lauantai 21. maaliskuuta 2026

Jenni reissaa osa 3, Helsinki-Alicante

 Huoment rakkaat lukijani. Täällä ollaan, Helsinki-Vantaan lentokentällä, lentoa oottamassa, 2h ennen boarding-aikaa,kuten kuuluukin. Yllättäen(?)täällä pikkukaupungin kentällä ei o sunnuntaiaamusin kovinkaan paljon kiirettä, turvatarkastus meni mukavan nopeesti ja nyt vaan ootellaa koneeseen pääsyä. 

Miu rakas puoliso oli sitä mieltä että miu tiktokissa trendaava, muotiaallon harjalla ratsastava ziikzäk-reppu ei muka mahu edessä olevan istuimen alle. Vaikka sen nimenomaan piti olla sellanen mikä mahtuu sinne, siks se o hankittu. 🤔 noh,kohta se selviää..

Tässäkohtaa vähä tunnelmia täältä kentältä:




Lisäks täällä tuoksuu pulla ja vessassa kuuluu linnunlaulua. Välillä pystyn ymmärtää miks just tää kenttä o kehuttu viihtyisyydestään 😊

Noni, palaan asiaan kunhan pääsen laskeutumaan. Koneessa ei voi käyttää puhelinta. Tai ehkä voi lentokonetilassa mutta en ota mitää riskejä, et just miu takia laskeudutaa johonki valtamereen, joten laitan aina luurin kiinni. 

Jeij.

Noni, jännitysmomentti osa kolmesataaneljä. Otin halvimman lentolipun (tietty) ja siihe sisälty yks penkin alle menevä matkatavara. Mie oon aina aatellu, että jokatapauksessa saa ottaa myös käsilaukun. Tiskillä kuulutettii monta kertaa, että kuppasimman halpislipun haltijat saavat viedä koneeseen vaan yhden pienen repun tai käsilaukun. Jep, ja miula o molemmat. Olin iha paiseessa aiheesta. Lentomatkustus ei yleensä aiheuta miule tällästä stressiä mut nytpä meinas vähä jännittää. Pujahdin sitte koneesee kaikkine laukkuineni ja survoin ne edessä olevan istuimen alle. Kuten kuuluu. Sit seurasin kanssamatkustajien turaamista, ku mennää väärälle paikalla, aletaan siinä käytävällä tukkien ottaa sitä takkia pois päältä, tungetaa ne läppärilaukut sinne ylös vaikka o sata kertaa kuulutettu että pienet laukut istuimen alle, koska kone on aivan täysi.. Ihmiset. Med börgare, se ei o nii vaikeeta. Tai ehkä onki.

Nomutta. Lento meni mukavasti torkkuen. Norwegian ei tarjoo ilmasiks ees vettä mutta onneks oli oma. Lisäks oli kusihätä just enne laskeutumista,ni ei sillee uskaltanu juuakkaan. 

Kentällä miuta oltii vastassa. Miu ihana Pikku-H on aina se sama Pikku-H ja sen kaa voi aina jatkaa siitä mihi pari vuotta sitte jäätii. 

Tässä vähä päivän maisemia: 

Minigolfia:

Rantaa:



Rusketusraitoja:



Kyllä, laitoin 50 kertoimen arskarasvaa mutta sellasesta puikosta. Pitänee huomenna olla vähä varovaisempi..

Ps. Hävisin minigolfissa tolle gansterille, jonka eteen on osunu täällä ollessa nii ruumiita, huumekätköjä, lipeviä taksikuskeja ku hullunkurisia kohtaamisia poliisinki kanssa. Ja mieku joskus luulin että miu elämässä sattuu ja tapahtuu..

Meen nyt iltapalalle. Heiska lupas smoothiet. Palaan huomenna linjoille. 

Jenni reissussa, osa 2, Lahti

Noni, täällä taas! Lahdessa siis. Eilinen postaus oli kirjotettu puhelimella, netin tökkiessä (joka toinen kirjotus ei tallentunu mihinkään ja jouduin alottaa aina alusta) joten jos se vaikutti siustaki vähä sekavalta, ni ei, se ei ollu siu pään sisästä suhinaa vaan iha todellisinta totta. Mut koska tää on miu blogi, ni saan tehä ja kirjottaa tätä just niinku tahon, joten koita pysyä perässä :D Tänää kotona koneen ääressä ja huomenna taas luurilla, että nauti tästä selkosuomenkielisestä tekstistä!
 
Matka siis etenee. Hyvin omassa sängyssä nukutun yön jälkeen päivitin kuulumisia kaverin kanssa puolentoistatunnin mittasella puhelulla ja ootan toista mokomaa varmaa tälle illalle. (eri kaveri) On se kuulkaa mahtavaa ku on elämässä ihmisiä joitten kanssa voi juoruta linjoilla ja jutella esim iha vaa lapsuudenajan kauhuruokakokemuksista. Ne on ne samat jutut jotka o juteltu jo tuhanteen kertaan ennenkin mut aina ne jaksaa kertoo ja kuunnella uusiks.
 
Mut heij, tän piti olla matkapostaus. Tän päivän etappi on punaisten liikennevalojen luvattu kaupunki, eli Lahti. Eile illalla kotiin taapertaessani havaitsin, että täällä haisee jo sellanen mätä ruoho, joka Kemissä on vielä lievän lumipeitteen alla. Huomenna tuoksuuki jo meri ja aurinko mutta ei mennä siihen vielä :D No  mennää sen verran, että miu ja pikku-H:n suhde on aina ollu sellanen toinen toistamme holhoava. Äidillinen jopa. Sain täydellisen pakkausohjeen:
 
Huomioikaa myös tuo miu vastaushymiö. En ikinä käytä tota mut tähä se sopi jotenki hyvi!
 
Ja, tässä nyt vielä, että otin toki kaikkein halvimmat lipputyypin, joka tarkottaa, että en saa laittaa miu tavaroita ees sinne hyllylle koneessa, vaan edessä olevan istuimen alle. Tilasin tätä varte oikeen repun. Miula on siis oikee aikuisten matkalaukku, jossa on pyörät jne mutta ei sellasta oikeeta reppua. Nyt on. Tosin oon tässä viimeaikoina huomannu, että sama reppu on monella muullaki, eli TÄÄ ZIIKZÄK ON NYT JOKU JUTTU!! 
 

En o vielä käyttäny sitä mut se vaikuttaa nii pätevältä, että annan sen anteeks että tää on joku "nähty tiktokissa"- somehaasteasia. Ehkä mie peitän ton logon jollai hienolla merkillä, pitää kattoo. Mut siis, pitäs alkaa pakkaamaan. Pitäs myös mennä ostaa matkatekemistä ja lukemista ja käyä täyttää kodin jääkaappi, että K pärjää täällä taas viikon yksin. 
 
Tästä aasinsiltana, tai wolverinen siltana, iha mite vaan, aiheeseen, tähänki tarvittiin mies. Tässä todistekuva: 
 

Se laittaa siinä taulukoukkua seinälle. Enää pari taulua, jotka pitäs saaha seinään, ni sit tää mei koti alkais olla valmis. Mut ei, ei siitä nyt enempää, koska tää on jenni matkustaa epsanjaan- päivitys. Paitsi tää kuva on vielä pakko laittaa:


 Näppärästi meni tuo eteisen naulakko keittiöön kukkatelineeks :D

 

Aaaa.. palataan matka-aiheeseen. Miula jatkuu matka tästä alkuillasta onnibussilla Hesoihin. Meen äitin ja Virtasen luo yöks ja lähen iha helvetin aikasella lennolla aamulla. Tässä on vaa sellanen jännitysmomentti, että eikös vaan kelloja käännetään yöllä ja toki just niitä aikoja ku miu pitäis about alkaa heräillä. Eli, kysymys kuuluu, mihi aikaa miu pitää laittaa herätys?? Miks näistä asioista ei ikinä itketä mediassa, aina sielä ollaa vaa huolissaa mite tää yks tunti saa ihmisten sisäiset kellot iha sekasi ja eikö tästä voitais luopua ja ja ja.. Noh, tuun aamulla kertomaa sit mite meni.

 Nyt pitää selvitä vielä tän päiväsestä joukkoliikennesurmanloukusta. Oon niin täynnä sekä bussi- että junamatkustusta, että alan kohta kirkua. Paitsi että en tietenkää ala, koska oon tolkun ja järjen nainen ja saan hermoromahdukset joko yksin pimeessä tai korkeintaa miu siskon keittiössä. En julkisesti. 

 Noni, no palaan varmaa vielä sielä bussissa tähän aiheeseen. Havaitsen tässä nyt pikkusen sen, että miks tosisomettajat tekee tätä somea sillee reaaliajassa. Oha tää blogin päivittäminen heikolla nettiyhteydellä aina vähä sellasta kuppasta. Mut samalla ah-niin-kiireetöntä :D Tavallaan.

 Noni, nyt mie meen ostaa itelleni matkatekemistä. Tai ehkä alotan kirjottaa miu juhannustarinaa. Siitä saattaa tulla vähän sairas. Anteeks jos se tulee julki tänne ja anteeks jos luet sen. 

Palataan. Pysy kuulolla! Matka jatkuu! 


Noni,onnibuss, joka onnistuu jostai syystä olee aina ajallaan, lähtee nyt kuljettaa miuta kohti hesoja. Meillä on kuskina varttuneempi täti, jolla o saoarot. Luotan häneen kuin kallioon mut laitoin silti turvavyön. Laitan aina. Täällä se nyt painaa ohituskaistaa iha päällikkönä! 😄

  Miu pitää jäähä Viikin pysäkillä pois. Pieni jännitysmomentti mut onneks miu äiti tulee sinne vastaan 😆 

No,nyt se soitti, miu pitääki löytää tieni viikin riseen. No,onneks se o aika iso,ni varmaa se jostai löytyy..

Palataan.


perjantai 20. maaliskuuta 2026

Jenni reissaa osa 1, kemi

 Hej, ja tervetuloa tän ihanan laifstail-matkailublogin pariin! Just nyt onki paras aika liittyä linjoille, koska pääset seuraa miu matkaa reaaliajassa. *hyväntuulista hyräilyä, tekoripsien räpsyttelyä ja kynsien naputtelua jotain vasten. Ihan mitä vaan. Vaikka paperikarttaa* 

Eli mie lähen tässä just matkaamaan Suomen Kemistä kohti Epsanjan Alicantea. Mieletön kulttuurimatka siis mennen tullen! 

Kaikki alkoi siitä, että pääsin aamulla töistä ja matkasin Torniosta paikallisbussilla Kemiin. Ei, ei siks että haluisin jotenki tukee paikallisjoukkoliikennettä vaan koska 7h työmatka taittuu mielummin täpötäydessä bussissa jonku kuorsatessa vieressä, kun että ite ajais. Paikallinen rautatieyhtiö(joka tuli miu painajaisiinki!!) On hinnotellu ittensä myös kivasti ulos minkäänlaisesta autojunaliikenteestä, joten ei, miula ei ole ollu autoa täällä kylmässä pohjolassa. Suomeks sanottuna oon matkannu Lahdesta Kemiin bussilla ja nyt sit paikallisliikenteellä töihin Tornioon. Ja aamulla taas Kemiin, jossa miu kolmoskoti sijaitsee. (Jos et tiiä missä nää kaupungit sijaitsee,ni kato vaikka kartasta. Tai guuglemäpsistä, jos haluut käyttää tähän atk:ta) Paikallisbusseissa on muuten tunnelmaa. Kokeilkaapa vaikka mennä sinne esim heppavarusteet päällä.. 🫢

Bäk ty aihe. Eli siis Kemi. Tässä miu lähtömaisemat


Tai tää mikää maisema ole vaan joku heppa Kemin kirjaston aulassa. Kun nyt heppavarusteista oli puhe.

Hain siis matkalukemista. Kirjastosta siis. Miu piti ottaa yks uus kirja mutta kirjoissa o vähä sama ku teeveesarjoissa, että sit ku joskus löytää jonku hyvän ni sen pariin haluu vaan aina palata vaikka pitäis aina kokea jotai uutta. No kerron teille nyt salaisuuden: EI tartte! Saa kattoo ja lukee sitä tuttua ja turvallista, jonka tietää olevan jännää ja takuuveristä.

Noni, Kemi,Kemi. Kirjastosta matka vei kahvilaan. Olin näppärästi sopinu työkaverin kanssa treffit aseman kahvilaan enne junan lähtöä 😄 siitä ei o kuvatodisteita, koska oon ehkä edellee vähä huono sometähti, enkä ikinä muista kuvata ruokiani enneks ne on jo syöty. Lisäks kaverin kanssa kahvitellessa keskityn ärsyttävästi vaa kuulumisten vaihtoon enkä puhelimen räpeltämiseen..

Juna. Valtion rautatiet. Ajoissa. Mitä hittoa, tää matkahan alka hyvin.

Olin panostanu: 


En jaksa enää älämölöä. Haluun olla rauhassa. Jep, hiljasta täällä on mut edessä oleva täti o työntäny kohteliaasti penkkinsä nii takakenoon ku ikinä vaan saa=miula o polvet suussa ja naama kiinni jotai koivuviilua jäljittelevässä paneelissa. (Ymmärtäisin tän jos se edessä oleva hahmo nukkuis mutta ei, hän tekee töitä omppu sauhuten. Takakenossa.) Netti ei toimi, joten en voi tarkistaa tän lafkan nettisuvuilta, et oisko täällä joku toinen penkki vapaana Tampereelle asti. Noh,kaikkee ei vaan kai voi saaha. 🤔

Enskerra matkustan tänne maailman ääriin autolla. Mikään kanssa-autoilijan perseily ei saa miu verenpainetta ikinä nousemaan samalla sykkeellä ku joukkoliikenteen riemut
 🫩

Matka jatkuu. Palaan kertomusteni pariin joko tänään tai huomenna. Pikku-H my darling, laitaha sangriat kylmään, tulossa ollaan!

Mitä tästä päivästä opimme? Vaikka maksasit extraa jo ennestään hemmetin kalliin veeärrän palveluista, ei se silti takaa siule mukavaa matkaa, koska kanssaihmiset. 


Ja kanssaihmisten lapset. 🫨 onneks kotona ootti kinuskipiirakka




sunnuntai 22. helmikuuta 2026

Mitä Kemissä voi tehdä talvisena viikonloppuna?

Moni tuntuu uskovan, että Kemissä ei o mitään. Tää on vaan tällänen synkkä kylä Rollon ja Oulun välissä. No okei, ehkä täällä ei o esim tarpeeks hienoja ravintoloita hesojen hiihtoturisteille eikä täällä itseasiassa o kohta enää minkäänlaista terveydeenhuoltoyksikköäkään, koska hesalaisten mielestä on tärkeempää päästä hesoista nopeemmin Turkuun ku pitää merilappilaiset hengissä. Joo, no nyt ku miettii ni eihän täällä toden totta o mitää näkemistä 😆 Mut siis niille jotka uskoo ettei täällä o sähköjä ja että täällä on tuskin tultu vielä ees puusta alas, ni tulkaahan käymää, saatatte yllättyä! 😄

Miks mie sit kuitenki viihdyn täällä? No, antakaas kun kerron parit to do- vinkit tähä merenrantakaupunkiin:  

Täällä voi esim tehä palapeliä lauantaiaamuna. 


 

Kuvittele tuo palapeli tehdyksi tohon pöydälle. En tajunnu ottaa kuvaa vaikka yleensä aina otan ja lähetän sen puzzle masterille todisteeks. (Huomioi, että puzzle master tekee tälläsen palapelin n.3ssa tunnissa, miula siihe meni 2 ja puol päivää, vaikka en ees ollu töissä..)

Sit ku palapeli on tehty, voi mennä viereiselle salille nyrkkeilee. 


Kyllä, tämäki kuva on lavastettu miu eteisessä, ku olin jo tullu pois salilta. En harrasta itseni kuvailua salilla sen enempää ku missään muuallakaan. Miula on menossa haaste: opi punnertamaan. Miula on siis ihan tavote, yks kuntotesti. Oon aika paska punnertamaan, voi olla että testi ei mee iha hyvi. (Työkuvioita siis. Yritän vedota siihen, että ne tarvii sinne niitten riveihin yhen kiintiötytön, siis siitäki huolimatta että se ei osaa punnertaa. Noh, tää meni ohi aiheen mut ehkä palaan siihen joskus.) 

Tän postauksen aiheeseen palatakseni, oisin halunnu ottaa salilla kuvan kyltistä, jossa lukee " lapsilta pääsy kielletty." Se on siis ton salin yhen venyttelyalueen seinässä. Miu puhelin oli kuitenki nii syvällä kassin uumenissa, että en löytäny sitä kuvaamista varten. Ehkä liitän sen tänne sit joskus leitör. Mutta siis ois vielä hienompaa jos ois kyltti jossa lukis "ihmisiltä pääsy kielletty." Saisin olla kerranki rauhassa. Nimimerkillä pitiki tunkee taas salille lauantaiaamupäivällä, kun sielä oli taas joku muukin!! 🫩 (mut miula oli iltapäivästä menoa ja nukuin 11h ni meni herääminen vähä myöhäseks)

KemiKemi, täällä on myös ensihoitajan erityisen hyvä olla. Varsinkin, kun työhyvinvointia voi ite lisätä saamalla joululahjaks hienon mukin ja hommaamalla upeet sisäkengät. Huomioi myös täydelliset peppi bad ass- sukat:

 

Työkaverit ei tee ansoja, niinku jossain työpaikoilla, vaan piristäviä hahmoja auton etupenkiltä löydettäväks:



Lisäks Kemissä voi käydä kirppareilla ja romukaupoissa, siis sillon ku ne on auki:


Ja hei parasta, voi mennä käymää meediolla!


Kyllä, tää kuva näyttää vähä seurakuntatalon hautajaiskuvalta mut älä anna sen hämätä 😁 Joo, sielä itkettiin kun saatiin viestejä edesmenneiltä, mut sillee hyvässä hengessä.

Mikä hienointa, merimaisemasta ja sen mukanaan tuomasta ikuisesta jäämeren tuulesta voi nauttia kaikkina vuodenaikoina. Kesällä se vaan tuntuu paljon lepposammalta.. Mene siis jäälle tallomaan ja ota vielä mieluusti mukaan joku samanhenkinen kollega, siis joku jonka kanssa ei ikinä tartte miettiä onko tänään töissä karkkipäivä vai ei, koska aina on! Se ihana hahmo tuo hyvän tuulensa lisäks mukanaan retkievässuklaata.. siis ihan vaan, jos lumisella jäällä tarpominen vie vaikka voimat 😁

 aijoo, ja vinkki, jos takaa tulee koiravaljakko ja se kuski huutaa kovaan ääneen jotai ilmansuuntaa tai oikeeta tai vasenta, ni se huutaa sille koiralle, ei siule.. (vasen! Vasen! VASEN!!!! Ja minähän menin oikeelta vasemmalle.. ohje oli kuulema kuitenki sille rekeä vetävälle mustille.. 🙄🤣)


Tääki kuva on vähän lavastettu, koska en tokikaa muistanu ottaa kuvaa sielä jäällä. Piti palata rannalle kauppareissun päätteeks, että sain tänki kuvan napattua. Ei tulis miusta somepersoonaa, ei 😆

No mut hei, Kemi kutsuu! Ei tää nii paska paikka ole. Kysy vaikka niiltä kahelta ihmiseltä jotka tuli heti viime kesänä mestoille ja tulevat aina, siis vaikka muuttasin pohjois-Koreaan, ni nää tulee moikkkaamaan 😄

 MUUTKI SAA AKTIVOITUA! 

Kiitos.
Anteeks.
Palataan.

Teksti on kirjotettu puhelimella, päihteet kieltää mutta lievät pms-oireet ovat voineet värittää ulosantia. 


keskiviikko 7. tammikuuta 2026

Se oli sellanen joulu

Sitä suunniteltiin kuukausi, ellei vähä enemmänki ja nyt se on juhlittu. Mitään epätavallista ei tapahtunu. Vanhemmat oli toistensa kimpussa, lapset oli älylaitteiden kimpussa, mie olin viinihanan kimpussa.. :D
 
Tässäkohtaa vielä kiitos, jos jaksoit lukea miu joulukalenterin. Se ei tokikaan yltäny ihan parhaimpaansa, koska miule tuli yllättäen(!) vähän kiire sen kanssa. Kaikki siihen liittyvät epäkohdat ovat omia mokiani, yhtää poroa ei oikeesti vahingoitettu tekstiä kehitellessä, eikä miun terapeutti o menettäny joulun henkeään, vaikka siitä saatto sellasen käsityksen saahakki. 
 
Meillä oli aika rauhallinen joulu. Lähtökohtasesti päätin olla menemättä mihinkään, eli siis poistumatta Olavinpuiston kartanosta mutta päätin sit kuitenki käyä tapaamassa sellasia ihmisiä, jotka tulee aina tapaamaan miuta, huolimatta siitä et missä hevonkuusentakamailla mie asun :D Kiitos, ootte mahtavia!
 
Tässä ei nyt siitä sen enempää, mut perinteiset kaks kuvaa laitan kuitenkin kuvaamaan meiän joulua:
 
 
Kyllä, siinä on Juice, joulun henki. Sillä on uus nenä! Alemmassa kuvassa meiän perinteine joulupantakisakuva. Mie olin siis julistautunu varmaks voittajaks mutta, ei niin yllättäen, himmee jarru tuli TAAS takavasemmalta ja voitti ihan kasuaalisti koko kisan. Toki yhellä äänellä vaan mutta silti. En voi ymmärtää mite nii moni koki hassunhauskana sen, että joulupukit on kännissä sekoilemassa!!? (Ok, olin yksi heistä, pakko myöntää että kaikessa yksinkertaisuudessaan olihan tuo taas aivan mahtava. Huomioi myös kellonaika, eli pukkien duuniyö on just loppunu ja vapaa alkanu :D) Miu siskon panta ei sit iha sillee päässy oikeuksiinsa, koska se oli jo alkanu vähä maatua enne kisaa. Tavallaan harmi, koska se ois voinu olla hyvänä päivänä kova vastus. 
 
No, onneks tää on kuitenki leikkimielinen kisa (ainaki tavallaan). Oli puhe jo jostai kiertopalkinnosta mut toistaseks tyydyttii vaan hommaamaan voittajalle lahjat. Mie tein iha ite superhienon pääkallomagneetin, jossa o nii paska pito että se hädin tuskin kestää jääkaapin ovessa :D Mut siis testasin, että kyllä se kestää, jos ei vaa hengitä sinnepäi tai avaa kaapin ovea!

Aini, miu piti mainita muute sen verran miu hienoista lahjoista vielä, että tää tuli niiiin tarpeeseen:
 
 

 
 Täydellinen, toimii ku suomen terveydenhuolto juhannusattona, pitää kahvin kuumana nii hyvi, että vielä töihinki tullessa kieli palaa, jos huolimattomasti juo :D Ja jos mietitte, että mistä tollasia mukeja saa, ni just tollasia ei saa mistään. Se on henk.koht.tuunattu miule 💗 Lisäks sain hienot peppi pitkätossu-sukat. Tänä aamuna ku vedin ne ekaa kertaa jalkaan ni huomasin, että niissä peppi pitelee käsissään pyssyjä. Kävin just lääkärissä ja miu piti ottaa sielä sukat pois. Oli NIIIIIIN lähellä, että en esitelly sille miu mukavalle tohtorille miu hienoja uusia sukkia :D Nyt vähä harmittaa että en tehny sitä, ku meillä oli kuitenki muute tosi hyvä ja rento tapaaminen. 
 
 Noh, tapsan tanssit jäi tänä vuonna väliin, koska olin sopinu työvuoron. Siihe asti onnistuin välttelee töitä mut sit oli kyllä jo pakko mennä vähä tienaamaa.. Miula oli kyllä viposta työvuorosta enne joulua pien ihmistrauma ni teki ekanaki iha hyvää olla vaan 4päivää kotona juomassa punkkua ja sit hyvin levänneenä palata työarkeen. Tätä asiaa tuki lyhyt, 12h vuoro ja hyvä työpari. 
 
Kotiinpaluu tapahtu äitin Gulliksen kyydissä. Apukuskina karvanaama, joka oli Lahen kohilla vähä huolissaan että joutuuko se ite ajamaan kotiin meiltä, ku äitimuori tuli käymää pikavisiitillä miu luona. Ihmislapset ei ees huomannu et auto pysähty hetkeks, koska niillä oli vielä puhelimissa akkua. Tai varmaa ne huomas sit ku auto lähti taas liikkeelle, koska ajotuntuma muuttu sellasesta laiskan aasin löntystyksestä g-voimia uhmaavaan rakettietenemiseen... 
 
 
Vuodenvaihde meni kotona, en saanu ees toivomaani työvuoroa siihen. 1.1. pakattii sitte kaikki eräjormataidot reppuun ja lähettii viettää C:n synttäreitä laavulle. Se on se sama metsä jossa kaikki helsinkiläiset hengaa mutta näköjää aikanen uudenvuodenpäivä ja -15c pakkasta karsi porukkaa sen verran, että saatii auto hyvin parkkiin :D
 
Mie oon vakavasti harkinnu että hommaisin jotku eräjormavarusteet, siis tiiättekö jotku järkevät metsäilykengät, toppahousut ja toppatakin mut en o saanu vielä aikaseks. En o nii aikuinen kuitenkaa. Siskon ikivanha laskettelutakki ja pieruverkkarit, sekä paljasjalkakengät ajaa ihan saman asian. Sitäpaitsi, kuten sanottu, merkkiuskovaiset "fjälluhesalaiset" ei ollu vielä liikkeellä. Paitsi toki typötyhjällä laavulla oli perheenisä ja kaks pentua. Se isi kuulema nauro meiän jutuille mut mie en tätä asiaa havainnu, koska lähtökohtasesti perheenisät ei kiinnosta miuta. 
 
Tässä kuvatodiste. 


Läksin tuon metsäilyn jälkee siskolle saunaa ja sieltä aamulla töihi. Vaihdoin lennosta miu 12h työvuoron 24seen mutta koska oon alkanu matkustaa kevyesti, olin jättäny miu työlakanat työkassista pois. Pyysin sit lakanoita lainaks (koska minähän en missään talon tarjoamissa ramin kuolinlakanoissa nuku!) niin sain nää:



Ei tarvi kuulema palauttaa :D Tää on nii parasta, nyt miula o yhet halloween-teemaiset lakana, yhet goodbye kittyt (jotka on vakinaistuneet miu kemin lakanoiks, siis ihan siviililakanoiks) ja vielä yhet turtlesit :D Voisin siis ottaa vielä ehkä jopa kolmannen keikkatyön ja miula o nyt sinnekki omat lakanat. Miusta nää on hienot, en ymmärrä miks näiden lakanoiden kohta 13-v omistaja halus luopuu näistä 😂


Jep. No mutta, nyt miula alkaa olee jo semi kiire junaan. Lähen tässä jännittämää kui pitkälle vr miuta kuljettaa tänään. Toivottavasti oon aamu 8 mennessä kemissä, ku sillo miu pitäis seisoo jo lanssihallin reunalla, varpaat viivalla valmiina seuraavaan 6 viikon työkoitokseen. Kemissä on näköjää myös aika tosi kylmä. Pitänee kaivaa pitkät kalsarit vielä kaapista. 
 
Tässä vielä loppuun havainnekuva siitä, miks tykkään kemistä. Sielä osataan kuntosaleillaki ottaa huomioon kuntoilijat: 
 
 

                                        

Toki miula meni sieläki yks päivä hermo, ku lapset tulee viettämää liikuntatuntejaan sinne, ne juoksee ja parveilee ku papukaijat ruumiin ympärillä. Yks tekee ja muut somettaa. Mut aion laittaa palautetta. Sillee nimettömänä palauteboksiin, ei missään nimessä omalla nimellä tai naamalla, eikä varsinkaan suoraan niille koululaisille..
 
 
Hei, ihanaa alkanutta vuotta kaikille! Tää oli tällänen hätätilapostaus, ihan vaan että täällä ollaan ja kirjotellaan muutaki ku joulukalenteria :D (Miula on mielessä tarina, missä Ooga ja Saliver lähtee pelastaa niitten äitiä viemäristä.. Katotaa tuleeko se joskus esille. Ehkä sitte ku mie kuolen ja miu muistiinpanot löytyy jostai. Apua, toivottavasti ei!)
 
Pysykää tutkalla ja olkaa varovaisia!