tiistai 26. syyskuuta 2023

Satumainen Sveitsi



Toinen matka-aiheinen postaus heti kärkeen! Ah, kun tuntuuki hyvältä olla taas bäk in bisnes! Tälläkertaa seikkailu tapahtui ihan manner-euroopassa, toisin sanoen Sveitsissä. 

Mitä teille tulee mieleen Sveitsistä? Toblerone? Alpit? Sveitsiläiset kellot? Kyyllä, sitähän se on. Tuohon kelloasiaan oli itseasiassa joku ihan selkee selitys, se liitty jotenkin siihen, että Sveitsissä oli joku hallitsijahahmo tms, joka ei antanu ihmisten koristautua mitenkään. Eli ei saanu olla koruja, meikkiä, hienoja vaatteita.. Mutta, kellot oli sallittuja! Siitäpä sitte alettii kehittää mitä hienoimpia kelloja ja sitäkautta on kehittyny myös laaja osaaminen aiheeseen. 

Suklaasta en tiiä miks Sveitsi on siitä tunnettu, ainaki mitä myö ostettii ihan herkkukaupasta suklaata ja maisteltii eri makuja ni ei ollu kyllä oikee mistää kotosin.. Huom, älkää tehkö päätelmiä miun yhden otoksen perusteella (itse tein kyllä varsin vakaviaki päätelmiä) koska esim valkonen tobleronehan on iha hullun hyvää! Tietty harmi vaan että se on nyt ostoboikotissa, koska jotenki se tukee Venäjää sodassa. Vai oliko se nyt niin, että se ei o suostunu poistumaan venäjältä, samoin ku Philadelphia-tuorejuusto ja Marabou. Neki kuuluu molemmat miu käyttämiin tuotteisiin ja niiden boikotti vaikeuttaa miu arkea. Onneks Oreot on iha halpoja kopioita Dominoista, ni ne saa jäähä senki puolesta kauppaan.

MUTTA APUA, ei miu nyt pitäny tässä mitää boikottipuhetta pitää. Ehkä pitäs tehä siitä aiheesta uus postaus asap mutta mennää nyt siihe Sveitsiaiheeseen!

Eli, myö ollaa kunnostauduttu pakettimatkailijoina, joten lähettii tällekki reissulle tutulla Albatrossin matkapaketilla. Aiemmat reissut Japaniin ja Portugaliin ovat olleet todella antoisia. On nii helppoo ku joku on jo päättäny mitä kohteessa kannattaa nähdä ja tehdä, millä välineellä reissata, mistä se lähtee ja milloin. Samalla joku kertoo siule paikan kielestä, kulttuurista, ihmisistä, historiasta.. 

Tästä nimenomaisesta reissusta jäi kyllä nyt kaikki sellanen pois. Toki opas opasti meiät aina oikeeseen junaan mutta siinäpä se. Tälläsessä sivistysvaltiossa, jossa ihmiset puhuu englantia, oltais varmaan selvitty moisesta haasteesta ihan itekki.. 

No, se siitä. Mitä meiän reissuun sitte kuului? Matka alkoi Luzernista. Voi, ihana, aurinkoinen, Luzern! Ei voi kun suositella!!




Maailmankuulu(?) Luzernin leijonamuistomerkki:




Kaupunki jossa on rantaa, kulttuuria, historiaa, shoppailua, hyvää ruokaa.. ja mikä parasta, se ei o vielä ihan täysin turismin valtaama, vaikka tietysti sielä turistejakin on. Ei kuitenkaan juurikaan suomalaisia!

Yksi Luzernin monista silloista, joiden yläpuolella voi nähdä ikivanhoja (?) maalauksia. Tässä niistä kuuluisin "Kuoleman tanssi"


Jostain syystä sillalla oli hirveesti hämähäkkejä. Niitä ei siis näkyny missään muualla mutta tuo vanha silta oli niiden valtaama. Tässä näkyy tarkkasilmäisimpien verkkokalvoille eräs pikku peto. (kyllä, se on tuo pieni piste tuola katonrajassa.. Se näytti isommalta luonnossa :D) Haluun uskoo että ne hämpit, jotka oli siis meilläpäin elelevien ristilukkien isoserkkuja, on yhtä vanhoja ku tuo silta. Eli useampi sata vuotta.. 


Kyllä en o rajannu näitä kuvia, koska.. tiiättekö kui vaikeeta on siirtää kuvat puhelimesta tietokoneelle?? Aivan oikein, täysin mahdotonta.. 

Joo, tässä vielä yks siltakuvaus.. Niissä oli kaikissa about sama aihemaailma :D



Kun saat mojiton, johon on panostettu :)


Alpit, turkoosia vettä. Siitä on Sveitsin maisemat tehty!

 


Täällä, kuten useissa muissakin maissa, on aina tärkeetä, että kirkossa on kaunista ja kaikki hyvin. Ihan sama onko tavallinen kansa nähty nälkää tuohon aikaan.. Villi veikkaus että on? Tai sit ei.. Mutta ainaki kirkossa on ollu prameeta!


Tää lasimaalauksen aihe pitäs kai olla uskonnollinen mutta näyttääkö tää hahmo teiänki mielestä vähä vampyyrilta? 


Hilpeet veikkoset vartioimassa jonku sukuhautaa. Jotenki näillä on nii hyvä meininki!




Sitte mentiiki kuulkaa Stansenhorn-vuoren huipulle. Käytiin myös ohjelman mukaisesti Rigi-vuorella aikaisemmin mutta tää oli tällänen extramaksullinen lisäretki. Kyllä, siis iha oikeesti mie maksoin extraa siitä riemusta että tuijotin jonku kurkkupurkkihissin lattiaa jossai puidenlatvojen yläpuolella ja taistelin alkavaa paniikkia vastaan. Ei, ei sovi korkeenpaikankammosille, ei, en muista millo viimeeks miula ois ollu noi lähellä sellanen ihan oikee ja aito paniikkikohtaus. Ja siis oon esim ollu melkei puol tuntia kahestaa kahen talidomi-ikäsin ihmisenalun kanssa pihalla sen aikaa ku niitten äiti kävi lähikaupassa. Ees sillo en ollu nii lähellä alkaa kouristaa ku mitä tolla reissulla.  


Parastahan tässä oli se, kun olin viimein selvinny kurkkupurkista kantavalle maaperälle, tajusin että miu pitää mennä sieltä samaa reittiä alas. Siitä selvitäkseen tarttesin kahta asiaa eli:

Alkoholia:


(kuvassa voi havaita miu lounaan, eli punaviiniä ja ranskalaisia, sekä sitte K:n lounaan, omenia ja mehua..)

..ja apua miu henkiauttajilta:


Tuo on joku pyhä paikka, jossa esim huippujoogit käy paljon hiljentymässä. Sielä on joku maaginen energia. Sen kyllä huomas!

Minä kun pääsin takas maanpinnalle:


Täältä pääsee Rigi-vuorelle: 


Vietettii sitte pari yötä Bellinzonassa. Siitä ei juuri mainittavaa, mitä nyt mentiin kyseiseen sityyn Panorama express- maisemajunalla, oikeen ykkösluokassa. Kokemushan se oli seki..





Käytii sitte vielä Bellinzonan markkinoilla ihmettelemässä eläinambulanssia. AIka liikkistä :D


Summa summarum Sveitsi on kyllä näkemisen arvonen paikka mutta tarviiko siihen Albatrossin palveluita, siitä voidaan olla montaa mieltä.. Hyvä reissu toki ja palaisin koska tahansa uudestaan Luzerniin!

Mitä tästä maasta on hyvä tietää, niin sielä on siistiä ja turvallista. Vettä voi tankata omaan juomapulloon hienoista lähteistä, joita on ympäri kaupunkia:


Hintataso on suomen luokkaa, ehkä ihan karvan verran kalliimpi mutta ei nyt niin paljon, että sen takia kannattais jättää menemättä! 

Maisemat on mahtavat mutta alkavat toistaa itseään neljännen päivän kohdalla. 

Sveitsiläinen käsityöläissuklaa on kallista ja pahaa. 

..ja kyllä, jodlaus ja alppitorvien töräyttely on sielä iha yhtä normaalia ku meillä manta-patsaalla uiminen jääkiekon mm-kultamatsin jälkeen..




 

perjantai 22. syyskuuta 2023

Ihanaa Islantia


Se on kuulkaa vuosi vierähtäny edellisestä postauksesta. Aluperinhän mie perustin tän blogin ihan vaan itelleni, että voin jakaa tänne taidetta ja muuta höpöjuttua. Sit tätä kävikin lukemassa ainaki miu terapeutti ja muutama muu hahmo :)

Kulunu vuosi, tai oikeestaa reilu vuosi jo, on ollu aikamoista rallia. Henkistä ja fyysistä. Tai jos sanois että vuoristorataa, ni se vois kanssa olla aika kuvaava. Sellasta iha helvetinmoista vuoristorataa, sellasta ku eräässä Tukholmalaisessa huvipuistossa. Oon haudannu niin maalaus- piirustus- kun kaiken muunki taiteen, mukaanlukien kirjottamisen. Ja vaikka tässä on taas tullu lunta tupaa töiden suhteen (johan tässä tasasta oliki koko kesä!) niin jollain tavalla tää blogi kutsuu miuta taas! 

