Varaslähtö jouluun

Hei vaan hei muruset! Ootatte varmaan iha innolla jo miu tänvuotista piparkakkutaloa! Hih. Meillä on töissä yhen aseman heittämä haaste, että kuka tekee hienoimman talon. Mie aion niin voittaa sen kisan! En oikeestaa edes tiiä mite voittaja valitaan ja mitä saa palkinnoks mutta ihan sama. K ei o kuitenkaan vielä ehtiny tehä miule taikinaa(meiän perheessä leipominen on miesten hommaa :D) niin tässä ei nyt vielä olla niissä tunnelmissa. Mutta mitä tunnelmaa meillä tässä nyt on, niin tadaa: JOULUKALENTERI!

Miula kun on tunnetusti liikaa aikaa ja liian vilkas mielikuvitus, niin raapasin tuossa joutessani lapsille ja lapsenmielisille ja miksei nyt ihan vaikka aikuisillekki joulukalenterin tarinan muodossa. Tulostin sen kaikille kummilapsille ja keksin siinä sitte, että voihan sen jakaa tännekki. Nyt on vaan sellanen tilanne, että oon viikonlopun reissussa, enkä tosiaan aio raahata miu tietokonetta sinne mukana, niin annan teille tässä tälläsen pienen varaslähdön ja laitan jo 1-3.12 tarinat tänne valmiiks.

Rakas siskoni epäili kyllä vahvasti, että sen lapset ilahtuu enemmän lego-kalenterista :D Mutta todettiin sitten, että josko se tarina menis aina iltasatuna..

No, pidemmittä puheitta, tästä lähtee:

1.12.

Tervetuloa mukaan Sulo Punanenän joulutarinaan! Ehkä aloitamme kertomalla kuka kumma on Sulo Punanenä? Hän on yksi joulupukin lukuisista pikku apulaisista, eli tontuista. Kukaan ei ole varma, ei edes Sulo itse, kuinka vanha hän on mutta arviolta ainakin neljäsataa kuunkiertoa ja viitisenkymmentä ja jotain tuiskutalven tuiskahdusta. Tiedätte varmaan kuinka vaikea tonttujen varsinaista ikää on määritellä. Sulo on tehnyt töitä joulupukin verstaalla koko pienensuuren ikänsä. Sulo itse kertoo muistavansa jo lapsuudesta, kuinka hän auttoi vanhempia tonttuja pajan töissä. Hän auttoi usein varsinkin Lauha Lumikeroa, ikivanhaa tonttu-ukkoa valitsemaan oikean väristä käärepaperia lahjojen kääreeksi. Lauhalla kun ei oikein ollut värisilmää vaikka muuten kovin ahkera ja kätevä työläinen olikin. Lauha on sittemmin siirtynyt muihin tehtäviin. Ilmeisesti tämä asuu tällä hetkellä jossain Lappeenrannan lähistöllä olevassa omakotitalossa, jossa toimittaa saunatontun virkaa. Monet joulupukin pajalta eläköityvät tontut siirtyvätkin useinkin sauna- tai kotitontuiksi, koska vanhoja luita kolottaa ja saunan lämpö tekee niille hyvää.

Mutta ehkä seuraava joulutarina kertoo tarkemmin Lauha Lumikerosta, mennäämpä takaisin Sulo Punanenään, hän on tämän joulukalenterin tähti. Sulo ei siis ole vielä niin vanha, ettäkö olisi siirtynyt saunatonttuilemaan, vaan jatkaa joulupajalla. Sulo on erityisin kätevä käsistään ja hän tekeekin paljon pikkuautoja, junia, junaratoja, palapelejä ja muita leikkikaluja. Sinäkin olet saattanut saada Sulon valmistaman pikkuauton.

Sulolla on monesta muusta tontusta poiketen vihreä hattu. Tämä johtunee tarinan mukaan siitä, että kerran reissullansa hän tapasi Irlantilaisen haltijan, joka oli joutunut lentokoneen matkassa Dublinista kylmään pohjoiseen. Leprakorniksikin kutsuttu tonttu oli nukahtanut perheen matkalaukkuun ja herännyt seuraavassa hetkessä Rovaniemeltä, lumen keskeltä. Oli joulukuun 23.päivä ja Sulo oli suorittamassa viimeisiä kiltteysselvittelyjä. Ikkunasta kurkatessaan tämä oli nähnyt kuitenkin kilttien lasten sijaan hätääntyneen haltijan pyörivän ympyrää hotellihuoneessa. Sulo viittoili omituista murretta puhuvan leprakornin luokseen ja tiedusteli mistä tämä oli tullut ja miksi näytti noin surulliselta. Olihan joulu aivan käsillä, hanki välkkyi kauniin valkoisena ja pohjantähti loisti pakkastaivaalta kutsuvasti.

Irlantilainen haltija ei ollut kuitenkaan tottunut pimeyteen tai pakkaseen, eikä ollut innostunut seikkailusta. Surullisena tämä kertoi ettei tiennyt missä oli mutta haluaisi päästä kotiin. Sulo raapi harmaata partaansa mietteliäänä. Mitä tälläisessä tilanteessa pitäisi tehdä? Sitten Sulo sai loistoidean. Jouluaatto olisi kohta tulossa ja Joulupukki lähtisi joka tapauksessa kiertämään ympäri maailmaa lahjoja jakamassa, joten varmasti tämä voisi ottaa eksyneen vihreän tontun matkaansa ja viedä tämän kotiin. Yhden yön Leprakorn, joka kertoi nimensä olevan Sam, pärjäisi varmasti tonttulassa. Niimpä Sulo haki reestä lämpimän peiton, johon Sam kääriytyi. Tämä kun ei ollut tottunut pohjolan pureviin pakkasiin. Pipsa-poro, jolla Sulo oli tullut, ei ihmetellyt vihreää oliota. Olihan se jo monta kertaa käynyt Irlannissa muiden porojen matkassa Pukkia kuskaamassa, joten Irlannin kansantarun mystiset olennot olivat sille aivan yhtä tuttuja, kuin periSuomalaiset tontutkin punaharmaine vaatteineen.

2.12

Sam sai syödäkseen Muorin tekemää riisipuuroa ja taisipa tämä löytää mantelinkin lautaseltaan. Lopuksi tanssittiin kuusen juurella ja puoliltaöin koko tonttuparvi kellahti olkipedille torkkumaan hymy huulillaan. Taisivat muistella Samin kertomia hassunhauskoja tarinoita Irlantilaisesta kansanperinteestä. Aamulla Pukki päätti valjastaa nopeimmat poronsa, jotta Sam pääsisi äkkiä takaisin kotiinsa. Sulo ja muut tontut tulivat heiluttamaan hyvästiksi. Ennenkuin Sam kiipesi punanuttuisen Pukin viereen(joka oli muuten melko innoissaan värikkäästä matkaseuralaisestaan!)tämä kääntyi vielä Sulon puoleen, otti hatun pois päästään ja sanoi: ”Tässä, ota tämä. Jos ikinä tarvitset vastapalvelusta, mieti minua oikeinoikein kovasti, mene tähtitaivaan alle ja kerro kirkkaimmalle tähdelle mitä tahdot ja minä pidän huolen, että toiveesi toteutuu.” Sulo otti oman punaisen myssyn pois päästään ja ojensi sen vuorostaan Samille. ”Ota sinä tämä, niin tunnistan sinut muiden vihreiden haltijoiden joukosta, jos joskus tulen käymään Irlannissa.”

*Puf* Ja pukin reki oli poissa. Vain pieni lumipöly ja sen joukossa tanssivat kristallihiutaleet leijuivat siinä kohtaa, jossa reki poroineen, pukkeineen ja vihreine vierasmaalaisine tonttuineen olivat äsken olleet.

3.12

Tästä tapahtumasta oli jo kaaaauan aikaa mutta Sulo piti edelleen vihreää lakkia päässään ja mietti aina joulun korvilla Samia. Tänä jouluna tunnelma tuntui olevan erityisen kiireinen. Monet tontuista olivat joutuneet käymään useamman kerran joidenkin lasten luona, koska nämä eivät olleet käyttäytyneet kiltisti. Eivät olleet pesseet hampaitaan, syöneet iltapalaansa eivätkä suostuneet sulkemaan tv:tä ajoissa. Tonttuväki oli huolissaan, jäisikö lahjoista iso osa jakamatta tänä vuonna? Pukki ei kuitenkaan ollut vielä huolissaan vaan jaksoi uskoa joulun taikaan. Eräänä iltana Sulo näki Pukin tuijottelemassa taivaalle ja meni tämän luokse. Pukki kääntyi katsomaan Suloa ja hymyili. ”Näetkö tuon vilkkuvan tähden tuolla ylhäällä?” Tämä osoitti taivaalle ja Sulo katsoi ylös. Totta tosiaan, sielä vilkkui pieni tähti, kuin tervehtien tonttulaa. ”Se on Pakkasukko. Varoittelee meitä, että tulevina päivinä tulee olemaan kylmiä öitä. Pitää tuoda lisää olkia tupaan ja laittaa takkaan paljon puita. Myös porotallin ovi tulee sulkea huolella ja laittaa poroille vähän lisää heinää tuleviksi öiksi” Sulo ei voinut olla pohtimatta, että Joulupukki jaksoi aina huolehtia kaikista muista. Niin maailman lapsista, perheiden joulumielestä, poroistaan ja tontuistaankin. Pukin mentyä menojaan alkoi Sulo pohtia, miten hän ja muut tontut voisivat puolestaan tehdä jonkinlaisen mukavan yllätyksen Pukille.. NYT alkaa tarina..