Kesäinen Japani

Noni karvakorvat, täällä taas! Haluutte varmaan ihan hulluna tietää mitä mie oon puuhastellu viimeset puoltoistaviikkoa..? No, okei, kerrotaan, kävin Japanissa.

Mitä teille tulee Japanista mieleen? Onko se ehkä..

Neonvaloissa välkkyvät suurkaupungin valot, jotka mainostaa animea ja mangaa ja mitänäitäsarjakuvasupersankarijuttuja nyt on..

Tuleeko teille mieleen Nagoyan linna, jonka vallihauta oli kuivahtanu?

Vai keräilylelut?

Entäs 300km/h kulkevat luotijunat, joiden vuosittainen myöhästymisaika lasketaan muutamissa sekunneissa. Siinä VR:lle vähä haastetta..

Godzilla?

Vai sushi?

Vai henkiolento?

Shintotemppelin portti?

Hitoksee modernit vessat..? (huomatkaa "flushing sound" eli huuhteluääni. Mei hotellin huusseissa oli myös istuimen lämmitin. Se oli hyvä olla olemassa 37 asteen helteellä..)

Lämmitetyn istuimen lisäksi julkisissa vessoissa oli usein pygmiparkki. Siihen vaan jälkikasvu istuimeen ja kas, voit lukee päivän Aku ankan ihan rauhassa, ei se Pirkko-Markku tuosta mihinkään karkaa. Muutamaan otteeseen mietin mite tää asia o itseasiassa järjestetty muualla maailmassa?

No, takas aiheeseen. Eli Japanista puhuttaessa mielikuva saattaa viitata myös autoteollisuuteen?

Tai ylipäätään kaikkiin kauniisiin asioihin?

Entäs Transformers? (Ja ei, tää ei o transformers ja kyllä, on tyhmä kysymys, jos tiedustelee vieruskaverilta onks transformerssit hyviksiä vai pahiksia.)

Tokion jännittävät metrot..

..vai Hachiko? (Jos et tiedä kuka tämä Japanin tunnetuin hahmo on, niin äkkiä googlaamaan..)

Japani on kyllä kaikkea tuota mutta mikä miule tuli yllärinä on että tää monen miljoonan asukin saarivaltio on myös..

Kauniita, hiljaisia ja erittäin siistejä puutarhoja keskellä miljoonakaupunkia.

Jännittäviä ostoskeskuksia..

Paratiisilomakohteita..

..joissa saa olla melko rauhassa rannalla. Kukaan ei tyrkytä mitään, tule iholle tai yritä varastaa siu tavaroita sillä aikaa kun käyt uimassa. Rannan hiekka on hienoa ja vesi kirkasta. Ei öttiäisiä tai möttösiä, ainoa vaara reilut aallot, joiden kuunteleminen illan pimeydessä hotellin parvekkeella istuen meni ihan meditaatiosta..

Ja sushia ei tosiaankaan ollu joka nurkalla, vaan ruoka oli enemmänkin jotain tällästä:

Missäs ne Taru sormusten herrasta-leffat olikaan kuvattu?

Hiroshiman pommituksen jäljiltä kaikki muu on uudelleenrakennettu mutta yksi rakennus seisoo pommituksen jälkeisessä asussaan muutaman sadan metrin päässä siitä, missä räjähdyksen keskipiste oli. Muisto tuhosta..

..ja muistomerkillä palaa ikuinen tuli, joka sammuu sinä päivänä, kun maailmassa ei enää ole ydinaseita..

En myöskään tienny, että Japanissa voi kohdata puolikesyjä peuroja..

tai että Japanilaiset nimeävät kauppaketjuja näin:

..tai että Japanissa kasvaa bambuja..

..ja Kioton geisha-korttelien teehuoneet on paikkoja, joihin pääsee vaan harvat ja valitut, eikä niitä juurikaan ulospäin mainosteta..

Kaiken tän keskellä, niin uskomattomalta kun se tuntuukin, voi aina lähteä pikku tripille. (Tää kuva saattaa olla myös lentokentän lasten leikkipaikan luona otettu, en o nyt iha varma..)

Japani on kaikkea tätä ja varmasti ihan tositositosi paljon kaikkee muutaki. Se on kaunis, siisti, turvallinen ja monipuolinen kohde, jossa ihmiset hymyilee ja ovat todella kohteliaita. Vaikka kaikki haluu varmasti nähdä kirsikankukkien kukinnan keväällä, voin kyllä suositella myös kesäaikaista matkustamista. Jos vaan kestää melkei 40 asteen helteen, niin sinne vaan! Tosin meiän retken aikaa sielä oli kyllä muutenki ennätyskuuma. Ei sielä normisti ole kun joku 32c :D

 Miuta meinas itkettää vaan kaks kertaa koko reissun aikana. Eka kerta oli kun kattelin menomatkalla lentokoneessa Baddington 2:sta. Siinä se raukka joutu vankilaan rikoksesta, jota se pieni karhuparka ei ollu tehny ja sit ekana iltana kukaa ei lukenu sille iltasatua. :( Toinen kerta oli, kun käytii Hatchikon patsaalla. Sen tarina oli kanssa niin liikuttava, kun toinen vaan odottaa aseman edessä isäntäänsä..

Ja niin paljon kun oonki aikanaan pakettimatkailijoille naureskellu, niin on se kuulkaa muruset vaan sellanen homma, että kun on eksyny jäätävän pakkasen paukkuessa "nopeella iltalenkillä" Latviassa, yrittäny liftata pikku kännissä poliisiauton kyytiin Tanskassa, kun on missannu viimesen junan ja kotii pitäs päästä, ajellu väärällä junalla väärälle asemalle väärään aikaan Saksassa(lisätään tähän vielä hitonmoiset kantamukset)ja meinannu myöhästyä lautalta ja ehtiny viime hetkellä mukaan jonku mukavan terminaalihenkilökuntamiekkosen kuskatessa huoltoautolla meiät laivaan jonku alakannen kautta niin on se vaan mukavaa, kun reissua johtaa joku, joka sanoo mihin mennään, monelta lähdetään, mikä kulkuväline, mikä pysäkki, mikä raide ja mitä nyt tapahtuu. Tällä reissulla pärjää jokainen! 

Jos kuitenkin mielesi tekee lihapullia ja halpaa kaljaa rantaravintolassa, mieti matkakohdettasi uudestaan. Niille on aikansa ja paikkansa mutta sen reissun nimi ei ole "Kesäinen Japani".

Viikonloppuhuveja pääkaupungin sykkeessä

Helsinki, tuo suomen suursity täynnä kaikkea! Miepä kerron mitä jännää sielä voikaan tehdä..

Menovinkki nro 1, Mummotunneli. Tunnetaan kuulema myös nimellä Suonikohjukanjoni. Ihan keltaisilta sivuilta löytyvää virallista nimeä en osaa sanoa mutta se on siis kuja, jonka varrella on baareja. Se kokoaa kesäisin yhteen hulvattoman joukon lähinnä keski-iän korvilla kolkuttelevia suomalaisia viettämään hauskaa iltaa livebändin soittaessa. Käytännössä tää tarkottaa sitä, että liian pieneen tilaan tunkee liikaa liian kännisiä ihmisiä. Ruuhka helpottaa vähän, kun bändi lopettaa.

Viime viikonloppuna koettua. Oltii siis siskon kanssa liikenteessä.

Bändi, joka jäljittelee jollain henkisellä tasolla Lauri Tähkää, soittaa lavalla. Laulaja ja keulahahmo, jonka vasemmassa nimettömässä loistaa vihkisormus jopa heikkojen strobovalojen ohitse, flirttailee edessä heiluville rouville. Perheenäitien vapaa viikonloppu, kun lapset ovat mummolassa ja mies kalastusreissulla Ivalossa. (Onko Ivalossa ees mitää kalastusmeininkiä?) On käyty tyttöjen kanssa syömässä trendiravintolassa ja juotu siinä muutama kuiva valkkarikin. Sitten Suonikohjukanjoniin tanssimaan niin että korkkarit kopisee! Naiset hymyilevät wannabe-Tähkälle ja sitten hihittelevät toinen toisilleen. Bändin muut jäsenet näyttävät perheen isiltä. Rumpali miettii kuinka volkkariin pitäisi ostaa uudet kesärenkaat ja kitaristi tekee jo mielessään listaa ensiviikonlopun mökkireissulle. Kumivene pitää kaivaa varastosta ja ostaa tänä vuonna sitä samaa sytytysnestettä, jota naapurin Kallella oli. Biisit ovat ikivihreitä ja tulevat selkärangasta.

Miun sisko on aina osannu pitää hauskaa ihan melko selvinpäinki. Ite oisin tarttenu siihe Kaihon karavaani-musaan ihan muutaman rentouttavan lisää ja kun eetteriin kajahti Mamban Vielä on kesää jäljellä, meni miulta viimesetki fiilikset, eikä ne oikee siitä sitte noussu. Mutta Skidi paino menemään muutaman muun mukana porukassa olleen leidin kanssa ku viimestä päivää. Kun ruuhka laski ja päästiin vähä hengähtämään, saatiin hyvä hengailupaikka yhen pöydän läheisyydestä. Siinä sitte sitä Rihanna-poppia sulatellessani tein havainnon. Paikalla oli saalistaja. Saalistaja oli n.50v uros, joka oli pukeutunut iltaa varten parhaimpiinsa, eli vaaleanpunaiseen kauluspaitaan ja suoriin housuihin. Illan viileyttä vastaan mies oli heittänyt olalle neulepaidan ja ei muuta kun radalle! Mies tanssii (omasta mielestään varmasti)hyvinkin rytmikkäästi ja yrittää saada tanssiin mukaan jonkun, kenet tahansa. Harmillisesti kukaan ei lämpene uroksen yrityksille mutta hän ei lannistu.

Saalistaja havaitsee tanssivan hahmon, jonka vieressä murjottaa joku outo hippi(se olen minä). Saalistaja tekee itseään tykö mutta nuori nainen kääntyy kohteliaasti poispäin jatkaen omaa tanssisarjaansa. Saalistaja menee hetkeksi hämilleen mutta palaa kohta entistä innokkaampana apajille. Naamalla oleva muutaman Jallukolan mukanaan tuoma virne ei haihdu pienen vastoinkäymisen takia, hän luottaa itseensä ja viehätysvoimaansa. Saalistaja tekee uuden liikkeen ja tulee lähemmäs, hän esittelee itsevarmana tanssitaitojaa. Nyt saalistuksen kohde osoittaa jo hieman selvemmin, ettei ole nyt herrasmiehen seuraa vailla eikä ole otettu tämän tanssitaidoista. Uros päättää ottaa tämän haasteena ja tulee vielä kerran lähemmäs. Eden napakasti päin naamaa tuhahdettu "Mene v*ttuun siitä" ei saa hymyä hyytymään uroksen turpeilta kasvoilta mutta kun nainen vaihtaa turvallisempaan tanssipaikkaan saalistaja toteaa perään: "Ai ei kelpaa vai?"

Baareissa käyminen ja varsinki tanssilattialla hengailu vie välillä miu viimesenki uskon ihmiskuntaan ja siinä jäätävän ihmismuurin läpi kohti uloskäyntiä tunkiessani muistuu mieleen, että oikeestaan mie vihaan suurinta osaa ihmisistä. Ihan vaa koska voin.

No, sunnuntaina meillä oli sitte hauskaa. Pakattii pygmit ja niitten hätää kärsimässä ollu isipappa kyytiin ja lähettii lintsille. Mie oli semisti enemmä innoissani ku kummilapseni ja sen sisko mutta kyllä myö kaikki saatii iha ilo irti. Tai suurin osa meistä ainaki. Onneks sielä oli huomioitu myös ei-niin-huvipuisto-orientoituneet:

Sielä se menee kohti pelastusta, ku Pietari taivaan porteista konsanaan. Myö painettii sitte vaikka missä. Ekana piti kyllä päästä karuselliin, että mie pääsisin sanomaa klassisen lauseen: Nyt pygmit kyytiin vaa, tää on ihan turvallista. Minä ajoin näitä hevosia, kun sinä olit vielä tuskanen jomotus isäsi palleissa." Ha!

Sitte sirkukseen, joka ei sopinu pellekammoisille.. Todella spooky paikka!

Nuo pääs molemmat sellasiin semi-isoille lapsille tarkotettuihin laitteisiin mutta eivät vielä ihan itekseen. Mukana piti olla joku vähintään fyysisesti aikuinen turvana. Siinä kolmatta kertaa pelletaloa kiertäessä alko tulla sellanen fiilis, että kuppi terästettyä kahvia vois olla paikallaan.. 

Hauskaa meillä oli, ei siinä! Lapset piti lahjoa tavarakaupan kautta poistumaan alueelta ja Jenni-tädillä fiilikset oli kutakuinki:

Mutta hei, mitä sitä ei tekis sen eteen, että sijottaa vanhuuteensa. Sakke ja Holgeri tuo miule sitte viinaa ja tupakkaa vanhainkotiin ja hoitaa miun kissoja, ku oon ite lonkkaleikkauksessa. Näi mie oon sen aatellu.

Aamen.

Päivän hyvä työ, vai oliko?

Tiiättekö, kaikkeen sitä voi töissä joutua. Niin jäätävä klisee kuin onkin, niin pakko todeta, että "koskaa ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan." Mie olin eile ylimäärästä vuoroa töissä ja olin jo ihan aamusta alkaen ihan vahdittava. Miu työpari oli varmaa iha helisemässä jo enne lounasaikaa, ku miulta ei onnistunu mikää. Havaitsin tän seikan iha ite ja yritin tietty olla tosi skarppina mutta ei auttanu. Miula o viimeaikoina muutenki ollu sellasta matalapainetta, että tuntuu, ettei mikää onnistu. Nooh, ei onneks tapettu ketään eikä rikottu mitään liian arvokasta. 

No siinä yheltä keikalta suoriuduttuani havaittiin että Kemin sairaalan edessä palloili eksyny lintu. Tarkemmin asiaa selviteltyä(työpari lähetti yhelle lintutietäjälle tuosta vielä siinä kohtaa nimettömästä siivekkäästä kuvan sen älypuhelimella. On ne älypuhelimet kyllä käteviä, pitäsköhä iha itekki hankkia sellanen?) Vastaus oli, että se on merilokin poikanen. Se oli kenties pudonnu pesästään ja pitäis toimittaa nyt takas tuon rakennuksen toiselle puolelle, parkkipaikalle. Tässä tulee nyt päivän kysymys: Kuinka monta ensihoitajaa tarvitaan pelastamaan hieman sekaisin oleva Lenni-lokinpoikanen? En o iha varma vastauksesta mutta tällä kertaa näytti, että viis riitti. Mie lassosin sen lakanalla ja muut kannusti. (Se tietty ehti ryysiä jo päivystyksen eteiseen, josta saatiin se kiinni..) 

No ei siinä, otettii Lenni kantoon ja lokkeiltiin ensihoitokeskuksen läpi takapihalle. Sielä vapautettiin tää riehakas, hieman sekava yksilö takas luontoon. Tuossa heti kättelyssä se käänti päätään ja katto miuta suoraan silmiin sellasilla pikimustilla nappisilmillään. Se laitto selkeesti naaman mieleen. Oottelenki ilmaantuuko miu auton katolle erityisen paljon lokinpaskaa tulevina päivinä..

Tällästä meillä töissä. 

Tähän samaan eläinaiheeseen lisättäköön, että Ville-Veikolle on sattunu ja tapahtunu.. Ekana siitä tuli koditon. Tässä kävi niin hassusti, että VV:n vuokranantaja oli palkannu lapsenvahdin, vähän yli-innokkaan sellasen ja mummo oli sitte ottanu imurin kauniiseen käteen ja.. hupsista vaan! Ja pahinta tässä oli se, ettei heti pystyny saamaan minkäänlaista tietoa siitä, onko Ville-Veikkonen nyt imurin syövereissä vai pelastuiko tuholta. Tähän tuli toki myöhemmin vastaus, kun VV:n juopottelukaveri oli potemassa krapulaansa perheen päiväpeitteiden välissä. Se oli kai raukka luullu, että sielä sais olla rauhassa. VV:a ei kuitenkaan näkyny mutta kaverin mukaan olivat edellisenä iltana juhlineet kuitenki porukalla. 

Muutaman päivän päästä ikävä totuus sitte paljastu. Ville-Veikko ei ollu kestäny kodittomuutta vaan oli yrittänu hukuttautua takahuussin vessanpönttöön. Mutta on tässä tarinassa sillee onnellinen loppu, että onneksi Villen vuokranantaja oli sattunu paikalle ja havainnu pöntössä räpiköivän hämyn. Se ei siis loppujen lopuks kuitenkaa halunnu kuolla. Huh! Ville-Veikko sai samaa vauhtia kyydin pihalle, jossa se viimeisimpien tietojen mukaan on viihtyny ihan hyvin. Ehkä VV palaa taajuuksille, kun syksy saapuu.. Toivotaan ainakin. :)