Reissu suuntautu siis tälläkertaa (jälleenkerran)Puolaan ja sielä Aurinkomatkojen ja Finnairin uutuuskohde Wroclawiin. En ollu siis kuullu mokomasta sitystä sanaakaan enneks matkakumppanini kaivoi sen esille internetin syövereistä ollen jostai syystä siinä uskossa, että ei oltais aiemmi käyty Puolassa. En tiiä mite se oli unohtanu jo mei villin yön Varsovalaisen couch surffarin sohvalla, keskitysleirin kauhut ja paikalliset mykyt Krakovassa mutta nii vaan oli.. 🤔
Vaikka mie oonki nykysi iha sitä mieltä, että kaikenlainen ryhmämatkailu on ihan jees, ei tämä meiän retki ollu kuitenkaa tätä R&Es clubiin kuuluvaa kahta hahmoa suurempi, ei siis vaikka tää oliki Aurinkomatkojen matka. Mutta tää oli siis Aurinkomatkojen omatoimimatka. Vähä (paljon) samaan tyyliin ku se Islannin reissu. (Jos et ole siihen vielä tutustunu, ni käyppä mulkasee, about vuosi sitten tapahtui se!)
Kuten kaikki hyvät reissut, tääki alko iha hemmetin aikasin aamulla. Tässä todistekuvaa miu b&b majoituspaikan superhienon miele-merkkisen uunin kellosta. Olin tässäkohtaa jo heränny ja ehkä tyylii meikannu. Huomatkaa mite hienosti miu jalat heijastuu tuolta alapuolelta. Iha ku miula ois jotku muotihousut jalassa 😅
Lento oli sillee ihmisystävälline, alle kahen tunnin rykäsy tuonne manner-eurooppaan. Kyllä, rakkaat lukijani sielä nyt paheksutte, koska miehän oon ainaki puolisalaisesti viherpiipertäjä, eikä sellaseen ideologiaan todellakaan kuulu lennellä tollasille pikkureissuille mutta perustelen tätä nyt itelleni niin että en syö lihaa enkä o tehny lapsia, ni saan sit senki eestä lentää ja yksityisautoilla.
Wroclaw paljastu melko nopeesti hyvin hallittavan kokoseks kaupungiks olematta kuitenkaa mikää Split. Matka lentokentältä ytimeen oli vissii jotai 10 km (näin annoin itselleni kertoa) ja sehän taittu enemmän ku näppärästi yberillä. Siis se o joku taksisovellus, joka maksullisella naisella oli ladattuna jo ennestää, testattii siinä sit vaan että katos perhana, sehä toimii Puolassaki. Eli, olkaa tarkkana, tässä tulee suositus numero 1: Yber-sovellus. Sielä voi maksaa kyydin etukäteen, joten hinnasta ei tartte kuskin kaa neuvotella. Lisäks voi valita mistä oot menossa ja mihin, millasella autolla ja sovellus näyttää jopa muiden arviot aiheesta onko kuskilla hyvät jutut tai mahtava musamaku. Olin kerranki hyvä taksimatkustaja, enkä jututtanu kumpaakaan kuskia. Luulen että ne oli iha tyytyväisiä. (Meillä etelä-Karjalassa jutellaan ihmisille, siks oon tottunu että yleensä taksissaki heitetää jotai pikku läppää.)
Eli superhelppoa ja turvallista ja suht edullistaki. Toine matka makso 15e toine 10e. Puolassahan noi niinku yleinen hintataso ei o mikää superhalpa mutta noilla turistialueilla missä pyörittii, se oli about suomen hinnoissa. Alkoholi (tärkeintä)oli ehkä vähä karvaa alle suomen hinnat. Ainut mikä sielä tais olla kallista on vokaalit.. Vai mitä mieltä ootte paikallisesta kielestä?
Tuo kyltti oli eläintarhassa. Siinä lukee varmaa jotai että naapurin lasten syöttäminen ruskeakarhulle kielletty, se saa siitä närästystä.
Hotlalle, hotlalle..
Kyllä, hotel Altus Palace tarjos tälläselle tavan matkaajalle kyllä kaiken mitä toivoa voi :D Hienot ja hiljaset huoneet, joissa minibaari ja vessassa ja suihkussa kultaset hanat, hih, mitä luksusta! Lisäks päästii hotellille jo superaikasi aamusta, vaikka oltii jo varauduttu lähtemään suoraan kentältä sityn sykkeeseen. Saatiin kuitenkin ottaa pikku torkut eka.
Aamupala oli enemmän ku ois uskaltanu toivoa ja lisäks listalta sai tilata lisää herkkuja, esim munakasta tai puuroa. (noh, mikä nyt on herkku kellekki mutta ajatus tästä lämmitti. Vinkki, briossia ei välttämättä kannata kokeilla, suosittelen ennemmi pannaria nutellalla). Ja siis mikä tietty parasta, tässä hotellihuoneessa oli kaks puhelinta. Toinen siinä pöydällä ja toinen.. vessassa. Kuinkas muutenkaa. Kai sitä on sit ajateltu, että voi soitella vaikka kotiin, jos aamukakka ei oikee irtoo tai tulee muute vaa just joku tärkee juttu mieleen ja on joutunu juoksee pöntölle ilman aifounia. Ja ei, ei koitettu kumpaakaan luuria, vaikka kieltämättä mieli kyllä teki! Tällee jälkikätee aateltuna ois voinu testata, että pystykö noilla soittelee keskenään. Ois ollut kätevä. Paitsi että kyllä sitä sai äänensä kuulumaan vessasta huoneeseen ja takas, ei se kämppä nii iso ollu.
No jos wroclaw jostain tunnetaan niin tontuistaan. Olin tästä iha innoissani jo enne lähtöä ja jotai kakskytkolme ja puol tonttua kuvattuani pystyin jo ohittaa osan ilman että jäin kuvailemaan.. Ennenku päästän teiät näkemään näitä ihania pikku olentoja, haluan mainita asian joka hämmästyttää ja kummastuttaa ihan joka paikassa.. Eli sielä missä vettä, sielä silta, sielä missä silta, sielä peikko..ei, oiski, vaan sielä LUKKO KIINNI SILLASSA! En tiiä oonko tavannu missää nii kuppasta siltaa etteikö joku vastarakastunu ja sittemmin riitaisasti eronnu pariskunta ois kiinnittäny siihen biltemasta hankkimansa lukon (einiinikuista)rakkauttaan todistamaan.
Täällä niitä hiton lukkoja oli jopa noissa tonttuparoissa..
Kaikkein eniten liikkis tonttupatsas oli sellanen, jossa kaks ensiapuhahmoa kanto paareja ja niillä oli pieni deffakin siinä paarien sivulla. Todennäkösesti LP15 😆 Siitäki patsaasta on toki kuva (niinku seittemästätoista muustaki) mutta jääköön se nyt laittamatta.. (syystä että se o miu puhelimessa ja puhelin latauksessa ja en jaksa nousta nyt sitä noutamaan..)
Se tontuista. Niillä oli joku tarinaki, voinette guuglata sen. Ja näitä söpöläisiä voi siis bongailla sieltä sun täältä, eli kun menet sitten joskus tän päivityksen innostamana käymään tässä ihanan vihreässä, vanhassa kaupungissa, muista katsella ympärillesi, niin ylös kun alaskin..
Sitte, kulttuuria. Rohkeat ja estottomat harrastaa aina myös kulttuuria, vaikka lähinnä oltiiki nyt halvan viinin perässä.. eiku, mitä? Tahoko nähä Japokin? Mene siis luonnontieteen museoon. Se ei o kallis sisäänpääsymaksultaan ja siitä voi toki jo päätellä, että sillä rahalla saa sellasia.. no, eläimiä 😄
Noh, ok, Japokilla ei kai ollu asiat yhtää sen paremmi ku tuolla kupsahtaneella rantakurpalla tai tuolla keskitysleiriltä selvinneellä, sittemmin museoon päätyneellä.. eläimellä(?), joka kiipee tuola yläilmoissa.
Miu sisko (joo, tässäkohtaa selviää siis että se oli se maksullinen nainen, ei mitää sen jännempää!) oli ehkä vähä vielä enemmä järkyttyny tästä museon tarjonnasta mutta miusta sielä oli paljonki kaikkee jännää. Esim ootteko ikinä aatellu miltä kilppari näyttää avattuna?
Kyllä tää miusta oli iha käymisen arvonen mesta, sanotaanko nyt ainaki nii että hinta-laatusuhde oli kohillaa. Sisäänpääsy kahelta makso jotai vähä reilu 6 euroa..
Tähä väliin vähä maisemia ennen seuraavia kulttuurikohteita..
Halvan viinin, kauniiden katujen ja vanhojen rakennusten lisäks sielä oli sellanen superhieno pienoismallimuseo. Suoritettii senki takia nyt näitä museoita, koska miu siskolla on joku työhaaste, johon liittyy joku sovellus, johon voi laittaa itellee tuhat pistettä jokaisesta museokäynnistä, askeleesta, siitä että on silittäny ponia tai syöny hyvää ruokaa. Puolikkaan viinipullon tai pahanmakusen vesimelonidrinkin tyhjentämisestä ei sen sijaan saanu pisteitä. Kummallista.
No, sinne pienoismallimuseoon siis. Se sijaitsi jonku näköalatornin juurella, joka meillä oli myös agendalla suorittaa mutta se oli kiinni. (Joten jouduttii siirtymää viinille aiottua aiemmin, kello oli kuitenki jo yli puolenpäivän.)
Tuo oli siis sellanen iso tila, jossa oli kaikenlaista Wroclawilaista maisemaa. Ihanasti toteutettu kaikkine pienine yksityiskohtineen, joista nyt näytän teille yhen tässä:
Pingviinit on tullu pidätetyiks pankkiryöstöstä 😄 Hauskinta tässä oli, että välillä tuli yö ja valot pimeni. Sillo sielä näky kaikenlaisia valoja ja muita pikkujuttuja, joita ei päivänvalossa nii huomannu. Ihan superhienosti toteutettu mesta ja käymisen arvonen ihan kaikille ja kaiken ikäsille!
Siitä sit sitä viiniä ja KORTTEJA!
Miu pitää kyllä aina reissusta laittaa vähintää pari korttia. Tietyt ihmiset saa aina kortin ja tulevat saamaan niin kauan ku jonkinlainen postilaitos toimii. Toki homma on menny koko ajan vaikeemmaks ja vaikeemmaks, millo ei meinaa löytyä postimerkkejä ja millo ei löydy postilaatikkoa.. Mut toistaseks on onnistuttu.
R&Es groupin matkathan on siitä mukavia, että mahtavan matkaseuran lisäks meillä on aina sellanen periaate (nykysin siis, ei ollu aina) että ei tartte välttämättä kokeilla mitää paikallista ruokaa, vaan voi syyä pitsaa vaikka koko reissun. Tai ylipäätään jos löytyy joku hyvä rafla ekana iltana, ni on ihan okei käyä samassa paikassa syömässä koko reissu. Myö nyt kuitenki kokeiltii vähä muutaki ku pitsaa, esim tällästä meksikolaista ravintolaa:
..ja sen wild berry-drinkkejä..
En tiiä tykkäsinkö enemmän ton drinkin esillepanosta ja ulkonäöstä vai mausta. Molemmat oli nimittäin täys 10! Ruokakin oli aivan jees, ei iha nii hyvää ku aikanaan Oulun meksikolaisessa mutta todella hyvää enivei. Ja asiakaspalvelu oli hyvinki palveluhenkistä!
Vieläkö jaksatte pari kuvaa? Sen jälkee tulee sit yleiset matkavinkit, jotka voi skipata, jos on tottunu matkustelija.
Eli, muutama Wroclawin nähtävyys vielä, jotka kantsii tsekata on niitten eläintarha ja sen vieressä oleva Japanilainen puutarha. En oikee tiiä mitä mieltä mie oon eläintarhoista. Tavallaa ne on miusta vähä ankeita mutta toisaalta ei nuo eläimet nyt miusta tuola kovin kärsiviltä näyttäneet. 😶
Näissä kalatankkikuvissa tehtäis nyt pieni mielikuvaharjotus: Eli, mieti sellanen kuuman kostea lämpötila, pikkusen huono happi. Sit pimee huone ja vähä ahdas käytäväverkosto jossa loistaa tollanen aavemainen sininen valo. Ympärillä tonneittain vettä ja vesieläimiä, esim jättimäinen kilppari. Lisätään seepranpaskan vieno tuoksu ja lopuksi..tadaa, kolme luokallista tokaluokkalaisia pentuja ja niitten älämölöäänimaailma siihen päälle. Noin, nyt olet mielikuvamatkustanut Wroclawilaisen eläintarhan merimaailmaan!
Nähtii myös ku tää sarvikuono kävi uimassa ja leikki innoissaa ammeeseensa pudonneella tukinpätkällä.
Nää ei o oikeita eläimiä. Iha vaa jos mietitte..
Japani-puutarhassa oli kyllä kieltämättä jonkinasteinen japani-fiba. Sinneki makso sisää jotai tyylii vitosen, että ei paha mutta jos sataa ja on kylmä ja lunta ja kauhee kusihätä, ni en nyt sit tiiä onko tuo NIIIIIIN ihmeellinen asia. Kauniina kevätpäivänä oli kyllä ihan kiva käyä tsekkaamassa, huolimatta siitä että oli kauhee kusihätä..
Summa summarum, Wroclaw on ehottomasti käymisen arvonen paikka. Kaupungin ehtii ehkä nähä päivässäkin mutta pari päivää kuluu helposti. Viikko voi olla vähän liikaa, vaikka viini ois kuinka halpaa.. Kaupunki on yleiskuvaltaan tosi siisti ja mikä ihaninta, vihree! Siis sillee luonnoltaan vihree, ei nyt mikää viherpiiperrysvihree.
Huomioitavaa kuitenkin, että tää on kuten mikä tahansa itäblokin maa, eli asiakaspalvelu on mitä on, jos sitä ees on. Myöskään missään ei turhan paljon esitetä asioita enkuks, että puolankielen alkeet voi helpottaa asioiden ymmärtämistä aika paljolti. Meistä ei siis kumpikaan puhu puolaa ja pärjättii kyllä, että ei sillä. Hotel Altus palacelle täydet pisteet. Jos sinne päädyt, niin muista uikkarit, sielä on nimittäi myös suomalainen sauna ja poreallas, jotka ovat matkailijoiden käytössä!
Tässä vielä muutama yleinen matkustusvinkki:
-Yber-sovellus toimii ku junan vessa. Jos oot allerginen kaikenlaisten sovellusten lataamiselle, ota matkaseuraksi joku, joka lataa aifounilleen empimättä yberin lisäks myös esim valuuttamuuntimen. Siis sellasen, jossa on suoraan puolan slotit.
-Tästä päästiin aiheeseen, eli jos jossai kysytään haluutko maksaa sloteissa vai euroissa, niin pääteltiin jostain, että sloteilla maksaminen on jotenki taloudellisesti kannattavampaa. Siis vaikka maksais ihan vaan kortilla.
-Mitään yliystävällistä asiakaspalvelua ei kannata odottaa mutta esim hotellilla oltiin kyllä tosi mukavia.
-Korttimaksu käy mutta ilmeisesti myös käteisellä voi maksaa monessaki paikassa.
-Muista uikkarit. Vaihtoehtoisesti voi mennä ostaa pääkallokuvioiset uimashortsit paikallisen vaatekaupan miestenosastolta. Ne toimii myös iha jees, mitä nyt vähä liimautuvat reisiin 👉 tulee kylmä. Reisille siis. Siis sellanen tunne ku märkä kangas tarrais kiinni jalkoihin. Mut oha ne hienot, eihän siitä mihinkää pääse!
-Julkinen liikenne, ainaki raitiovaunuliikenne, toimii näppärästi ja lipun voi ostaa välineestä sellasesta automaatista (luotto)kortilla. ja kyllä, se automaatti osaa myös enkkua.
Sit vielä kaks tärkeintä oppia, joita ei voi liikaa korostaa: Jos löydät hyvän ruokapaikan jo vaikka ekana iltana, niin kyllä muutaman päivän reissulla voi syyä samaa ruokaa samassa raflassa niin halutessaan. On ok kokeilla kaikkee uutta ja ihmeellistä, paitsi mykyjä, niitä ei kyllä kannata kokeilla.. mutta lomalla saa myös olla ottamatta mitää riskejä!
Ja lopuksi, ota mukaan samanhenkinen matkaseuralainen, joka tuntee siut ja siun metkut niin hyvin, että sen seurassa voi olla ihan oma itsensä. Että jos vaikka diagnosoimaton tourette meinaa joskus nostaa päätään, asialle voiaan vaan nauraa, eikä toinen pahota mieltään. Lisäks sen hahmon kanssa menee synkassa niin nukkumaanmenoajat, viinimaku, kusihätähädät, ruokailun tarpeet ja käsitykset siitä mikä on lepposa loma!
Ihanalle, maailman parhaalle matkaseuralaiselle, R&Es clubin toiselle perustajajäsenelle, myönnän täten kunniamatkailijaseuralaisen arvomerkin. Siihen kuuluu tää kuva paikallisesta herkusta. Pullaa, jonka pinnalla sokeria ja sisällä nutellaa. Kaipaan sitä jo nyt vähän.
😎
