Tää pohdinta on jääny miu arkistoihin joskus, eli tuo ohjelma ja miu työvuoro ei tapahtunu iha äskettäin. Mutta tässä on hyvää asiaa, lukaskaa..
Mietittekö koskaan millasia ihmiset on sen roolin ulkopuolella, jonka ootte tottunu näkemää? Vähä niinku se miun sivupersoonapäivitys, niin eihän suurin osa ihmisistä näe niitä kaikkia puolia miusta. Esim miu työkaverit ei ikinä tapaa Raivo-Ritaa, eikä lähikaupan kassa ainakaan tiettävästi asioi koskaan Mister Tsupa tsupan kanssa. Myö kaikki vedetään koko ajan tietyllä tavalla jonkunlaista roolia, ainaki sillo, ku joku toine ihmine on näkemässä. Vai kuuluuko ihmisenä olemiseen vaan se, että ollaan ja käyttäydytään eri tilanteissa eri tavalla ja ne kaikki on vaan sitä omaa persoonaa..?
Tää ajatus tuli mieleen tänä aamuna(miks kaikki miu ajatukset tulee joko aamulla tai yöllä?)kun kattelin yleltä Aamu sydämellä-ohjelmaa. Tunnustan, että miula on liikaa aikaa! Välillä on huono omatunto, ku kaikki ihmiset ympärillä häärää jotai älykästä ja mie vaa istun aamukahvi kourassa sohvalla ja tuijotan jotai inhimillisistä kohtaloista kertovaa ohjelmaa telkusta. No, sallittakoon se miule :D (Voisimpa sanoa olevani töissä sitte vähä reippaampi, mutta ku sama homma jatkuu sielä..) Täytyy tässä muute mainita, että oon aina välillä vähä salaa huolissani siitä, että miula ei o mitää omaisuutta. Ei mitää sijotuksia, eläkerahastoa, kesämökkiä eikä omaa asuntoa. Voi olla, että joku kaunis päivä oisin kiitelly itteeni, että hyvä kun sijoitit ne kaikki ensihoidossa tienaamasi miljoonat järkevästi, etkä esim vaa reissannu ympäri suomenmaata ja maailmaa ykkösluokan junissa ja hotelleissa yöpyen.. Nyt on talo, jonka voi sitte myydä ja muuttaa vähä hienompaan palvelutaloon. Toisaalta, juttelin mummin kanssa eilen. Mummi on kohta 91v ja se sano, että on tosi huoletonta, kun ei omista mitään. Kertoi nauttivansa elämästään. Mie uskon Mummia tässä, enkä huolestu vaan nautiskelen elmästä. Sitäpaitsi, kuten mainittua, elämässä tapahtuu kauheita koko ajan, odottomatta, ni eikai se nyt iha väärin o vähä elää. Nyt. Nih. Tää vuodatus ei liittyny muute aiheeseen, mutta tuli mieleen tuosta, että lähes kaikilla miu läheisillä on joko talo, lapsia, kotieläimiä tai parhaimmillaan kaikkea tuota ja heillä menee aika ja energia sen arjen pyörittämiseen. Eli joskus tunnen itteni iha lusmuksi, ku miula on vaa hoitohevonen :D Ha. Oonki ehkä miu läheisten läheisistä tämä vajakki:
Noni, no nyt sitte aiheeseen taas, eli noista persoonallisuuksista ja siitä aamuohjelmasta. Jos ette tiiä tätä ko. Aamusydämellä-sarjaa, ni mulkaskaapa joku jakso joskus vaikka areenasta. Ei tartte siis ees kattoo kokonaan, riittää että näette sen juontajan siinä. Hän siis keskustelee aina kahden ihmisen kanssa jostai sairaudesta tai muusta elämää hankaloittavasta tekijästä, joka näillä vierailla on. Tänää oli vielä iha rauhalline aihe, unettomuus. Mutta oon joskus miettiny mistä se haastattelija repii sen sellasen tyyneyden siihen olemukseensa? Välillä siinä on ties mitä mörököllejä istumassa vastapäätä ja kertomassa mitä oudoimmista ongelmistaan ja tää vaan istuu ilmekää värähtämättä ja kuuntelee, keskustelee, esittää oikeita kysymyksiä. Siis ne vois vaikka keskustella siinä kääpiöhomopornosta tai kokemuksista miltä tuntuu joutua ufojen kaappaamaksi ja tää toimittaja vaan istuis siinä ja vaikuttais kiinnostuneelta. Sillee tosi empaattisen asialliselta. Ni mietin siinä, että ois hauska päästä joko sinne lämpiöön kattomaan mitä tapahtuu ennen lähetystä, mistä ne puhuu, mite ne valmistautuu tai sitte mitä tapahtuu sen lähetyksen jälkee. Ohjaaja huutaa: "Poikki" ja tää haastattelija repee nauramaa täysillä ja on iha että "Ei per*ele, mää en ois nii pystynny pittää pokkaani ennää yhtää sekunttiva, hirveetä shaibaa, aahahaa!" Sit ne kääpiöt ja ufoturistit vaa poistuu sieltä studiosta vähin äänin ja tajuu, että taitaa olla turha odotella yleltä joulukorttia. Vai onko se toimittaja kuitenki sellane viilee ammattilaine, joka kättelee ne vieraat, irrottaa sen mikin paidankauluksesta, menee takahuoneesee hirveellä kiireellä pesemää meikit, nappaa pukukaapista jumppakassin ja rientää pilatestunnille, sieltä kotii tekemää perheelle ruokaa. Ei pohdi työpäivän tapahtumia. Ei mieti millasta ois kärsiä unettomuudesta tai joutua ufojen kaappaamaksi mutta googlaa kuitenki varovasti mitä se kääpiöhomoporno käytännössä tarkottaa. Perustelee tän itselleen toimittajan työhön kuuluvana taustatutkimuksena.
Joo, myönnän, miula on liikaa aikaa :D
Mietittekö koskaan millasia ihmiset on sen roolin ulkopuolella, jonka ootte tottunu näkemää? Vähä niinku se miun sivupersoonapäivitys, niin eihän suurin osa ihmisistä näe niitä kaikkia puolia miusta. Esim miu työkaverit ei ikinä tapaa Raivo-Ritaa, eikä lähikaupan kassa ainakaan tiettävästi asioi koskaan Mister Tsupa tsupan kanssa. Myö kaikki vedetään koko ajan tietyllä tavalla jonkunlaista roolia, ainaki sillo, ku joku toine ihmine on näkemässä. Vai kuuluuko ihmisenä olemiseen vaan se, että ollaan ja käyttäydytään eri tilanteissa eri tavalla ja ne kaikki on vaan sitä omaa persoonaa..?
Tää ajatus tuli mieleen tänä aamuna(miks kaikki miu ajatukset tulee joko aamulla tai yöllä?)kun kattelin yleltä Aamu sydämellä-ohjelmaa. Tunnustan, että miula on liikaa aikaa! Välillä on huono omatunto, ku kaikki ihmiset ympärillä häärää jotai älykästä ja mie vaa istun aamukahvi kourassa sohvalla ja tuijotan jotai inhimillisistä kohtaloista kertovaa ohjelmaa telkusta. No, sallittakoon se miule :D (Voisimpa sanoa olevani töissä sitte vähä reippaampi, mutta ku sama homma jatkuu sielä..) Täytyy tässä muute mainita, että oon aina välillä vähä salaa huolissani siitä, että miula ei o mitää omaisuutta. Ei mitää sijotuksia, eläkerahastoa, kesämökkiä eikä omaa asuntoa. Voi olla, että joku kaunis päivä oisin kiitelly itteeni, että hyvä kun sijoitit ne kaikki ensihoidossa tienaamasi miljoonat järkevästi, etkä esim vaa reissannu ympäri suomenmaata ja maailmaa ykkösluokan junissa ja hotelleissa yöpyen.. Nyt on talo, jonka voi sitte myydä ja muuttaa vähä hienompaan palvelutaloon. Toisaalta, juttelin mummin kanssa eilen. Mummi on kohta 91v ja se sano, että on tosi huoletonta, kun ei omista mitään. Kertoi nauttivansa elämästään. Mie uskon Mummia tässä, enkä huolestu vaan nautiskelen elmästä. Sitäpaitsi, kuten mainittua, elämässä tapahtuu kauheita koko ajan, odottomatta, ni eikai se nyt iha väärin o vähä elää. Nyt. Nih. Tää vuodatus ei liittyny muute aiheeseen, mutta tuli mieleen tuosta, että lähes kaikilla miu läheisillä on joko talo, lapsia, kotieläimiä tai parhaimmillaan kaikkea tuota ja heillä menee aika ja energia sen arjen pyörittämiseen. Eli joskus tunnen itteni iha lusmuksi, ku miula on vaa hoitohevonen :D Ha. Oonki ehkä miu läheisten läheisistä tämä vajakki:
Noni, no nyt sitte aiheeseen taas, eli noista persoonallisuuksista ja siitä aamuohjelmasta. Jos ette tiiä tätä ko. Aamusydämellä-sarjaa, ni mulkaskaapa joku jakso joskus vaikka areenasta. Ei tartte siis ees kattoo kokonaan, riittää että näette sen juontajan siinä. Hän siis keskustelee aina kahden ihmisen kanssa jostai sairaudesta tai muusta elämää hankaloittavasta tekijästä, joka näillä vierailla on. Tänää oli vielä iha rauhalline aihe, unettomuus. Mutta oon joskus miettiny mistä se haastattelija repii sen sellasen tyyneyden siihen olemukseensa? Välillä siinä on ties mitä mörököllejä istumassa vastapäätä ja kertomassa mitä oudoimmista ongelmistaan ja tää vaan istuu ilmekää värähtämättä ja kuuntelee, keskustelee, esittää oikeita kysymyksiä. Siis ne vois vaikka keskustella siinä kääpiöhomopornosta tai kokemuksista miltä tuntuu joutua ufojen kaappaamaksi ja tää toimittaja vaan istuis siinä ja vaikuttais kiinnostuneelta. Sillee tosi empaattisen asialliselta. Ni mietin siinä, että ois hauska päästä joko sinne lämpiöön kattomaan mitä tapahtuu ennen lähetystä, mistä ne puhuu, mite ne valmistautuu tai sitte mitä tapahtuu sen lähetyksen jälkee. Ohjaaja huutaa: "Poikki" ja tää haastattelija repee nauramaa täysillä ja on iha että "Ei per*ele, mää en ois nii pystynny pittää pokkaani ennää yhtää sekunttiva, hirveetä shaibaa, aahahaa!" Sit ne kääpiöt ja ufoturistit vaa poistuu sieltä studiosta vähin äänin ja tajuu, että taitaa olla turha odotella yleltä joulukorttia. Vai onko se toimittaja kuitenki sellane viilee ammattilaine, joka kättelee ne vieraat, irrottaa sen mikin paidankauluksesta, menee takahuoneesee hirveellä kiireellä pesemää meikit, nappaa pukukaapista jumppakassin ja rientää pilatestunnille, sieltä kotii tekemää perheelle ruokaa. Ei pohdi työpäivän tapahtumia. Ei mieti millasta ois kärsiä unettomuudesta tai joutua ufojen kaappaamaksi mutta googlaa kuitenki varovasti mitä se kääpiöhomoporno käytännössä tarkottaa. Perustelee tän itselleen toimittajan työhön kuuluvana taustatutkimuksena.
Joo, myönnän, miula on liikaa aikaa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti