Helsinki, tuo suomen suursity täynnä kaikkea! Miepä kerron mitä jännää sielä voikaan tehdä..
Menovinkki nro 1, Mummotunneli. Tunnetaan kuulema myös nimellä Suonikohjukanjoni. Ihan keltaisilta sivuilta löytyvää virallista nimeä en osaa sanoa mutta se on siis kuja, jonka varrella on baareja. Se kokoaa kesäisin yhteen hulvattoman joukon lähinnä keski-iän korvilla kolkuttelevia suomalaisia viettämään hauskaa iltaa livebändin soittaessa. Käytännössä tää tarkottaa sitä, että liian pieneen tilaan tunkee liikaa liian kännisiä ihmisiä. Ruuhka helpottaa vähän, kun bändi lopettaa.
Viime viikonloppuna koettua. Oltii siis siskon kanssa liikenteessä.
Bändi, joka jäljittelee jollain henkisellä tasolla Lauri Tähkää, soittaa lavalla. Laulaja ja keulahahmo, jonka vasemmassa nimettömässä loistaa vihkisormus jopa heikkojen strobovalojen ohitse, flirttailee edessä heiluville rouville. Perheenäitien vapaa viikonloppu, kun lapset ovat mummolassa ja mies kalastusreissulla Ivalossa. (Onko Ivalossa ees mitää kalastusmeininkiä?) On käyty tyttöjen kanssa syömässä trendiravintolassa ja juotu siinä muutama kuiva valkkarikin. Sitten Suonikohjukanjoniin tanssimaan niin että korkkarit kopisee! Naiset hymyilevät wannabe-Tähkälle ja sitten hihittelevät toinen toisilleen. Bändin muut jäsenet näyttävät perheen isiltä. Rumpali miettii kuinka volkkariin pitäisi ostaa uudet kesärenkaat ja kitaristi tekee jo mielessään listaa ensiviikonlopun mökkireissulle. Kumivene pitää kaivaa varastosta ja ostaa tänä vuonna sitä samaa sytytysnestettä, jota naapurin Kallella oli. Biisit ovat ikivihreitä ja tulevat selkärangasta.
Miun sisko on aina osannu pitää hauskaa ihan melko selvinpäinki. Ite oisin tarttenu siihe Kaihon karavaani-musaan ihan muutaman rentouttavan lisää ja kun eetteriin kajahti Mamban Vielä on kesää jäljellä, meni miulta viimesetki fiilikset, eikä ne oikee siitä sitte noussu. Mutta Skidi paino menemään muutaman muun mukana porukassa olleen leidin kanssa ku viimestä päivää. Kun ruuhka laski ja päästiin vähä hengähtämään, saatiin hyvä hengailupaikka yhen pöydän läheisyydestä. Siinä sitte sitä Rihanna-poppia sulatellessani tein havainnon. Paikalla oli saalistaja. Saalistaja oli n.50v uros, joka oli pukeutunut iltaa varten parhaimpiinsa, eli vaaleanpunaiseen kauluspaitaan ja suoriin housuihin. Illan viileyttä vastaan mies oli heittänyt olalle neulepaidan ja ei muuta kun radalle! Mies tanssii (omasta mielestään varmasti)hyvinkin rytmikkäästi ja yrittää saada tanssiin mukaan jonkun, kenet tahansa. Harmillisesti kukaan ei lämpene uroksen yrityksille mutta hän ei lannistu.
Saalistaja havaitsee tanssivan hahmon, jonka vieressä murjottaa joku outo hippi(se olen minä). Saalistaja tekee itseään tykö mutta nuori nainen kääntyy kohteliaasti poispäin jatkaen omaa tanssisarjaansa. Saalistaja menee hetkeksi hämilleen mutta palaa kohta entistä innokkaampana apajille. Naamalla oleva muutaman Jallukolan mukanaan tuoma virne ei haihdu pienen vastoinkäymisen takia, hän luottaa itseensä ja viehätysvoimaansa. Saalistaja tekee uuden liikkeen ja tulee lähemmäs, hän esittelee itsevarmana tanssitaitojaa. Nyt saalistuksen kohde osoittaa jo hieman selvemmin, ettei ole nyt herrasmiehen seuraa vailla eikä ole otettu tämän tanssitaidoista. Uros päättää ottaa tämän haasteena ja tulee vielä kerran lähemmäs. Eden napakasti päin naamaa tuhahdettu "Mene v*ttuun siitä" ei saa hymyä hyytymään uroksen turpeilta kasvoilta mutta kun nainen vaihtaa turvallisempaan tanssipaikkaan saalistaja toteaa perään: "Ai ei kelpaa vai?"
Baareissa käyminen ja varsinki tanssilattialla hengailu vie välillä miu viimesenki uskon ihmiskuntaan ja siinä jäätävän ihmismuurin läpi kohti uloskäyntiä tunkiessani muistuu mieleen, että oikeestaan mie vihaan suurinta osaa ihmisistä. Ihan vaa koska voin.
No, sunnuntaina meillä oli sitte hauskaa. Pakattii pygmit ja niitten hätää kärsimässä ollu isipappa kyytiin ja lähettii lintsille. Mie oli semisti enemmä innoissani ku kummilapseni ja sen sisko mutta kyllä myö kaikki saatii iha ilo irti. Tai suurin osa meistä ainaki. Onneks sielä oli huomioitu myös ei-niin-huvipuisto-orientoituneet:
Sielä se menee kohti pelastusta, ku Pietari taivaan porteista konsanaan. Myö painettii sitte vaikka missä. Ekana piti kyllä päästä karuselliin, että mie pääsisin sanomaa klassisen lauseen: Nyt pygmit kyytiin vaa, tää on ihan turvallista. Minä ajoin näitä hevosia, kun sinä olit vielä tuskanen jomotus isäsi palleissa." Ha!
Menovinkki nro 1, Mummotunneli. Tunnetaan kuulema myös nimellä Suonikohjukanjoni. Ihan keltaisilta sivuilta löytyvää virallista nimeä en osaa sanoa mutta se on siis kuja, jonka varrella on baareja. Se kokoaa kesäisin yhteen hulvattoman joukon lähinnä keski-iän korvilla kolkuttelevia suomalaisia viettämään hauskaa iltaa livebändin soittaessa. Käytännössä tää tarkottaa sitä, että liian pieneen tilaan tunkee liikaa liian kännisiä ihmisiä. Ruuhka helpottaa vähän, kun bändi lopettaa.
Viime viikonloppuna koettua. Oltii siis siskon kanssa liikenteessä.
Bändi, joka jäljittelee jollain henkisellä tasolla Lauri Tähkää, soittaa lavalla. Laulaja ja keulahahmo, jonka vasemmassa nimettömässä loistaa vihkisormus jopa heikkojen strobovalojen ohitse, flirttailee edessä heiluville rouville. Perheenäitien vapaa viikonloppu, kun lapset ovat mummolassa ja mies kalastusreissulla Ivalossa. (Onko Ivalossa ees mitää kalastusmeininkiä?) On käyty tyttöjen kanssa syömässä trendiravintolassa ja juotu siinä muutama kuiva valkkarikin. Sitten Suonikohjukanjoniin tanssimaan niin että korkkarit kopisee! Naiset hymyilevät wannabe-Tähkälle ja sitten hihittelevät toinen toisilleen. Bändin muut jäsenet näyttävät perheen isiltä. Rumpali miettii kuinka volkkariin pitäisi ostaa uudet kesärenkaat ja kitaristi tekee jo mielessään listaa ensiviikonlopun mökkireissulle. Kumivene pitää kaivaa varastosta ja ostaa tänä vuonna sitä samaa sytytysnestettä, jota naapurin Kallella oli. Biisit ovat ikivihreitä ja tulevat selkärangasta.
Miun sisko on aina osannu pitää hauskaa ihan melko selvinpäinki. Ite oisin tarttenu siihe Kaihon karavaani-musaan ihan muutaman rentouttavan lisää ja kun eetteriin kajahti Mamban Vielä on kesää jäljellä, meni miulta viimesetki fiilikset, eikä ne oikee siitä sitte noussu. Mutta Skidi paino menemään muutaman muun mukana porukassa olleen leidin kanssa ku viimestä päivää. Kun ruuhka laski ja päästiin vähä hengähtämään, saatiin hyvä hengailupaikka yhen pöydän läheisyydestä. Siinä sitte sitä Rihanna-poppia sulatellessani tein havainnon. Paikalla oli saalistaja. Saalistaja oli n.50v uros, joka oli pukeutunut iltaa varten parhaimpiinsa, eli vaaleanpunaiseen kauluspaitaan ja suoriin housuihin. Illan viileyttä vastaan mies oli heittänyt olalle neulepaidan ja ei muuta kun radalle! Mies tanssii (omasta mielestään varmasti)hyvinkin rytmikkäästi ja yrittää saada tanssiin mukaan jonkun, kenet tahansa. Harmillisesti kukaan ei lämpene uroksen yrityksille mutta hän ei lannistu.
Saalistaja havaitsee tanssivan hahmon, jonka vieressä murjottaa joku outo hippi(se olen minä). Saalistaja tekee itseään tykö mutta nuori nainen kääntyy kohteliaasti poispäin jatkaen omaa tanssisarjaansa. Saalistaja menee hetkeksi hämilleen mutta palaa kohta entistä innokkaampana apajille. Naamalla oleva muutaman Jallukolan mukanaan tuoma virne ei haihdu pienen vastoinkäymisen takia, hän luottaa itseensä ja viehätysvoimaansa. Saalistaja tekee uuden liikkeen ja tulee lähemmäs, hän esittelee itsevarmana tanssitaitojaa. Nyt saalistuksen kohde osoittaa jo hieman selvemmin, ettei ole nyt herrasmiehen seuraa vailla eikä ole otettu tämän tanssitaidoista. Uros päättää ottaa tämän haasteena ja tulee vielä kerran lähemmäs. Eden napakasti päin naamaa tuhahdettu "Mene v*ttuun siitä" ei saa hymyä hyytymään uroksen turpeilta kasvoilta mutta kun nainen vaihtaa turvallisempaan tanssipaikkaan saalistaja toteaa perään: "Ai ei kelpaa vai?"
Baareissa käyminen ja varsinki tanssilattialla hengailu vie välillä miu viimesenki uskon ihmiskuntaan ja siinä jäätävän ihmismuurin läpi kohti uloskäyntiä tunkiessani muistuu mieleen, että oikeestaan mie vihaan suurinta osaa ihmisistä. Ihan vaa koska voin.
No, sunnuntaina meillä oli sitte hauskaa. Pakattii pygmit ja niitten hätää kärsimässä ollu isipappa kyytiin ja lähettii lintsille. Mie oli semisti enemmä innoissani ku kummilapseni ja sen sisko mutta kyllä myö kaikki saatii iha ilo irti. Tai suurin osa meistä ainaki. Onneks sielä oli huomioitu myös ei-niin-huvipuisto-orientoituneet:
Sielä se menee kohti pelastusta, ku Pietari taivaan porteista konsanaan. Myö painettii sitte vaikka missä. Ekana piti kyllä päästä karuselliin, että mie pääsisin sanomaa klassisen lauseen: Nyt pygmit kyytiin vaa, tää on ihan turvallista. Minä ajoin näitä hevosia, kun sinä olit vielä tuskanen jomotus isäsi palleissa." Ha!
Sitte sirkukseen, joka ei sopinu pellekammoisille.. Todella spooky paikka!
Nuo pääs molemmat sellasiin semi-isoille lapsille tarkotettuihin laitteisiin mutta eivät vielä ihan itekseen. Mukana piti olla joku vähintään fyysisesti aikuinen turvana. Siinä kolmatta kertaa pelletaloa kiertäessä alko tulla sellanen fiilis, että kuppi terästettyä kahvia vois olla paikallaan..
Hauskaa meillä oli, ei siinä! Lapset piti lahjoa tavarakaupan kautta poistumaan alueelta ja Jenni-tädillä fiilikset oli kutakuinki:
Mutta hei, mitä sitä ei tekis sen eteen, että sijottaa vanhuuteensa. Sakke ja Holgeri tuo miule sitte viinaa ja tupakkaa vanhainkotiin ja hoitaa miun kissoja, ku oon ite lonkkaleikkauksessa. Näi mie oon sen aatellu.
Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti