Ystäviä, terapiaa ja mistä ne hiihtotraumat oikeen tulee?

Alotetaanko tosta hiihtotrauma-asiasta. Jos sielä linjalla on edelleen joku, joka haluu tietää miu terapeutista, siis jotai juttua siitä ihmisestä jonka vakailla hartioilla miu mielenterveys lepää (ei, ei ole maksettu mainos, tämä terapia maksetaan luonnossa ja vieläpä melko erilaisissa muodoissaan..)niin lukekaa vähän pidemmälle. Tähän alkuun haluun kertoo miks sitä terapiaa toisinaan tarvii.. Eli, aihe: Hiihtotrauma.

Kelläpä ei ois jo ala-asteen ajoilta jääny takaraivoon traumat hiihtokilpailuista, joihin oli PAKKO OSALLISTUA ja kyllä, aika otettiin ja kirjattiin ja mitalit jaettiin, vaikka kuinka yritettiin että "saa hiihtää ihan vaan kuntohiihtona." Jep, ja kuppakin on vaan pientä harmitonta kutinaa..eiku miten se meni??

 Oon tästä lähes yhtä katkera, kun sitte yläasteella liikkatunneista, kun uinti laskettii ainooks oikeeks urheilulajiks. No, siitä vois tehhä joskus oman postauksen mutta haluun nyt palata hetkeks hiihtotraumoihin. Haluun muhia aiheessa miks hiihtäminen on ihan sieltä mihin lumi ei laskeudu ja jos laskeutuukin, niin ei ainakaan ikinä sieltä sula..

Koska oon eläny jännimmän lapsuuteni 90-luvun laman vaikutuspiirissä, en esim koskaan saanu uusia, hienoja suksia. Serkun, naapurin penan, jonku dopingistä kärynneen ja uransa lopettaneen venäläishiihtäjän tai mummin vanhoilla välineillä painettiin siskon kanssa koko kouluaika(Onks siula Skidi samanmoiset muistot aiheesta?). Myöskään minkäänlainen suksien voitelu tai oikeenkokosten monojen tai sopivan mittasten sauvojen sovittelu ei kuulunu tähän urheiluun.. Kyllä ei tartte kovin kaukaa miettiä että mistä se hiihtotrauma juontaa juurensa..

N.20 vuotta myöhemmin trauma oli helpottanu. Sillo tuli muotiin pitopohjasukset. SIis sellaset, joita ei tartteis voidella. No mie sitte prismaan iloisena hommaamaan moiset ihmesukset, varmana siitä, että hiihtotrauma poistuisi takavasemmalle nopeemmi ku suomenhevonen jolla on lumilautailija valjaiden päässä. Kyllä, hyvät oli sukset. Piti todella hyvi, edes alamäessä ei vauhti kiihtyny.. 

Myin nämä ihmesukset kirpparilla jollekki onnettomalle, joka ei ollu vielä kuullu mitä PITOpohjasukset oikeessa elämässä tarkottaa.. Joku vähä järkevämpi ois näitten traumojen jäliltä jo luovuttanu mutta mitä tekee Jenni.. Juurikin, oottaa pari vuotta ja hankkii luistelusukset. Nyt mennään!

**** 

Hei otetaa tähä välii yks kuva. Tää on viime syksyltä. Eksyin sillonki metsään mutta syksyllä, vaikka alko tulla pimee ja oli märkää ja joku asia silloinki ahisti, niin silti, jalassa oli lenkkarit, eikä hiihtomonot, joten se oli kuitenkin inhimillisempää..

Haha, huijasin, tuliki kolme kuvaa! Näitä on nii kuppasta jakaa missää instassa, koska sielä o nykysi niiiiiiiiin paljo pelkkiä mainoksia, että kaikki tällänen laatusisältö hukkuu sinne massaan. No, tän takiahan mie tän blogin aikanaan perustinki. Kuvien jakamista varten siis. 

Noni, nyt siihe hiihtoaiheeseen. Taisin tässä jokunen postaus sitte mainita, että kävin hiihtämässä. Oli joku kuvaki ja kaikkee. En jaksa nyt kaivaa sitä mut jotenki miula on sellanen fiilis, että se oli ihan lepposaa. Suksi luisti, koska mukava mies prisman luukulla oli just voidellu miu Fisherit. Ei ollut ihmisiä, kärpäsiä, mörköjä, jäätä eikä hiekkaa ja mikä parasta, kukaa ollu myöskää kävelly ladulla. Oli siis iha jees meno. 

Noh, siitä sitte seuraavaan kertaan ja samalla flow´lla matkaan. Latu oli joo hyvässä kunnossa ja siinäpä se sitte. Menin Messilään, koska jotenki kuvittelin että se o sellanen hiihtokeskuskeskittymä, missä on paljon hyviä latuja. Olin kattovinani että sielä ois n.5km lenkki, jonka piti olla helppo. Ajatus oli siis että käyn sielä vähä verkkaamassa ja meen illalla body combattin. (En siis lähtökohtasesti o enää nii reipas, että polkisin 22km pyörällä, ratsastaisin pari hevosta ja tekisin tallityöt saman päivän aikana.. ne ajat on kaukana takana!) Joo, no ensinnäkin en voi ymmärtää MITEN SE ON NIIN MAHDOTONTA MERKITÄ PARIT LADUT NIIN, ETTÄ TÄLLÄNEN TAVALLINEN LIEVÄSTI EPÄKARTANLUKIJAHENKINEN HIIHTÄJÄ OSAIS TULKITA NIITÄ?? Siis mitä hemmettiä, latukartta näyttää että voit mennä tänne tai tonne tai sinne, tuola on yks latu ja tuola on toinen ja ainiin, baithevei, ne ei oikeesti o mitää helppoja latuja vaan sielä on vuoren kokosia, jäisiä mäkiä, joiden laskeminen edes laskettelusuksilla vaatis aikamoista urheiluhenkeä. 

Se tunne kun seisot keskellä mäkeä, spotifai soittaa jotai ripulikappaletta, joka on päätyny listalle vaan siks, koska sekotit sen johonki toiseen biisiin etkä saa aikasiks poistaa sitä listalta. Guuglemäpsistä ei o senkää vertaa apua mitä paskoista latuopasteista, kunto on loppunu jo ennenku hermo meni lopullisesti ja ala-asteen hiihtotrauma nostaa rumaa päätään mielen syövereistä. Punnitset vaihtoehtoja, jotka on jäähä puoleenväliin mäkeä mätänemään tai yrittää tarpoa sitä ylös toiveena että sen jälkee tulis joku sivistyskeskittymä vastaan. Tartuin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja jatkoin räpiköintiä. Hetken päästä löysin opasteet ja voin ihan kertoo, että siinä kohtaa kun olin varma että alan olla jo lähellä parkkipaikkaa ja opasteen mukaan sinne onki vielä vähä reilu 4km, niin se paikoileen mätänemään jääminen alko vaikuttaa iha reilulta vaihtoehdolta sittenki..

Nyt työ luulette että otin ja myin sukset ja ostin niilläki rahoilla giniä.. ehei, ku mie menin seuraavaks sinne kotiseutuladulle, jossa miula oli viimeeks hyvä fiilis.. No nyt suksi ei luistanu metriäkään ja lisäks joku urpo oli kävelly siellä. (ei, se latu-ura ei ole kenenkään oikopolku tms..) Jepjep.. Nyt, tänä aamuna annoin vielä viimesen mahollisuuden tälle hiihtourheilulajille. Laitoin nii paljo luistonestettä (kyllä, luen joka kerta että oonko hitto ostanu luistonestoa!) että eteisessä haisee vieläki jollekki liuottimelle, siis 9 tuntia myöhemmi. Arvatkaa miten tää tarina päättyy.. Kyllä, terapian tarvetta ja sukset kaivetaan varastosta seuraavaks siinä kohtaa kun taas muutetaan. Tai ei ehkä sittenkään. 

Mitä tästä opimme: Joskus niitä lapsuuden trauma-asioita ei kannata kaivella, vaan niiden voi antaa hautautua ihan sinne syvään unholaan.. 

Hej, nyt siihen terapia-asiaan! Tähä väliin taas yks kuva, koska näköjään tuli aika paljon hiihtopaatosta :D

Tän kuvan nimi vois olla "Kuje". Tää liittyy ystävyysteemaan, kohtahan on hei taas ystävänpäivä! Mie en kyllä ois selvinny näin(kään)täysjärkiseks aikuiseks, jos miula ei ois miu ihania ystäviä. 

Yhellä niistä on erityinen asema, nimittäi miu mielenterveys on virallisesti tän hahmon käsissä. Oon useamman henkilön kanssa keskustellu aiheesta, että jokaisen pitäs käyä joskus terapiassa. Tai siis juttelemassa jonku psykologin tms kanssa. Oon sillee samaa mieltä joo, tosin ite käyn silloin tällöin meediolla (oikeesti)ja lisäks miula o 24/7 suora linja terapeutille! Ainut vaikeus siinä on vaan se, että meiän (siis miun ja miun terapeutin)kummanki tarttee olla toisinaan ihan sellasissa rahakkaissakin töissä, eli periaatteessa joskus terapiaistuntoa joutuu lykkäämään hieman. 

Mutta siis, tää ihminen on se, jolle voin soittaa jos miula on auto-ongelma, remonttiongelma, leipomisongelma (haha, tosi todennäköstä mut oommie joskus leiponu K:lle täytekakun ja aion ehkä taas enskuussa tehhä sen!), ruokaan muuten vaan liittyvä asia tai jos haluun lenkkiseuraa, vältellä siivoomista, veroilmotuksen täyttämistä tai en taho muuten vaan tehhä jotai tylsää asiaa. Voin kertoo ihan pienistäki murheista, esim jos vaikka vessapaperi on loppu, suksi ei luista(oikeesti!), tekis mieli lyyä jotakuta tai oon hölmöilly jotai autopesussa. Voin soittaa loputtoman pitkällä työmatkalla ja puhuu tunnin puhelimessa vaikka kummallakaan ei varsinaisesti ollu mitää asiaa.

 Kaikilla meillä pitäs olla vierellä joku, joka ei ihmettele jos soitat sille keskellä yötä ja pyydät apua johonki pikkuasiaan, esim vaikka ruumiin hävittämiseen. Se vaan kysyy että mennäänkö miun vai siun autolla ja käydäänkö kotimatkalla syömässä hesessä vai pitsalla. 

Sellanen on miun terapeutti 💓

Livistin tänää savityötunnilta vähä aikasemmi ja tapasin yhtä vanhaa(siis sillee ystävyyden mittakaavalla vanhaa, ei fyysisesti vanhaa) kaveria. Käytii syömässä ja Teerenpelissä yksillä. Se, että käyn meediolla on yks asia, toinen on se että uskon jonkinlaisiin merkkeihin, joita kohtalo koittaa kertoa. Tällänen tuli tänään sitte vastaa.. 

Tällästä järetöntä menoa tänään! Loppuun vielä terkut Lobster Bukowskilta, joka on iha just kohta muuttamassa uuteen kotiin. Se tuli mei mukana Tukholmasta ja on asunu meillä nyt parisen kuukautta. Viikonloppunua se lähtee uuteen kotiinsa, sillä alan olla jo vähä liianki kiintyny tähän pikku otukseen..

EI MIULA MUUTA :D

 

Jos myö mennää tästä edeltä jo aurailee..

Ja siis tällä auraamisella ei tarkoteta nyt mitää (henkistä tai)fyysistä tien raivaamista vaan suksilla auraamista. Mäessä. Isossa mäessä. Jyrkässä, isossa mäessä. 

Vanhana laskettelijana otin itsevarmasti haasteen vastaan osallistua pro hiihtelijöiden päiväretkelle Lahden Messilään (ei ole maksettu mainos, uskokaa tai älkää..En edelleenkää, siis kaikkien näiden vuosien jälkeen saa manosrahaa!). Ne on siis menossa jonnekki oikeeseen hiihtokeskukseen joskus talvilomalla, joten ne tuli vähä verryttelemään sunnuntaipäivän ratoks näihin pikkumäkiin (lue: hemmetinmoinen vuoristo!) tänne päijät-hämeeseen. Mie siinä sitte tietty, että mieki tahon! Laskin nopeesti, että miu edellinen hiihtoretki saattaa olla se ku räpiköin jossai päin alppeja miu au pair-aikoina, eli siis iha pari vuotta sitte.. Kui vaikeeta se laskettelu muka voi olla?? 

Noh. 

Lähetää nyt ihan siitä, että sillo ku mie oon vielä joskus suomen rinteitä laskenu, niin hiihtolippu oli pahvinen läpyskä, jonka takana luki: Kuumuus pilaa lipun. Ja se oli sellasen jojon päässä ja ne ostettiin tiskiltä. Nykysi ne on jossai digimuodossa ja ostetaan netistä. Etukäteen. ONNEKS, ONNEKS, ONNEKS sekoilin aamulla aikatauluissa ja soitin miu matkanjärjestäjälle että missä ne menee (ne tuli siis tänne pohjoseen Helsingistä asti!). Siinä sitte samalla selvis puhelussa käydyn keskustelun sivulauseessa, että mitää "jojoja" ei enää käytetä, vaan kaikilla on "SKICARD". Sellasen sais myös iha netistä lunastettua, ei hätää. Nettisivuilla piti kuitenki.. tadaa.. REKISTERÖITYÄ, joten päätin olla laittamatta miu yhteystietoja mihinkää epämääräselle nettisivustolle, vaan hoitaisin tän paikan päällä jonku ihmisoletetun kanssa kasvokkain. 

Saavuin ajoissa Messilän mäkiin. Ohitin siinä samat hiihtoladut, siis ihan sellaset hiihtohiihto-ladut, joita olin vajaa viikko aikasemmin tahkonu. Ehkä kerron siitä erikseen. Se postaus käsittelee sitä ku Jenni ei osaa lukee hiihtoreittejä/karttoja, suksi luistaa liianki hyvi, tekee mieli jäähä keskelle mäkee istumaa ja itkemään mutta koska kukaa ei ollu näkemässä ni hukkaan ois menny ja lisäks se, että hiihtäminen osaa olla myös vähän perseestä. Mut ei mennä siihe nyt, ku nyt lasketellaan. 

Menin siis etukäteen hankkimaan itelleni välineet. Pro-hiihtäjillä on omat mut koska mie en tiiä meneeks siihen taas seuraavat 17 vuotta että palaan mäkeen, niin tein nopeen lyhyen matikan yhteenlaskun ja totesin, että toistaseks tulee halvemmaks vuokrata välineet. Tämä siis silläkin uhalla että pekka syö kaksi omenaa, liikennevalo vaihtuu vihreeks puolentoista minuutin päästä, kolmion tangentti on vinossa ja juna lähtee asemalta ennen kuin bussi terminaalista ja sitä ei tiiä kukaan missä ne kohtaa ja kohtaako ees, jos bussi meneeki vanhaa Lahdentietä eikä motaria. Sitäpaitsi tää tuli suorastaa ilmaseks, koska miu työnanaja oli taas ladannu miu eepassille hirveesti rahaa! (Se on kauheen kätevä, ainut vaikeus siinä on aina löytää se kusinen sovellus tuolta kitisevän kakkiaisen ruudulta. Hirveesti joutuu pyyhkimään oikeelle, vasemmalle, ylös, alas ja sivulle ja sit se aina vahingossa osuu silmiin jossai.)

Noh, Messilä on sillee käyttäjäystävällinen mesta, että sielä on hyvät opasteet (toisinku hiihtoladuilla!) ja selkeet ohjeet miten toimia. Sisään vuokraamoon, tiedot saa iha ite näpytellä jonku tabletin ruudulle(kyllä, sielä sen sähköpostiosotteen joutu kuitenki laittamaan!), monot hyllystä, sit sukset seuraavalta tiskiltä kantoon ja lippuluukun kautta ulos. Tässä luukulla tuli nyt koettua se, että se hahmo siinä tiskillä kysyy onks miula skicard. AAAHAHAA, oisin ollut IHAN turisti, jos en ois tuntia aiemmin jo kuullu tälläsestä skiikaardista. Vaikkaki jouduin tunnustamaan että ei o moista mutta ainaki tiesin mistä puhutaan :D Se myös kauheen kärsivällisesti kerto miule että se kannattaa laittaa oikeeseen taskuun. Tai oikeestaan jos siula sattuu olemaan sellanen hihatasku..joo, just siihen. 

Siitä sitä vaan vilautetaan lukijalle ku mennää hissiin. Jännittävää.

Noh, sukset mukaan ja mäkeen..

Tätä tarkotin niillä selkeillä ohjeilla: 

Ite oisin nimittäin laittanu ne jalkaa jo ENNEKS meen rinteeseen mutta ehkä tääki on muuttunu sitte 2000-luvun alkuvuosien..

Nää lenkit havaitsin vasta ku tallustin näillä monoilla kohti sitä rinnettä:

Tiiättekö tunteen ku ei o iha varma halusinko olla tietonen aiheesta, että monoissa on tollaset hinausköydet, joista vetämällä uhri voidaan tuoda turvalliseen evakuointipaikkaan. Tämä siis tilanteessa, jossa kaularanka o nii paskana kaatumisesta, että sitä ei kannata liikuttaa.. Onks se kiva vai huolestuttavaa, että moiseen on ylipäätään varauduttu.. 😲 

Kun pro hiihtäjät saapu paikalle ja kyselin heiltä että ovatko nähneet näitä turvalenkkejä käytettävän tositoimissa, niin selvis että ne onki jotku jalkaanvetolenkit. Siis ku noita monoja vedetään jalkaan. 🙈 Selvis seki siinä sitte..

Ehdin siinä jo vähä odottelemaan joukkoja. En uskaltanu lähtee yksin rinteeseen, koska, no, sanoin K:lle että otan kolmen tunnin lipun, joten se ei ois kaivannu miuta kotiin iha heti. Kukaa ei siis ois tienny jos oisin taittanu niskani mäessä ja joutunu ski patrolin noutamaks. Ehkä pro team ois siinä kohtaa huomannu, ku ne oli saanu pygminsä puettua ja kaivettua välineensä suksiboksista mutta niillä o nii paljo kaikkee hässäkkää, että en halunnu aiheuttaa niille yhtää ylimäärästä vaivaa. 

n.25min seisoskelua keskellä vilkkainta minttukaakao-kahvila-rinne-reittiä sai miut jo pariin otteeseen ensinnäki lähes jäämään sinne kaakaolle vaan ja toisekseen jäämään melkein kaikenlaisiin oikeisiin hiihtoasuihin pukeutuneiden perheiden alle. (Onneks miula oli siskolta peritty hiihtotakki ja melkei oikeet toppahousut!)

Vihdoin viimein päästiin mäkeen. Siitä ravintolalta lähtee heti kivasti sellanen alkurinne, varmaa joku pikku siirtymäkukkula oikeille rinteille. Tai ehkä se oli lasten mäki, ku oli siinä tollanen hissi. Siihe joutu kyllä menee yksin mutta onneks mukava setä autto nappaamaan sen kapulan joka hinas siut ylös. 

Mie olin siis ihan valmis laskemaan kolme tuntia tätä kuus ja puol metriä pitkää lasten mäkeä mutta miu kaa samalla tasolla olevan hiihtäjäpari oli sitä mieltä että neljä harjotuslaskua sai riittää. 😑 (Huomatkaa, että ko hiihtäjän fysiikka on tapettu kovilla lääkkeillä ja se laskee normaalisti laudalla, tänään poikkeuksellisesti suksilla, jotka ei ollu sille yhtää sen tutummat ku miulekkaa. Miu fysiikkaa ei o tapettu ku liiallisella sokerilla ja henkinen kantti nujerrettu ihmisläheisessä ammatissa. Oltii siis tasaväkisiä rinteessä..)

Tässä havainnekuvaa:

Meillä oli päivän mottona otsikossakin todettu lausahdus, että "Myö tästä mennää edeltä jo aurailee." Sen lisäks että nykyisin lasketteluliput on päivitetty digiaikaan myös sukset on nykysi jotenki polvilla ohjailtavia. Se meni jotenki nii, että yläkroppa eteenpäi ja polvilla käännetään ja muotoillut sukset hoitaa loput. Miu päivän pelasti kyllä tieto siitä, että AURAAMINEN on edelleen sallittua! 😂 Se on sellasta tuttua ja turvallista menoa, eikä vauhtikaan pääse kiihtymään liikaa. 

Miusta osa noista rinteistä oli kyllä iha mustia mutta kartan mukaan ei menty muista ku punasista rinteistä.. Jännitti, pelotti, sairasloma kävi mielessä mutta selvittiin! 

Haluutko vinkkejä? Tässä tulee:

Mitä just sinun pitää (tai on sillee ainaki hyvä) tietää jos lähdet laskettemaan, Messilään tai muualle?

-Suksivuokraamosta saa kaiken muun mutta ei laseja. Ilmanki pärjää kyllä mutta se vie vähän sellasta pro fiilistä, etkä näytä nii pätevältä somekuvissa!

-Monoissa ei (kuulema)saa olla villasukkaa, en huomannu kysyä miks. 

-Hanki sellaset housut, että hiihtohissi luistaa kivasti pois perseen takaa. Näin ollen siun ei tartte kyykkiä sivupoluilla jonne se hissi siut kuljettaa, jos jäät siihen kiinni perseestä. (tätä ei laskettu kaatumiseks, koska vaa kädet kävi maassa!!)

-Hanki vakuutus tai varmista ainakin että suhteet on kunnossa Jeesukseen, Jumalaan, Allahiin, siu henkiauttajiin, yksisarvisiin tai kuka siu suojeluksesta sitte vastaakaan.

-Hanki kyyti, niin voit ottaa terästetyn kaakaon. Tässä on ihan vaan peruskuraa kupissa ja seki jäähty melko nopeesti mutta oli mukavan sokerista!

-Tärkeintä kuitenkin on, että mukana on joku, joka on ihan yhtä paska laskija kun sinä ite! Sen tyypin kanssa voi sitte turata hississä, rinteessä ja lähtee ajoissa kotiin kun polvet, nilkat ja ranteet toimii vielä ja omat jalat kantaa!😅

Mukavia lasketteluhetkiä!

 

Miten selvitä joulusta, uudesta vuodesta ja uusista kujeista tai ruotsin risteilystä?

Haha, no oikeesti ainut tapa selvitä ruotsin risteilystä on olla menemättä sinne. Mutta jos kuitenki päädyt menemään, niin tässä heti kärkeen pari kallisarvosta vinkkiä:

1. Se, että Silja Line profiloituu lapsiystävällisemmäksi laivayhtiöksi ku Viikkari, ei tarkoita kuitenkaa sitä, ettäkö Viking Linella ois jotenki vähemmän lapsia. Ehei..

2. Ota se buffettiruokailu. Sielä on viinihana. Ja joulun alla myös karkkibuffetti, jossa oli vaahtotonttuja. Iha jees.

3. Vältä työntekoa laivalla. Jos osut kolaripaikalle, niinku meillä kävi, kävele ohi kuin et olis huomannu mitään. (Auto oli kyllä aika pahasti palasina ja kuski varmaan joko vielä sisällä tai sitte jättäny ajokkinsa, mut ei sitä ainaka näkyny.. ) Joku käy kyllä korjaamassa vahingot.. Ainakaan auto ei ollu enää samassa paikassa, ku palattii laivaan. 

Tässä havainnekuva, vaikka kolaripaikoilla ei kyllä sais kuvata.. :

4. Se, että risteilyohjelmassa lukee "KOKO PERHEEN TIETOVISA" ei tarkoita, ettäkö sielä ois yli 9-vuotiaille yhtään sopivaa kysymystä. Mentii silti osallistumaan ja ainut kysymys mihi miu ois aidosti pitäny tietää vastaus (käsitteli leffaa Pirates of the Caribbean) meni meillä väärin. Noloo. 

5: Tukholmassa on tällä hetkellä Banksyn näyttely, se o heti siinä Fotografiskan jälkee tulevassa rakennuksessa, että jos ei nappaa kävellä sitylle asti, niin suosittelen pysähtymään noissa kahessa paikassa. Kummastakin löytyy kahvilaa, ravintolaa ja mikä tärkeintä, baari. Banksy oli kyllä kokemisen arvonen!

Lisäks Tukholmassa käydessä pitää aina käyä tsekkaamassa tän vaatekaupan tarjonta: 

Eipä sieltä muuta sitten ku karkkikaupan kautta takas laivalle. Toki kannattaa kokeilla millasta on antaa guuglemäpsin kusettaa, jälleen kerran, ja harhailla jossai laitakaupungin kaduilla joulukuisessa vesisateessa. Vinkki nro 6: Hanki jostain mahdollisimman ajantasainen paperikartta. Se ei petä. Toki saattaa kastua vähä sateessa mutta sitä voi sitte lukee vaikka jossai katoksen alla..

SE SIITÄ!

Tästä kaikesta ois muute voinu tehä erillispostaukset mutta jos ei jaksa lukee koko settiä yhteen menoon, ni aina voi jatkaa seuraavana päivänä. Tai sitäseuraavana. Tai ei koskaan, se on myös ehkä iha toimiva vaihtoehto.

Jep. Käsitellää seuraavaks ikiaihe eli joulu. Jos nyt jostain syystä luit koko miu joulukalenterin, niin pahoittelut, se oli tänävuonna pikkusen heikkotasosempi ku aiempina vuosina. Selityksenä miu viimesen puolentoistavuoden luovuuden totaaliblokki, joka alkaa vasta nyt helpottaa. Se on kuitenki nyt unohdettu mutta palataan jouluun ihan vaan sen verran, että haluun kertoo teille mikä on paras tapa selvitä perhejoulusta. Siis jos on yhtä outo ja häiriintyny (toki samalla myös ihana ja rakas!) perhe ku miula. Eli jos kaikki jäsenet kokoontuu saman katon alle kaheks päiväks, sujuvaan pyhänviettoon tarvitaan kaks tekijää.

1. Alkoholi

(tarkkasilmäsimmät huomannee, että Sami "Maapähkinä" Sambuca tossa tsuumailee miu viinilasia mutta vannon että se ei saanu sitä juodakseen. Uutenavuotena annoin sen maistaa vähä siideriä mutta yleisesti alaikäsille täytetyille pehmosaukoille ei tarjoiltu!)

2. Kissa

Tää jälkimmäinen on erityisen tärkee siinä mielessä, että se vie taatusti huomion kaikenlaiselta muulta sekoilulta, jota meiän perheessä yleisesti harrastetaan. Kaikki energia menee siihen kenen sylissä se katti nyt nukkuu, kaataako se kuusen, jättääkö se nenänjäljen ikkunaan, kenet se herättää aamulla ja kuinka aikasin, onko se syöny, juonu, löytäny hiekkalaatikon, missä se nyt on, mitä se nyt tekee, onko se käpälöiny kalaa..

Toimii erotuomarina ja rauhanlähettiläänä, tuo hyvää mieltä ja kehrää. Suosittelen!

Joulusta selviää myös lähtemällä vähän laskemaan mäkeä..

(Eiolluasiaa-blogi ei kuitenkaan ota tässäkohtaa mitään vastuuta aiheesta, eli vakuutukset kuntoon ennen mäkeen menemistä! ..varsinkin jos pulkka luistaa liian hyvin..) Kuva ei ole lavastettu mutta yhtään mäenlaskijaa ei myöskään satutettu joulun aikana. 

Lisäksi voi pelata perheen kanssa pelejä. Esim joulupukin tuoma "Huhupuheita"- niminen peli kirvoitti jos jonkinasteista naurua jo ennenkuin ensimmäinenkään punaviinipullo oli tyhjennetty. Pelissä pitää siis piirtää ja seuraavan arvata mitä piirros esittää. Mitä tässä esim teiän mielestä on: 

(vastaus postauksen lopussa. Ha, joudutpa lukee sinne asti, koska varmasti tää aihe kiinnostaa!)

Lopulta, kun tunnelma muuttuu tälläseks, on aika mennä nukkumaan:

Näin selvitään perhejoulusta, saa kokeilla! :D

Uudestavuodesta selvitään sillä, että ollaan töissä. Toki voidaan soittaa pomolle että onnistuisko livistää pari tuntia aikasemmin, koska ois menoa. Tai siis "menoa". 

Uuteen vuoteen voi herätä myös iha mukavissa tunnelmissa. Tässä T:n, my brother from another mother, taidonnäyte aamiaispöydässä. Se on aina piristävää ku luulet olevas ainut "aikuinen", joka leikkii ruoalla ja sit tulee tälläsiä hetkiä ku tajuat että et ookkaan! :D

Näissä merkeissä alko vuosi 2024!

Uudet kujeet liittyy tässäkohtaa työasioihin. Saan järkevämmät työvuorot takas ja voin taas alkaa elää muutaki elämää, ku autossa istumista Lahden motarilla ja Siltamäessä sijaitsevan sohvan valtausta täytetty Saukko kainalossa. (Anteeks Sami, oot miu ihana ystävä mutta pidän myös omasta sängystäni, jossa oon viimekuukausina nukkunu vähemmän ku muualla..) 

Tälläerää viimeinen työvuoro "päiväautossa" (jossa on enemmä yövalvomista ku missää ikinä) ja miu ihana kollega oli muistanu miuta:

En vieläkä tiiä ihan tarkkaan mitä tuo "Papis" tarkottaa mut oon alkanu hyväksyä sen, että ku asuu ympäri suomea ja on töissä vaikka ja missä, niin oppii kaikkia tollasia uusia, hienoja sanoja ja ilmasuja. Torniossa ne oli mallia: pahki, rohki, vasiten ja vinkka, täällä Helsingin seudulla tabis ja papis. Ehkä Leprassaki on sitte omat ilmaisunsa.. Sitä kielen rikkautta :D

Mutta, sanottakoon, että kaikkeen tottuu, jopa paskaan työaikaan. Eikä mikään ole koskaan niin paskaa ettei siinä ois jotai hyvääkin, tässätapauksessa ihanat kollegat, jotka jätän haikein mielin puuhastelemaan tuonne Järvenpäähän. No, ainaka en o tälläkertaa muuttamassa toiseen maahan tai ylipäätän uuteen työpaikkaan, niin ehkä tässä vielä samassa autossa ajellaan. :)

Kyllä, thats me! 

Talvi on tullu ja sitämyöten myös hiihtokelit. Voin suositella tässä(kin)kohtaa maksullisen miehen palveluita (käyttäisin toki myös maksullisia naisia mutta jostai syytä about kaikki maksulliset palvelut mitä mie tarviin, niin sielä on aina joku mukava mies..). Eli vie sukset voiteluun ja kun ne on kunnossa, ei muuta kun talviseen metsään hiihtelemään. (Kannattaa mennä pimeellä, räntäsateella ja myöhään illalla, niin sielä ladulla ei todennäköisimmin ole ketään muita. Parasta.)

Ihanaa alkanutta vuotta! Nyt on oudot energiat liikkeellä, toivottavasti ne on hyvällä tavalla oudot just siule :)

Ollaan tutkalla!

Aini, ja tässä vastaus siihen mysteeripiirrustukseen, oisitko arvannu oikein?