Talvirenkaat, talvirenkaat

Eiks se Robinin biisi o kesärenkaat, kesärenkaat? En saa tästä mitää mainostuloja(vielä)mutta haluisin, että kävisitte nyt juutuubista kattoo ton biisin ja sit se jäis teiänki päähä soimaa kolmeks vuorokaudeks. Että kivavaan.

Noni, no talvi yllätti autoilijan, kyllä vaan! Emmie ollu vielä uhrannu ajatusta talvirenkaille, enkä siis renkaanvaihdolle, enkä Lapin kumille, enkä lumelle, enkä lumiukoille, enkä millekkää muullekaa talviselle asialle, mitä niitä nyt on.

Kaveri oli käymässä pohjoisessa ja menin sitte moikkaamaa sitä Rovaniemelle. Sovittii, että meen sen kaa mökkeilee ja saunailee seuraavana päivänä, kui huippua. Pieni ääni sisällä pääni sanoi, että käy vaihtaa talvirenkaat enne ku lähet. En tietenkään kuunnellu sitä pientä ääntä ja perjantaiaamuna kun sieltä möksältä heräilin, niin näkymä oli tää:

Ärsyttävintähän tässä ei suinkaan ole se fakta, että tuola oli lähes täys talvi ja lunta ja pakkasta ja liukasta ja poroja ja hirviä ja mörköjä, ei, vaan se, että K oli ollu kaukaa viisas ja varannu renkaanvaihtoajan sen vanhukseen jo "viikko sitten". Se kävi vaihdattaa ne renkaat juurikin tuona lumisena perjantaina. Tästä päästään siihen aiheeseen, että meillähän on siis "naisten työt" ja "yhteiset työt". Jos tarttee pestä ikkunat tai matot, pyyhkii pölyt, puistella petivaatteet tai ommella jotain, ne on miun töitä. Sitte jos miun tietokoneeseen tulee joku ongelma, tarttee vaihtaa auton polttimo tai esim huolehtia siitä, että autoihin tulee vaihdettua talvirenkaat ajoissa, ne on "jokaisen omalla vastuulla." Ja jos se ei onnistu, ni google kertoo kyllä miten toimia.

Hitto ku mie aikanaan fantasioin siitä, että joskus jos miula on mies, jonka kanssa pystyn leikkii kotia sillee edes puolitosissaan, ni samalla ratkeis sellaset pikku äijäilyongelmat. Eli voisin rauhassa heittäytyä avuttomaksi naisihmiseksi ja jättää moiset hommat toiselle osapuolelle.

No ei. Ei se o muodikasta nykymaailmassa. Sellanen avuttomaks heittäytyminen siis. Sitäpaitsi mie oon salaa aina tykänny vähä äijäillä. Kyllä mie nyt toki renkaat osaan vaihtaa, ei se siitä o kiinni mutta miula ei o täällä iskän hienoja laitteita, joilla renkaanvaihto käy lähes rallimaailman nopeudella. Ei siis muu auta, ku turvautua Lapin kumin palveluihin. Sitäpaitsi siks mie käyn töissä, että voin maksaa jollekki 30egeä siitä, että se tekee tälläset äijäilyhommat miun puolesta. Välillä vaan tuntuu, että siinäki o liikaa vaivaa, että ne renkaat pitää hakee häkkivarastosta ja toiset viiä sitte sinne tilalle. Ja roudata se auto sinne liikkeeseen.. Se o vähä sama homma kaikkien tollasten tylsien asioitten kanssa, niinku laskujen maksaminen, uuden verokortin tilaaminen, hammaslääkäriajan varaaminen, verikokeissa käyminen..

Käsittämätöntä tavallaan, että mie voin tehä tallilla vaikka 12 tuntisen työpäivän väsymättä mutta jos on joku tollanen tylsä homma ni mie vaa venytän sitä nii pitkää ku mahollista. 

(iskä: Niin paljon tehtävää, niin vähän halua tehdä se.)

Noni, no tän johdannon lämmittelemänä päästiin aiheeseen, eli talvirenkaat. Aattelin kivasti tällee lumisena lauantaina, että miepä pakkaan renkaat autoon ja lähen vaihdattamaan ne. Kyllä se Lapin kumissa on aina onnistunu tyylillä: "Tarttis renkaavaihdon." "Onks renkaat kyydissä?" "On" "No anna avaimet ja ota kahvia." "Kiva"

No nyt se ei tietenkää onnistunu niin, koska talvi yllätti (muutkin) autoilijat. Mie voin kyllä iha rehellisesti sanoa, että miut se yllätti. En o lukenu säätiedotuksia moneen viikkoon ja aamuteeveenki tiedotukset on menny jotenki ohi. Tää talventulo oli kyllä vissii iha tiedossa kaikilla muilla paitsi miula. Ja tietty ne kaikki muut oli ehtiny sinne rengasliikkeeseen enne miuta ja mie saan sitte luistella kesäkumeilla vielä pari päivää. 

Oli tässä kaikessa jotai hauskaaki, nimittäin havaitsin, että kaikilla miun renkailla, niin kesä- ku talvimalleillakin on oma persoona! En ois kyllä auton renkaista uskonu mutta nii vaa on. Hain niitä talvikumeja tuolta varastosta pareittain. Ne menee käytävää pitki pyöritellen sillee näppärästi ja samalla tulee tunne, että ei o nii pitkä ja tuskanen matka roudata niitä, ku vie kaks kerrallaa. No, kaks näistä renkaista kulki parina oikeinki näppärästi. Ne vieri sillee kivasti vierekkäin, ku hyvinkoulutetut kärryhevoset konsanaan. Ne lähti liikkeelle pyynnöstä, kulki tasasesti vierekkäin, suoraan, pysähty helposti ja siinä pihalla nojailivat kaikessa rauhassa seinään, ku läksin hakemaan seuraavaa paria. 

Olin jo ehtiny riemulliseen flow-tilaan, että kyllä tääki (paska)homma tästä taas sutviutuu, kunnes hain toisen rengasparin häkistä.. Ne oli sielä iha selkeesti enemmän sellasella gansta-asenteella, HETI alusta lähtien. En lähe mihinkään, en pysy pystyssä, en rullaa, törmään seinään, en kulje suoraan, en ainakaan ala mihinkään ton toisen renkaan kanssa. Sit miula alko pyöriä päässä sen Robinin biisin sijasta tää aiheeseen sopiva ralli:

https://www.youtube.com/watch?v=fJlTOwV0Wfk

Ja sama homma toisinpäin, kun vihdoin viimein sain ne renkaat alle. Kesärenkaita viedessä meni just samalla tavalla, että kaks niistä kulki kiltisti parina. Ne ei kyseenalaistanu mitää, ne vaan rullas eteenpäin loputonta pommisuojan käytävää, käänty kivasti mutkassa ja vierähti kevyesti varaston lattialle talviunille. Sitte taas se toinen kauhukaksikko, ni ei hyvää päivää sentäs. Emmää,emmää, emmää, emmää taivu tuonne ovelle, tahdo mennä talviunille, pysy pystyssä, ala mihinkään.. Enkä varsinkaan parina ton toisen renkaan kanssa!

Niillä renkailla on nimetki. Ne hyvinkäyttäytyvät renkaat oli selkeesti jotai ruotsinkielisen nimisiä kuten: Uffe, Rolle, Lars ja Mikkelsson. En o varma onks Mikkelsson iha täysin ruotsinkielinen, ainakaa sellanen perinteinen nimi mutta se se on. Ne mulkerorenkaat on: Pera, Makke, ViliVili ja Unto. 

Onneks renkaanvaihto on vaan kaks kertaa vuodessa. Se vie henkisesti miusta kaiken energian..

Amen. Yhellä a:lla.

Uniikki lumihiutale

..ja muita tosielämän kertomuksia. Tän tekstin nimi ois voinu olla myös: "Kun joulu tulee" mutta taitaa tuo jouluaihe noi muute olla vielä vähän kaukainen. Paitsi miule. Mie salaa tykkään kovasti joulusta. Tykkään just kaikesta siitä, mitä kaikki muut inhoo. Tykkään jouluruuhkasta ja ihmispaljoudesta ja joulustressistä ja joulusuklaista ja rumista tonttu-ukoista ja jouluruoasta ja jopa niistä iänikuisista jouluralleista, jotka soi radiossa! Tosin tässä sellanen poikkeus, että en voi sietää Hei mummo-biisiä. Se voitais vetää miun puolesta vessasta alas. Itseasiassa heti ku miusta tulee diktaattori, ni lisäänki sen listalle "asiat, jotka kiellän heti kun miusta tulee diktaattori." Muita asioita on rusinat ruoassa, paitsi sallin ne maksalaatikossa. Lisäksi kiellän salatut elämät, tai ainaki niitten näyttämisen parhaaseen katseluaikaan. Oli miula jotai muitaki missioita mutta en muista niitä just nyt ja toisekseen tän tekstin piti itseasiassa kertoo miun jouluaskartelusta.

Kuten mainittu, mie oon salaa jouluihminen. Tykkään sen juhlan tuomasta, osin jopa vähä hartaasta tunnelmasta. Ja tietty lahjoista :D Jotku o sitä mieltä, että aikuisille ihmisille ei ostella joululahjoja mutta mie saan varsinki niitten lahjojen antamisesta jotain sellasta alkukantaista tyydytystä, että harrastan edelleen joululahjojen antamista, ihan jopa aikuisille!

Nii, mutta senjälkeen, ku oon muuttanu omilleni, miula ei o ollu joulukuusta. Vaikka tykkäisin kovasti myös joulukuusesta. Eikä miula o mitää muutakaa joulukoristetta. Tänä vuonna päätin kuitenki olla niin valveutunu, että teempä äkkiseltään sellasen. Joulukoristeen siis. Oon haaveillu jo joku 14 vuotta ovikranssista ja nyt jo päätin sen sitte toteuttaa. Ihan tosta noin vaan.

Tää kaikki lähti tänä syksyisen kauniina lauantaipäivänä liikkeelle siitä, että päätin mennä vaihdattaa renkaat. Siitä aiheesta tulee ehkä toinen postaus leitör, joten ei siitä sen kummemmin. Muuta kun että se ei tietenkään onnistunu ja koska miula oli missio olla pari tuntia poissa kotoa, koska täällä opiskeltiin, niin päädyin sitte shoppailemaan. (Miula on tällä hetkellä hevoseton jakso menossa ku miu Kari Karinen lähti tosta noi vaan toisen kuskin matkaan, niin yritän keksiä vapaapäiville jotai muuta puuhaa..) Ostin kranssintekotarvikkeet ja tästä se lähti:

Nii, tosiaa, hain eka myös kassillisen risuja pusikosta.

Sitte Horse Show lähetys pyörimään taustalle.

Aloitin, eiku hitto, tehhääki tää sillee niinku mie neuvosin teitä tekemään samanlaista seppelettä. Noni, eli: Hanki kranssipohja ja muut tarvikkeet. Etsi paperiliima varastojen kätköistä ja löydä samalla vahingossa sakset, joita myös tarvitset tähän kotoiluun. Levitä liimaa kranssille ja tajua sitten, että olisi kiva, jos leikkaisi noita riekaleita(en keksi tähä parempaa sanaa!?)tuosta kreppipaperista(oikeesti, en ees tienny että kreppipaperia on enää olemassa. Luulin, että se kuoli sukupuutton, ku mie pääsin ala-asteelta.)ENNEN kuin on levittänyt liimaa. Muista ottaa kiinni siitä jo liimatusta kohdasta. Näin liima levittyy samalla kivasti myös tietokoneesi hiireen, saksien kahvaosaan ja omiin vaatteisiisi. Eihän sitä muuten kukaan usko, että olet tämän kranssin itse tehnyt!

Alku näyttää siis kutakuinkin tältä:

Kun koko kranssi on päällystetty ja liimaa levitelty joka paikkaan, on oksien vuoro. Tämä on hyvä tehdä ilman hanskoja, jotta kosteista oksista irtoava mädän ja kalman haju(nää on siis hautausmaan viereltä kerätty)tarttuu kivasti myös omiin sormiisi. Näin voit haistella luonnon tuoksua koko loppu päivän, sillä sehän ei irtoa käsistä, vaikka kuinka pesisit! Noniin, no siitä sitten kierittämään sitä katkeilevaa oksistoa sen kranssin ympärille. Tekniikka on vapaa. Vinkki: Erivärisillä nauhoilla saa kivasti väriä, jos sellaista tahtoo. Muista hankkia myös sellaista rautalankaa, joka on tarkoitettu juuri tähän touhuun. Sillä saa kovin kivasti epäyhteistyöhaluiset ja kykyiset, haisevat oksat pysymään paikoillaan kovinkin näppärästi. Perkele.

Kun koet, että oksia on tarpeeksi, tai jos ne vain loppuvat, tai jos et vaan enää jaksa, aloita koristelu. Itse käytin tässä ihanan joulunpinkin(?)nauhan lisäksi alekorista löytyneitä helmiä ja uniikkeja lumihiutaleita, sekä ruotsista ostettuja joulupalloja. Jos sinulla ei ole pääsyä Ruotsiin ja Rusta nimiseen kauppaan, et sitten varmaan vaan voi tehdä tälläistä kranssia. Harmi. Mutta te muut voitte jatkaa tekemistä ohjeen mukaan. Eli: 

Ensin uniikkeja lumihiutaleita..

..sitten niitä Ruotsista hankittuja pikku palloja..

Sitten ne uniikit lumihiutaleet heitetään pitkin lattioita, koska sieltä ne nyt on vaan jotenkin paljon helpompi ja mukavampi keräillä. Jotenki siitä voi sitten vaan kivasti aina napata yhen ku tarttee, eikä tartte sitä pakettia aina aukoa. Tässä voi käyttää toki omaa harkintaa, mikä on itselle se omin toimintatapa. Se, miten nuo hammaspuhdistusasiat liittyy tähän, niin siihen en ota kantaa. Ollenkaan.

Siitä se muotoutuu. Käytä omaa mielikuvitusta pallojen sijoittelussa. Jos sinulla ei ole mielikuvitusta, voit vaan kopioida suoraan tästä:

Ja valmis!

K tuli viereen kattomaan kun tein. Ihmetteli ensin, että mitä puuhaan ja kun kerroin, tämä totesi leikkisästi, että siitähän tulee ihan hieno! No kai nyt tulee, ku ite tein! Sen saa kuulema jo kahen kuukauden kuluttua laittaa oveen! Jeij, en ehkä malta oottaa!

 Kaikki tää ah-niin-ihana kotoilu tapahtui tietenkin jotain superkallista urheilumerkkiä tunnustavat pieruverkkarit ja itsetehdyt villasukat jalassa. Tukka oli löysällä nutturalla pään päällä ja puhuin samalla ruotsia. Joku teki ruokaa taustalla. (Lue: olin n.7 vuotta sitte Seppälästä ostetuissa, jo hieman väriltään kulahtaneissa housuissa, ilman villasukkia, kukaan ei tehny ruokaa, kahvinki jouduin ite keittää.. MUTTA melkein katoin Horse Show lähetyksen ruottiks! Viime hetkellä löysin suomenkielisen selostuksen siihe. Tukka ei yletä nutturalle.)

Ei muuta kun askartelemaan! Buahahaa! Pitkä päivä, tiedän.

Olo on vähän ku kaverin koirien syömällä pahiksella:

Mummia muistelen

Miu Mummi siirtyi ajasta ikuisuuteen, niinkuin sanotaan, 2.10.2017. Sairauden uuvuttamana poistui taivaan kuoroon. Heitti lusikan nurkkaan, lähti enkelten matkaan, meni parempaan paikkaan. Meille aina sanotaan, että kun ollaan keikalla, jossa joku kuolee, ei saa käyttää mitään kaunisteltuja versioita kuolemasta vaan täytyy sanoa, niinkuin asia on: "Hän on nyt kuollut." Eikai sitä asiaa mikään kiertely muuksi muuta.

Se on vaan vaikee juttu, kun kuolema tulee lähelle. On se omaisten suru aina vaikeeta keikkapaikallakin mutta vielä vaikeempaa se on oottaa jonkun läheisen kuolemaa, niinku tässä tapauksessa Mummin. Se oli loppuun asti hyvässä kunnossa, ihan viimestä kuukautta lukuunottamatta. Viimenen viikko meni sellasessa sumussa, että kuolema oli lopulta helpotus. Ne oli pitkiä päiviä. Joka kerta kun puhelin soi, ootin soittoa, että nyt se on tapahtunu.. Lopulta se soitto tuli. Oli hiljasta, jännittävää, surullista ja helpottavaa samaan aikaan. Niinku yks miu ystävä asian ilmas, tässä ollaan isojen asioiden äärellä. En tiiä onko läheisen kuolema helpompi jos se tapahtuu vähä pikkuhiljaa vai äkisti ja yllättäen? Tavallaan tuo hiljalleen lähteminen on sille kuolevalle ehkä raskaampaa, luulisin. Vaikka toisaalta Mummi ehti tehä tilinsä selväks kaikkien kanssa. Se oli kertonu ketä tahtoo hautajaisiinsa ja ilmeisesti oli puhunut lastensa kanssa myös jälkeen jäävän omaisuutensa jakamisesta?

Heti ku mie sain tiedon siitä, että Mummilla alkaa olla aika täys, kirjotin sille kirjeen. Toki soittelin myös paljon sen kanssa mutta jotenki kirjottaminen tuntuu paremmalta tavalta kertoo asioita. Kiitin sitä hyvästä ja turvallisesta lapsuudesta ja kerroin että miuta lohduttaa tieto siitä, että se ei pelkää kuolemaa. Juteltii paljon kuolemasta Mummin kanssa vuosien mittaan ja se suhtautu siihen aina jotenki tosi asiallisesti. Ihminen syntyy, ihminen kuolee, ei siinä sen kummempaa. Vaikka se ei poistakaan surua, niin jotenkin Mummin asenne tekee tästä asiasta helpommin hyväksyttävän.

Mummi oli tosiaan aina läsnä meiän lapsuudessa. Sen talon ovi oli aina auki, sieltä sai aina syömistä ja pullaa sekä yöpaikan niinä hetkinä, kun vanhemmat oli jossai. Mummi opetti tosi paljon kaikkee, ihan huomaamattaan. Se opetti meitä neulomaan ja virkkaamaan, kerto mite marjoista keitellää mehua, mitkä omenat on hyviä ja mite puutarhaa hoidetaan. Vietettii aina joulut sen kanssa, syksyllä kerättii perunoita pellolta ja haravoitiin lehtiä. Välillä oli isot talkoot koko suvun kesken mutta muistan viimesen kerran Mustolassa, kun haravoitii kahestaa isojen vaahteroiden lehtiä ja todettii, että talkoot on pienentyny aika paljo :D

Papan kuoltua Mummi kävi ahkerasti hoitamassa sen hautaa. Ehkä se oli Mummille paikka jossa se pääs lähelle sitä tai sitte se vaan halus ottaa osaa hautausmaan tiukkaan kilpavarusteluun. Oli noloa, jos naapuri oli ehtiny viedä kesäkukat aikasemmin ja nähny, että Papan haudalla ei ollu vielä käyty. Olin monta kertaa sen mukana ostamassa kesäkukkia. Viimesen kerran nyt heinäkuun alussa. Se oli tärkeetä minkä värisiä ja laisia kukkia piti ostaa, mikä tahansa rehu ei kelvannu! Ja syksyllä vietii aina sellanen lyhty, joka oli tikun nokassa. Joka kerta naurettii samalle vitsille, että ei saa työntää sitä liian syvälle maahan, kun se osuu vielä Pappaa päähän. Mie tuun kuule Mummi rakas jatkamaan tätä samaa vitsiä vielä Saken ja Holgerin kanssa, oota vaan!

Mummi oli myös hyvin vapaamielinen noi niinku 20-luvulla syntyneeks. Se ei ollu mikään tosiuskovainen, ei koskaa moralisoinu tai valitellu kovaa kohtaloaan. Ei ainakaa meiän lastenlasten kuullen. Tai ei ainakaa miun kuullen. Miu värikkäiden vuosien aikana ainut mitä se miu lävistyksistä ja tatuoinneista ikinä sano oli: "Kunhan et nenään laita rengasta." En laittanu, enkä laita. Kyllä se varmasti oli montaa mieltä miu vaatetuksesta ja tyylistä mutta ei se miuta ikinä julkisesti hävenny. Kun ostin auton se totes, että johonkinhan se raha menee kuitenki. Viisas Mummi.

Se oli myös tosi onnellinen kaikista sen lasten ja lastenlasten menestyksestä, uusista jälkikasvuista ja siitä että niillä oli kaikki hyvin.

Mei Mummi oli ihana kaikin tavoin. Mie toivon, että se tietää sen. No, tietäähän se.

Tässä Mummille(tää oli myös siinä sen kirjeessä):

Emme elämää aina ymmärrä mutta kuolemasta tiedämme sen verran, että kun lyö elon kello tasatuntinsa viimeisen kerran, pysähtyy siihen ihmisen aika, on kaikki ohi, sammuu silmistä kirkkaus, särkyy taika.

Se, mihin menet, ei sitä tiedä kukaan. Tavaraa, omaisuutta, et kuitenkaan saa ottaa mukaan. 

Mutta jos asiasta päättää voisin, kaikki yhteiset hetket mukaasi soisin.

Samalla kun niitä muistojen matkalaukkuun pakkaat, muistutan sinua, kerrohan perille päästyäsi Papalle meiltä kaikilta terveiset rakkaat.

Vaikka nyt  lähdet, siuta koskaan unohda emme, vaan arjessa, juhlassa aina muistelemme.

Yhä kuuluu askeltesi rapina Heimosillantiellä, vaikka jo hiljaista tiedämmekin olevan siellä. 

Jää siusta tänne jälki ikuinen, on se kaikkien siun lasten, lastenlasten ja lastenlastenlasten näköinen.

Meidän jälkeläisten täytyy täällä nyt ilman Mummia toimiamme jatkaa, surusydämin korvaasi kuiskaamme: "Hyvää ja rauhallista matkaa."

Heippa Mummi.