla ei siis ollu krapulaa, totes, että kyllä se sielä AIKA monessa paikassa lukee, ihan jo reissua varatessa, että kotiinpäin tullessa pitää näyttää passia. Siis koronapassia. Ajokortti sentää kelpas henkkareiks, kun en jaksanu kaivaa rinkan pohjalle hautautunutta passiani. Siis sitä matkustuspassia.
Yritin vielä neuvoa venäläisellä tädille ruotsiks miten se pääsee Kamppiin. Yllättäen yleensä niin luotettava HSL:n sovellus ei keksiny tähän mitään kulkuvälinettä välille Viking linen terminaali-Kamppi. Ehdotin sille taksia mutta maksaa kuulema liikaa. Yritin ehdottaa sille lähintä näkemääni ratikkaa, sillä epäilin että se menee ainaki vähä sinne päin. Hän pohti että hänen pitänee mennä tien toiselle puolelle. Mie mietin mikähän päätepysäkki on på svenska, en keksiny. Lopulta täti kiitti ja luovutti. Mie puhuin eniten ruotsia koko matkan aikana Helsingin satamassa.
Käytii sitte pitsalla ja lopulta nappasin (helvetin kalliin)vr:n junan kotia kohti. Oon reissannu nyt vuoden verran väliä HKI-Salo ja noin joka kerta junasta joko puuttuu vaunuja, se on vaihdettu täysin toiseen junaan tai sitte ufot on kaapannu sen ja välin joutuu kulkemaan potkulaudalla, joka maksaa extraa. Tällästä miule ei ollu vielä sattunu mutta ompahan sekin koettu..
Arvatenkin miun paikka oli nro 8..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti