Hihi, oon havainnu, että oon jo tosi vanha ja viisas. No okei, en ehkä vielä tosi vanha. Enkä kyllä kai kovin viisaskaan, jos nyt iha tarkkoja ollaan. Mutta oon kuitenki oppinu jotai elämästä ja ku kattoo omia valintojaan vuosia taaksepäin voi havaita, että oon niitten tapahtumien ja päätösten summa, jotka oon aikanaa tehny. Jos en ois aikanaa lähteny just 19v täytettyäni Saksaan heppahommiin miulta puuttuis ensinnäkin iha tositosi iso pala rohkeutta ja oisin pahimmassa tapauksessa iha:
-Älä teeskentele. On kyse sitten työpaikkahaastattelussa antamistasi vastauksista, ensitreffeistä, ystävyydestä, ilosta, surusta, viisaudesta tai vaikka orgasmista. Teeskentely paljastuu aina lopulta ja tuolloin teet vain itsellesi vääryyttä. Jos sisäinen minäsi huutaa sinua istumaan poronsarvet päässä keskellä kauppakeskusta, tee se! Älä teeskentele, etteikö mielesi tekisi kuitenkin ;)
-Kunnioita itseäsi ja muita. Ole itsellesi armollinen äläkä kiusaa itseäsi asioilla, joihin et voi vaikuttaa. Kunnioita myös muita kanssakulkijoitasi, heidän tyyliään, valintojaan ja mielipiteitään, vaikka et samaa mieltä olisikaan. Älä haasta turhaan riitaa mitättömistä asioista vain, koska olet eri mieltä aiheesta. Yritä nähdä maailmaa monelta kannalta, asetu välillä toisen ihmisen kenkiin ja anna tilaisuus erilaisuudelle.
-Keitä kunnon kahvia. Jos jotai tehdään, se tehdään kunnolla tai ollaan tekemättä. (Tää äidiltä saatu oppi on yks niitä elämänohjeita, jotka vois lisätä listaan mutta otan tähä nyt tälläsen eritellyn version.) Jos kahvia juodaan, on sen oltava mustaa ja pahaa. Ei mitään teen väristä litkua kahdesta mitallisesta Juhla mokkaa, vaan kunnon vahvaa tervaa jostain kunnon tummapaahtoisesta kahvipapulaadusta. Litkuista tulee vaan vihaseks.
-Luovuta, kun sen aika on. Älä toki ymmärrä tätä niin, että kannattaa luovuttaa helposti, ei. Mutta joskus vaan tulee tilanteita ihmissuhteissa, salitreenissä, kirjaa lukiessa tai koiraa kouluttaessa, että aina ei vaan lähde. Luovuta ajoissa, ota taukoa, juo vähän punaviiniä, heitä huono kirja hevon kuuseen ja kokeile huomenna uudestaan!
-Ole aina vähän matkalla jonnekkin. Ainakin ajatustasolla. Ole matkalla vaikka kauppaan tai Pariisiin tai kaverin luo tai lähimetsään tai unimaahan. Jämähtäminen on pahasta!
-Syö välillä rehellistä kasvisruokaa ja kierrätä jätteitä. Maailma pelastuu meiän jälkeenki tuleville sukupolville. :) Kaikki voittaa!
-Suorita asiat ajallaan. Käy lukio tai amis heti peruskoulun jälkee(ja huomioi, että sieltä saatu todistus seuraa siuta elämässä aina, mihin kouluun sen jälkeen haetkin!), käy autokoulu heti ku mahollista, hommaa oikee ammatti mahollisimman äkkiä, älä haahuile vuosikausia, hoidata hampaasi oikomishoidot silloin, kun se on vielä helppoa ja ilmaista. (Nimimerkillä purentani on ollut 30 vuotta päin honkia, päätä särkee, hampaat hajoilee ja nyt sitten viimeinki oikomishoitoon menossa..)
-Tee joskus rohkeitakin päätöksiä ja kadu mielummin sitä mitä teit, kun sitä mitä jätit tekemättä. Älä tietenkään tee mitään tyhmänrohkeaa tai harkitsematonta mutta joskus hyppy tuntemattomaan voi tuoda mukanaan vaikka mitä jännittävää! Ihmisaivot haluavat pysyä tutussa ja turvallisessa, koska vaatii energiaa sopeutua uusiin haasteisiin. Älä anna aivojen voittaa, vaan haasta itsesi silloin tällöin. Joskus siinä voi käydä huonosti..
..mutta hei, kipsi käpälään ja sillä pienet ylävitoset, oletpa ainaki elänyt!
Eli siis muumioitunu henkisesti johonki muuriin :D
Tai jos en ois lähteny Ruotsiin, myöski heppahommii, ni en uskalla ees aatella mitä miu elämä ois tänä päivänä. Sieltä kotiin lähtiessä sain pomoltani läksiäislahjaks kaulakorun, jossa lukee "Carpe diem(=tartu hetkeen)." Miusta se on aina ollu vähä sellanen kulunu klisee mutta miun tuohon elämäntilanteeseen se sopi nii hyvi, että sitä korua oon kantanu kaulassani nyt kohta 7 vuotta. Se muistuttaa siitä, että pitää tarttua hetkeen.
No, ei miu tylsästä (heppa)elämästä sen enempää vaan nyt niihi elämänohjeisiin. Tää tuli mieleen, ku teen miu siskonlapsille sellasia pikku kirjoja, joihin keräilen kuvia ja muistoja. (Meiän hoplop-rannekkeetki on sielä taltioituina :D) Ni mietiskelin sitte, että millasia elämänohjeita voisin kirjottaa niihi. Tuli kaikkee jännää mieleen, tässä teillekki:
-Älä teeskentele. On kyse sitten työpaikkahaastattelussa antamistasi vastauksista, ensitreffeistä, ystävyydestä, ilosta, surusta, viisaudesta tai vaikka orgasmista. Teeskentely paljastuu aina lopulta ja tuolloin teet vain itsellesi vääryyttä. Jos sisäinen minäsi huutaa sinua istumaan poronsarvet päässä keskellä kauppakeskusta, tee se! Älä teeskentele, etteikö mielesi tekisi kuitenkin ;)
-Kunnioita itseäsi ja muita. Ole itsellesi armollinen äläkä kiusaa itseäsi asioilla, joihin et voi vaikuttaa. Kunnioita myös muita kanssakulkijoitasi, heidän tyyliään, valintojaan ja mielipiteitään, vaikka et samaa mieltä olisikaan. Älä haasta turhaan riitaa mitättömistä asioista vain, koska olet eri mieltä aiheesta. Yritä nähdä maailmaa monelta kannalta, asetu välillä toisen ihmisen kenkiin ja anna tilaisuus erilaisuudelle.
-Keitä kunnon kahvia. Jos jotai tehdään, se tehdään kunnolla tai ollaan tekemättä. (Tää äidiltä saatu oppi on yks niitä elämänohjeita, jotka vois lisätä listaan mutta otan tähä nyt tälläsen eritellyn version.) Jos kahvia juodaan, on sen oltava mustaa ja pahaa. Ei mitään teen väristä litkua kahdesta mitallisesta Juhla mokkaa, vaan kunnon vahvaa tervaa jostain kunnon tummapaahtoisesta kahvipapulaadusta. Litkuista tulee vaan vihaseks.
-Luovuta, kun sen aika on. Älä toki ymmärrä tätä niin, että kannattaa luovuttaa helposti, ei. Mutta joskus vaan tulee tilanteita ihmissuhteissa, salitreenissä, kirjaa lukiessa tai koiraa kouluttaessa, että aina ei vaan lähde. Luovuta ajoissa, ota taukoa, juo vähän punaviiniä, heitä huono kirja hevon kuuseen ja kokeile huomenna uudestaan!
-Ole aina vähän matkalla jonnekkin. Ainakin ajatustasolla. Ole matkalla vaikka kauppaan tai Pariisiin tai kaverin luo tai lähimetsään tai unimaahan. Jämähtäminen on pahasta!
-Syö välillä rehellistä kasvisruokaa ja kierrätä jätteitä. Maailma pelastuu meiän jälkeenki tuleville sukupolville. :) Kaikki voittaa!
-Suorita asiat ajallaan. Käy lukio tai amis heti peruskoulun jälkee(ja huomioi, että sieltä saatu todistus seuraa siuta elämässä aina, mihin kouluun sen jälkeen haetkin!), käy autokoulu heti ku mahollista, hommaa oikee ammatti mahollisimman äkkiä, älä haahuile vuosikausia, hoidata hampaasi oikomishoidot silloin, kun se on vielä helppoa ja ilmaista. (Nimimerkillä purentani on ollut 30 vuotta päin honkia, päätä särkee, hampaat hajoilee ja nyt sitten viimeinki oikomishoitoon menossa..)
-Tee joskus rohkeitakin päätöksiä ja kadu mielummin sitä mitä teit, kun sitä mitä jätit tekemättä. Älä tietenkään tee mitään tyhmänrohkeaa tai harkitsematonta mutta joskus hyppy tuntemattomaan voi tuoda mukanaan vaikka mitä jännittävää! Ihmisaivot haluavat pysyä tutussa ja turvallisessa, koska vaatii energiaa sopeutua uusiin haasteisiin. Älä anna aivojen voittaa, vaan haasta itsesi silloin tällöin. Joskus siinä voi käydä huonosti..
..mutta hei, kipsi käpälään ja sillä pienet ylävitoset, oletpa ainaki elänyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti