Tiiättekö, kaikkeen sitä voi töissä joutua. Niin jäätävä klisee kuin onkin, niin pakko todeta, että "koskaa ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan." Mie olin eile ylimäärästä vuoroa töissä ja olin jo ihan aamusta alkaen ihan vahdittava. Miu työpari oli varmaa iha helisemässä jo enne lounasaikaa, ku miulta ei onnistunu mikää. Havaitsin tän seikan iha ite ja yritin tietty olla tosi skarppina mutta ei auttanu. Miula o viimeaikoina muutenki ollu sellasta matalapainetta, että tuntuu, ettei mikää onnistu. Nooh, ei onneks tapettu ketään eikä rikottu mitään liian arvokasta.
No siinä yheltä keikalta suoriuduttuani havaittiin että Kemin sairaalan edessä palloili eksyny lintu. Tarkemmin asiaa selviteltyä(työpari lähetti yhelle lintutietäjälle tuosta vielä siinä kohtaa nimettömästä siivekkäästä kuvan sen älypuhelimella. On ne älypuhelimet kyllä käteviä, pitäsköhä iha itekki hankkia sellanen?) Vastaus oli, että se on merilokin poikanen. Se oli kenties pudonnu pesästään ja pitäis toimittaa nyt takas tuon rakennuksen toiselle puolelle, parkkipaikalle. Tässä tulee nyt päivän kysymys: Kuinka monta ensihoitajaa tarvitaan pelastamaan hieman sekaisin oleva Lenni-lokinpoikanen? En o iha varma vastauksesta mutta tällä kertaa näytti, että viis riitti. Mie lassosin sen lakanalla ja muut kannusti. (Se tietty ehti ryysiä jo päivystyksen eteiseen, josta saatiin se kiinni..)
No ei siinä, otettii Lenni kantoon ja lokkeiltiin ensihoitokeskuksen läpi takapihalle. Sielä vapautettiin tää riehakas, hieman sekava yksilö takas luontoon. Tuossa heti kättelyssä se käänti päätään ja katto miuta suoraan silmiin sellasilla pikimustilla nappisilmillään. Se laitto selkeesti naaman mieleen. Oottelenki ilmaantuuko miu auton katolle erityisen paljon lokinpaskaa tulevina päivinä..
Tällästä meillä töissä.
Tähän samaan eläinaiheeseen lisättäköön, että Ville-Veikolle on sattunu ja tapahtunu.. Ekana siitä tuli koditon. Tässä kävi niin hassusti, että VV:n vuokranantaja oli palkannu lapsenvahdin, vähän yli-innokkaan sellasen ja mummo oli sitte ottanu imurin kauniiseen käteen ja.. hupsista vaan! Ja pahinta tässä oli se, ettei heti pystyny saamaan minkäänlaista tietoa siitä, onko Ville-Veikkonen nyt imurin syövereissä vai pelastuiko tuholta. Tähän tuli toki myöhemmin vastaus, kun VV:n juopottelukaveri oli potemassa krapulaansa perheen päiväpeitteiden välissä. Se oli kai raukka luullu, että sielä sais olla rauhassa. VV:a ei kuitenkaan näkyny mutta kaverin mukaan olivat edellisenä iltana juhlineet kuitenki porukalla.
Muutaman päivän päästä ikävä totuus sitte paljastu. Ville-Veikko ei ollu kestäny kodittomuutta vaan oli yrittänu hukuttautua takahuussin vessanpönttöön. Mutta on tässä tarinassa sillee onnellinen loppu, että onneksi Villen vuokranantaja oli sattunu paikalle ja havainnu pöntössä räpiköivän hämyn. Se ei siis loppujen lopuks kuitenkaa halunnu kuolla. Huh! Ville-Veikko sai samaa vauhtia kyydin pihalle, jossa se viimeisimpien tietojen mukaan on viihtyny ihan hyvin. Ehkä VV palaa taajuuksille, kun syksy saapuu.. Toivotaan ainakin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti