sunnuntai 3. maaliskuuta 2024

Myday, mayday ja mitänäitänyton

Joo, että siis vissii instassa ja ehkä jossai sovelluksessa jota en osaa lausua, on sellanen "my day" haaste(?). Siinä on ideana kertoo yhestä päivästä. Koska miu instaelämä on aika tylsää, niin kerron sen nyt tässä postauksessa. :D

Meillähän oli siis terapeutin kanssa jo enne joulua tarkotus ostaa kilokaupalla karkkia ja viettää iltapäivä legendaarisen Nintendon ja Mario Bros´n seurassa. Karkit oli hankittu, kahvit keitetty ja tadaa.. Nintendo ei mee päälle! 😭 Sitä siinä sitte itkettii hetki ja vaihdettii suunnitelmaa lennosta, eli pelin sijasta katottii joku ennalta-arvattava joululeffa. Ei siinä sillee mitää, nehän on ihan kivoja, kauniita(muovisia)naisia ja sellasia perushyvännäkösiä(vähän särmättömiä)miehiä. Ja syötii karkkia. Mutta, ONNEKS, onneks hätä ei o tän näkönen vaan meillä o kummallaki lähipiirissä vähän aliarvostettu hahmo, eli sähkömies. Tälläkertaa pyydettii terapeutin sähkäri apuun ja kuinka ollakkaan NINTENDO TOIMII TAAS!


Nonni, eli nyt lähtee se virallinen maidei-osuus. Mie oon siis tässä lujaa vauhtia ampumassa itseäni stand up-taivaan kirkkaimmaksi satelliitiksi öiselle taivaalle ja teen tosiaa uraa tällähetkellä Sumatran lähiöpubissa. Sitävarte hinauduin kotikonnuille Lepraan hyvinvalvotun työyön jälkeen. 

Eka jännitysmomentti oli se, kun ostin junalipun jo melkei puoltuntia etukäteen ja meinasin myöhästyä junasta. Onneks VR nyt oli toki just sen pari minsaa myöhässä, joten ei miula SILLEE mikää hätä oikeesti ollu mutta vähä jännitti kyllä. Junassa oli täti, jonka piti jäähä Mordorissa pois mutta se ajeli vahingossa aseman ohi. Sitä siinä sitte kahen nuoren pojan kanssa kovasti tyynnyteltiin. (tosin ne pojat luovutti ja aika aikasessa vaiheessa, toisinsanoen siinä kohtaa ku mummo suostu luovuttamaan paikkansa niille tajutessaan, että oma asema meni jo. Mie koitin ehottaa sille seuraavaa junaa Leprasta mutta hän päätti ottaa taksin, koska sillä oli jotai bisneksiä.)

Siitä sitte isi tuli miuta hakee asemalta. Tästä tapahtumasta ei o kuvaa. Tajusin just, että tän maidein idea vissii vähä on niinku ottaa kuvia? Hups, oon nii huono some-ihmine, anteeks. Miks sie luet eet tätä postausta? Tai koko blogia? Eiks siula hyvä ihminen o mitää muuta tekemistä? Voi apua..

Enivei, iskä ei päässy sen vakkarihakupaikalle, vaan oli joutunu ajaa parkkikselle. Se oli huolissaa että en löydä sitä Lepran jättimäiseltä juna-asemalta, joten tuli varuiks vähä vastaan. Haettii jo vähä perinteeks muodostuneet kotipitsat matkalla. 

Mie tajusin just että sekotan tähä nyt kahta eri päivää 😱 Ei jeesus sentää, mite tää ei nyt lähe! Voi johtuu siitä että viimeyö meni vähä pitkäks..

Noh, siis palataan siihe alkuperäseen aiheeseen, eli maidei, lauantai 2.3. 2024. 

Aamu alko sillä että sain jännittää kuoleeko miu kummikoira. Aikamoiset sydämentykytykset se piski onnistu järjestämään sekä äiskälleen että kummitädille mutta sieltä se sitte kuitenki tokeni omituisesta kohtauksestaan. Kävin sitte hakemassa terapeutin sitylle. Ajeltii kaikkia jänniä teitä (en ehkä ees tienny että Lepran sielä Gigantin takana menee vaikka mitä ajoreittejä.. )pitkin, haettii vähä an..anaksen näkösiä verhotankoja, käytii Rustassa haistelemassa jänniä pesuaineita, eksymässä Tokmannille(josta selvisin ostamatta yhtä ainutta uutta lankakerää, vaikka seisoin aika kauan siinä lankahyllyllä parkissa!)ja siitä sitte Riseen syömään ja karkkiostoksille. 

Tästä se hauskuus varsinaisesti vasta alko, sillä pistettii kahvit tulille ja kaivettii the pelikonsoli kaapista! En o ehkä iha hetkee nauranu näi kovi, teki nimittäi hyvää!!

Tässä on parasta se, että ohjaimessa ei o kovinkaa montaa nappulaa: 


Sellasilla kehittyneemmillä ohjaimilla on vaikka ja mitä toimintoja, joita en osaa kuitenkaa ikinä käyttää. Sit aina ku jään miettii mikä on L1 tai R2, se miu hahmo ottaa jo osumaa jostai. Tässä ei o paljo erehtymisen varaa..


Iha mahtavaa mite paljo muistettii kaikkia kikkoja, mistä tulee lisärisieni, mistä mikäki viholline, missä taulussa loppuu aina aika ja mistä pääsee.. warppiin. Siis warp zone, on joku oikasualue. Guugletränsleit kertoo kuitenki että warp on suomeks "loimi". (en tiiä siis onko sellanen hevosen loimi vai loimilanka) ja warp zone on "loimialue" 😳. No, jos oot ikinä mitää nintendolla tahkonu ni tiiät mistä puhutaan. 

Jossaikohtaa meni jo nii jännäks, että terapeutin piti ottaa puolikas verenpainelääke, iha vaa varuiks..



Seura oli toki terapeutin lisäks parasta bestiä. Tässä kummipojan velipoika, löytyy instasta hästägillä marttithepiratlab. Kovin karvanen on hän. 


Tässäkohtaa miu piti mennä kotiin saunaan ja valmistautumaan miu stand up-showhun. Mistää näistä tapahtumista ei o kuvia, koska.. ei vaan ole. Varsinkaan siitä stand upista, siinä ei ollu mitää nähtävää. Terapeutin psyyke kesti ekaan puoliaikaan asti mutta paikalle kruisaillu kaimani oli urheesti loppuun asti. Lähettii siitä sen kaa sitte Lepran yöhön. En tiiä millo oisin viimeeks ollu missää yli klo 12.. No myö siirryyttii aina baarista baariin sitämukaa kun ne meni kiinni 😁

Tuli jotenki iha opiskeluajat mieleen! Mie oisin keränny marketin pihasta yhen eksyneen hahmon mei kyytii, ku se etti baareja tultuaan vahingossa junalla Lepraan asti. (Lohdutin sitä, että sellasta on ollu liikkeellä.. Nii se ilonen etelä-karjala vaan vetää puoleensa iha huomaamatta!) Kaimalla on kuitenki auto täynnä muuttokamaa, joten eksyny poikanen joutu kävelemään sitylle. Jos se ois tullu jossai vastaa, oisin tarjonnu sille juoman. Ei tullu. Ehkä se jäi matkalla johonki ja löyti joko elämänsä rakkauden tai Jeesuksen. Tai ehkä ne tuli samassa paketissa? Toivon kuitenki että hänelle kävi lopulta hyvin. 

Tässä vähä kuvamatskua Lepran yöstä..









Ja tässä kaks merkillistä kuvaa, en tiiä miks oon ottanu tälläsiä mutta oon melko varma että tossa on kaiman kirjahylly. Oviaukko on ainaki satavarmana sen, koska tuo matto näyttää tutulta. 



Summa summarum, en muista koska ois viimeeks ollu näi sekopäinen, hauska, huoleton ja humalanhuuruinen päivä! Seuraava aamu oli sitte se ku ollaa kalpeena hiljaa. Iskä tuli taas kiltisti Mersulla hakemaa miut kotii. Sitä tuntu jotenki naurattavan miu alennustila. Oli kuulema silmät turvoksissa.. 

Koska mie alotin tän stoorin perjantaista, päätän sen sunnuntaihin. Nyt on sunnuntai. On pimeetä. K oli keksiny uuen oikoreitin mei autolta kotiovelle. Alan ehkä käyttää sitä vakkaristi. Miu kasvilamppu sammu just. Pitäs mennä suihkuun ja ehkä vähä nukkumaanki, ku huomenna pitäs mennä töihin. Motivaatiosaikku kolkuttelee korvassa mutta emmie sellasia. Kohtahan se kesäki taas tulee! 

Aini, söin just ruuaks avocadopastaa. Se on kyllä iha pätevä ruoka, vaikee ryssiä. Sit haluun vielä kertoo että luin junassa kirjaa, joka on periaatteessa vähän tylsä mutta en voi jättää sitä keskenkään. Se on tuskallista. 😕

Noni, no sellasta on hyvää vauhtia keski-ikäistymässä olevan ambulanssikuskin maidei(mayday!). Tässä vielä pari videota, toivottavasti ne näkyy.















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti