Ihanaa Islantia

Se on kuulkaa vuosi vierähtäny edellisestä postauksesta. Aluperinhän mie perustin tän blogin ihan vaan itelleni, että voin jakaa tänne taidetta ja muuta höpöjuttua. Sit tätä kävikin lukemassa ainaki miu terapeutti ja muutama muu hahmo :)

Kulunu vuosi, tai oikeestaa reilu vuosi jo, on ollu aikamoista rallia. Henkistä ja fyysistä. Tai jos sanois että vuoristorataa, ni se vois kanssa olla aika kuvaava. Sellasta iha helvetinmoista vuoristorataa, sellasta ku eräässä Tukholmalaisessa huvipuistossa. Oon haudannu niin maalaus- piirustus- kun kaiken muunki taiteen, mukaanlukien kirjottamisen. Ja vaikka tässä on taas tullu lunta tupaa töiden suhteen (johan tässä tasasta oliki koko kesä!) niin jollain tavalla tää blogi kutsuu miuta taas! 

Alotan tässä parilla helpolla aiheella. Käytii viime keväänä toteuttamassa yks pitkäaikane place to travel-listan kohde, eli Islanti! Se oli kaikkee sitä mitä on aina aatellukki ja toisaalta kaikkee mitä ei ois voinu oikee edes kuvitella. Matkablogipostauksia ja ties mitä tiktokeja ja twittereitä aiheeseen liittyen on varmaan satatuhatta ja enemmän mutta ehkä tää miun pohdinta mahtuu vielä joukkoon. Tässäpä teille ihanaa Islantia!

Kaikkihan tietää (vai tietääkö?) että Islannissa ei juurikaan kasva puita tai metsää, sielä on vaan loputonta laavakenttää :D Vaikka tiesinki tän, silti se oli jotenki jännä nähä iha luonnossa..

Sielä paikallinen vitsi onki, että mitä pitää tehä jos eksyy Islannissa metsään? Nousta ylös :D Eli on sielä jotai ryteikköä mutta ei mitää kovin korkeeta. Sitäpaitsi se koko saarihan taitaa olla jatkuvassa vaarassa räjähtää taivaan tuuliin millon vaan, että siitä sitte. Kuulema Islannin turismia ei juurikaan ollu (vaikka veikkaan että heppaihmisten keskuudessa tää on ollu suosittu ja tunnettu reissukohde jo jostai tyylii keskiajalta) ennenku se tulivuori-tuhka-episodi tapahtu. Se oli joskus 2010, kun euroopan lentoliikenne seisahtu, koska.. noh, tuhka kai jotai peitti näkyvyyden. Sillo ihmiset on viimeistää heränny että hetkinen, mikäs mesta tää Islanti onkaan!

Sen lisäks että sielä on luontoa ja sen takia sinne kannattaa ensisijaisesti toki matkustaakki, niin sielä on myös supermielenkiintosta (kaupunki)kulttuuria:

Islantilaiset on suvaitsevaisia ja avarakatseisia. Ymmärtääkseni se oli eka euroopan maa, jolla oli naispuoleinen presidentti. (Tai siis naisoletettu, vaikkakin tuolloin kai sai vielä puhua iha vaa naisista ja miehistä.) Pride ja sateenkaaren värit näky sielä katukuvassa niin rakennuksissa, kaduissa, matoissa, verhoissa.. you name it.

Punk museo keskellä kaupunkia. Rakennettu entiseen julkisee vessaan. Käymisen arvoinen, ihan vaikka ei ko musiikkilajista yhtään tykkäiskään. 

No mutta, asiaan! Kukaan yhtään itseään kunnioittava täti-ihminen ei matkusta satujen saarelle ilman että käy koittamassa paikallista menopeliä, eli islanninhevosta. Ja kyllä, se on nimenomaan HEVONEN, ei mikään poni! Ponikokoinen toki mutta..

Siinä missä suomalaisee ratsastuskouluun tullaan alkeistunnille, käydään kaikki asiat läpi sataan kertaan, kerrotaan kuinka hevosten tarhaan ei saa mennä, pitää toimia rauhallisesti ja varmasti, jokaista pidetään kädestä alusta loppuun asti hevosta ja onnetonta kuskia ei jätetä hetkeksikään yksin on islannissa hieman rennompi ote. Meidät haettiin hotellilta muiden hevosiin hullaantuneiden (?) turistien kanssa ja vietiin tallille, jossa meitä odotti lauma ratsuja. Yksitellen porukka työnnettiin kyytiin, ohjeet olivat: Kun haluat kääntyä oikealle, vedä oikeasta ohjasta, kun vasemmalle niin toisesta, vedä molemmista=jarru, potkaise kylkeen=kaasu. Hyvää matkaa. :D

                                                

Kyyyllä tarjoilisin ihan jokaiselle pappa betalar-punavuoren prinsessalle käyntiä islantilaisella tallilla. Sielä ei nimittäin paljon satulahuovan sävyyn sointuvaa pinteliä valisteltu, eikä superkarvaisia poneja ole salettiin ikinä loimitettu :D Mutta aivan ihania, elämänsä tyytyväisiä ja mukavan oloisia ratsuja vaikuttivat olevan. Kaikki lähtivät innolla duuniin meidän höpöturistien kanssa, menivät varmajalkaisesti kivikkoisista jokiuomista ja mutaisen kosteikon yli. Marssijärjestyksestäkään ei oltu turhan tarkkoja mutta jos joku yritti kiriä maastonvetäjän konin ohitse, tämä kyllä blokkasi pyrkyrin aikeet nopeasti ja tehokkaasti. 

Tässä paineltiin nyt vaan reilu tunti mutta ensikerralla kun tänne palaan, (ja totta totisesti palaan!) voisi kokeilla hieman pidempää retkeä islannin upeissa maisemissa :)

Mitäs sitten, kun kaks ensihoitajaa lähtee reissuun? No tietty etitää paikallinen ambulanssiparkki/pelastuslaitos. Sieltä oltiin ihan ymmärtäväisiä, kun käytiin kolkuttelemassa ovelle ja esitettiin asia, että meitä kiinnostais nähhä minkälaisilla välineillä teillä hoidetaan potilaita.. 

Kaikki muut kuvat aiheesta on K:lla mutta jos tätä tekstiä nyt lukee joku, jota se asia erityisesti kiinnostaa, niin kerro toki niin esittelen lisää aiheesta. Mut koska en halua tähä postauksee nyt lisätä tän enempää työasiaa, niin tämän paikallisen pelastusalan hihamerkin myötä uusiin aiheisiin..

Toki käytii sitte pakollisilla retkillä.. Tässä antia kokopäivän reissulta, kohta jossa mannerlaatat törmää. Sielä oli..no, kivikkoista :D

Toinen hillitön nähtävyys oli jättimäinen vesiputous. Luulen että tän postauksen lopussa olevat videot ei näy tai varsinkaan kuulu mutta kuvitelkaa tähä sellanen kova kohina, siis niin kova että ei kuule tyylii omia, sairaita ajatuksiaan. Sitte sellanen kasvoille tupruttava tihkusade ja tuuli n. 25m/sek. Noni, nyt pääsette aika lähelle tän putouksen reunalla vallitsevaa tunnelmaa!

Ja sitten tietty kylmästä lämpimään, eli geysireille! Sielä ne pulputteli, isompia ja pienempiä lähteitä. Nää ei siis ollu sellasia mihi ois voinu mennä uimaan.. Paitsi jos haluu kiehua elävältä ni sitte voi mennä. Ei ehkä kannata. Tai luulen että ei kannata.

Kuvittele tähän sellanen iso geysirpurkaus. Se siis purkautuu n.5-10 min välein, iso vesisuihku tulee maasta. Tästäkin aiheesta on video (koska oon kunnon turisti)mutta eihän se tässä näy.. (olin ylipäätään unohtanu että tällä ohjelmalla ei voi muokata kuvia, mitenkään, vaan se pitää tehä jo ennen latausvaihetta kitisevällä kakkiaisella.. raskasta)

Tässä vielä tulivuori, sammunu sellanen, jonka kraateriin on muodostunu lampi. 

No mut hei, siis käytiinhän myö tietysti myös kuumassa lähteessä lillumassa!! Se vesi oli tällästä veden kanssa kosketuksissa olleen Ouzon väristä, ihanan lämmintä. Koko tuo mesta oli täynnä tuota vettä ja sen yhteytee oli siis rakennettu kylpylä. Pääsymaksuun kuului kasvonaamio, hoitoaine ja yks juoma :D Tää omakuva on tässä vaan siks, koska miula oli sattumoisin eräjorma-reppu mukana (yleensä se kulkee vaan miu työreppuna) niin se sillee sopii tähän eräjorma-islanti-teemaan!

Islanti tarjoaa siis vähän kaikille kaikkea. Ihmiset on ystävällisiä mutta eivät tule iholle. Luonto on lähellä mutta kaikenlaista kaupunkia, shoppailua, museota yms löytyy myös. Hintataso on aika lailla sama kun suomessa, ehkä ihan karvan verran kalliimpi mutta ei mikään saavuttamaton. Retket maksaa jonkin verran, samoin ilmeisesti auton vuokraaminen ja bensa on suht arvokasta hupia mutta eipä tuo nyt sellanen maa olekaan mihin kannattais lähtee mihinkään budjettimatkalle. 

Ainutlaatuinen kokemus ja paikka jonne aion palata mahdollisimman pian! Kevät, eli siis maalis-huhtikuu, tuntui olevan just hyvä aika reissata. Ei ollu kylmä, ei ollu kuuma, ei ollu liikaa turisteja eikä mitään muutakaan outoa. 

MENKÄÄ KÄYMÄÄN!!

Jätän nyt nuo videopätkät tuohon, ties vaikka joku sais ne näkymään! :D

Enskerralla kerrotaan joko Sveitsistä tai miu yllätyssynttäreistä. Pysykää tutkalla!