Alotan tässä parilla helpolla aiheella. Käytii viime keväänä toteuttamassa yks pitkäaikane place to travel-listan kohde, eli Islanti! Se oli kaikkee sitä mitä on aina aatellukki ja toisaalta kaikkee mitä ei ois voinu oikee edes kuvitella. Matkablogipostauksia ja ties mitä tiktokeja ja twittereitä aiheeseen liittyen on varmaan satatuhatta ja enemmän mutta ehkä tää miun pohdinta mahtuu vielä joukkoon. Tässäpä teille ihanaa Islantia!

Kaikkihan tietää (vai tietääkö?) että Islannissa ei juurikaan kasva puita tai metsää, sielä on vaan loputonta laavakenttää :D Vaikka tiesinki tän, silti se oli jotenki jännä nähä iha luonnossa..





Sielä paikallinen vitsi onki, että mitä pitää tehä jos eksyy Islannissa metsään? Nousta ylös :D Eli on sielä jotai ryteikköä mutta ei mitää kovin korkeeta. Sitäpaitsi se koko saarihan taitaa olla jatkuvassa vaarassa räjähtää taivaan tuuliin millon vaan, että siitä sitte. Kuulema Islannin turismia ei juurikaan ollu (vaikka veikkaan että heppaihmisten keskuudessa tää on ollu suosittu ja tunnettu reissukohde jo jostai tyylii keskiajalta) ennenku se tulivuori-tuhka-episodi tapahtu. Se oli joskus 2010, kun euroopan lentoliikenne seisahtu, koska.. noh, tuhka kai jotai peitti näkyvyyden. Sillo ihmiset on viimeistää heränny että hetkinen, mikäs mesta tää Islanti onkaan!

Sen lisäks että sielä on luontoa ja sen takia sinne kannattaa ensisijaisesti toki matkustaakki, niin sielä on myös supermielenkiintosta (kaupunki)kulttuuria:


Islantilaiset on suvaitsevaisia ja avarakatseisia. Ymmärtääkseni se oli eka euroopan maa, jolla oli naispuoleinen presidentti. (Tai siis naisoletettu, vaikkakin tuolloin kai sai vielä puhua iha vaa naisista ja miehistä.) Pride ja sateenkaaren värit näky sielä katukuvassa niin rakennuksissa, kaduissa, matoissa, verhoissa.. you name it.


Punk museo keskellä kaupunkia. Rakennettu entiseen julkisee vessaan. Käymisen arvoinen, ihan vaikka ei ko musiikkilajista yhtään tykkäiskään. 



No mutta, asiaan! Kukaan yhtään itseään kunnioittava täti-ihminen ei matkusta satujen saarelle ilman että käy koittamassa paikallista menopeliä, eli islanninhevosta. Ja kyllä, se on nimenomaan HEVONEN, ei mikään poni! Ponikokoinen toki mutta..

Siinä missä suomalaisee ratsastuskouluun tullaan alkeistunnille, käydään kaikki asiat läpi sataan kertaan, kerrotaan kuinka hevosten tarhaan ei saa mennä, pitää toimia rauhallisesti ja varmasti, jokaista pidetään kädestä alusta loppuun asti hevosta ja onnetonta kuskia ei jätetä hetkeksikään yksin on islannissa hieman rennompi ote. Meidät haettiin hotellilta muiden hevosiin hullaantuneiden (?) turistien kanssa ja vietiin tallille, jossa meitä odotti lauma ratsuja. Yksitellen porukka työnnettiin kyytiin, ohjeet olivat: Kun haluat kääntyä oikealle, vedä oikeasta ohjasta, kun vasemmalle niin toisesta, vedä molemmista=jarru, potkaise kylkeen=kaasu. Hyvää matkaa. :D



                                                


Kyyyllä tarjoilisin ihan jokaiselle pappa betalar-punavuoren prinsessalle käyntiä islantilaisella tallilla. Sielä ei nimittäin paljon satulahuovan sävyyn sointuvaa pinteliä valisteltu, eikä superkarvaisia poneja ole salettiin ikinä loimitettu :D Mutta aivan ihania, elämänsä tyytyväisiä ja mukavan oloisia ratsuja vaikuttivat olevan. Kaikki lähtivät innolla duuniin meidän höpöturistien kanssa, menivät varmajalkaisesti kivikkoisista jokiuomista ja mutaisen kosteikon yli. Marssijärjestyksestäkään ei oltu turhan tarkkoja mutta jos joku yritti kiriä maastonvetäjän konin ohitse, tämä kyllä blokkasi pyrkyrin aikeet nopeasti ja tehokkaasti. 

Tässä paineltiin nyt vaan reilu tunti mutta ensikerralla kun tänne palaan, (ja totta totisesti palaan!) voisi kokeilla hieman pidempää retkeä islannin upeissa maisemissa :)

Mitäs sitten, kun kaks ensihoitajaa lähtee reissuun? No tietty etitää paikallinen ambulanssiparkki/pelastuslaitos. Sieltä oltiin ihan ymmärtäväisiä, kun käytiin kolkuttelemassa ovelle ja esitettiin asia, että meitä kiinnostais nähhä minkälaisilla välineillä teillä hoidetaan potilaita.. 

Kaikki muut kuvat aiheesta on K:lla mutta jos tätä tekstiä nyt lukee joku, jota se asia erityisesti kiinnostaa, niin kerro toki niin esittelen lisää aiheesta. Mut koska en halua tähä postauksee nyt lisätä tän enempää työasiaa, niin tämän paikallisen pelastusalan hihamerkin myötä uusiin aiheisiin..



Toki käytii sitte pakollisilla retkillä.. Tässä antia kokopäivän reissulta, kohta jossa mannerlaatat törmää. Sielä oli..no, kivikkoista :D



Toinen hillitön nähtävyys oli jättimäinen vesiputous. Luulen että tän postauksen lopussa olevat videot ei näy tai varsinkaan kuulu mutta kuvitelkaa tähä sellanen kova kohina, siis niin kova että ei kuule tyylii omia, sairaita ajatuksiaan. Sitte sellanen kasvoille tupruttava tihkusade ja tuuli n. 25m/sek. Noni, nyt pääsette aika lähelle tän putouksen reunalla vallitsevaa tunnelmaa!


Ja sitten tietty kylmästä lämpimään, eli geysireille! Sielä ne pulputteli, isompia ja pienempiä lähteitä. Nää ei siis ollu sellasia mihi ois voinu mennä uimaan.. Paitsi jos haluu kiehua elävältä ni sitte voi mennä. Ei ehkä kannata. Tai luulen että ei kannata.



Kuvittele tähän sellanen iso geysirpurkaus. Se siis purkautuu n.5-10 min välein, iso vesisuihku tulee maasta. Tästäkin aiheesta on video (koska oon kunnon turisti)mutta eihän se tässä näy.. (olin ylipäätään unohtanu että tällä ohjelmalla ei voi muokata kuvia, mitenkään, vaan se pitää tehä jo ennen latausvaihetta kitisevällä kakkiaisella.. raskasta)

Tässä vielä tulivuori, sammunu sellanen, jonka kraateriin on muodostunu lampi. 


No mut hei, siis käytiinhän myö tietysti myös kuumassa lähteessä lillumassa!! Se vesi oli tällästä veden kanssa kosketuksissa olleen Ouzon väristä, ihanan lämmintä. Koko tuo mesta oli täynnä tuota vettä ja sen yhteytee oli siis rakennettu kylpylä. Pääsymaksuun kuului kasvonaamio, hoitoaine ja yks juoma :D Tää omakuva on tässä vaan siks, koska miula oli sattumoisin eräjorma-reppu mukana (yleensä se kulkee vaan miu työreppuna) niin se sillee sopii tähän eräjorma-islanti-teemaan!




Islanti tarjoaa siis vähän kaikille kaikkea. Ihmiset on ystävällisiä mutta eivät tule iholle. Luonto on lähellä mutta kaikenlaista kaupunkia, shoppailua, museota yms löytyy myös. Hintataso on aika lailla sama kun suomessa, ehkä ihan karvan verran kalliimpi mutta ei mikään saavuttamaton. Retket maksaa jonkin verran, samoin ilmeisesti auton vuokraaminen ja bensa on suht arvokasta hupia mutta eipä tuo nyt sellanen maa olekaan mihin kannattais lähtee mihinkään budjettimatkalle. 

Ainutlaatuinen kokemus ja paikka jonne aion palata mahdollisimman pian! Kevät, eli siis maalis-huhtikuu, tuntui olevan just hyvä aika reissata. Ei ollu kylmä, ei ollu kuuma, ei ollu liikaa turisteja eikä mitään muutakaan outoa. 

MENKÄÄ KÄYMÄÄN!!

Jätän nyt nuo videopätkät tuohon, ties vaikka joku sais ne näkymään! :D

Enskerralla kerrotaan joko Sveitsistä tai miu yllätyssynttäreistä. Pysykää tutkalla!