Lahti lannistaa

Siinä valmis iskulause tälle kaupungille. Ihan ite keksin, saa ja pitääkin mieluusti käyttää! 

 

Miu edellisessä postauksessa oli vielä ajatusta siitä, että viettäisin pohjois- Norjassa sen pari kuukautta mummoja käännellen. No, kuten itekin vähän arvelin, ei taivu ensihoitaja sairaanhoitajan saappaisiin, ei vaikka kui yrittäis. Tulin siis pois. (lue: sain potkut :D) Tästä lannistumatta jatkan elämääni täällä Kuvolan isoserkuksikin tituleeratussa sityssä, joka huokuu sellasta kymenlaaksolaista henkeä, vaikka kartan mukaa tää kai onki päijät-hämettä. 

 

Lahti lannistaa!- slogan tulee miu arkeen seuraavista asioista: 

 

Ikuiset punaset liikennevalot. Siis normaaliin 3 minuutin ajomatkaan pitää varata 17 ylimäärästä minuuttia, koska täällä ei ole sellasta käsitystä ku vihree aalto, täällä se on punanen seinämä. Ihan sama mihin kellonaikaan tai vuodenaikaan ajaa, aina sama juttu. 

 

Toinen asia mikä täällä lannistaa ihmistä on uimahalli. Sielä on AINA joku muuki. Siis jos se sattuu olee auki. Myös uimahallin lähiparkkipaikat muuttu maksullisiks ja miu oli sit pakko ladata joku parkkisovellus. Kohta miula o varmaa mobilepay ja LIDL-äppiki. Anna miun kaikki kestää, tsiisus! No mutta siis takas tähä uimahalliaiheeseen. Eli sekä lahden punaset valot, että uimahallin käytössäännöt, nää on molemmat sellasia juttuja, et näissä ei vaan voi voittaa. Nää on ku painajaisunet, jossa joku jahtaa siuta, siu pitää vaa pysähtyä ja antaa sen jahtaajan saaha siut kiinni, raiskata, tappaa ja palotella (eikä välttämättä tossa järjestyksessä ees!) ja sit sie ehkä joskus heräät siitä. 

Mie oon jo nykysi iha rauhallisena seisoskelemassa ikuisen punaisen valon aallossa. Kuuntelen musaa, mietin miu uutta kirjaa, käyn mielessäni läpi sitä, että mite voisin alkaa elättää itteeni tarot- luennoilla ja luonnollisesti myös harjottelen miu ruotsinkielen taitoa. Yllätin itteni yks päivä myös siitä, että tajusin lahden lannistaneen miut myös tässä uimahalliasiassa. Tilanne on siis se, että ihan sama mihin kellon-vuorokauden-vuoden-päiväntasauksen-vesimiehen tai rautakellon aikaan mie meen tonne, niin onnistun AINA ottamaan sellasen kaapin, että pois tullessa siinä nurkilla on joku muuki. Siis ei ees niin, että se ryysis ois vaikka samalla käytävällä vaan ihan siinä kaikissa viereisissä kaapeissa on joku. Joku, joka levittäytyy ylipainosen ameeban lailla ympärilleen ja mie joudun pahoitellen hiipimää miu kaapille, siirtämää muitten tavaroita eestä ja olemaan mahdollisimman huomaamaton, vaikka yleensä se oon kyllä aina ollu minä, joka on ekana tullu sinne kaapeille. Otan siis aina sellasen kaapin, joka on mahollisimman vapaa ympäristöltään. Tässä havainnekuva: 

 

 Miula on tuo reunimmainen kaappi. Kaikki nuo muut oli tyhjiä kun saavuin ja kun tuun uimasta, mitä huomaan!  Aivan, joku on ottanu sen miu viereisen kaapin. Joku fetissi tossaki kai on taustalla, kun noita kaappeja oli tossa tyhjänä vielä enemmän ku mitä tossa näkyy! (Miu terapeutti, joka siis joutuu kuulemaan aina 3-5 minuuttia pitkän ääniviestin aiheesta jenni uimassa samalla ku kävelen uimahallin ovilta miu autolle, oli sitä mieltä että ihminen joka tekee noin, kokee tarvetta alkaa täyttää kaappeja järjestyksessä. Tän selityksen kuultuani tulin vähä surulliseks, koska se voi olla ihan totta ja mie dissaan tässä ihmisiä kellä on sellanen pakkomielle. Eikä ketään sais dissata. Ei ees lahtea tai kuvolaa. Mutta teen sen silti. Oon paha ihminen, joudun helvettiin. Amen. Tässäkohtaa sanottakoon myös, että kirjotan lahen ja kuvolan tarkotuksella pienellä, koska joudun jokatapauksessa helvettiin.)

 

Miu kotikaupungissa Leprassa on kaikkee mielenkiintosta. Esim kesällä hiekkalinna, sit iha oikee linnotus, jossa on jännää historiaa. Lisäks sielä elää ikuinen jännitys millo ryssät valtaa siitä iskän pellot ja mikä parasta, että sielä voi matkustaa kaverin kanssa samalla liukuportaalla, eikä kukaan ahdistu tästä.

                                 

                                                     

 

Tässäkohtaa miula piti olla kuva lahtelaisista liukuportaista mutta koska miu salikortti meni vanhaks, en pääse enää sen mestan ovista sisää, enkä näköjää ehi sen virallisina aukioloaikoinakaan ottamaan kuvaa, koska oon viimeviikot ollu nii kiireinen työtön ensihoitaja. Ehkä liitän kuvan tähä leitör, eli jos kiinnostaa nähä miltä lahtelaiset liukuportaat näyttää, ni palaa vaikka viikon päästä tän postauksen pariin. 

 Jopa Torniossa on jotai tekemistä ja näkemistä, jos sinne joku joskus eksyy vierailulle. Miula on kaks kaveria, jotka tulee aina vierailulle huolimatta siitä missä mie asun. Hassua vaan, että toinen niistä muutti just Tornioon, eli nyt se oon mie joka vierailee sielä :D Mut siis sielä on kuitenki Keminmaan muumio, rajayhteistyö, kahviloita, useampi hyvä ravintola, sit Haaparannan ikisuosikit, eli IKEA ja jättimäinen karkkikauppa. Lisäks siitä ei o pitkä matka Ouluun, Luulajaan eikä Rovaniemelle, jos kaipaa jotain muuta. No toki Rovaniemellä ei o ku poroja ja turisteja mut jokuhan niistäki tykkää. 

 Lahdessa taasen.. No, täällä on yks hyvä kahvila, josta saa sellasia juustosarvia, että yhellä sellasella täyttää helposti puolentoista päivän energiatarpeen. Ja sitte täällä o hyppyrimäet. Ja Santa fe. Siis se ravintola. Ja täältä o lyhyt matka mei pääkaupunkiin, jossa on sitte se iso kirkko ja kauppatori. Jeij. 

 Ainii, on täällä yks kusinen metsä! Kartassa lukee, että se on lahden terveysmetsä mut oikeesti siinä on kirjotusvirhe ja sen pitäis olla lahden mielenterveyden menetysmetsä. Hirveen kiva metsä jos haluu esim eksyä!! Kyllä, reitit on hyvin merkitty mutta ole hyvä ihminen tarkkana mikä väri on kyseessä, kun reittiä valitset. Joku heikkohermosempi ois voinu käyttää vähän vaikka toisistaan erottuvia värejä, kuten punasta ja mustaa, mutta ei, täällä on oranssi ja oranssin keltanen. Että jos kuvittelet olevasi reitillä, joka ois sellanen kiva verkkalenkki, 3,2 km niin ehei, havaitset jossai kohtaa, että oot oikeesti 32 km mittasella lenkillä, joka vie siu mielenterveyden, voimat, hermot ja elämänhalun. SIinä sitte koitat päättää uskoisko reittiopasteita ja vai kusista guuglea. Guuglella voi oikasta. Oikoreitti on tässä:  

ja tässä: 

Sitte ku oot oikonu pitkin mettiä jotai poron tallaamaa polkua pitkin, päädyt takas tähä kusiselle metsäreitille, joka siis oli suoreitti, jonka pituus oli jotai 13 km. 

                                                                     

 Kengät on läpimärät, koska otit todellakin suoreitin, siis suoraan suon läpi. Vaikka kuvittelit, että ehit kivasti parissa tunnissa käyä vähä metsäilemässä ja voit sitte kruisata sovitusti hakee siu puolisoa salilta (se treenaa sielä siistissä sisätilassa, kengät kuivana). Siis iha sillee, että oot nii ajoissa, että huolimatta punasista valoista, ehtisit silti sinne salin pihalle ja voisit vielä nopee selasta iigeestä kavereitten kuvat. Siis ne vähäiset kuvat, joita kukaa ikinä laittaa. Ei, en kato juurikaan stooreja, paitsi iha vaa harvojen ja valittujen. Mut kuvat katon! Niin, niin siis et todellakaan ehi mihinkään, vaan oot tunnin ja 24 minuttia myöhässä. Tästä toki 22 minuttia on liikennevaloja. Metsä yritti hyvitellä:

Noita oli joka nurkalla, varsinki siinäkohtaa ku olin rämpiny tuola mielenterveyden menetysmetssässä jo 3 tuntia. En poiminu yhtää. Pitäkööt sienensä, pahoja ne on kuitenki.

 

Siitä sit prismaan. Prisman parkkipaikka oli iha ammuttu täytee autoja. Eikö nää ihmiset tajua, että sunnuntaisin ei käyä kaupassa ku ne, jotka käy muutenki joka päivä, eli minä. Minä joka en pysty suunnittelee elämääni yhtään. Siis en ees sen vertaa, että mitä syötäis huomenna. Saati mitää sen isompaa. 

 

Tässä vielä kaunista kaupunkimaisemaa lahdesta.  

ja tässä japokin pikkuserkku. Se tais olla kyllä Heurekassa mut uskon että sen sukujuuret on jossai lahden ja kuvolan seutuvilla. 

 

Tällästä tänään. Ei auttanu vaikka vedin melkei kokonaisen suklaalevyn yheltä istumalta. Syytän esivaihdevuosioireita siitä, että oon pahalla tuulella. Tätä enää se 20 vuotta. Hienoa. Alan ehkä sittenki mieheks. Ja opettelen ajaa traktoria. Se ois hienoo.