Huoment rakkaat lukijani. Täällä ollaan, Helsinki-Vantaan lentokentällä, lentoa oottamassa, 2h ennen boarding-aikaa,kuten kuuluukin. Yllättäen(?)täällä pikkukaupungin kentällä ei o sunnuntaiaamusin kovinkaan paljon kiirettä, turvatarkastus meni mukavan nopeesti ja nyt vaan ootellaa koneeseen pääsyä.
Miu rakas puoliso oli sitä mieltä että miu tiktokissa trendaava, muotiaallon harjalla ratsastava ziikzäk-reppu ei muka mahu edessä olevan istuimen alle. Vaikka sen nimenomaan piti olla sellanen mikä mahtuu sinne, siks se o hankittu. 🤔 noh,kohta se selviää..
Tässäkohtaa vähä tunnelmia täältä kentältä:
Lisäks täällä tuoksuu pulla ja vessassa kuuluu linnunlaulua. Välillä pystyn ymmärtää miks just tää kenttä o kehuttu viihtyisyydestään 😊
Noni, palaan asiaan kunhan pääsen laskeutumaan. Koneessa ei voi käyttää puhelinta. Tai ehkä voi lentokonetilassa mutta en ota mitää riskejä, et just miu takia laskeudutaa johonki valtamereen, joten laitan aina luurin kiinni.
Jeij.
Noni, jännitysmomentti osa kolmesataaneljä. Otin halvimman lentolipun (tietty) ja siihe sisälty yks penkin alle menevä matkatavara. Mie oon aina aatellu, että jokatapauksessa saa ottaa myös käsilaukun. Tiskillä kuulutettii monta kertaa, että kuppasimman halpislipun haltijat saavat viedä koneeseen vaan yhden pienen repun tai käsilaukun. Jep, ja miula o molemmat. Olin iha paiseessa aiheesta. Lentomatkustus ei yleensä aiheuta miule tällästä stressiä mut nytpä meinas vähä jännittää. Pujahdin sitte koneesee kaikkine laukkuineni ja survoin ne edessä olevan istuimen alle. Kuten kuuluu. Sit seurasin kanssamatkustajien turaamista, ku mennää väärälle paikalla, aletaan siinä käytävällä tukkien ottaa sitä takkia pois päältä, tungetaa ne läppärilaukut sinne ylös vaikka o sata kertaa kuulutettu että pienet laukut istuimen alle, koska kone on aivan täysi.. Ihmiset. Med börgare, se ei o nii vaikeeta. Tai ehkä onki.
Nomutta. Lento meni mukavasti torkkuen. Norwegian ei tarjoo ilmasiks ees vettä mutta onneks oli oma. Lisäks oli kusihätä just enne laskeutumista,ni ei sillee uskaltanu juuakkaan.
Kentällä miuta oltii vastassa. Miu ihana Pikku-H on aina se sama Pikku-H ja sen kaa voi aina jatkaa siitä mihi pari vuotta sitte jäätii.
Tässä vähä päivän maisemia:
Minigolfia:
Rantaa:
Rusketusraitoja:
Kyllä, laitoin 50 kertoimen arskarasvaa mutta sellasesta puikosta. Pitänee huomenna olla vähä varovaisempi..
Ps. Hävisin minigolfissa tolle gansterille, jonka eteen on osunu täällä ollessa nii ruumiita, huumekätköjä, lipeviä taksikuskeja ku hullunkurisia kohtaamisia poliisinki kanssa. Lisäks se o päätyny kuokkimaan hautajaisiin, varastanu oman pyöränsä ja päässy valvontakameroihin.. Ja mieku joskus luulin että miu elämässä sattuu ja tapahtuu..
Meen nyt iltapalalle. Heiska lupas smoothiet. Palaan huomenna linjoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti