Laihdutusvinkkejä

Hihi, tuli tuossa mieleen noista naistenlehtien iänkaikkisista laihdutusvinkeistä että mitä jos keksis uusia, vähä värikkäämpiä tapoja puottaa painoa ja samalla tehostaa omaa stressinhallintaa sekä kohottaa kuntoa? Keksin monta hyvää tapaa ja ajatuksena ois viljellä näitä iha virallisesti heti ku miusta tulee pätevä elämäntapavalmentaja.. Mitäs sanositte?

-Päästä leikki-ikäinen pygmi, mielellään oma tuotos mutta hätätapauksessa hoito-/kummilapsikin käy, vapaaksi ostoskeskuksessa. Mitä suurempi keskus ja mitä isommassa kaupungissa, sen parempi. Vie pikkuihminen jonkin kiinnostavan asian keskelle ja päästä irti. Ota lehti tai kirja mukaan tai nautiskele tässä kohtaa kupponen kahvia vaikka Fazerilla. Odota n.puoli tuntia ja lähde sitten kaikessa rauhassa etsimään ipanaa siitä, mihin hänet jätit. Eikö löydy? Hyvä. Lähde etsimään kiertäen kaikki kaupat kaikissa kerroksissa. Älä käytä liukuportaita, vaan juokse rappusia. Parasta on, jos teet tämän kaiken kuulokkeet korvilla. Sen lisäksi, että urheilu on paljon mukavampaa musiikin soidessa, näin blokkaat myös mahdolliset kuulutukset, joissa kauppakeskuksen infotäti selostaa mikrofoniin kuinka "Pieni Angelina-Johanna-Mirca odottaa äitiään/tätiään/hänet tänne tuonutta hahmoa etuaulan tiskin luona." Jos tässä ei pulssi kohoa, niin sitten ei missään! Toista tarvittaessa parin viikon välein.

-Hiihtäminen on tunnetusti kokovartaloliikuntaa. Mutta voin kokemuksesta kertoa, että luistavat sukset vievät sen kuntoilun ajatuksen koko hommasta. Suksi luistaa kuin itsestään, meinaavat mokomat jopa liukua aina muutaman metrin ihan itsekseen, mitä hauskaa siinä muka on!? Ratkaisu tähän on hankkia Suomalaiset pitopohjasukset. Ovat kirjaimellisesti PITOpohjat. Eivät luista edes järven jäällä. Voit huoletta laskea niillä vaikka Levin mustaa rinnettä, eikä vauhti kiihdy aremmankaan laskijan sietokyvyn ylittäviin mittoihin. Mikä parasta, kevyt hiihtolenkki vaikka Lepran lentokentän ympäri vie kolminkertaisen ajan normaaleihin suksiin verrattuna. Hikoilet kuin pieni orava minkkiturkissa, vaikka ulkona olisi -30c pakkasta. Kalorinkulutus taattu eikä alamäessä pelota! (tässä kohtaa mainittakoon, että kun guuglasin "Peltonen" niin sieltä tuliki aika paljo jonku nuoren miehen kuvia.. Sehän onki joku laulaja, Benjamin Peltonen, eikö?)

Noni, no tässä nää.. Sukset:

Ja tässä se toinen Peltonen:

Se, miten hän liittyy miun laihdutusvinkkeihin, voi jokainen keksiä ihan ite pienessä, likasessa mielessään..

-Syö irtokarkkeja lounaaksi. Puolisen pussia riittänee tyydyttämään pahimman verensokerin laskun. Kas vain, ei tartte muuta :D ja kalorit on helppo laskea. Jos nälkä meinaa yllättää illemmalla, syö loput pussista. Näppärää ja mikä parasta ei tartte viettää tuntitolkulla aikaa keittiössä! (Toki irtsarihyllyllä saatta vierähtää tovi, ku miettii mitä karkkeja ottais mutta sen voi ratkasta ottamalla vähän..tai paljon, kaikkea.)

-Ilmoittaudu jumppaohjaajakoulutukseen. Opit nopeasti kuinka jutella, hymyillä ja vetää pumppipamppijumppahumppaa täysillä samaan aikaan. Hengästymättä. Vielä kun pystyt kahden tunnin jälkeen näyttämään yhtä freesiltä, kuin naistenlehtien urheiluvaatemallit, olet päässyt tavoitteeseesi. Alkuun voit feikata hieman ja käyttää meikkivoidetta punoituksen peittämiseen kasvoilla mutta yritä päästä tästä tavasta mahdollisimman nopeasti eroon. Jumppaohjaajat saavat lisäksi palkkaa siitä pirteästä jumppatunnistaan! Eli, hyvästi istumatyö(paitsi jos tekee istumaannousuja vatsalihastreeneissä, hih mikä puujalka!)ja tervetuloa reipas urheilullinen duuni! Muista palauttavat proteiinijuomat ja tiukka ponnari!

-Mene liian vähissä vaatteissa pakkaseen seisomaan. Järjellä ajateltuna keho joutuu käyttämään hitokseenpaljon energiaa lämpimänä pysymiseen. Taattu laihtuvuus x) Varo kuitenkin paleltumia. 

Tuliskohan miusta aika hitoksee hyvä laihdutusohjaaja, mitä mieltä ootte? :D 

Elämänohjeita

Hihi, oon havainnu, että oon jo tosi vanha ja viisas. No okei, en ehkä vielä tosi vanha. Enkä kyllä kai kovin viisaskaan, jos nyt iha tarkkoja ollaan. Mutta oon kuitenki oppinu jotai elämästä ja ku kattoo omia valintojaan vuosia taaksepäin voi havaita, että oon niitten tapahtumien ja päätösten summa, jotka oon aikanaa tehny. Jos en ois aikanaa lähteny just 19v täytettyäni Saksaan heppahommiin miulta puuttuis ensinnäkin iha tositosi iso pala rohkeutta ja oisin pahimmassa tapauksessa iha:

Eli siis muumioitunu henkisesti johonki muuriin :D

Tai jos en ois lähteny Ruotsiin, myöski heppahommii, ni en uskalla ees aatella mitä miu elämä ois tänä päivänä. Sieltä kotiin lähtiessä sain pomoltani läksiäislahjaks kaulakorun, jossa lukee "Carpe diem(=tartu hetkeen)." Miusta se on aina ollu vähä sellanen kulunu klisee mutta miun tuohon elämäntilanteeseen se sopi nii hyvi, että sitä korua oon kantanu kaulassani nyt kohta 7 vuotta. Se muistuttaa siitä, että pitää tarttua hetkeen. 

No, ei miu tylsästä (heppa)elämästä sen enempää vaan nyt niihi elämänohjeisiin. Tää tuli mieleen, ku teen miu siskonlapsille sellasia pikku kirjoja, joihin keräilen kuvia ja muistoja. (Meiän hoplop-rannekkeetki on sielä taltioituina :D) Ni mietiskelin sitte, että millasia elämänohjeita voisin kirjottaa niihi. Tuli kaikkee jännää mieleen, tässä teillekki:

-Älä teeskentele. On kyse sitten työpaikkahaastattelussa antamistasi vastauksista, ensitreffeistä, ystävyydestä, ilosta, surusta, viisaudesta tai vaikka orgasmista. Teeskentely paljastuu aina lopulta ja tuolloin teet vain itsellesi vääryyttä. Jos sisäinen minäsi huutaa sinua istumaan poronsarvet päässä keskellä kauppakeskusta, tee se! Älä teeskentele, etteikö mielesi tekisi kuitenkin ;)

-Kunnioita itseäsi ja muita. Ole itsellesi armollinen äläkä kiusaa itseäsi asioilla, joihin et voi vaikuttaa. Kunnioita myös muita kanssakulkijoitasi, heidän tyyliään, valintojaan ja mielipiteitään, vaikka et samaa mieltä olisikaan. Älä haasta turhaan riitaa mitättömistä asioista vain, koska olet eri mieltä aiheesta. Yritä nähdä maailmaa monelta kannalta, asetu välillä toisen ihmisen kenkiin ja anna tilaisuus erilaisuudelle.

-Keitä kunnon kahvia. Jos jotai tehdään, se tehdään kunnolla tai ollaan tekemättä. (Tää äidiltä saatu oppi on yks niitä elämänohjeita, jotka vois lisätä listaan mutta otan tähä nyt tälläsen eritellyn version.) Jos kahvia juodaan, on sen oltava mustaa ja pahaa. Ei mitään teen väristä litkua kahdesta mitallisesta Juhla mokkaa, vaan kunnon vahvaa tervaa jostain kunnon tummapaahtoisesta kahvipapulaadusta. Litkuista tulee vaan vihaseks.

-Luovuta, kun sen aika on. Älä toki ymmärrä tätä niin, että kannattaa luovuttaa helposti, ei. Mutta joskus vaan tulee tilanteita ihmissuhteissa, salitreenissä, kirjaa lukiessa tai koiraa kouluttaessa, että aina ei vaan lähde. Luovuta ajoissa, ota taukoa, juo vähän punaviiniä, heitä huono kirja hevon kuuseen ja kokeile huomenna uudestaan!

-Ole aina vähän matkalla jonnekkin. Ainakin ajatustasolla. Ole matkalla vaikka kauppaan tai Pariisiin tai kaverin luo tai lähimetsään tai unimaahan. Jämähtäminen on pahasta!

-Syö välillä rehellistä kasvisruokaa ja kierrätä jätteitä. Maailma pelastuu meiän jälkeenki tuleville sukupolville. :) Kaikki voittaa!

-Suorita asiat ajallaan. Käy lukio tai amis heti peruskoulun jälkee(ja huomioi, että sieltä saatu todistus seuraa siuta elämässä aina, mihin kouluun sen jälkeen haetkin!), käy autokoulu heti ku mahollista, hommaa oikee ammatti mahollisimman äkkiä, älä haahuile vuosikausia, hoidata hampaasi oikomishoidot silloin, kun se on vielä helppoa ja ilmaista. (Nimimerkillä purentani on ollut 30 vuotta päin honkia, päätä särkee, hampaat hajoilee ja nyt sitten viimeinki oikomishoitoon menossa..)

-Tee joskus rohkeitakin päätöksiä ja kadu mielummin sitä mitä teit, kun sitä mitä jätit tekemättä. Älä tietenkään tee mitään tyhmänrohkeaa tai harkitsematonta mutta joskus hyppy tuntemattomaan voi tuoda mukanaan vaikka mitä jännittävää! Ihmisaivot haluavat pysyä tutussa ja turvallisessa, koska vaatii energiaa sopeutua uusiin haasteisiin. Älä anna aivojen voittaa, vaan haasta itsesi silloin tällöin. Joskus siinä voi käydä huonosti..

..mutta hei, kipsi käpälään ja sillä pienet ylävitoset, oletpa ainaki elänyt!

Kotoilua

Noniin, kuulkaas, taas on tullu aika pohtia syntyjä syviä. Tosin tällä kertaa miula ei o sen kummemmin mitää pohdittavaa, vaan pikku parodiaa. Ha. Kuten mainittu, oon kerra antanu periks jollekki lehtimyyjälle ja tilasin sen (myyjän)päivän piristykseks Kotivinkki-lehden. (Toivon tänä päivänäki, että se on ilonen aiheesta, että sai edes yhet kaupat. Mie oikeesti sympatiseeraan nykysi lehtimyyjiä. Yritän aina jaksaa kuunnella niitten jutut.) Se on miu mielestä maailman turhin naistenlehti mutta kyllä sen aina huussissa istuessa lukee. Saa just luettua ennen uuden lehden ilmestymistä. No, enivei, siinä on aina sellanen osio, jossa joku perhe esittelee niitten kotia. Aina se on joku ihana kerrostalokolmio jossai superhipsterissä Helsingin kantakaupunginosassa, niinku vaikka Lauttasaaressa (alkaakoha Hakaniemi olla jo vähä lääst siisön?) 95 neliötä, viehättävä vanha talo, jossa kaikki naapurit tuntevat toisensa ja kesäisin järjestetäänkin yhteisiä puutarhajuhlia, jossa juodaan värikkäillä pilleillä itsetehtyä simaa eriparilaseista ja istutaan eriparituoleilla ja se puutarhapöytä on tehty muodikkaasti jostai raakalaudasta ja jalassa kaikilla on aidot 70-luvun haisaappaat ja miehillä on parta ja aaaaa... Noni, lähti vähä lapasesta, mutta saitte taas ideasta kiinni? Sit siinä on ihania yksityiskohtia jostai hyllystä ja isoäidin vanhasta rottinkituolista, jonka Aino-Maija-Anniina, perheen äiti, on itse entistänyt. Lattia on aito lankkulattia, jonka perheen isä(jolla on myös parta ja mustasankaiset silmälasit)on käsitellyt vaalean kuultavalla pellavaöljyvaha-aineella. Lasten huoneisiin on haettu sisustusideoita Pariisin muotimessuilta ja kylpyhuoneessa tuoksuu meri. Jopa sen lehden sivujen läpi..

Noniin, jos joku ei vielä tiiä ihan tarkkaan mitä mie tarkotan, ni voi lukasta jonkun uusimmista Kotivinkki-lehdistä. Voin vaikka lähettää. Mutta mitäs jos KotiHinkki (hihi)tulis tekemää jutun meiän kämpästä? Tällästä se olis:

Jenni ja K asuvat Torniossa, pahamaineisella Aarnintiellä Putaan kaupungiosassa. Ambulanssi, poliisi ja pelastusviranomaiset vierailevatkin usein naapuritalon asunnoissa mutta Aarnintie nelosessa on yleensä rauhallista. Mitä nyt naapurin koira välillä ulvoo ja teinit huudattavat pihalla poppia vanhasta Corollasta keskellä yötä.

Asunto: 45neliön kerrostalokaksio, ei todellakaan mikään omistusasunto, koska tämä pariskunta ei ole vielä valmis kasvamaan aikuisiksi ja asettumaan aloilleen.
Missä: Aarnintiellä Torniossa. Kaikki pelastuviranomaiset osaavat reitin niille huudeille vaikka silmät kiinni.
Ketkä asuvat: Jenni ja avopuolisonsa K., pääkallo Bärtil, sohvatyynyt Kale ja Masa, Lefa-Lepakko sekä lukuisa joukko muita nimettyjä ja nimeämättömiä hahmoja, senhetkisestä mielikuvituksen laukkarallista riippuen.

Jenni ei juurikaan tv:n ääressä viihtyile, vaan kuluttaa aikaansa netissä. Hän kirjoittaa mm.omaa blogia, jossa jakaa aivottomia ajatuksiaan pienelle mutta sitäkin rakkaammalle lukijakunnalleen. "Tällä tuolilla on vietetty niin paljon aikaa, että siihen on varmaan painunut jo meikäläisen perseenjälki!" Jenni hymyilee. Tuolit ovat K:n edelliseen asuntoonsa kierrätyskeskuksesta hankkimia. Ne eivät edusta disainia, eivät tyylisuuntaa, eivätkä ole edes kovin mukavia istua mutta ne on hankittu sillä ajatuksella, että ne taittuvat kasaan ja ovat näin helposti roudattavissa osoitteesta toiseen. Blogin päivittelyn ja ilmaisten nettipelien pelaamisen lisäksi Jenni harrastaa maalaamista. Siskon pygmiparat joutuvat tasaisin väliajoin ottamaan vastaan tädin maalauksia, halusivat he tai eivät. Tässä valmistumassa seinälle laitettavia mittoja, joihin stressaantuneet vanhemmat voivat piirtää jälkikasvunsa kasvukäyrän. Aiheina Legoninjago ja perhonen.

Tämän ihanan vanhan arkun Jenni hankki kirpputorilta muutama vuosi sitten. Hän on itse maalannut sen omituisen punaisella öljymaalilla. Sen sisällä hän säilöö taiteilijatarvikkeitaan. Tila ei tosin meinaa ihan riittää..

..syystä että arkkuun voi lykätä kaiken pienen irtotavaran, kuten jämälangat. Poissa silmistä, poissa mielestä!

Jenni tykkää myös kukkien kasvatuksesta. Hän tökkiikin kaikista syömistään asioista siemeniä multaan ja kevään tullen jännittää mitä sieltä kasvaa! Hallittu paperikaaos sisältää kaikkea laskuista aina tärkeisiin pankkipapereihin ja työvuorolistoihin. Jenni on oikeastaan aika todella laiska persoona ja saa heti ihottumaa kaikesta virallisiin aikuiselämän paperiasioihin liittyvistä tehtävistä. Niimpä hän usein lykkääkin kaikki paperit pinoon odottamaan sitä oikeaa inspiraatiota laittaa kaikki järjestykseen! Ruokailuun ei ruokapöytää tai sitä ympäröiviä tuoleja ole käytetty kuin muutaman kerran. Ihanan boheemia!

Jenni on itse suunnitellut keittiön sisustuksen. Hän on kerännyt matkoiltaan jääkaappimagneetteja, joilla on kiinnittänyt jääkaapin oveen kavereilta saatuja kortteja ja valokuvia. Viereisessä ovessa on viimevuoden synttärikortti. Se on lähetetty Ruotsinlaivalta ja teki matkaa kokonaisen kuukauden! Nyt se koristaa keittiön kaapin ovea. 

Tässä yksi Jennin ystävän itse askartelemista magneeteista. Siihen tiivistyy kivasti koko tämä ihmiselon ihanuus! Mikä ihana esine!!

Sohvan nurkkaa asuttavat Kale ja Masa. "He ovat nyrpeästä ilmeestään huolimatta ihan tavallisia pöllötyynyjä." Jenni vakuuttelee. 

Ei kotoilua ilman kynttilöitä, eikös! Bärtil on saanut seurakseen lasikallon, jonka sisään tuikut sopivat tunnelmanluojiksi talvi-iltoihin. Taustalla voi ihailla takapihan parkkipaikkaa, jonka takana menevällä jalkakäytävällä suurin osa naapureista paskattaa mustejaan. Kohta se on taas kevät ja koirankakkakeskustelu roihahtaa, ai että! (Tarkkasilmäisimmät huomaavat varmasti Lefan jalat kuvan vasemmassa reunassa.)

Tässä vielä kuvaa makuuhuoneen hallitusta kaaoksesta. Jennin ompelupöydällä on kaikki elintärkeä pieniä ompelutöitä varten(vaikka hän uskotteleekin edelleen itselleen, että ompelee joku päivä vielä vaikka ihan oikeita vaatteita. Sisimmässään tietää kuitenkin, etteivät hermot, taidot tai tarkkuus riitä moiseen hommaan kuitenkaan. Ikinä.) Vaatekaapin edessä näkyvä kasa juontaa juurensa romahtaneesta hyllystä ja toinen läjä on lankakasa, josta ei ota selvää naapurin erkkikään. Onkohan Jennin tyyli jo vähän turhankin boheemi? K ei ota kantaa asiaan. Hän omistaa kokonaisuudessan n.8 eri tavaraa ja tähän määrään on laskettu jo kaikki kalsarit, nyrkkeilyhanskat ja ulkoilupipokin..

Tälläinen on kahden ensihoitajan koti täälä Torniossa! Tervetuloa vaan visiitille, meillä leivotaan..

Pääsisköhän tällä jo jonku naistenlehden sisustuspalstalle :D