Hej, ja tervetuloa tän ihanan laifstail-matkailublogin pariin! Just nyt onki paras aika liittyä linjoille, koska pääset seuraa miu matkaa reaaliajassa. *hyväntuulista hyräilyä, tekoripsien räpsyttelyä ja kynsien naputtelua jotain vasten. Ihan mitä vaan. Vaikka paperikarttaa*
Eli mie lähen tässä just matkaamaan Suomen Kemistä kohti Epsanjan Alicantea. Mieletön kulttuurimatka siis mennen tullen!
Kaikki alkoi siitä, että pääsin aamulla töistä ja matkasin Torniosta paikallisbussilla Kemiin. Ei, ei siks että haluisin jotenki tukee paikallisjoukkoliikennettä vaan koska 7h työmatka taittuu mielummin täpötäydessä bussissa jonku kuorsatessa vieressä, kun että ite ajais. Paikallinen rautatieyhtiö(joka tuli miu painajaisiinki!!) On hinnotellu ittensä myös kivasti ulos minkäänlaisesta autojunaliikenteestä, joten ei, miula ei ole ollu autoa täällä kylmässä pohjolassa. Suomeks sanottuna oon matkannu Lahdesta Kemiin bussilla ja nyt sit paikallisliikenteellä töihin Tornioon. Ja aamulla taas Kemiin, jossa miu kolmoskoti sijaitsee. (Jos et tiiä missä nää kaupungit sijaitsee,ni kato vaikka kartasta. Tai guuglemäpsistä, jos haluut käyttää tähän atk:ta) Paikallisbusseissa on muuten tunnelmaa. Kokeilkaapa vaikka mennä sinne esim heppavarusteet päällä.. 🫢
Bäk ty aihe. Eli siis Kemi. Tässä miu lähtömaisemat
Tai tää mikää maisema ole vaan joku heppa Kemin kirjaston aulassa. Kun nyt heppavarusteista oli puhe.
Hain siis matkalukemista. Kirjastosta siis. Miu piti ottaa yks uus kirja mutta kirjoissa o vähä sama ku teeveesarjoissa, että sit ku joskus löytää jonku hyvän ni sen pariin haluu vaan aina palata vaikka pitäis aina kokea jotai uutta. No kerron teille nyt salaisuuden: EI tartte! Saa kattoo ja lukee sitä tuttua ja turvallista, jonka tietää olevan jännää ja takuuveristä.
Noni, Kemi,Kemi. Kirjastosta matka vei kahvilaan. Olin näppärästi sopinu työkaverin kanssa treffit aseman kahvilaan enne junan lähtöä 😄 siitä ei o kuvatodisteita, koska oon ehkä edellee vähä huono sometähti, enkä ikinä muista kuvata ruokiani enneks ne on jo syöty. Lisäks kaverin kanssa kahvitellessa keskityn ärsyttävästi vaa kuulumisten vaihtoon enkä puhelimen räpeltämiseen..
Juna. Valtion rautatiet. Ajoissa. Mitä hittoa, tää matkahan alka hyvin.
Olin panostanu:
En jaksa enää älämölöä. Haluun olla rauhassa. Jep, hiljasta täällä on mut edessä oleva täti o työntäny kohteliaasti penkkinsä nii takakenoon ku ikinä vaan saa=miula o polvet suussa ja naama kiinni jotai koivuviilua jäljittelevässä paneelissa. (Ymmärtäisin tän jos se edessä oleva hahmo nukkuis mutta ei, hän tekee töitä omppu sauhuten. Takakenossa.) Netti ei toimi, joten en voi tarkistaa tän lafkan nettisuvuilta, et oisko täällä joku toinen penkki vapaana Tampereelle asti. Noh,kaikkee ei vaan kai voi saaha. 🤔
Enskerra matkustan tänne maailman ääriin autolla. Mikään kanssa-autoilijan perseily ei saa miu verenpainetta ikinä nousemaan samalla sykkeellä ku joukkoliikenteen riemut
Matka jatkuu. Palaan kertomusteni pariin joko tänään tai huomenna. Pikku-H my darling, laitaha sangriat kylmään, tulossa ollaan!
Mitä tästä päivästä opimme? Vaikka maksasit extraa jo ennestään hemmetin kalliin veeärrän palveluista, ei se silti takaa siule mukavaa matkaa, koska kanssaihmiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti